Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Sanon viestini alussa: ”Huomasin kyllä jo päivällä, että minut oli mainittu heti ensimmäisessä vastineessa, mutta en siihen silloin reagoinut, kun en halunnut vetää mukaan niitä minua aina seuraavia perskärpäsiäni”. No, perskärpäseni, olisiko minun pitänyt vain jotain omaani sanoa tuossa vaiheessa, jossa asia oli jo varsin perusteellisesti käsitelty. Siinä käsittelyssä tulleista mielipiteistä halusin sanoa. Sellainenkin kuuluu keskusteluun.

    Nytkin puutun vain sinun eräisiin mielipiteisiisi:

    >>Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

    Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %, vas 11,2 %. Tuolloin vasemmistoblokki oli viimeksi suurin, kun kansanedustajia oli sdp:llä 63, vasemmistoliitolla 22 ja vihreillä 10, eli yhteensä 95 edustajaa, mutta ei kuitenkaan yltänyt eduskunnan enemmistöksi.

    Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

    Silti meillä edelleen on jakavia tekijöitä yhteiskunnassamme, on parempiosaisia ja huonompiosaisia, on omistavaa luokkaa ja sille palkallaan työtä tekeviä, on rintamaiden ja syrjäseutujen asukkaita. Mutta ei noidenkaan jakolinjojen perusteella oikein voitaisi päätyä niihin kahteen blokkiin, joita minä pitäisin tarpeellisena mainitsemistani syistä. Puolueittemme pitäisi profiloitua selvemmin. Varsinkin kepu ja persut sitä profiloitumista kaipaisivat. Ehkäpä sitä odottaessa auttaisi asiaa siirtyminen listavaaleihin, jollaiset ennen olivat meillä ja ovat kai edelleen käytössä Ruotsissa.

    Se kehumasi konsensushakuinen hallituksenmuodostamistapa ei ole aina kovinkaan hyvin toiminut. Toteathan itsekin, millaista vääntöä tarvittiin v. 2011 ja millainen hallitus siitä tuli. Nyt tapahtui kivuttomammin ja toivottavasti saatiin myös yhtenäisempi hallitus, jota todella tarvittaisiin, mutta ei siitä vielä takeita ole. Luulenpa, että kepun ja varsinkin persujen äänestäjissä alkaa kohta käydä melkoinen kähinä ja liukumat pois noista puolueista saattavat olla melkoisia seuraavissa vaaleissa. Nykyisistä hallituspuolueista kokoomus on parhaiten turvassa, kun se sai hallitusohjelman aika hyvin itsensä näköiseksi. Oikein hyvä niin, joten toivon hallitukselle kaikkea hyvää!
  2. Hyvän avauksen olet tehnyt mielenkiintoisesta ja tärkeästäkin asiasta. Avauksesi on kirvoittanut myös hyviin vastineisiin niitä, joilla on mielenkiintoa asioita kohtaan ja kyky ilmaista niistä mielipiteensä. Huomasin kyllä jo päivällä, että minut oli mainittu heti ensimmäisessä vastineessa, mutta en siihen silloin reagoinut, kun en halunnut vetää mukaan niitä minua aina seuraavia perskärpäsiäni, joilta tietysti olisi tullut vain sitä, mitä kärpäsiltä tulee.

    Nyt sitten rohkenen minäkin sanoa asiasta jotakin. Eipä minun tarvitse puhua paljon muuta kuin poimia esille muutamissa puheenvuoroissa hyvin sanottua. Tunnustaudun kuitenkin ensiksi poliittisten blokkien kannattajaksi siksi, että sellaiset ovat äänestäjälle turva siitä, että hänen antamansa ääni menee haluamalleen politiikalle. Ja toisaalta se on vahva tae demokratialle; jos blokki ei ole toiminut äänestäjän toivomalla tavalla, se menettää kannatuksensa seuraavissa vaaleissa, ja toinen blokki pääsee yrittämään.

    Aivan oikein näet ja sanot tuossa:

    >>Meidän järjestelmämme henkilövaaliominaisuus on pitkälti silmänlumetta. Suomen järjestelmää voi kuvata puoluevallaksi. Kansa on siirtänyt vallan itseltään puolueille. Ne päättävät vasta vaalien jälkeen millaisen hallituksen tulevat perustamaan, vaikka niillä olisi tuo tieto tai ainakin halu jo ennen vaaleja. Väyrysen kassakaappisopimus oli tästä aikoinaan hyvä esimerkki.<<

    Ja annat sanomallesi hyvää lisäperustetta tuossa:

    >>Ei vaalitapaa pidä välttämättä millään lailla uudistaa, jos meillä olisi blokkivaali. Riittäisi kun puolueet ilmoittaisivat vaaleissa, että ne pyrkivät muodostaan sellaisen hallituksen, missä osallistujat ovat ideologisesti lähellä toisiaan. Ja kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa<<

    Arvostan Pystyyn_kuollutta asiallisena ja järkevänä keskustelijana, jollaiset alkavat olla täällä kovin harvinaisia kepulaisittain suuntautuneiden joukossa, mutta hieman ihmettelen hänen tuota sanomaansa:

    >>Mutta miksi ihmeessä puoluejohtajat tekisivät noin? Puoluejohtaja joka sellaiseen sortuisi, tappaisi oman puolueensa.<<

    Minusta joutaisi kuollakin sellainen puolue, jos sen johto vain puolueen ja sen poliitikkojen edun säilyttääkseen ei uskalla etukäteen ilmoittaa, millaisten, millaista politiikkaa noudattavien kumppaneiden kanssa se haluaa yhteistoimintaan.
    Mutta totta on kyllä tuo, jonka joku on todennut:

    >>Vihreät, Vasemmisto ja SDP ovat monissa kysymyksissä (esimerkkinä ydinvoima, teollisuuden tukeminen, kanslaispalkka, työelämäkysymykset) täysin vastakkaisilla laidoilla. Samaten Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus hajoavat vaikkapa EU politiikassaan tyystin vastakkaisiin suuntiin<<

    Se on valitettava este äänestäjien suojaksi ja demokratian vahvistamiseksi tarvittavien blokkien syntymiseen meillä. Ja siitä hyötyy muita puolueita enemmän kepu, jossa ollaan asioista niin monta mieltä, että selvän saaminen järkiperäisesti on mahdotonta, ja niistä löytää kannattamaansa muilla kuin järkiperusteilla äänestyspäätöksiään tekevät, mieltäkööt he itsellensä tärkeimmäksi köyhän tai rikkaan asian.
  3. Myönsit sentään olevasi pankkopoika. Pankkopojanhan Pystyyn_kuollut sanoo häntä demarina pitävän. Ymmärrän hyvin, ettei hän halua tunnustautua kepulaiseksi, joiden joukossa on sellaisia kuin sinä.

    Totesin omalle avaukselleni eilen jättämässä viimeisessä viestissäni eräistä: >>Muut keskustelijat mielissään enemmän kuin mitkään asiat. Voi surkeiden poloisten elämän tyhjyyttä!<< Halusit osoittaa kuuluvasi noihin eräisiin.

    Miksi muuten olet lopettanut esiintymisesi res. majurina ja Inssinä? Hyvin tunnistettavana kuitenkin pysyt tuon ainutlaatuisen ”esitystaitosi” ansiosta käytitpä mitä nikkiä tahansa. Turhaa sellainen arkailu, sillä toteanhan tuossa samassa eilisessä viestissäni myös näin:

    >>Itsestään saa puhua, se ei loukkaa ketään. Ja vaikka sepittelisi itsestään satuja, joihin kukaan ei voi uskoa, kuten nuo eräät tekevät, ei silläkään loukkaa muita, osoittautuu vain sekopääksi. Ulkopuolisista puhuessaan pitäisi olla varovaisempi. Ellei tiedä olevansa syyntakeeton.<<

    Puutuin tähän vain siksi, kun minutkin mainitsit. Ja totean, että onpa sinulla melkoinen harava, kun niissä vaaleissa saamani 244 ääntä eivät sen piikeiksi riitä. Jonkin aikaa niitä ääniä saisit sormillasikin laskea. Ehkäpä netistä löytyvät v. 1972 kuntavaalien tulokset ja ehdokkaiden saamat äänimäärät, menepä etsimään; itse en viitsi niin tehdä, kun ei tuolla äänimäärällä päästy valtuustoon, olisi tarvittu lähes kaksinkertaisesti tuo määrä.
  4. Ei ole avaukselleni tullut enää mitään sen aihepiiristä. Eikä näy palstalle muuallekaan tulleen sellaista, johon kannattaisi puuttua. Ne, joilla olisi kykyä puhua asiallisesti asioista, ovat laillani viettäneet juhannustaan muualla kuin tällä palstalla.

    Toisin on ollut eräillä. Tätä jo kolmannen sivun loppuu pudonnutta avaustani etsiessäni näin, että heidän juhannuksensakin on mennyt samoin kuin kaikki muutkin päivänsä. Palstalla aamusta iltaan ahkeroiden. Persereiät ja homostelut unelmissaan. Muut keskustelijat mielissään enemmän kuin mitkään asiat. Voi surkeiden poloisten elämän tyhjyyttä!

    Ei minunkaan juhannusviikonloppuni ole mitenkään riehakas ollut, vaan se on sujunut perjantaiaamun viestissäni kertomani suunnitelman mukaan. Ei minun ole kuitenkaan tarvinnut täältä viihdykettä hakea. Joten eivät nuo tyhjään elämäänsä viihdykettä kaivanneet ole saaneet sitä, jota eniten ovat kaivanneet.

    Minuahan tänne on eniten kaivattu. Lukuisilla viesteillä, jopa avauksillakin. Ja tuo aina kiihkein kaipailijani, Hyväksi Veljeksenikin tyrkyttäytyvä on alkanut sitten ”nähdä” minut muissa. Ja suoltanut minusta sellaisia törkeyksiä, joita ei voi tuottaa yksin alemmuudentuntoinen katkeruus, vaan lisäksi tarvitaan hyvin sairas pää. Mutta jos hän alkaa ”nähdä” minut itsessään, silloin kyllä koetan hoitaa hänet sinne, minne hän kuuluisi, jossa hän voisi nähdä vaikka Napoleonin ja Mannerheimin ja voisi itse päästä Kekkoseksi.

    Minun sanotaan taas puhuneeni itsestäni, tarkoittaen kai tuota juhannussuunnitelmastani kertomaani. Itsestään saa puhua, se ei loukkaa ketään. Ja vaikka sepittelisi itsestään satuja, joihin kukaan ei voi uskoa, kuten nuo eräät tekevät, ei silläkään loukkaa muita, osoittautuu vain sekopääksi. Ulkopuolisista puhuessaan pitäisi olla varovaisempi. Ellei tiedä olevansa syyntakeeton, kuten tuo itsestään satuileva ja minusta törkyillyt ja minut muissa ”näkevä” varmaan tietää olevansa ja siihen turvaa.

    Suomen lipun päivän aattona tuodessani esille lippumme mielenkiintoista historiaa sivusin tosin omia kokemuksiani kertoessani, miten arkailimme lippumme käyttöä YK:n rauhanturvajoukoissa Kyproksella 1960-luvun puolivälissä. Ja ettei samaa arkailua ollut enää myöhemmillä rauhanturvaajareissuillani, jolloin Suomen lippu hulmusi saloissamme YK:n lipun rinnalla niin Siinain Abu Rudeisissa kuin Golanin Camp Ziouannissakin. Ja varmaan on hulmunnut myös Nato-johtoisissa operaatioissa Naton lipun rinnalla.

    Mutta tuolloin Kyproksen aikoinani me suomalaiset pyrimme olemaan YK:n nuhteettomin oppilas, kuten olemme myöhemmin pyrkineet samaan rooliin EU:ssa. En ole EU-vastainen ja tunnustus Esko Aholle siitä, että hallituksensa meidät EU:iin vei, ja tunnustus myös Vanhasen/Kiviniemen hallitukselle solidaarisen mielenlaadun osoituksesta Kreikka-lainoja myöntäessään. Mutta voisimme vähän itsetietoisempia olla. Oman maan vähättelyyn alentuva nöyryys lienee peruja Kekkos-Suomen suomettuneisuudesta.

    Jos vielä ennen synttärimatkalle lähtöäni kepupolitiikka aihetta antaa, saatan siitä tuoda tänne jotakin, jotta se olisi ilonanne parin viikon poissaoloni ajan. Ellei sellaiseen aihetta tule, lupaan matkoiltani palattuani vielä täällä käydä, tuomassa vaikka matkaraporttia, jos muuta aihetta ei ole. Ja ehkä esitän iloksenne jonkin matkakuvanikin. Kun minun on tuossa sanottu olevan ulkoista olemustani myöten hönö, niin ehkäpä matkoilta palattuani olen taas ulkoiselta olemukseltani jopa tällainen hönö:

    https://scontent-ams.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/v/t1.0-9/11196237_10153304793309182_406013571740468747_n.jpg?oh=9812cc7302b5bb92a2fb2779286647c0&oe=559928BF
  5. Poikkeuksellisesti tein tämän avaukseni muusta kuin kepupolitiikasta, kun minua ärsytti tuo älytön hölötys presidentti Halosen eläkkeestä. Kepulaiseksi minä typeryksen aikaisemmista hölötyksistään päättelen, mutta sitä ei Pystyyn_kuollut halua uskoa, vaan persuna pitää. Tosin todeten:

    >>En määrittele häntä persuksi kuitenkaan samalla varmuudella kuin hän määrittelee meidät kaikki muut tälle palstalle kirjoittelevat demareiksi tai punikeiksi. ;-)<<

    Ilmeisesti tuon Halos-töryn ja muunkin samanlaisen takana on yksi ja sama, joka tekee uusia avauksia ja vastailee niissä itselleen; sen tosiaan näkee raiskatusta kielestäänkin, kuten Pystyyn_kuollut toteaa.

    Mielipidepankki lakimiehenä on sitten antanut oikeaa tietoa presidenttien palkkioiden ja eläkkeiden verottomuuden perusteita, mutta ei näy menneen perille ääliölle.

    Huomenna on paitsi juhannus, myös Suomen lipun päivä. Nyt sopii muistella lippumme historiaa. Jos ei olisi tullut v. 1918 sisällissotaa/vapaussotaa, punapohjainen lippu meillä olisi. Olihan meille heti itsenäisyyden alussa hyväksytty jo punapohjaisia lippuja, mutta tuon sodan vuoksi punainen väri tuli sopimattomaksi. Seuraavissa linkeissä on eräitä jo käyttöön hyväksyttyjä lippuja:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu#/media/File:Flag_of_Finland_1918_(state).svg

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu#/media/File:Flag_of_Finland_1918_(merchant).svg

    http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art4.htm

    Akseli Gallen-Kallela toimi vapaussodassa valkoisen puolen päämajassa ja oli sodan jälkeen jopa vapaussodan valkoisen puolen ylipäällikkö Mannerheimin adjutantti, mutta hän ei meinannut millään hyväksyä ”miedonkarvaiseksi” sanomaansa sinistä ristiä valkoisella pohjalla. Sinivalkoisuuteen lopulta taipuen esitti sinistä lippua valkoisella ristillä, sekin nähdään yllä olevista linkeistä.

    Hyvä kuitenkin, että lipuksemme tuli tämä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu#/media/File:Flag_of_Finland.svg

    Sillä niin on kuin lippulaulussa sanotaan ”kuin taivas ja hanki Suomen, ovat värisi puhtahat”.

    Kyproksella 1965-66 me kartoimme Suomen lipun käyttöä, jottemme olisi ärsyttäneet turkkilaista osapuolta, kun lipussamme on samat värit kuin Kreikan lipussa. Varmaan turhaa varovaisuutta, sillä tanskalaiset eivät pelänneet ärsyttävänsä kreikkalaisia vaan käyttivät vapaasti lippuaan, jossa on samat värit kuin Turkin lipussa. Myöhemmin Siinailla ja Golanilla mekin hulmutimme vapaasti lippuamme, vaikka myös Israelin lipussa ovat sinivalkoiset värit. Egyptin ja Syyrian lipuissa ovat samat puna-valko-mustat värit.

    Eilen illalla lupasin tuolle DV 8:lle kertoa juhannuksen tekemisistäni, joten nyt niin teen:

    Kotioloissa juhannukseni viettänen. Enimmäkseen yksin, mutta joku vierailija saattaa käydä. Sain kyllä kutsun ystäväperheen mökille, mutta kohteliaasti kiittäen siitä kieltäydyin. Vaimoni haudalla käyn viemässä sinne uusia kukkia. Jos sää sallii, saatan mennä illalla Seurasaaren perinteiseen juhannusjuhlaan. Hyvin se juhannus kyllä kuluu kotioloissakin, juhannusruokia ja -juomia nauttien, lueskellen, musiikkia kuunnellen ja tv-ohjelmia katsoen. Juhannustoivotuksia on tullut sähköpostiini ja niihin olen vastaillut.

    Jännittävä, tapahtumarikas juhannus näin mielenkiintoisella miehellä, eikö totta;))

    Jälkikasvunsa kanssa juhannustaan viettävä naisystäväni tulee sitten viikolla luokseni ja viikonvaihteessa lähdemme yhdessä synttärimatkalleni Adrianmeren rannikolle, Kroatian Dubrovnikiin, jossa edellisen kerran olen käynyt joskus 1970-luvulla, vanhan Jugoslavian aikana.

    Nyt vain kaikille hyvää juhannusta ja juhlavaa Suomen lipun päivää toivottaen lippulaulu:

    https://www.youtube.com/watch?v=jFU7YVFrZbw
  6. Noin varmaan on noiden presidenttien palkkioiden ja eläkkeiden osalta kuin sanot. Sinä lainoppineena sen hyvin tiedät, ja sama käsitys niiden perusteista on ollut myös minulla maallikolla.

    Noista virkamiesten palkoista. Etukäteen, aina kuukauden alussa, minäkin sain pienen palkkani sotaväen palveluksessa ollessani. Mutta kyllä siitä jouduin veroa maksamaan. Eihän meilläkään ollut mitään varsinaista työaikaa sikäli, että ylitöistä ei saatu mitään korvauksia, mitä nyt sotaharjoituksista joitain pieniä lisiä. Mutta tuskine meistä monikaan teki palkattomia ylitöitä pelkästään antaumuksestaan, vaan siksi, kun niin oli pakko.

    En voi olla kertomatta hauskaa tapausta ajalta, jolloin meille sotilaillekin oli tulossa työaikalaki. Kerhomme vuosikokouksessa, jota puheenjohtajana johdin, asia oli esittelyssä ja minä kuten useimmat meistä osanottajista olimme asiasta iloisia. Oli kuitenkin eräs ylivääpeli aivan hurjana ajatusta vastaan. Hän löi nyrkkiä pöytään niin, että edessään ollut olutkolpakko aina ilmaan kohosi ja mesosi ”Aliupseeriko tuntityöläiseksi! Ei ikinä. Jos sellainen aika tulisi, silloin tämä poika jättää nämä armeijan harmaat”.

    Sellainen aika sitten pian tuli. Eipä juuri kukaan muu käyttänyt aikaa paremmin hyödykseen kuin tuo ylivääpeli. Pyrki tekemään ja sai tehdäkin mahdollisimman paljon ylitöitä yksikössään, jossa palveli, ja haalimalla haali ylimääräisiä päivystysvuoroja ja muuta, josta palkkaa tuli. Ja sitten muutaman vuoden kuluttua ylivääpelinä eläkkeelle jäädessään pääsi huomattavasti paremmalle eläkkeelle kuin ylivääpelit yleensä.

    Eli tuollaisia ne ehdottomat, hyvät periaatteet voivat olla. Jopa sotilaillakin.
  7. Tuo sekava kirjoituksesi on niin älytön, että ei kai siihen kannattaisi puuttua. Puutun nyt kuitenkin hieman, kun varmaan juuri sinä - kirjoitusasustakin päätellen - olet tehnyt noita älyttömiä avauksia, joista avauksessani puhun.

    Sanot:

    >>Jos he sanoo, etteivät halua veroa maksaa, se kuvastaa jo jotain muuta, mihin totuttu. Muistetaan, että rahakasakin se yksi vain, josta kaikkien pitäisi osansa saada. Haloselle kelpaa köyhänkin raha.<<

    Ei ole halusta kiinni se, etteivät presidenttimme maksa veroa palkastaan ja eläkkeistään, se on laista kiinni. Miksi unohdat, että kelpasi se köyhän raha Kekkosellekin? Eikä edes alentanut palkkaansa tai luovuttanut siitä osaa pois, kuten ovat tehneet Koivisto, Ahtisaari ja Niinistö.

    Hyvin paljon merkittävämpää maan ja kansan kannalta on se, millaisia sijoituksia valtiovalta tukee. Hesarin pääkirjoitus on otsikoitu ”Telakka nousee, kaivos uppoaa”. Turun telakka ja Talvivaara siinä on asetettu verrokeiksi:

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1434512700343

    Turun telakan pelastuminen ja nousu nyt sen saamien uusien jättitilausten myötä on todella hyvä asia koko Suomenkin, myös meidän kaikkien veronmaksajain kannalta, Talvivaara erittäin huono asia maan ja meidän kaikkien kannalta. Turun telakan pelastumisesta suurimman kiitoksen ansaitsee ministeri Jan Vapaavuori, on todettu tuossa lehden pääkirjoituksessakin. Talvivaaran kohtaloon suurimmat syylliset löytyvät kepusta tai ainakin sitä lähellä olevista piireistä.

    Kepulle on tärkeitä yrittää saada jotain suurta sinne heidän kannatusalueilleen, vaikka niillä hankkeilla ei olisi menestymisen edellytyksiä, ja viulut sitten maksaa muu maa, hyvin suuren osan niistä me helsinkiläiset ”uusavuttomat”, kun meidän maksamistamme veroista kertynee suurempi potti kuin kepu-Suomen maksamista veroista yhteensä.

    Tuo nyt sivusta tähän nostamani asia on meidän kaikkien kannalta katsoen suuruusluokaltaan sellainen, että sen rinnalla tuon hölöttämäsi asia merkitys on yhtä suuri kuin hyttysen kakalla Itämeren saastumiseen. Miksi et siis hölötä tuosta hyvin paljon merkittävämmästä asiasta? Siksi, kun olet kepulainen, eikä se asia olisi kepulle kunniaksi. Mutta kannattako silti näyttää tuollaista typeryyttä, kuin hölötyksessäsi näytät?
  8. Eräiden tällä avauksellani esittämän johdosta totesin tuossa edellä:

    >>Täällä ihmisiä tulvivilla Helsingin kaduilla he sekoaisivat lopullisesti, kun jokaisen kohdalla täytyisi pohtia, onko tuo demari, kokoomuslainen, vihreä vai peräti ruåtsalainen. Ehkä he täällä kuitenkin keskittyisivät bongaamaan harvinaisuuksia, eli kepulaisia.<<

    Sen verran jäin sanomaani miettimään, että piti sille vielä hakea ja saada vahvistusta. Noin se olisi:

    Helsingissä kadulla vastaantulevista viidestäkymmenestä ihmisestä todennäköisesti olisi 14 kokoomuslaista, 11 vihreää, 9 demaria, 5 vasuria, 5 persua, 3 ruåtsalaista, 2 kepulaista ja 1 kristillinen. Suurin piirtein, siis suurin piirtein noin olisi v. 2012 kuntavaaleissa puolueiden saaman kannatuksen mukaan. Pakko tuossa oli hieman pyöristää, kun muuten olisi tullut puolikkaita ihmisiä. Noinhan ne kannatusprosentit tarkasti olivat:

    KOK 26,9 %, VIHR 22,3 %, SDP 16,8 %, VAS 10,1 %, PS 9,4 %, RKP 6,1 %, KESK 3,6 %, KD 2,2 %.

    http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2012/kuntavaalit/kunnat/helsinki_puolueiden_kannatus_1_91.html

    Kyllä siinä harvinaisuuksia bongaavalla kepulaisella pää pyörisi, kun yrittäisi selvittää, ketkä kaksi noista viidestäkymmenestä voisivat olla kepulaisia!

    Paljon helpompaa olisi kepulaisella Merijärvellä. Tietäisi, että vastaantulevista viidestätoista ihmisestä 12 on kepulaista, ja varmaan hän helposti näkisi myös sen, keitä ne kolme persua ovat. Muiden puolueiden kannattajia siellä ei kai ole, ainakaan kunnanvaltuuston kokoonpanosta päätellen:

    http://www.merijarvi.fi/kuntainfo/kunnanvaltuuston-kokoonpano

    Lähes sama tilanne kuin Merijärvellä on monessa muussakin landekunnassa. Mutta eihän se tietty puolue silti ole maalaisliitto, vaan on upeasti Suomen Keskusta;))

    Nyt ei sitten enää muuta kuin näkemiin kepupolitiikan merkeissä!
  9. On tullut muutama sen verran asialliseksi katsomani vastine, että niihin olen vastaillut: mutta täytyyhän minun noteerata tässä yhteisesti nekin, joihin olen jättänyt vastaamatta.

    Ei ole kepu kiinnostanut noita edellä tarkoittamiani. Demareita he ovat pitäneet paljon kiinnostavampana, kun siitä ovat puhuneet, vaikkei puolue avauksessani millään tavalla esillä ole. Demareitakin kiinnostavampi olen ollut minä. Onhan minuakin määritetty puoluepoliittisesti. Yhdelle olen ollut demari, toiselle kokoomuslainen. Kolmas on sitten ennustanut minulle pikaista kylmää pierua. Olen minä sitten tärkeä noille, yli kaiken muun. Olisiko ihme, jos tuollaisesta huomiosta tulisin narsistiksikin, jollainen eräs sanoo minun olevan!

    No, en minä tuollaisesta narsistiksi tule, kun minua vain huvittavat tuollaiset, joiden täytyy nähdä jokainen vain jonkin puolueen kannattajana. Jos he näkevät tuntemattoman ihmisen niillä kotikulmillaan, varmasti he pohtivat, onko se demari, kokoomuslainen vai mikä. Täällä ihmisiä tulvivilla Helsingin kaduilla he sekoaisivat lopullisesti, kun jokaisen kohdalla täytyisi pohtia, onko tuo demari, kokoomuslainen, vihreä vai peräti ruåtsalainen. Ehkä he täällä kuitenkin keskittyisivät bongaamaan harvinaisuuksia, eli kepulaisia.

    Mistähän tuon erään demariviha, jota hän esittää ihan jokaisessa sekavassa kirjoituksessaan? Olisikohan hän ollut joskus palkkatyössä, ja siellä luottamusmies - demari varmaan - olisi vaatinut häntäkin liittymään ammattiliittoon, eikä elämään vain samaa työtä samalla palkalla tekevien liittoonsa kuuluvien siivellä?

    Eilen minulta tuli kauan odotettu, toivottu mutta kuitenkin niin pelätty ilmoitus aikomuksestani pian jättää tämä palsta. Paniikkiin se on saanut erään, ”mitä sitten elämässäni olisi, jos niin tapahtuisi”, hän kyselee tuskaisena itseltään. No, kyllä minä tässä vielä hetken aikaa hänen elämänsä sisältönä olen, joten jospa hän voisi hieman huojentua.

    Lopuksi minultakin ihan avaukseni asian sivusta. Tänään tullut uusin Suomen Sotilas- lehti on jääkärien 100-vuotisjuhlanumero. Paljon siinä minulle, vanhalle jääkärille on kiinnostavaa luettavaa, vaikkei tuo ammoinen sotilasurani olekaan enää yhtä tärkeä itselleni kuin se näkyy noille eräille sivullisille olevan. Lehti, johon itsekin olen aikoinaan kirjoitellut, jossa julkaistiin mm. muistelmieni rauhanturvapalveluaikojani koskeva osuus, on teettänyt reserviläisjärjestöjen jäsenistölle suunnatun mielipidetiedustelun siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei.

    Arvatkaapa mikä oli tulos? No, ei tarvitse arvata, kerron sen. Liittymistä kannatti 53,1 % vastaajista, sitä vastusti 30 % ja 16,9 % ei osannut ottaa kantaa. Millä kannalla minä olen? Sitä en kerro, sen saatte arvata.

    Eiköhän tämä riittäne minulta tälle avaukselleni. Enne matkalle lähtöäni varmaan teen vielä uuden, jos kepupolitiikka sille aihetta antaa. Ellei anna, matkoiltani palattuani saatte minulta vielä ainakin yhden avauksen, jossa sitten taas nuo eräätkin pääsevät sydämensä kyllyydestä puhumaan siitä, joka on heille tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa!
  10. Joo, vahvat puolueet ovat kyllä hyväksi silloin, kun niitä on useita. Yhden puolueen ylivalta on pahasta, se on nähty ja nähdään maailmalla. Mutta minä kyllä toivoisin selvempää blokkijakoa, sellaista, kuin on esim. Ruotsissa ja Englannissa. Silloin äänestäjä jo äänestäessään tietäisi, millaisen politiikan hyväksi hän äänensä antaa.

    No, onhan tämä nykyisen hallituksen muodostanut puolueryhmä toki paljon selvempi blokki kuin se, jonka varaan Katainen joutui hallituksensa muodostamaan. Jo silloin oli ymmärrettävä, että eihän sellaisella kokoonpanolla toimivaa hallitusta tule, eikä tullutkaan.

    Eiköhän noissa ammattijärjestöissä demokratia toimi ihan hyvin, eli kyllä niiden johtoon tulevat henkilöt, jotka saavat jäsenkunnalta suurimman kannatuksen. Jos ja ilmeisesti kun jäsenkunnan enemmistö on mainitsemiesi puolueiden kannattajia, silloin syntyy tilanne, jota paheksut. Jos niitä samoja töitä tekevissä on muidenkin puolueiden kannattajia, heidän myös täytyisi liittyä ammattinsa mukaiseen liittoon eikä elää muiden siivellä, kun samaa palkkaa samasta työstä saavat.

    Onhan noiden puolueiden nimissä hauskojakin piirteitä. Tuskinpa sosialidemokraatit siinä vääristelevät enempää kuin eräät muutkaan. Mielestäni perussuomalaiset hieman liikaa omivat nimessään suomalaisuuden, sillä on meitä oikein perussuomalaisia muissakin kuin heidän kannattajissaan. Ja kepuhan on ehtinyt olla jo monen nimisenä. Luontevin ja uskottavin nimi sille edelleen olisi Maalaisliitto, mutta kun maamme väestörakenne kaupunkilaistui, täytyi puolueen alkaa muutella nimeään kannatusta muualtakin kuin maalta saadakseen. Viimeistä nimenmuutosta Keskustapuolueesta Suomen Keskustaksi pidän huvittavana. Ellei kepu halunnut sillä osoittaa sille tärkeimmän alueen maassamme, Suomen maantieteellisen keskipisteen, joka on jollakin suolla Siikalatvan kunnassa, jonka laajasta alueesta on yli puolet suota.
  11. Oikein näet politiikan olemuksen. Kuten myös hallituspuolueiden kuten oppositiopuolueidenkin aseman. Noinhan se on mennyt, menee varmaan taas nyt ja vastakin.

    Yksin leikkauksilla ei Suomea saada nousuun, tarvitaan paljon muutakin, kuten rakenneuudistuksia. Onhan sellaisiakin hallituksen suunnitelmissa. Ja kannustimia sekä työnantajille että työntekijöille; ainakin viimeksi mainitsemilleni niitä taitaa olla tulossa kovin vähän, jos ollenkaan. Jatkuvan velkaantumisen taittaminen on kyllä ehdoton ehto, jo tulevia veronmaksajiakin ajatellen.

    Veroasteen nousulla olisi kyllä noita mainitsemiasi ikäviä vaikutuksia ihmisten työhalukkuuteen, mutta eihän veroaste nyt nouse ainakaan nyt tehdyillä päätöksillä. Liian korkeat verot myös ”kannustavat” veronkiertoon, jota valitettavasti on kai meilläkin jo melkoisesti, vaikkei onneksi samassa mitassa kuin Kreikassa ja monissa muissakin Euroopan maissa.

    En osaa ottaa kantaa puolesta tai vastaan tuon ehdottamasi sabattivuoden suhteen, joka monistakin syistä johtuen ei liene mahdollinenkaan. Mitkä ovatkaan niitä ylisuuria palkkoja ja eläkkeitä, lienee suhteellinen käsite. Ei kai niistä suurimpiakaan saavat pidä niitä oman työnsä arvoon nähden ylisuurina. Sellaisia ne kyllä useimpien sivullisten mielestä ovat, tuskinpa meidän kenenkään työ on kuukaudessa yli sadan tuhannen euron arvoinen. Yllätti, että tuo Suomen jalkapallojoukkueen valmentaja Paatelainenkin on saanut 22 000 euron kuukausipalkkaa ja saa sitä edelleen sopimuskautensa loppuun, vaikka nyt potkut saikin.

    Yhä useammat ekonomistit ja pankkiirit näkyvät olevan kanssasi samaa mieltä siitä, että Kreikka ei selviä nykyisistäkään veloistaan, eikä sille pidä enää lisävelkaa myöntää. Eli valtiolle tulee konkurssi ja Kreikalle lainoja myöntäneet kärsivät tappiot nahoissaan. Arvottomia niin ollen lienevät myös ne Suomen saamat vakuudet. Suomihan ei kuitenkaan ole suurimpia lainaajia, ei edes suhteessa väkilukuumme.