Kenen joukoissa seisot?

Kieltämättä Tanskan ja myös Ruotsin tilanne on erikoinen. Populistiset oikeistopuolueet ovat nousseet varsin suuriksi, mutta niitä ei ikään kuin lasketa mukaan. Ainakin Ruotsissa Åkessonin puolue on nurkattu yhteisellä sopimukselle niin, ettei sitä oteta laskuissa huomioon. Tämä voi aiheuttaa luottamusäänestyksissä erikoisia tilanteita, jos oppostio joutuu varmistamaan, että hallituksen luottamus säilyy riippumatta populistien äänestämisestä.

Sinällään blokkiajattelussa ei ole väliä sillä, jos blokin sisäinen kannatus muuttuu. Jos blokki kokonaisuudessaan pysyy enemmistönä, on luontevaa, että muodostaa hallituksen, vaikka kannatus olisikin pudonnut. Näinhän se on kaksipuoluejärjestelmissäkin, eli puolet edustajista saanut on hallituspuolueena, vaikka olisi menettänytkin kannatustaan.

Tuo blokkiajattelu on kumma märkä uni näillä vihervasemmistolaisilla. Kait se johtuu siitä hädästä ja avuttomuuden tunteesta joka Mielipidepankillakin on.

Blokkien muodostuminen on usein seurausta vaalijärjestelmästä. On listavaalia, jossa puolue määrittää ehdokkaiden läpimenojärjestyksen, on enemmistövaalitapaa, jossa vaalipiirin kaikki paikat saa enemmistön saanut ryhmittymä, on vaalikynnyksiä jne. Näissä syntyy helposti kahden kauppaa - pienet karsiutuvat ja uusien on vaikea nousta muutoin kuin liittymällä "blokkiin".

Meidän järjestelmässä korostuu henkilövaali, olkoonkin, että paikat jaetaan puolueen (tai vaaliliiton) kokonaisäänimäärän perusteella. Kun siihen lisätään vaalipiireittäin tapahtuva jaotus, niin blokkiajattelu ei kertakaikkiaan sovi tähän maahan. Vaalitapaa pitäisi uudistaa jos haluttaisiin aitoa blokkivaalia. Tämä näiltä yksinkertaisilta jää tajuamatta.

EiBlokkeja kirjoitti:

Tuo blokkiajattelu on kumma märkä uni näillä vihervasemmistolaisilla. Kait se johtuu siitä hädästä ja avuttomuuden tunteesta joka Mielipidepankillakin on.

Blokkien muodostuminen on usein seurausta vaalijärjestelmästä. On listavaalia, jossa puolue määrittää ehdokkaiden läpimenojärjestyksen, on enemmistövaalitapaa, jossa vaalipiirin kaikki paikat saa enemmistön saanut ryhmittymä, on vaalikynnyksiä jne. Näissä syntyy helposti kahden kauppaa - pienet karsiutuvat ja uusien on vaikea nousta muutoin kuin liittymällä "blokkiin".

Meidän järjestelmässä korostuu henkilövaali, olkoonkin, että paikat jaetaan puolueen (tai vaaliliiton) kokonaisäänimäärän perusteella. Kun siihen lisätään vaalipiireittäin tapahtuva jaotus, niin blokkiajattelu ei kertakaikkiaan sovi tähän maahan. Vaalitapaa pitäisi uudistaa jos haluttaisiin aitoa blokkivaalia. Tämä näiltä yksinkertaisilta jää tajuamatta.

Lue lisää

Blokkiajattelua karsastavien painajainen toteutui viime vaalikaudella. Suomeen saatiin sen seurauksena kuuden puolueen sekasotkuhallitus, jossa mukana olleiden puolueiden ideologiset erot olivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kun näin oli, ei pidä ihmetellä, ettei hallitus saanut mitään aikaan. Stubbin arvio siitä, että puolueiden väliltä puuttui ideolgista liimaa, on täysin oikea.

Blokkiajattelu lähtee siitä, että tuota ideologista liimaa löytyy ja hallitus voi toimia yhtenäisesti. Suurin etu systeemissä on äänestäjien kuluttajansuoja. Tiedetään vaaliuurnalla mitä äänellä saa, jos se on voittavan puolen joukossa.

Suomessa ei ole mitään esteitä blokkivaalille. Ruotsissa blokkivaali on ja se on toiminut muuten hyvin, mutta nyt populistinen oikeistopuolue aiheuttaa siihen särön. Onko tämä vain ohimemenevä vaiva, jää nähtäväksi. Ilman blokkijakoakin se aiheuttaisi päänvaivaa ruotsalaisille.

Meidän järjestelmämme henkilövaaliominaisuus on pitkälti silmänlumetta. Suomen järjestelmää voi kuvata puoluevallaksi. Kansa on siirtänyt vallan itseltään puolueille. Ne päättävät vasta vaalien jälkeen millaisen hallituksen tulevat perustamaan, vaikka niillä olisi tuo tieto tai ainakin halu jo ennen vaaleja. Väyrysen kassakaappisopimus oli tästä aikoinaan hyvä esimerkki. Myös tällä kertaa nähtiin erikoinen näytelmä, kun Juha Sipilä kritisoi vielä vaaleissa Kokoomuksen leikkauksia aivan ylimitoitetuiksi, mutta panikin sitten itse vielä hallitusneuvotteluista tästä paremmaksi. Samoin se, että Kepun puoleväen niukka enemmistö oli punamultayhteistyön kannalla, pantiin puolueojohtoisen puoluevallan jyrän alla matalaksi. Kepu-nuorten varapuheenjohtajan pettymyksen täyteinen kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, mihin järjestelmämme voi johtaa jopa puolueen ydinkannattajien piirissä.

Ei vaalitapaa pidä välttämättä millään lailla uudistaa, jos meillä olisi blokkivaali. Riittäisi kun puolueet ilmoittaisivat vaaleissa, että ne pyrkivät muodostaan sellaisen hallituksen, missä osallistujat ovat ideologisesti lähellä toisiaan. Ja kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa. Tällä tavoin kaikenlaiset six-packit jäisivät kaupan hyllylle.

Mielipidepankki kirjoitti:

Blokkiajattelua karsastavien painajainen toteutui viime vaalikaudella. Suomeen saatiin sen seurauksena kuuden puolueen sekasotkuhallitus, jossa mukana olleiden puolueiden ideologiset erot olivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kun näin oli, ei pidä ihmetellä, ettei hallitus saanut mitään aikaan. Stubbin arvio siitä, että puolueiden väliltä puuttui ideolgista liimaa, on täysin oikea.

Blokkiajattelu lähtee siitä, että tuota ideologista liimaa löytyy ja hallitus voi toimia yhtenäisesti. Suurin etu systeemissä on äänestäjien kuluttajansuoja. Tiedetään vaaliuurnalla mitä äänellä saa, jos se on voittavan puolen joukossa.

Suomessa ei ole mitään esteitä blokkivaalille. Ruotsissa blokkivaali on ja se on toiminut muuten hyvin, mutta nyt populistinen oikeistopuolue aiheuttaa siihen särön. Onko tämä vain ohimemenevä vaiva, jää nähtäväksi. Ilman blokkijakoakin se aiheuttaisi päänvaivaa ruotsalaisille.

Meidän järjestelmämme henkilövaaliominaisuus on pitkälti silmänlumetta. Suomen järjestelmää voi kuvata puoluevallaksi. Kansa on siirtänyt vallan itseltään puolueille. Ne päättävät vasta vaalien jälkeen millaisen hallituksen tulevat perustamaan, vaikka niillä olisi tuo tieto tai ainakin halu jo ennen vaaleja. Väyrysen kassakaappisopimus oli tästä aikoinaan hyvä esimerkki. Myös tällä kertaa nähtiin erikoinen näytelmä, kun Juha Sipilä kritisoi vielä vaaleissa Kokoomuksen leikkauksia aivan ylimitoitetuiksi, mutta panikin sitten itse vielä hallitusneuvotteluista tästä paremmaksi. Samoin se, että Kepun puoleväen niukka enemmistö oli punamultayhteistyön kannalla, pantiin puolueojohtoisen puoluevallan jyrän alla matalaksi. Kepu-nuorten varapuheenjohtajan pettymyksen täyteinen kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, mihin järjestelmämme voi johtaa jopa puolueen ydinkannattajien piirissä.

Ei vaalitapaa pidä välttämättä millään lailla uudistaa, jos meillä olisi blokkivaali. Riittäisi kun puolueet ilmoittaisivat vaaleissa, että ne pyrkivät muodostaan sellaisen hallituksen, missä osallistujat ovat ideologisesti lähellä toisiaan. Ja kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa. Tällä tavoin kaikenlaiset six-packit jäisivät kaupan hyllylle.

Lue lisää

>>>Riittäisi kun puolueet ilmoittaisivat vaaleissa, että ne pyrkivät muodostaan sellaisen hallituksen, missä osallistujat ovat ideologisesti lähellä toisiaan. Ja kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa. <<<

Mutta miksi ihmeessä puoluejohtajat tekisivät noin? Puoluejohtaja joka sellaiseen sortuisi, tappaisi oman puolueensa.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

>>>Riittäisi kun puolueet ilmoittaisivat vaaleissa, että ne pyrkivät muodostaan sellaisen hallituksen, missä osallistujat ovat ideologisesti lähellä toisiaan. Ja kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa. <<<

Mutta miksi ihmeessä puoluejohtajat tekisivät noin? Puoluejohtaja joka sellaiseen sortuisi, tappaisi oman puolueensa.

Lue lisää

Miksi ihmeessä tappaisi? Silloinhan kaikki puolueet kuolisvat, jos tällainen velvoite asetettaisiin kaikille puolueille.

Mielipidepankki kirjoitti:

Miksi ihmeessä tappaisi? Silloinhan kaikki puolueet kuolisvat, jos tällainen velvoite asetettaisiin kaikille puolueille.

Kenellä sellainen voima on, että hänen kysymykseensä vastaaminen tässä asiassa voidaan asettaa velvoitteeksi? Tuo kysymys on esitetty suomalaisille puolueille kymmeniä kertoja, mutta koskaan siihen ei ole saatu selkokielistä vastausta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Blokkiajattelua karsastavien painajainen toteutui viime vaalikaudella. Suomeen saatiin sen seurauksena kuuden puolueen sekasotkuhallitus, jossa mukana olleiden puolueiden ideologiset erot olivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kun näin oli, ei pidä ihmetellä, ettei hallitus saanut mitään aikaan. Stubbin arvio siitä, että puolueiden väliltä puuttui ideolgista liimaa, on täysin oikea.

Blokkiajattelu lähtee siitä, että tuota ideologista liimaa löytyy ja hallitus voi toimia yhtenäisesti. Suurin etu systeemissä on äänestäjien kuluttajansuoja. Tiedetään vaaliuurnalla mitä äänellä saa, jos se on voittavan puolen joukossa.

Suomessa ei ole mitään esteitä blokkivaalille. Ruotsissa blokkivaali on ja se on toiminut muuten hyvin, mutta nyt populistinen oikeistopuolue aiheuttaa siihen särön. Onko tämä vain ohimemenevä vaiva, jää nähtäväksi. Ilman blokkijakoakin se aiheuttaisi päänvaivaa ruotsalaisille.

Meidän järjestelmämme henkilövaaliominaisuus on pitkälti silmänlumetta. Suomen järjestelmää voi kuvata puoluevallaksi. Kansa on siirtänyt vallan itseltään puolueille. Ne päättävät vasta vaalien jälkeen millaisen hallituksen tulevat perustamaan, vaikka niillä olisi tuo tieto tai ainakin halu jo ennen vaaleja. Väyrysen kassakaappisopimus oli tästä aikoinaan hyvä esimerkki. Myös tällä kertaa nähtiin erikoinen näytelmä, kun Juha Sipilä kritisoi vielä vaaleissa Kokoomuksen leikkauksia aivan ylimitoitetuiksi, mutta panikin sitten itse vielä hallitusneuvotteluista tästä paremmaksi. Samoin se, että Kepun puoleväen niukka enemmistö oli punamultayhteistyön kannalla, pantiin puolueojohtoisen puoluevallan jyrän alla matalaksi. Kepu-nuorten varapuheenjohtajan pettymyksen täyteinen kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, mihin järjestelmämme voi johtaa jopa puolueen ydinkannattajien piirissä.

Ei vaalitapaa pidä välttämättä millään lailla uudistaa, jos meillä olisi blokkivaali. Riittäisi kun puolueet ilmoittaisivat vaaleissa, että ne pyrkivät muodostaan sellaisen hallituksen, missä osallistujat ovat ideologisesti lähellä toisiaan. Ja kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa. Tällä tavoin kaikenlaiset six-packit jäisivät kaupan hyllylle.

Lue lisää

"...kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa..."

Laillako tuo vastaus vaadittaisiin?`

Eihän nuo olettamasi "vasemmistolainen" ja "oikeistolainen" blokki ole sisäiseltä rakenteeltaankaan yhdenmukaisia. Vihreät, Vasemmisto ja SDP ovat monissa kysymyksissä (esimerkkinä ydinvoima, teollisuuden tukeminen, kanslaispalkka, työelämäkysymykset) täysin vastakkaisilla laidoilla. Samaten Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus hajoavat vaikkapa EU politiikassaan tyystin vastakkaisiin suuntiin.

Persujen maahanmuutto ja EU politiikkaa olisi mahdoton sijoittaa toisten muodostamiin blokkeihin, eikä vihreiden energialinjauksia löydy muilta.

Meillä on aivan hyvä järjestelmä. Nytkin saatiin toimintakykyinen enemmistöhallitus joka on päättänyt tehdä tarvittavat rakenteelliset korjaukset jotta maa taas nousee. Änkyräpuolueet jäivät oppositioon. Seuraavissa vaaleissa nähdään onko änkyräblokin retoriikka purrut vai arvostaako kansa talouden korjaustalkoita enemmän.

MPPlle kirjoitti:

"...kaikilta puoluejohtajilta tivattaisiin vaaleissa, kumpaan puolueblokkiin ne itsensä lukevat puolueiden ohjelmien ja tavoitteiden valossa..."

Laillako tuo vastaus vaadittaisiin?`

Eihän nuo olettamasi "vasemmistolainen" ja "oikeistolainen" blokki ole sisäiseltä rakenteeltaankaan yhdenmukaisia. Vihreät, Vasemmisto ja SDP ovat monissa kysymyksissä (esimerkkinä ydinvoima, teollisuuden tukeminen, kanslaispalkka, työelämäkysymykset) täysin vastakkaisilla laidoilla. Samaten Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus hajoavat vaikkapa EU politiikassaan tyystin vastakkaisiin suuntiin.

Persujen maahanmuutto ja EU politiikkaa olisi mahdoton sijoittaa toisten muodostamiin blokkeihin, eikä vihreiden energialinjauksia löydy muilta.

Meillä on aivan hyvä järjestelmä. Nytkin saatiin toimintakykyinen enemmistöhallitus joka on päättänyt tehdä tarvittavat rakenteelliset korjaukset jotta maa taas nousee. Änkyräpuolueet jäivät oppositioon. Seuraavissa vaaleissa nähdään onko änkyräblokin retoriikka purrut vai arvostaako kansa talouden korjaustalkoita enemmän.

Lue lisää

Ei tuollaista vaatimusta tarvitse lakiin kirjoittaa. Eihän mihinkään lakiin ole kirjoitettu sekään, että puolueiden tulisi osallistua median järjestämiin vaaliohjelmiin. Silti ne vaan osallitsuvat eivätkä koskaan kieltäydy. Systeemi on toiminut Ruotissa, miksei se toimisi myös Suomessa?

Blokit eivät ole yhdenmukaisia eikä niiden pidäkään olla. Kyse on vain siitä kuten Alex Stubb sanoo, että puolueiden välillä löytyy riittävästi ideologista liimaa, joka pitää ne samaan suuntaan menevillä raiteilla.

Hallituksen toimintakykyisyydestä ei ole vielä muuta näyttöä kuin kasatuksi saatu hallitusohjelma. Kaikki muut näytöt puuttuvat vielä tyystin. Itse epäilen suuresti sitä, että persut nielevät nikottelematta kaikki ne toimenpiteet, joista hallitus on ohjelmallisesti päässyt sopuun. Kun suurten linjojen keskellä päästään räpläämään pienistä ja konkreettisista asioista, vaikeuksia voi alkaa kasaantua.

Vasemmistoliitolla ei ole ainakaan vielä Li Anderssonista huolimatta mitään erityistä vetoa, sillä kannatus junnaa jatkuvasti 8 prosentin maisemissa. Itse arvioisin, että vasemmistoliitto rinnastetaan edelleen manan majalle menneisiin kommunisteihin, vaikka puolueen pari taistolaista (Jaakko Laakso ja Esko-Juhani Tennilä pelikentät jättivätkin). Vihreät näyttisivät olevan näistä ainoa, jolla on ainakin lievää nostetta.

Viimeisessä kappaleessa esittämäsi arvio siitä, että kansan enemmistö on kyllästynyt tulonsiirtoihin, on mielenkiintoinen. Minusta se ei kyllä ole ihan tosi sellaisena kuin sen esität.

Keitä ovat tulonsiirtojen saamapuolella elävät palkansaajien näkökulmasta? Suurin ryhmä lienee työttömät työnhakijat. Ymmärtäisin tämän, jos työttmäksi joutumisen riski olisi vähäinen. Silloin maksajan ei tarvitsisi tuntea omakohtaista vaaraa työttömäksi joutumisesta. Penseys työttömyysvakuutusmaksuja kohtaan olisi siis samankaltainen kuin palovaakuutuksen irtisanominen. Ajatuksena on, ettei minun mökkini pala.

Toinen suuri tulonsiirtoja saava ryhmä ovat syrjäytyneet ja vähäosaiset, miksi heitä nyt sitten nimittääkin. Näissä on moniongelmaisia, on työttömyyttä, sairastavuutta, alkoholismia ja elämä on muutoinkin kohdellut kaltoin niin, etteivät omat kyvyt riitä nostamaan pinnalle. Tähän ryhmään ajautumisen riski on jo pienempi ja siihen palkansaajan on helpompi ottaa etäisyyttä. Tämä on moraalinen ongelma. Pitääkö meidän muiden ottaa osaa esim. vammaisten, pitkäaikaistyöttömien ja eri syistä syrjäytyneiden ihmisten elämän kustantamiseen. Tämän tapaisen sosiaalivakuutuksen tarpeen ovat kepulaiset kyllä tähän asti tunnustaneet. Voi olla, että näkemykset ovat Kepussa oikeistolaistuneet tässä kohdin.

Kolmas suuri tulonsiirtoja saava ryhmä ovat nimenomaan Kepun suuri kannattajajoukko. He ovat niitä, jotka nauttivat aluepoliittisia tukia, lapsilisiä, kansaneläkkeitä, takuueläkkeitä, maataloustukia. Nämä kaikki tulonsiirrot ovat mitä kepulaisimpia tulonsiirtoja. Ja otit esille hallintovirkamiehet, niin heistäkin valtaosa on kepulaisen politiikan hedelmiä. Liikaa hallintoahan on nimenomaan kunnissa, ja kuntarakennuudistuksia Kepu on aina vastustanut. Nyt se hamuaa jopa lisää hallintoa, maakuntahallintoon. Valtiohan on puolestaan jo aikapäiviä sitten karsinut suurimman osan liiasta hallinnostaan virkamiehistön pääpainon ollessa asiantuntija- ja suunnittelutehtävissä. Lähinnähän vain poliisilla on valtiosektorilla lupahallintoa, mutta sitäkin on karsittu. Jostain ne passit on kuitenkin saatava.

Neljäs tulonsiirtojen ryhmä ovat välilliset tulonsiirrot. Me maksamme toistemme koulutuksen ja terveydenhoidon. Uskoisin, ettei toistaiseksi mikään vähänkään merkittävämpi poliittinen ryhmä ole kyseenalaistanut tätä. 1990-luvulla tosin nuorsuomalaisten keskuudessa talousliberalismi sai osin sellaisetkin mittasuhteet, että valtion rooliksi katsottiin kuuluvan vain yövartiossa oleminen eli turvapalveluista huolehtiminen.

Minäkin jälkipalkansaajana (nautin edelleen niistä työaikaisista sopimuseduista, jotka työssäoloaikana solmittiin) haluaisin kyseenalaistaa jotkut kepulaisiksi nimeämistäni tulonsiirroista (edellä kolmas ryhmä). Niissä olisi karsimisen varaa ja paljon.

Verorasituksen kasvattamista vaatineiden osalta on huomattava, että niissä ehdotuksissa on erittäin voimakkaita kohdentamisvaatimuksia. Verorasitusta on haluttu kohdentaa suurituloisiin, ei pieni- ja keskituloisiin, jotka ovat ylivoimainen palkansaajien enemmistö. Verorasitusta on haluttu kohdentaa mm. pääomatuloihin, joita pieni- ja keskituloisilla ei välttämättä ole lainkaan. Ei tällainen verorasituksen kasvattaminen suinkaan supista esim. SDP:n kannattajajoukkoa, koska verorasitusta ei ole tarkoituskaan kaataa heidän niskaansa. Päinvastoin he voisivat olla siinä saamapuolella.

Mielipidepankki kirjoitti:

Vasemmistoliitolla ei ole ainakaan vielä Li Anderssonista huolimatta mitään erityistä vetoa, sillä kannatus junnaa jatkuvasti 8 prosentin maisemissa. Itse arvioisin, että vasemmistoliitto rinnastetaan edelleen manan majalle menneisiin kommunisteihin, vaikka puolueen pari taistolaista (Jaakko Laakso ja Esko-Juhani Tennilä pelikentät jättivätkin). Vihreät näyttisivät olevan näistä ainoa, jolla on ainakin lievää nostetta.

Viimeisessä kappaleessa esittämäsi arvio siitä, että kansan enemmistö on kyllästynyt tulonsiirtoihin, on mielenkiintoinen. Minusta se ei kyllä ole ihan tosi sellaisena kuin sen esität.

Keitä ovat tulonsiirtojen saamapuolella elävät palkansaajien näkökulmasta? Suurin ryhmä lienee työttömät työnhakijat. Ymmärtäisin tämän, jos työttmäksi joutumisen riski olisi vähäinen. Silloin maksajan ei tarvitsisi tuntea omakohtaista vaaraa työttömäksi joutumisesta. Penseys työttömyysvakuutusmaksuja kohtaan olisi siis samankaltainen kuin palovaakuutuksen irtisanominen. Ajatuksena on, ettei minun mökkini pala.

Toinen suuri tulonsiirtoja saava ryhmä ovat syrjäytyneet ja vähäosaiset, miksi heitä nyt sitten nimittääkin. Näissä on moniongelmaisia, on työttömyyttä, sairastavuutta, alkoholismia ja elämä on muutoinkin kohdellut kaltoin niin, etteivät omat kyvyt riitä nostamaan pinnalle. Tähän ryhmään ajautumisen riski on jo pienempi ja siihen palkansaajan on helpompi ottaa etäisyyttä. Tämä on moraalinen ongelma. Pitääkö meidän muiden ottaa osaa esim. vammaisten, pitkäaikaistyöttömien ja eri syistä syrjäytyneiden ihmisten elämän kustantamiseen. Tämän tapaisen sosiaalivakuutuksen tarpeen ovat kepulaiset kyllä tähän asti tunnustaneet. Voi olla, että näkemykset ovat Kepussa oikeistolaistuneet tässä kohdin.

Kolmas suuri tulonsiirtoja saava ryhmä ovat nimenomaan Kepun suuri kannattajajoukko. He ovat niitä, jotka nauttivat aluepoliittisia tukia, lapsilisiä, kansaneläkkeitä, takuueläkkeitä, maataloustukia. Nämä kaikki tulonsiirrot ovat mitä kepulaisimpia tulonsiirtoja. Ja otit esille hallintovirkamiehet, niin heistäkin valtaosa on kepulaisen politiikan hedelmiä. Liikaa hallintoahan on nimenomaan kunnissa, ja kuntarakennuudistuksia Kepu on aina vastustanut. Nyt se hamuaa jopa lisää hallintoa, maakuntahallintoon. Valtiohan on puolestaan jo aikapäiviä sitten karsinut suurimman osan liiasta hallinnostaan virkamiehistön pääpainon ollessa asiantuntija- ja suunnittelutehtävissä. Lähinnähän vain poliisilla on valtiosektorilla lupahallintoa, mutta sitäkin on karsittu. Jostain ne passit on kuitenkin saatava.

Neljäs tulonsiirtojen ryhmä ovat välilliset tulonsiirrot. Me maksamme toistemme koulutuksen ja terveydenhoidon. Uskoisin, ettei toistaiseksi mikään vähänkään merkittävämpi poliittinen ryhmä ole kyseenalaistanut tätä. 1990-luvulla tosin nuorsuomalaisten keskuudessa talousliberalismi sai osin sellaisetkin mittasuhteet, että valtion rooliksi katsottiin kuuluvan vain yövartiossa oleminen eli turvapalveluista huolehtiminen.

Minäkin jälkipalkansaajana (nautin edelleen niistä työaikaisista sopimuseduista, jotka työssäoloaikana solmittiin) haluaisin kyseenalaistaa jotkut kepulaisiksi nimeämistäni tulonsiirroista (edellä kolmas ryhmä). Niissä olisi karsimisen varaa ja paljon.

Verorasituksen kasvattamista vaatineiden osalta on huomattava, että niissä ehdotuksissa on erittäin voimakkaita kohdentamisvaatimuksia. Verorasitusta on haluttu kohdentaa suurituloisiin, ei pieni- ja keskituloisiin, jotka ovat ylivoimainen palkansaajien enemmistö. Verorasitusta on haluttu kohdentaa mm. pääomatuloihin, joita pieni- ja keskituloisilla ei välttämättä ole lainkaan. Ei tällainen verorasituksen kasvattaminen suinkaan supista esim. SDP:n kannattajajoukkoa, koska verorasitusta ei ole tarkoituskaan kaataa heidän niskaansa. Päinvastoin he voisivat olla siinä saamapuolella.

Lue lisää

Kirjoituksesi oli taas niin sekava ja sisäisesti ristiriitainen, että vaikea sitä on kommentoida, tolkku ja asiaosaaminen kun siitä puuttuu, jotain ihme tajunnanvirtaa juttusi. Eikä se takuulla johdu lukijan ymmärtämättömyydestä. Mutta koetetaan kommentoida.

Voit olla vasemmistoliitosta sitä mieltä, että se rinnastetaan entisiin kommunisteihin. Silti sen kannattajakuntaan on ilmaantunut nuorta väkeä, Andersson siis esimerkkinä aina eduskuntaan saakka yltäneistä. Eduskuntaryhmästä löytyy myös nimet Katja Hänninen, Aino-Kaisa Pekonen, Hanna Sarkkinen, Silvia Modig ja Anna Kontula joita voidaan pitää nuorina (syntyneet 70 luvun loppupuolella) eikä Arhinmäkikään vielä ihan ikäloppu ole. Nuo nuoret naiset voivat tietysti olla vanhojen karvaperse kommunistien eduskuntaan äänestämiä, mutta paljon todennäköisemmin ihan ikäistensä sinne valitsemia. Vasemmistoliitossa on siis tuon edustajajakauman perusteella selkeää nuorisokannatusta. Pidetäänhän alle nelikymppisiä politiikassa vielä nuorina.

Mukavaa on huomata, että pidät mm. lapsilisiä, kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä turhina menoina joita Kepu on saanut aikaan. SDP on kuitenkin kovasti ollut näiden puolesta ja melkoisen älämölön nosti kun hallitus näihin aikoo leikkauksia kohdistaa.

Kuntarakenneuudistus kaatui viime hallituskaudella, liekö kepulla sitten ollut niin vahva vaikutus oppositiosta käsin, että tuon uudistuksen onnistui kaatamaan vaikkei hallituksessa ollutkaan. Asiahan ainakin uutisoitiin niin, että SDP kuntarakenteen uudistamista hallituksessa jarrutti ja lopulta esti sen toteuttamisen.

Suomessa hankitaan pääomatuloja noin 7 miljardia vuodessa. Vaikka veroprosentti olisi 100, ei silläkään saataisi tarpeellista verokertymää kattamaan valtion budjettivajetta. Ansioverotuksen puolella suurituloisin kymmenes maksaa yli 60% valtion ansioverokertymästä. Muuttoliike Portugaliin lisääntyisi nopeasti jos heidän verotustaan edelleen kovennetaan. On siis pakko puuttua myös menopuoleen. En ole varma onko esittämäsi takuueläkkeiden, lapsilisien tai kansaneläkkeiden maksamisen lopettaminen paras keino, mutta mielenkiintoinen ehdotus sinulta. Enkä oikein usko, että esittämäsi tulonsiirtojen lisääminen pieni- ja keskituloisille palkansaajille olisijärkevää kun ensin on leikattu eläkeläisiltä ja lapsiperheiltä. Mutta esityksesi kuvastaa hyvin demarien nykylinjaa, kaikkea muiden esittämää ammutaan alas ja vastutetaan mitä ihmeellisimmin argumentein. Mantrana hoetaan vain, että vientisektorin työpaikkojen avulla pitää saada kasvua aikaan. Keinoja ei esitetä

EiYllätys kirjoitti:

Kirjoituksesi oli taas niin sekava ja sisäisesti ristiriitainen, että vaikea sitä on kommentoida, tolkku ja asiaosaaminen kun siitä puuttuu, jotain ihme tajunnanvirtaa juttusi. Eikä se takuulla johdu lukijan ymmärtämättömyydestä. Mutta koetetaan kommentoida.

Voit olla vasemmistoliitosta sitä mieltä, että se rinnastetaan entisiin kommunisteihin. Silti sen kannattajakuntaan on ilmaantunut nuorta väkeä, Andersson siis esimerkkinä aina eduskuntaan saakka yltäneistä. Eduskuntaryhmästä löytyy myös nimet Katja Hänninen, Aino-Kaisa Pekonen, Hanna Sarkkinen, Silvia Modig ja Anna Kontula joita voidaan pitää nuorina (syntyneet 70 luvun loppupuolella) eikä Arhinmäkikään vielä ihan ikäloppu ole. Nuo nuoret naiset voivat tietysti olla vanhojen karvaperse kommunistien eduskuntaan äänestämiä, mutta paljon todennäköisemmin ihan ikäistensä sinne valitsemia. Vasemmistoliitossa on siis tuon edustajajakauman perusteella selkeää nuorisokannatusta. Pidetäänhän alle nelikymppisiä politiikassa vielä nuorina.

Mukavaa on huomata, että pidät mm. lapsilisiä, kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä turhina menoina joita Kepu on saanut aikaan. SDP on kuitenkin kovasti ollut näiden puolesta ja melkoisen älämölön nosti kun hallitus näihin aikoo leikkauksia kohdistaa.

Kuntarakenneuudistus kaatui viime hallituskaudella, liekö kepulla sitten ollut niin vahva vaikutus oppositiosta käsin, että tuon uudistuksen onnistui kaatamaan vaikkei hallituksessa ollutkaan. Asiahan ainakin uutisoitiin niin, että SDP kuntarakenteen uudistamista hallituksessa jarrutti ja lopulta esti sen toteuttamisen.

Suomessa hankitaan pääomatuloja noin 7 miljardia vuodessa. Vaikka veroprosentti olisi 100, ei silläkään saataisi tarpeellista verokertymää kattamaan valtion budjettivajetta. Ansioverotuksen puolella suurituloisin kymmenes maksaa yli 60% valtion ansioverokertymästä. Muuttoliike Portugaliin lisääntyisi nopeasti jos heidän verotustaan edelleen kovennetaan. On siis pakko puuttua myös menopuoleen. En ole varma onko esittämäsi takuueläkkeiden, lapsilisien tai kansaneläkkeiden maksamisen lopettaminen paras keino, mutta mielenkiintoinen ehdotus sinulta. Enkä oikein usko, että esittämäsi tulonsiirtojen lisääminen pieni- ja keskituloisille palkansaajille olisijärkevää kun ensin on leikattu eläkeläisiltä ja lapsiperheiltä. Mutta esityksesi kuvastaa hyvin demarien nykylinjaa, kaikkea muiden esittämää ammutaan alas ja vastutetaan mitä ihmeellisimmin argumentein. Mantrana hoetaan vain, että vientisektorin työpaikkojen avulla pitää saada kasvua aikaan. Keinoja ei esitetä

Lue lisää

Minäkin kommentoin omaani vielä paljon sekavampaa ja ristiriitaisempaa kirjoitusta, josta aisaosaaminen on vielä kauempana kuin omastani. Ehkä meitä on siten kaksi täydellistä tumpeloa, jotka arvioimme toistemme sepustuksia. Eli onneksi en ole joutunut ainakaan minua viisaamman arvioimaksi.

Vasurien kannattajakuntaan on ilmaantunut nuorta väkeä. Se on totta. Kokonaiskannatuslukuihin se ei ole ainakaan vielä heijastunut. Kun katsotaan sitten tarkemmin tämän nuoren väen poliittisia näkemyksiä, niin voidaan nopeasti havaita, että puolue siirtymässä taas pikavauhtia jyrkästi vasemmalle esim. Suvi-Anne Siimeksen päivistä. Varmaan nämä vasurinuoret ovat ikäistensä sinne valitsemia. Luulisi sen jos minkä huolestuttavan oikeistolaisesti ajattelevia, että nuorissa on taas vasemmistolaisuus ja sen jyrkempi linja kasvussa.

En havaitse, että olisin pitänyt lapsilisiä, kansan- ja takuueläkkeitä turhina menoina. Luin ne ainoastaan siihen tulonsiirtoryhmään, joka on ollut Kepulle rakas. Jos sieltä halutaan löytää ne turhat, katse kääntyy silloin esnimmäisenä maatalous- ja aluetukiin sekä kuntabyrokratiaan. Takuueläkekin on turhake, koska olisi ollut yksinkertaista vain määritellä kansaneläkkeelle minimitaso ja kertoa, että samaa minimiä noudatetaan myös ennen kansaneläkeikää. Lapsilisissä voisi ajatella niiden poistamista suurituloisilta taikka lisien määräämistä verollisiksi. Josa osaisit suomenkieltä, olisit voinut helposti havaita, että kirjoitin joidenkin keputukien olevan omalla leikkauslistallani suosikkeja. Et vaan kyennyt arvaamaan, mitä ne suosikit olivat ja menit höpisemään omiasi.

Nähdäkseni SDP ei ole hallituksessa jarrutellut kuntarakenneuudistusta. Suurin este uudistuksen onnistumisen tiellä taisi olla erimielisyydet sote-uudistuksessa ja lopulta koko soten kaatuminen perustuslaillisiin ongelmiin. Hallitus yritti haukata liian suuren kakkupalan ja tukehtui siihen. Se on tietysti Suomelle suuri menetys, sillä oikein tehtynä ja radikaalina muutoksena, siitä olisi voitu saada kansantaloudellemme todella merkittävät säästöt. Tavoitteet olivat oikeat, mutta toteutus umpisurkea. Kokoomus vastasi hankkeen pääosan vedosta (Henna Virkkunen) ja on tietysti epäonnistumisesta ensisijaisesti vastuussa.

Verotuksen osalta en esittänytkään, että sen kohdentaminen suurituloisiin ratkaisisi taloudellisia ongelmiamme. Kyse on ennen muuta oikeudenmukaisuudesta ja sama esityshän on kuultu esim. Kepun Seppo Kääriäiseltä. Leikkauslistojen hyväksyminen on jo psykologisesti paljon helpompaa, jos taakanjako on tasapuolista. Nyt suurituloisten taakka jätetään vapaaehtoisuuden varaan ja maajusseilta ei vaadita minkäänlaista osallistumista.

Ei eniten tienaava väestön osa mihinkään Portugaliin muuttaisi, jos verotusta hiukan kiristettäisiin. Se johtuu siitä, että näillä suurituloisilla ei ole mahdollista hankkia samanlaisia tuloja jossain Portugalissa kuin Suomessa. Ei lääkärien ja asianajajien työtilanne Portugalissa ole sellainen, että siellä mikään kultakaivos odottaisi. Lisäksi näillä suuroituloisillakin on perheet ja muut siteet kotimaahan, joten kynnys lähteä parhaassa työsiässä on varsin suuri eikä siihen pieni veroruuvin kiristys mitään vaikuta. Eihän se tarkoittaisi näille kuin jokusta ökyillallistä vähemmän, joka taas olisi vain hyväksi terveelliselle painonhallinnalle. Tällaisella tilanteessa voisi olla järkevintä kohottaa osinkoverotusta, mikä ehkä saisi yritykset investoimaan voittovaransa sen sijaan, että jakelevat niitä omistajien kulutusjuhlia varten.

Mielipidepankki kirjoitti:

Minäkin kommentoin omaani vielä paljon sekavampaa ja ristiriitaisempaa kirjoitusta, josta aisaosaaminen on vielä kauempana kuin omastani. Ehkä meitä on siten kaksi täydellistä tumpeloa, jotka arvioimme toistemme sepustuksia. Eli onneksi en ole joutunut ainakaan minua viisaamman arvioimaksi.

Vasurien kannattajakuntaan on ilmaantunut nuorta väkeä. Se on totta. Kokonaiskannatuslukuihin se ei ole ainakaan vielä heijastunut. Kun katsotaan sitten tarkemmin tämän nuoren väen poliittisia näkemyksiä, niin voidaan nopeasti havaita, että puolue siirtymässä taas pikavauhtia jyrkästi vasemmalle esim. Suvi-Anne Siimeksen päivistä. Varmaan nämä vasurinuoret ovat ikäistensä sinne valitsemia. Luulisi sen jos minkä huolestuttavan oikeistolaisesti ajattelevia, että nuorissa on taas vasemmistolaisuus ja sen jyrkempi linja kasvussa.

En havaitse, että olisin pitänyt lapsilisiä, kansan- ja takuueläkkeitä turhina menoina. Luin ne ainoastaan siihen tulonsiirtoryhmään, joka on ollut Kepulle rakas. Jos sieltä halutaan löytää ne turhat, katse kääntyy silloin esnimmäisenä maatalous- ja aluetukiin sekä kuntabyrokratiaan. Takuueläkekin on turhake, koska olisi ollut yksinkertaista vain määritellä kansaneläkkeelle minimitaso ja kertoa, että samaa minimiä noudatetaan myös ennen kansaneläkeikää. Lapsilisissä voisi ajatella niiden poistamista suurituloisilta taikka lisien määräämistä verollisiksi. Josa osaisit suomenkieltä, olisit voinut helposti havaita, että kirjoitin joidenkin keputukien olevan omalla leikkauslistallani suosikkeja. Et vaan kyennyt arvaamaan, mitä ne suosikit olivat ja menit höpisemään omiasi.

Nähdäkseni SDP ei ole hallituksessa jarrutellut kuntarakenneuudistusta. Suurin este uudistuksen onnistumisen tiellä taisi olla erimielisyydet sote-uudistuksessa ja lopulta koko soten kaatuminen perustuslaillisiin ongelmiin. Hallitus yritti haukata liian suuren kakkupalan ja tukehtui siihen. Se on tietysti Suomelle suuri menetys, sillä oikein tehtynä ja radikaalina muutoksena, siitä olisi voitu saada kansantaloudellemme todella merkittävät säästöt. Tavoitteet olivat oikeat, mutta toteutus umpisurkea. Kokoomus vastasi hankkeen pääosan vedosta (Henna Virkkunen) ja on tietysti epäonnistumisesta ensisijaisesti vastuussa.

Verotuksen osalta en esittänytkään, että sen kohdentaminen suurituloisiin ratkaisisi taloudellisia ongelmiamme. Kyse on ennen muuta oikeudenmukaisuudesta ja sama esityshän on kuultu esim. Kepun Seppo Kääriäiseltä. Leikkauslistojen hyväksyminen on jo psykologisesti paljon helpompaa, jos taakanjako on tasapuolista. Nyt suurituloisten taakka jätetään vapaaehtoisuuden varaan ja maajusseilta ei vaadita minkäänlaista osallistumista.

Ei eniten tienaava väestön osa mihinkään Portugaliin muuttaisi, jos verotusta hiukan kiristettäisiin. Se johtuu siitä, että näillä suurituloisilla ei ole mahdollista hankkia samanlaisia tuloja jossain Portugalissa kuin Suomessa. Ei lääkärien ja asianajajien työtilanne Portugalissa ole sellainen, että siellä mikään kultakaivos odottaisi. Lisäksi näillä suuroituloisillakin on perheet ja muut siteet kotimaahan, joten kynnys lähteä parhaassa työsiässä on varsin suuri eikä siihen pieni veroruuvin kiristys mitään vaikuta. Eihän se tarkoittaisi näille kuin jokusta ökyillallistä vähemmän, joka taas olisi vain hyväksi terveelliselle painonhallinnalle. Tällaisella tilanteessa voisi olla järkevintä kohottaa osinkoverotusta, mikä ehkä saisi yritykset investoimaan voittovaransa sen sijaan, että jakelevat niitä omistajien kulutusjuhlia varten.

Lue lisää

No niin, aloit siis muutella mielipiteitäsi kun asioista kerrotaan faktat. Pankissasi näyttää mielipiteitä riittävän joka lähtöön. Hyvin kuvaava nimimerkki sinulla siis, ja väliäkös sillä jos mielipide on jokaisessa kirjoituksessasi erilainen. Tärkeintähän sinulle näyttää olevan vastaan jankkaaminen, faktoista ei silloin niin nuukaa.

Nyt siis myönnät Vasemmistoliiton keräävän nuoria kannattajia. Eiväthän he vielä puoluetta kanna tuon korkeammalle, mutta vasemmistopuolueiden keskinäistä tasapainoa ne tulevina vuosina muuttavat demarien tappioksi. Demarit kun ei juuri nuoria (siis uusia äänestäjiä) houkuta ja sieltä vanhimmasta päästä Mononen kuskaa demareita vähemmäksi. Vihreät keräävät varmasti osansa noista nuorista kotkista jotka nyt vassareita äänestävät, joten heilläkin on nousun eväät.

Nyt et siis havaitse, että listasit mm. kansaneläkkeet turhiksi kepun kannattamiksi menoiksi. Vaikka niin kirjoitit. Turhia yritys- ja maataloustukia on syytä karsia, en ollut siinä erimieltä, enkä niitä siksi maininnut. Ihmettelin vain miksi sinä listaat kansaneläkkeet, lapsilisät ja takuueläkkeet turhiksi menoiksi.

Nähdäksesi SDP ei jarruttanut kuntauudistusta. No ehkä he kaatoivat sen sitten täydestä vauhdista jarrua painamatta. SDP sen kuitenkin romutti. Ihan ilman sotekytkyä. Näkökykysi on aika heikossa jamassa, jos et tuotakaan nähnyt uutisoidun. Käynti optikolla riittää, ja onhan nykyisin varsin kehittynyttä silmäkirurgiaakin. Suosittelen nökökykysi palauttamiseksi.

Tuo oikeudenmukaisuuden ja taakanjaon hokeminen on samanlainen tyhjä mantra kuin se vientivetoisen talouskasvun aikaansaamisen hokema. Ei se ratkaise valtion ylivelkaantumiskehitystä jos pääomatuloa verotetaan ankarasti. Portugali oli vain esimerkki. Hyvätuloiset eläkeläiset pakenevat jo nyt joukolla maahan kevyen verotuksen piiriin, sinne muutosta kertoi myös mm. Onnisen omistajaperhe, Nalle muutti kirjansa Ruotsiin, ja muutoinkin hyvätuloisilla lisääntyy halukkuus verosuunnitteluun jos verotusta entisestään kiristetään.

Juristien ja lääkäreiden palkkatulojen kikkailu pääomatuloiksi on jotain sellaista, johon lainsäädänöllä tulisikin puuttua, onhan niissä useimmiten kyse julkisista varoin maksetuista palkkioista joita maksetaan palkkatyön luonteisista tehtävistä. Niille verotus ansiotulotaulukon mukaan niin ei tarvitse puuttua todellisten pienyrittäjien osinkoihin.

EiYllätys kirjoitti:

No niin, aloit siis muutella mielipiteitäsi kun asioista kerrotaan faktat. Pankissasi näyttää mielipiteitä riittävän joka lähtöön. Hyvin kuvaava nimimerkki sinulla siis, ja väliäkös sillä jos mielipide on jokaisessa kirjoituksessasi erilainen. Tärkeintähän sinulle näyttää olevan vastaan jankkaaminen, faktoista ei silloin niin nuukaa.

Nyt siis myönnät Vasemmistoliiton keräävän nuoria kannattajia. Eiväthän he vielä puoluetta kanna tuon korkeammalle, mutta vasemmistopuolueiden keskinäistä tasapainoa ne tulevina vuosina muuttavat demarien tappioksi. Demarit kun ei juuri nuoria (siis uusia äänestäjiä) houkuta ja sieltä vanhimmasta päästä Mononen kuskaa demareita vähemmäksi. Vihreät keräävät varmasti osansa noista nuorista kotkista jotka nyt vassareita äänestävät, joten heilläkin on nousun eväät.

Nyt et siis havaitse, että listasit mm. kansaneläkkeet turhiksi kepun kannattamiksi menoiksi. Vaikka niin kirjoitit. Turhia yritys- ja maataloustukia on syytä karsia, en ollut siinä erimieltä, enkä niitä siksi maininnut. Ihmettelin vain miksi sinä listaat kansaneläkkeet, lapsilisät ja takuueläkkeet turhiksi menoiksi.

Nähdäksesi SDP ei jarruttanut kuntauudistusta. No ehkä he kaatoivat sen sitten täydestä vauhdista jarrua painamatta. SDP sen kuitenkin romutti. Ihan ilman sotekytkyä. Näkökykysi on aika heikossa jamassa, jos et tuotakaan nähnyt uutisoidun. Käynti optikolla riittää, ja onhan nykyisin varsin kehittynyttä silmäkirurgiaakin. Suosittelen nökökykysi palauttamiseksi.

Tuo oikeudenmukaisuuden ja taakanjaon hokeminen on samanlainen tyhjä mantra kuin se vientivetoisen talouskasvun aikaansaamisen hokema. Ei se ratkaise valtion ylivelkaantumiskehitystä jos pääomatuloa verotetaan ankarasti. Portugali oli vain esimerkki. Hyvätuloiset eläkeläiset pakenevat jo nyt joukolla maahan kevyen verotuksen piiriin, sinne muutosta kertoi myös mm. Onnisen omistajaperhe, Nalle muutti kirjansa Ruotsiin, ja muutoinkin hyvätuloisilla lisääntyy halukkuus verosuunnitteluun jos verotusta entisestään kiristetään.

Juristien ja lääkäreiden palkkatulojen kikkailu pääomatuloiksi on jotain sellaista, johon lainsäädänöllä tulisikin puuttua, onhan niissä useimmiten kyse julkisista varoin maksetuista palkkioista joita maksetaan palkkatyön luonteisista tehtävistä. Niille verotus ansiotulotaulukon mukaan niin ei tarvitse puuttua todellisten pienyrittäjien osinkoihin.

Lue lisää

Enhän minä listannut kansaneläkkeitä ym. turhiksi menoiksi. Listasin ne tulonsiirroiksi, joita erityisesti Kepu on vaalinut ja kannattanut. Samaan ryhmään listaisin muitakin menoja ja sitten kerroin, että tästä listasta löytyvät ne kohdat, joista voisi hyvinkin leikata. Tämän ilmaisin sanalla "jotkut", mikä siis suomenkieltä ymmärtävälle tarkoittaa sitä, että leikkaaminen ei koske kaikkia listattuja kohtia vaan pelkästään osaa niistä. Ei uskoisi, että täällä joutuu korjailemaan jopa kielen heikosta ymmärtämisestä johtuvia virheitä.

Eläkeläisten siirtymistä Portugaliin vähentäisi kaksi asiaa. Suomessa pitäisi säätää täysi verovapaus eläkkeille, jotta olisimme kilpailukykyisiä Portugalin verotuksen kanssa. Sitäkö suosittelet? Toinen on kasvihuoneilmiön voimakas lisääntyminen, jotta keskilämpötilat molemmissa maissa nousivat vaikkapa 10 astetta. Kyllä silloin portugalilaisia voisi alkaa muuttaamaan Suomeen päin, vaikka meillä olisi kuinka kova verotus.

Einäin...

"Oikeistolaisuuden nousu, luetaan siihen meillä Keskusta mukaan, on yksinkertaisesti seurausta siitä, että joukossamme on liikaa tulonsiirtojen saamapuolella eläviä."

Vaan MEILLÄ tällä hetkellä liian vähän maksajin puolella olevia kansalaisia. Työssä olevia pitää saada lisää niin meillä on hyvinkin varaa nykyiseen sosiaaliturvaan. Mutta se myöskin edellyttää sitä palkkatuloja on suostuttava jakamaan tasaisemmin että päästään siihen että miellä on enemmän palkkatyössä olevia ihmisiä.

Yksinkertaisesti meillä ei ole varaa näin pienenä kansakuntana niihin ökypalkkaisiisn ihmisiin. Meillä liian vähän maksajia keräämään rikkausia muutamalle ihmiselle. Meillä ei ole varaa yhteenkään mijoonia vuodessa tienaavaan ihmiseen, näin pienen maan taloudessa tarkoittaa koska yksi mijoonan tienaava ihminen vie 10-15 ihmisen työpalkkatulon.

Kun yhdelle maksetaan miljoona, valtio maksaa "palkkaa", eli työttömyyskorvausta noin 20:lle. se tekee 20 000 kuukaudessa jokaista miljoonapalkkaista kohti. Miljoonan tienaava maksaa nykyisin aika ylaisesti veroa tuloistaan 25%, eli 250 000 euroa vuodessa. Tuo sama raha masketaan sitten työttömyyskorvauksina työttömille. 20 ihmisen työttömyys maskaa valtiolle aika tarkaan 250 000.

Eli ökypalkkaiset on valtion kannalta nykyisessä taloustilanteessa nollasummapeliä. kaikki mitä ökypalkkaiset maksaa vroa menee ökypalkoojen aiheuttaman työttmyyden maskamiseen.

Kuka muuten ihan oikeasti tarvitsee miljoonan tulon vuodessa, vuodesta toiseen?

Unohdat vain ihan tahallasi muutaman asian.D Nii tietenkin sinun "pitääkin" tehdä:D Olethan kilpailevan puolueen intohimoinen kannattaja:D Sinua voisi luonnehtia jopa puolueesi trolaajaksi:D

Tämä havaintosi yhteisöllisyyden häviämisestä on mielenkiintoinen. Individualismin kasvu on satanut Kokoomuksen laariin. Se näkee kaikenlaisen sääntelyn tarpeettomana holhoamisena ja vapauden riistona. Kylähteisö, perhe, suku, heimo ja jopa kerrostalojen talkkarit kontrolloivat ja samalla huolehtivat toinen toisistaan. Tästä kaikesta on haluttu vapautua ja varsin hyvin siinä on onnistuttukin.

En ole itse oikein osannut ratkaista, onko kehitys sinällään hyvä vai huono asia, mutta tärkeän pointin nostit esille.

Ei yhteisöllisyys ole hävinnyt, se on muuttanut muotoaan ja on nyt monisyisempää.

Nykyaikainen yhteisöllisyys on verkottumista, yhteyksien pitämiseen moneen erilaiseen tahoon. Yhteyksiä on jopa enemmän kuin siinä teollisuusyhteisössä, jossa kaikki kävi samaa koulua ja kaikkien perheestä joku oli tehtaalla töissä. Nyt jo koululaiset saavat harrastusten ja sosiaalisen median kautta monenlaisen taustan omaavia kavereita, opiskelijat eivät sitoudu vain oman ainejärjestön rientoihin, opiskelijavaihdon kautta verkostutaan kansainvälisesti jo nuorena, työssä verkosto eri ammattiryhmien kesken ulottuu helposti kilpailijayritykseenkin. Oikeastaan nykyaikaista yhteisöllisyyttä voisi verrata Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden yhteisöllisyyteen. Silloin uudet tuulet omaksuneet taiteilijat eri aloilta pitivät tiiviisti yhteyttä ja saivat innoitusta toisiltaan. Kaikki löysivät uutta ilmaisuvoimaa.

SDP edustaa kollektiivista, tasapäistä ja joukkovoimaan perustuvaa yhteisöllisyyttä. Siinä ei suvaita itsenäistä ajattelua, pitää kuulua joukkoon yhtenä toverina muiden tovereiden joukossa ja puolustaa niitä arvoja joita toverit yhdessä ovat päättäneet edistää. Siis sitä yhteisöllisyyttä joka on korvautunut laajemmalla ja monipolvisemmalla yhteisöllisyydellä.

Vihreät edustavat tuon vanhan yteisöllisyyden yhtä hyvinvoivaa mutaatiota. Heillä on joukko asioita joissa pitää noudattaa yhteisön ehdotonta näkemystä. Ydinvoimaa ei suvaita, autoilua ei suvaita, lihan syöntiä ei suvaita, omakotiasumista ei suvaita, metsien talouskäyttöä ei suvaita, turkistarhausta ei suvaita jne. Polkupyöräilyä suositaan, tuulivoimaa kannatetaan, kasvissyöntiä suositaan, maaanmuuttajia suvaitaan, homoja suvaitaan jne. Jos omaksut nämä yhteisön perussäännöt, olet mukana yhteisössä. Jos yhdessäkin olet eri mieltä, saat osaksesi halveksuntaa etkä pääse yhteisöön mukaan.

TotuusTuostakin kirjoitti:

Ei yhteisöllisyys ole hävinnyt, se on muuttanut muotoaan ja on nyt monisyisempää.

Nykyaikainen yhteisöllisyys on verkottumista, yhteyksien pitämiseen moneen erilaiseen tahoon. Yhteyksiä on jopa enemmän kuin siinä teollisuusyhteisössä, jossa kaikki kävi samaa koulua ja kaikkien perheestä joku oli tehtaalla töissä. Nyt jo koululaiset saavat harrastusten ja sosiaalisen median kautta monenlaisen taustan omaavia kavereita, opiskelijat eivät sitoudu vain oman ainejärjestön rientoihin, opiskelijavaihdon kautta verkostutaan kansainvälisesti jo nuorena, työssä verkosto eri ammattiryhmien kesken ulottuu helposti kilpailijayritykseenkin. Oikeastaan nykyaikaista yhteisöllisyyttä voisi verrata Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden yhteisöllisyyteen. Silloin uudet tuulet omaksuneet taiteilijat eri aloilta pitivät tiiviisti yhteyttä ja saivat innoitusta toisiltaan. Kaikki löysivät uutta ilmaisuvoimaa.

SDP edustaa kollektiivista, tasapäistä ja joukkovoimaan perustuvaa yhteisöllisyyttä. Siinä ei suvaita itsenäistä ajattelua, pitää kuulua joukkoon yhtenä toverina muiden tovereiden joukossa ja puolustaa niitä arvoja joita toverit yhdessä ovat päättäneet edistää. Siis sitä yhteisöllisyyttä joka on korvautunut laajemmalla ja monipolvisemmalla yhteisöllisyydellä.

Vihreät edustavat tuon vanhan yteisöllisyyden yhtä hyvinvoivaa mutaatiota. Heillä on joukko asioita joissa pitää noudattaa yhteisön ehdotonta näkemystä. Ydinvoimaa ei suvaita, autoilua ei suvaita, lihan syöntiä ei suvaita, omakotiasumista ei suvaita, metsien talouskäyttöä ei suvaita, turkistarhausta ei suvaita jne. Polkupyöräilyä suositaan, tuulivoimaa kannatetaan, kasvissyöntiä suositaan, maaanmuuttajia suvaitaan, homoja suvaitaan jne. Jos omaksut nämä yhteisön perussäännöt, olet mukana yhteisössä. Jos yhdessäkin olet eri mieltä, saat osaksesi halveksuntaa etkä pääse yhteisöön mukaan.

Lue lisää

>>Vihreät edustavat tuon vanhan yhteisöllisyyden yhtä hyvinvoivaa mutaatiota.<<

Noin minäkin vihreiden kannattajien tilanteen näen. Etenkin nuoria vihreiden kannattajia yhdistää toistensa tiivis kohtaaminen esimerkiksi opiskeluyhteisössä, rock-konserteissa ja muissa tapahtumissa, joiden ympäristössä on lukuisia viitteitä vihreisiin ajatuksiin, kuitenkin ilman poliittisia palopuheita ja jopa tiedostamatta toisia yksilötasolla vihreiden kannattajiksi. Arvelen että juuri tuonlaiseen keskinäiseen hiljaiseen ja vain viitteelliseen uskonvahvistukseen yhteisön kautta perustuu se, ettei vihreille ole poliittisena ryhmänä tullut yhtä suuria takapakkeja kuin useimmille muille puolueille, joskaan ei suurvoittojakaan.

Toinen yhteisöllinen puolue on RKP. Vähemmistökieli luo vahvan identiteetin, asui sitten ruotsinkielisellä alueella tai pienenä vähemmistönä vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Ja on pakko sanoa havaintona, että ruotsinkieliset ovat jostain syystä yleensä sosiaalisempiakin kuin suomenkieliset.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

>>Vihreät edustavat tuon vanhan yhteisöllisyyden yhtä hyvinvoivaa mutaatiota.<<

Noin minäkin vihreiden kannattajien tilanteen näen. Etenkin nuoria vihreiden kannattajia yhdistää toistensa tiivis kohtaaminen esimerkiksi opiskeluyhteisössä, rock-konserteissa ja muissa tapahtumissa, joiden ympäristössä on lukuisia viitteitä vihreisiin ajatuksiin, kuitenkin ilman poliittisia palopuheita ja jopa tiedostamatta toisia yksilötasolla vihreiden kannattajiksi. Arvelen että juuri tuonlaiseen keskinäiseen hiljaiseen ja vain viitteelliseen uskonvahvistukseen yhteisön kautta perustuu se, ettei vihreille ole poliittisena ryhmänä tullut yhtä suuria takapakkeja kuin useimmille muille puolueille, joskaan ei suurvoittojakaan.

Toinen yhteisöllinen puolue on RKP. Vähemmistökieli luo vahvan identiteetin, asui sitten ruotsinkielisellä alueella tai pienenä vähemmistönä vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Ja on pakko sanoa havaintona, että ruotsinkieliset ovat jostain syystä yleensä sosiaalisempiakin kuin suomenkieliset.

Lue lisää

Vihreät ovat puoluekenttämme ahdasmielisintä porukkaa, kun ahdasmielisyys määritellään oman aatemaailman ulkopuolelle jäävän hyväksymisenä. Kristillisetkin vaikuttavat suorastaan ultraliberaaleilta vihreiden rinnalla.

Punavihreä kuplaväki on kuitenkin itse määrittänyt sen, mikä on oikeaa suvaitsevaisuutta tai suvaitsemattomuutta, ja heidän mielestään heidän suvaitsemattomuutensa ei olekkaan suvaitsemattomuutta, vaan jotain korkeisiin eettisiin arvoihin perustuvaa oikeudenmukaisuutta. Muut ovat väärässä, he oikeassa, ja väärässä olevia ei tarvitse suvaita. Siis miten he muka voisivat olla suvaitsemattomia?

En muista olleeni innostunut Heinäluoman valinnasta, mutta sen voin kyllä sanoa, että hänen jatkamisensa puheenjohtaja olisi ollut sittenkin parempi kuin Urpilainen ja Rinne yhteensä. Heinäluoman vastakkainasetteluajatus ei ole minusta ollenkaan huono. Toteutus sen edistämiseksi saattoi toki olla huono. Vastakkainasttelu on nimittäin blokkiajattelun ydin. Että on olemassa vähintään kaksi selkeästi toisistaan erottuvaa poliittista suuntausta.

Eläkeiän nostoa olen pitänyt itse edelleenkin kyseenalaisena toimena. Sillä ei saada aikaan erityisiä säästöjä, kun katsotaan asiaa kokonaisuutena. Se vähentää kyllä työnantajien ja palkansaaajien eläkekustannuksia mutta kasvattaa työttömyyskustannuksia. Tässä mennään ikään kuin latvasta puuhun. Ensin olisi pitänyt osata ratkaista työllisyyskysymys ja sitten miettiä eläkeasiaa. Sitähän alunperin perusteltiin nimenomaan työvoimapulalla.

Tuohon aloittajan ensimmäiseen virkkeeseen korjaus:

Sosiaalidemokraattien kannatus Suomessa hiipuu, ei vasemmistopuolueiden yleensä.

Punavihreät puolueet ovat ensimmäisen kerran Suomen poliittisessa historiassa nousseet vasemmiston suurimmaksi ryhmäksi. Aika ajoi ohi sosiaalidemokraateista.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13658653

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

Punavihreät puolueet ovat ensimmäisen kerran Suomen poliittisessa historiassa nousseet vasemmiston suurimmaksi ryhmäksi. Aika ajoi ohi sosiaalidemokraateista.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13658653

Lue lisää

Pitääkö SDP:n siirtyä punavihreiden leiriin sen keskinäisestä paremmuudesta kisaamaan, vai keskustaoikeiston suuntaan ajanmukaiseksi yleispuolueeksi. Siinä se oleellisin kysymys. Haluaako SDP ottaa Keskustan ja Kokoomuksen paikan maan ykkösenä menemällä niitä lähemmäs ja nakertamalla niiden kannatusta siitä kyljestä, vai haluaako SDP varmistaa punavihreän blokin ykkösaseman siirtymällä useamman piirun vasemmalle ja nakertamalla blokin pienempien jäsenten kannatusta.

SDP on ollut vahvimmillaan (jätetään tapatumat ennen 1918 pois laskuista) aina silloin, kun se on kallistunut oikealle. Tanner oli oikeistodemari joka johdatti kansalaissodan jälkeen - ja siitä huolimatta - SDP:n maan suurimmaksi puolueeksi ja lopulta hallitukseen. Sotien jälkeen aevelisosialistit pitivät yhtä jopa työnantajien kanssa ja SDP nousi taas maan suurimmaksi puolueeksi heti sodan jälkeen suurimmaksi nousseen SKDL:n ohi ja vakiinnutti asemansa valtionhoitajapuolueena. Lipposen Kokoomuksestakin oikealta ohi ajanut tiukka talouspolitiikka piti puolueen kannatuksen hyvällä tasolla vaikka hänen hallituksensa leikkasivat rajustikin.

Siis summa summarum - eiköhän se oikea suunta ole vastuullinen valtionhoitajaroolin palauttaminen sieltä keskustan kyljestä kannatuksen lisäystä raapimalla

Mielipidepankki kirjoitti:

En muista olleeni innostunut Heinäluoman valinnasta, mutta sen voin kyllä sanoa, että hänen jatkamisensa puheenjohtaja olisi ollut sittenkin parempi kuin Urpilainen ja Rinne yhteensä. Heinäluoman vastakkainasetteluajatus ei ole minusta ollenkaan huono. Toteutus sen edistämiseksi saattoi toki olla huono. Vastakkainasttelu on nimittäin blokkiajattelun ydin. Että on olemassa vähintään kaksi selkeästi toisistaan erottuvaa poliittista suuntausta.

Eläkeiän nostoa olen pitänyt itse edelleenkin kyseenalaisena toimena. Sillä ei saada aikaan erityisiä säästöjä, kun katsotaan asiaa kokonaisuutena. Se vähentää kyllä työnantajien ja palkansaaajien eläkekustannuksia mutta kasvattaa työttömyyskustannuksia. Tässä mennään ikään kuin latvasta puuhun. Ensin olisi pitänyt osata ratkaista työllisyyskysymys ja sitten miettiä eläkeasiaa. Sitähän alunperin perusteltiin nimenomaan työvoimapulalla.

Lue lisää

Vastakkainsasettelu voi toimia silloin, kun sen takana on selkeä jatkumo, pitkään noudatettu oma linja. Silloin se ei näytä populismilta tai räksytykseltä. Pelkkänä poliittisena taktiikkana vastakkainasettelun lietsominen ei toimi, sen onttous paljastuu kovin helposti. Kokoomus on onnistunut selkeän linjan ylläpitämisessä, heidän kohdallaan puoluejohdon vaihdossa kompuroitiiin tyylipisteitä menettämällä, Kataisen lähtö oli tyylitön eikä Stubbin sisääntulokaan mennyt Strömsön malliin. Peruslinja on kuitenkin säilynyt ja Kokoomus pärjää Stubbinkin johdolla.

Heinäluoman kohdalla hänen aloittamansa vastakkainasettelun uskottavuutta nakersi edeltäjänsä Lipposen hallitusten tiukka talouslinja, jonka jatkumoa edusti Kokoomus ja jonka Heinäluoma siis haastoi. Näin tehdessään hän näyttikin arvostelevan edeltäjäänsä moittiessaan valtiontaloutta liian tiukasta kurista. Uskottavuus meni tuon epäjohdonmukaisuuden seurauksena. Puolueen johtajan ja linjan muutoksella pitäisi korostaa aiempien hyvien tulosten arvoa, ei ottaa etäisyyttä tehtyihin ratkaisuihin saati arvostella niitä. Rinne näyttää kompastuvaan samaan tai vieläkin pahempaan kuoppaan kuin Heinäluoma, hän näyttää aikaansaaneen vastakkainasettelun omassa puolueessaan. Siitä toipuminen on vaikeaa. Rinteen puheenjohtajuudella ei ole pitkää eliniän odotusta.

Tietoa_On kirjoitti:

Pitääkö SDP:n siirtyä punavihreiden leiriin sen keskinäisestä paremmuudesta kisaamaan, vai keskustaoikeiston suuntaan ajanmukaiseksi yleispuolueeksi. Siinä se oleellisin kysymys. Haluaako SDP ottaa Keskustan ja Kokoomuksen paikan maan ykkösenä menemällä niitä lähemmäs ja nakertamalla niiden kannatusta siitä kyljestä, vai haluaako SDP varmistaa punavihreän blokin ykkösaseman siirtymällä useamman piirun vasemmalle ja nakertamalla blokin pienempien jäsenten kannatusta.

SDP on ollut vahvimmillaan (jätetään tapatumat ennen 1918 pois laskuista) aina silloin, kun se on kallistunut oikealle. Tanner oli oikeistodemari joka johdatti kansalaissodan jälkeen - ja siitä huolimatta - SDP:n maan suurimmaksi puolueeksi ja lopulta hallitukseen. Sotien jälkeen aevelisosialistit pitivät yhtä jopa työnantajien kanssa ja SDP nousi taas maan suurimmaksi puolueeksi heti sodan jälkeen suurimmaksi nousseen SKDL:n ohi ja vakiinnutti asemansa valtionhoitajapuolueena. Lipposen Kokoomuksestakin oikealta ohi ajanut tiukka talouspolitiikka piti puolueen kannatuksen hyvällä tasolla vaikka hänen hallituksensa leikkasivat rajustikin.

Siis summa summarum - eiköhän se oikea suunta ole vastuullinen valtionhoitajaroolin palauttaminen sieltä keskustan kyljestä kannatuksen lisäystä raapimalla

Lue lisää

>> SDP on ollut vahvimmillaan (jätetään tapatumat ennen 1918 pois laskuista) aina silloin, kun se on kallistunut oikealle. Tanner oli oikeistodemari joka johdatti kansalaissodan jälkeen - ja siitä huolimatta - SDP:n maan suurimmaksi puolueeksi ja lopulta hallitukseen.

Kiitos mielipiteestä, mutta sitä ei sdp:n kannatuskehityksen tarkastelu tue lainkaan.

Toisen maailmansodan jälkeen, kun Vasemmistopuolueet saivat palata politiikkaan, ovat sdp:n parhaat vaalitulokset vuosilta 1983, 1987 ja 1995 (paikkamäärät välillä 56 - 63). Samalla ajanjaksolla sdp:n huonoimmat vaalitulokset ovat vuosilta 1962, 2011 ja 2015 (paikkamäärät välillä 34 - 42).

Kaikki kolme huonointa tulosta on saavutettu oikeistodemareiden ollessa puheenjohtajina: Väinö Tanner, Jutta Urpilainen ja Antti Rinne. Vuonna 1962 kannatus romahti enemmän kuin koskaan muulloin. Tuloksena oli, että asevelisosialisti Tanner erosi tehtävästään ja hänen apumiehensä Väinö Leskinen erotettiin puoluejohdosta.

Kolmesta parhaasta tuloksesta kaksi on saavutettu sosialisti Kalevi Sorsan johdolla, joka toimi myös Sosialistisen Internationaalin puheenjohtajana ja kuvasi itse omaa linjaansa seuraavasti: "Me olemme jo demokraattisessa sosialismissa. Ei se tämän kummempaa tule koskaan olemaan."

Kolmesta parhaasta tuloksesta se kolmas on vuodelta 1995. Sen pääsyyt olivat ulkopoliittiset ja aiempaan puoluejohtoon nähden reaktiiviset. Täysin poikkeuksellisena historiallisena vaalikautena ensin Neuvostoliitto oli hajonnut ja sen jälkeen Suomi liittynyt EU:n jäseneksi.

Sdp kärventeli pankinjohtaja-puheenjohtajansa Ulf Sundqvistin talousrikossyytteiden kanssa, kunnes runsas vuosi ennen vaaleja tämä vaihdettiin entiseen vasemman laidan opiskelijapoliitikkoon, joka lupasi "uutta ulkopolitiikkaa".

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

Punavihreät puolueet ovat ensimmäisen kerran Suomen poliittisessa historiassa nousseet vasemmiston suurimmaksi ryhmäksi. Aika ajoi ohi sosiaalidemokraateista.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13658653

Lue lisää

????"sosiaalidemokraateista."???

Sosialisti Demokraatti= sosi-a-lidemokraatti. Eo ole sosi-aa-li.. vaan sosiali..

sosiaali tarkoittaa ihan eri asiaa sosialisti

kapi_ teki yhteenvedon kaikkine karvoineen päivineen.

Voi perskuleen pelle, etkö sinä tosiaan muuta osaa kuin kopioida toisten kirjoittamaa? No, et. Kysymys olikin retoorinen.

Blokki ei takaa yhtään sen enempää äänen menoa äänestäjän kannattamalle politiikalle kuin avoin monipuoluevaali. Yhtälailla se enemmistön saaneen blokin muodostama hallitus joutuu ohjelmansa tekemään realiteettien pohjalle. Ja kuten Ruotsissa ja Tanskassa on nähty, enemmistöhallituksen muodostaminen on jopa mahdotonta jos ja kun nousee blokkien ulkopuolisia poliittisia voimia.

SDP, tai ainakin jotkut sen edustajat, on esittänyt listavaaliin siirtymistä puolueiden linjan selventämiseksi. Tällöin nykyinen henkilökeskeisyys vähenesi ja puolueiden erot selkeytyisivät. Blokkivaaleja sielläkään ei sentään ole vakavissaan esitetty.

Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset. Aika mahdotonta noista on toimivia blokkeja muodostaa. Perinteisen porvarit - sosialistit jaon mukaan ei voida mennä kun vihreiltä puuttuu sosialismi. Oikeisto - vasemmistojako ilman sosialismia toisi vihreät vasemmistoblokkiin, mutta sekin olisi onnettoman heikko oikeistoblokkiin verrattuna.

Meille on hioutunut varsin hyvin toimiva hallituksen muodostamisessa konsensushakuisuuteen perustuva monipuoluejärjestelmä, jonka pohjalta hallitukset ovat yleensä syntyneet suht kivutomasti ja pysyneet toimintakunnossa koko vaalikauden. Näin siis jo noin 30 vuoden ajan.

Viime vaalikausi oli poikkeus, jossa muutama tekijä oli yli muiden. Perussuomalaiset olivat vaalien ainoa voittaja, jota koetettiin saada hallitusvastuuseen, mutta Timo Soini katsoi ettei Persut kestäisi hallitusvastuuta. Vihreät taasen eivät suostuneet porvarihallitukseen mukaan, Niinpä piti muodostaa hävinneiden hallitus jossa oli mukana myös SDP. SDP taas palkäsi Vasemmistoliiton hyötyvän oppositioasemasta, joten sekin piti saada mukaan. Hallitusta muodostettaessa SDP ja Vasemmistoliitto taasen eivät millään suostuneet hyväksymään valtionvarainministeriön ja muiden asiantuntijoiden suhdannekuvaa, vaan ohjelma piti laatia liian optimistisen näkemyksen varaan. Numeroita yksinkertaisesti kaunisteltiin jotta saatiin kaikille mieleinen toiveiden kokoelma sisällytettyä hallitusohjelmaan.

Nythän meillä oli vaali, jossa lopputuloksesta riippumatta hallituksella oli vain yksi vaihtoehto ohjelman perusrungoksi. Tiukka talouskuri. Olisipa hallitukseen tulleet SDP tai Vasemmistoliitto tai Vihreät tai vaikka ne kaikki, niin sama matokuuri olisi pitänyt päättää. Siinä mielessä mikään blokki ei olisi asiaa muuttanut. Äänestäjtkin sen ymmärsivät, ja antoivat tuen niille, joiden uskoivat välttämättömyyden parhaiten hoitavan. Vastaavasti etenkin SDP ja Vasemmistoliitto saivat kokea äänestäjine epäluottamuksen lisävelkaantumista merkinneistä vaalipuheista, jotka tiedettiin jo tuolloin mahdottomiksi toteuttaa.

KapinKaveri1 kirjoitti:

Voi perskuleen pelle, etkö sinä tosiaan muuta osaa kuin kopioida toisten kirjoittamaa? No, et. Kysymys olikin retoorinen.

Blokki ei takaa yhtään sen enempää äänen menoa äänestäjän kannattamalle politiikalle kuin avoin monipuoluevaali. Yhtälailla se enemmistön saaneen blokin muodostama hallitus joutuu ohjelmansa tekemään realiteettien pohjalle. Ja kuten Ruotsissa ja Tanskassa on nähty, enemmistöhallituksen muodostaminen on jopa mahdotonta jos ja kun nousee blokkien ulkopuolisia poliittisia voimia.

SDP, tai ainakin jotkut sen edustajat, on esittänyt listavaaliin siirtymistä puolueiden linjan selventämiseksi. Tällöin nykyinen henkilökeskeisyys vähenesi ja puolueiden erot selkeytyisivät. Blokkivaaleja sielläkään ei sentään ole vakavissaan esitetty.

Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset. Aika mahdotonta noista on toimivia blokkeja muodostaa. Perinteisen porvarit - sosialistit jaon mukaan ei voida mennä kun vihreiltä puuttuu sosialismi. Oikeisto - vasemmistojako ilman sosialismia toisi vihreät vasemmistoblokkiin, mutta sekin olisi onnettoman heikko oikeistoblokkiin verrattuna.

Meille on hioutunut varsin hyvin toimiva hallituksen muodostamisessa konsensushakuisuuteen perustuva monipuoluejärjestelmä, jonka pohjalta hallitukset ovat yleensä syntyneet suht kivutomasti ja pysyneet toimintakunnossa koko vaalikauden. Näin siis jo noin 30 vuoden ajan.

Viime vaalikausi oli poikkeus, jossa muutama tekijä oli yli muiden. Perussuomalaiset olivat vaalien ainoa voittaja, jota koetettiin saada hallitusvastuuseen, mutta Timo Soini katsoi ettei Persut kestäisi hallitusvastuuta. Vihreät taasen eivät suostuneet porvarihallitukseen mukaan, Niinpä piti muodostaa hävinneiden hallitus jossa oli mukana myös SDP. SDP taas palkäsi Vasemmistoliiton hyötyvän oppositioasemasta, joten sekin piti saada mukaan. Hallitusta muodostettaessa SDP ja Vasemmistoliitto taasen eivät millään suostuneet hyväksymään valtionvarainministeriön ja muiden asiantuntijoiden suhdannekuvaa, vaan ohjelma piti laatia liian optimistisen näkemyksen varaan. Numeroita yksinkertaisesti kaunisteltiin jotta saatiin kaikille mieleinen toiveiden kokoelma sisällytettyä hallitusohjelmaan.

Nythän meillä oli vaali, jossa lopputuloksesta riippumatta hallituksella oli vain yksi vaihtoehto ohjelman perusrungoksi. Tiukka talouskuri. Olisipa hallitukseen tulleet SDP tai Vasemmistoliitto tai Vihreät tai vaikka ne kaikki, niin sama matokuuri olisi pitänyt päättää. Siinä mielessä mikään blokki ei olisi asiaa muuttanut. Äänestäjtkin sen ymmärsivät, ja antoivat tuen niille, joiden uskoivat välttämättömyyden parhaiten hoitavan. Vastaavasti etenkin SDP ja Vasemmistoliitto saivat kokea äänestäjine epäluottamuksen lisävelkaantumista merkinneistä vaalipuheista, jotka tiedettiin jo tuolloin mahdottomiksi toteuttaa.

Lue lisää

>> Nythän meillä oli vaali, jossa lopputuloksesta riippumatta hallituksella oli vain yksi vaihtoehto ohjelman perusrungoksi. Tiukka talouskuri.

Kehyspoliitikko puhuu. Kaikki on jo päätetty valmiiksi. Sanoisin että äänestäjien halveksuntaa ei tuon pidemmälle voida viedä. Se että perussuomalaiset sinänsä järjenvastaisella ohjelmallaan menestyy vaaleissa on juuri tuon kehyspolitiikan seurausta. Eli perussuomalaiset "protestipuolueena" täyttää paikkansa ja heidän päätön soheltamisensa välillisesti murtaa harjoitettua ylhäältäannettua politiikkaa.

"Eliitillä" on paikkansa vallankumousromantiikassa. "Paremmintietämisellä" opiskelijapolitiikassa. "Valtionhoitajuudella" vanhojen väsyneiden ollessa uudistumatta. Valitettavasti kansalaisista kaikkien kokemus joka vuosi muuttuu. Samalla muuttuu myös ylhäältäkatsovan eliitin jäsenten asema. Jos näillä ei ole korvaa muutuville signaaleille, muutos on hallitsematon. Näin kävi eurokriisissä.

KapinKaveri1 kirjoitti:

Voi perskuleen pelle, etkö sinä tosiaan muuta osaa kuin kopioida toisten kirjoittamaa? No, et. Kysymys olikin retoorinen.

Blokki ei takaa yhtään sen enempää äänen menoa äänestäjän kannattamalle politiikalle kuin avoin monipuoluevaali. Yhtälailla se enemmistön saaneen blokin muodostama hallitus joutuu ohjelmansa tekemään realiteettien pohjalle. Ja kuten Ruotsissa ja Tanskassa on nähty, enemmistöhallituksen muodostaminen on jopa mahdotonta jos ja kun nousee blokkien ulkopuolisia poliittisia voimia.

SDP, tai ainakin jotkut sen edustajat, on esittänyt listavaaliin siirtymistä puolueiden linjan selventämiseksi. Tällöin nykyinen henkilökeskeisyys vähenesi ja puolueiden erot selkeytyisivät. Blokkivaaleja sielläkään ei sentään ole vakavissaan esitetty.

Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset. Aika mahdotonta noista on toimivia blokkeja muodostaa. Perinteisen porvarit - sosialistit jaon mukaan ei voida mennä kun vihreiltä puuttuu sosialismi. Oikeisto - vasemmistojako ilman sosialismia toisi vihreät vasemmistoblokkiin, mutta sekin olisi onnettoman heikko oikeistoblokkiin verrattuna.

Meille on hioutunut varsin hyvin toimiva hallituksen muodostamisessa konsensushakuisuuteen perustuva monipuoluejärjestelmä, jonka pohjalta hallitukset ovat yleensä syntyneet suht kivutomasti ja pysyneet toimintakunnossa koko vaalikauden. Näin siis jo noin 30 vuoden ajan.

Viime vaalikausi oli poikkeus, jossa muutama tekijä oli yli muiden. Perussuomalaiset olivat vaalien ainoa voittaja, jota koetettiin saada hallitusvastuuseen, mutta Timo Soini katsoi ettei Persut kestäisi hallitusvastuuta. Vihreät taasen eivät suostuneet porvarihallitukseen mukaan, Niinpä piti muodostaa hävinneiden hallitus jossa oli mukana myös SDP. SDP taas palkäsi Vasemmistoliiton hyötyvän oppositioasemasta, joten sekin piti saada mukaan. Hallitusta muodostettaessa SDP ja Vasemmistoliitto taasen eivät millään suostuneet hyväksymään valtionvarainministeriön ja muiden asiantuntijoiden suhdannekuvaa, vaan ohjelma piti laatia liian optimistisen näkemyksen varaan. Numeroita yksinkertaisesti kaunisteltiin jotta saatiin kaikille mieleinen toiveiden kokoelma sisällytettyä hallitusohjelmaan.

Nythän meillä oli vaali, jossa lopputuloksesta riippumatta hallituksella oli vain yksi vaihtoehto ohjelman perusrungoksi. Tiukka talouskuri. Olisipa hallitukseen tulleet SDP tai Vasemmistoliitto tai Vihreät tai vaikka ne kaikki, niin sama matokuuri olisi pitänyt päättää. Siinä mielessä mikään blokki ei olisi asiaa muuttanut. Äänestäjtkin sen ymmärsivät, ja antoivat tuen niille, joiden uskoivat välttämättömyyden parhaiten hoitavan. Vastaavasti etenkin SDP ja Vasemmistoliitto saivat kokea äänestäjine epäluottamuksen lisävelkaantumista merkinneistä vaalipuheista, jotka tiedettiin jo tuolloin mahdottomiksi toteuttaa.

Lue lisää

Sanon viestini alussa: ”Huomasin kyllä jo päivällä, että minut oli mainittu heti ensimmäisessä vastineessa, mutta en siihen silloin reagoinut, kun en halunnut vetää mukaan niitä minua aina seuraavia perskärpäsiäni”. No, perskärpäseni, olisiko minun pitänyt vain jotain omaani sanoa tuossa vaiheessa, jossa asia oli jo varsin perusteellisesti käsitelty. Siinä käsittelyssä tulleista mielipiteistä halusin sanoa. Sellainenkin kuuluu keskusteluun.

Nytkin puutun vain sinun eräisiin mielipiteisiisi:

>>Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %, vas 11,2 %. Tuolloin vasemmistoblokki oli viimeksi suurin, kun kansanedustajia oli sdp:llä 63, vasemmistoliitolla 22 ja vihreillä 10, eli yhteensä 95 edustajaa, mutta ei kuitenkaan yltänyt eduskunnan enemmistöksi.

Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

Silti meillä edelleen on jakavia tekijöitä yhteiskunnassamme, on parempiosaisia ja huonompiosaisia, on omistavaa luokkaa ja sille palkallaan työtä tekeviä, on rintamaiden ja syrjäseutujen asukkaita. Mutta ei noidenkaan jakolinjojen perusteella oikein voitaisi päätyä niihin kahteen blokkiin, joita minä pitäisin tarpeellisena mainitsemistani syistä. Puolueittemme pitäisi profiloitua selvemmin. Varsinkin kepu ja persut sitä profiloitumista kaipaisivat. Ehkäpä sitä odottaessa auttaisi asiaa siirtyminen listavaaleihin, jollaiset ennen olivat meillä ja ovat kai edelleen käytössä Ruotsissa.

Se kehumasi konsensushakuinen hallituksenmuodostamistapa ei ole aina kovinkaan hyvin toiminut. Toteathan itsekin, millaista vääntöä tarvittiin v. 2011 ja millainen hallitus siitä tuli. Nyt tapahtui kivuttomammin ja toivottavasti saatiin myös yhtenäisempi hallitus, jota todella tarvittaisiin, mutta ei siitä vielä takeita ole. Luulenpa, että kepun ja varsinkin persujen äänestäjissä alkaa kohta käydä melkoinen kähinä ja liukumat pois noista puolueista saattavat olla melkoisia seuraavissa vaaleissa. Nykyisistä hallituspuolueista kokoomus on parhaiten turvassa, kun se sai hallitusohjelman aika hyvin itsensä näköiseksi. Oikein hyvä niin, joten toivon hallitukselle kaikkea hyvää!

kapi_ kirjoitti:

Sanon viestini alussa: ”Huomasin kyllä jo päivällä, että minut oli mainittu heti ensimmäisessä vastineessa, mutta en siihen silloin reagoinut, kun en halunnut vetää mukaan niitä minua aina seuraavia perskärpäsiäni”. No, perskärpäseni, olisiko minun pitänyt vain jotain omaani sanoa tuossa vaiheessa, jossa asia oli jo varsin perusteellisesti käsitelty. Siinä käsittelyssä tulleista mielipiteistä halusin sanoa. Sellainenkin kuuluu keskusteluun.

Nytkin puutun vain sinun eräisiin mielipiteisiisi:

>>Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %, vas 11,2 %. Tuolloin vasemmistoblokki oli viimeksi suurin, kun kansanedustajia oli sdp:llä 63, vasemmistoliitolla 22 ja vihreillä 10, eli yhteensä 95 edustajaa, mutta ei kuitenkaan yltänyt eduskunnan enemmistöksi.

Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

Silti meillä edelleen on jakavia tekijöitä yhteiskunnassamme, on parempiosaisia ja huonompiosaisia, on omistavaa luokkaa ja sille palkallaan työtä tekeviä, on rintamaiden ja syrjäseutujen asukkaita. Mutta ei noidenkaan jakolinjojen perusteella oikein voitaisi päätyä niihin kahteen blokkiin, joita minä pitäisin tarpeellisena mainitsemistani syistä. Puolueittemme pitäisi profiloitua selvemmin. Varsinkin kepu ja persut sitä profiloitumista kaipaisivat. Ehkäpä sitä odottaessa auttaisi asiaa siirtyminen listavaaleihin, jollaiset ennen olivat meillä ja ovat kai edelleen käytössä Ruotsissa.

Se kehumasi konsensushakuinen hallituksenmuodostamistapa ei ole aina kovinkaan hyvin toiminut. Toteathan itsekin, millaista vääntöä tarvittiin v. 2011 ja millainen hallitus siitä tuli. Nyt tapahtui kivuttomammin ja toivottavasti saatiin myös yhtenäisempi hallitus, jota todella tarvittaisiin, mutta ei siitä vielä takeita ole. Luulenpa, että kepun ja varsinkin persujen äänestäjissä alkaa kohta käydä melkoinen kähinä ja liukumat pois noista puolueista saattavat olla melkoisia seuraavissa vaaleissa. Nykyisistä hallituspuolueista kokoomus on parhaiten turvassa, kun se sai hallitusohjelman aika hyvin itsensä näköiseksi. Oikein hyvä niin, joten toivon hallitukselle kaikkea hyvää!

Lue lisää

Täälähän se Paloheinän anusreikä taas punnertaa silkkaa paskaa.

Eikö sinun pitäisi valmistautua tummelin kanssa jo kulkueeseen??

kapi_ kirjoitti:

Sanon viestini alussa: ”Huomasin kyllä jo päivällä, että minut oli mainittu heti ensimmäisessä vastineessa, mutta en siihen silloin reagoinut, kun en halunnut vetää mukaan niitä minua aina seuraavia perskärpäsiäni”. No, perskärpäseni, olisiko minun pitänyt vain jotain omaani sanoa tuossa vaiheessa, jossa asia oli jo varsin perusteellisesti käsitelty. Siinä käsittelyssä tulleista mielipiteistä halusin sanoa. Sellainenkin kuuluu keskusteluun.

Nytkin puutun vain sinun eräisiin mielipiteisiisi:

>>Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %, vas 11,2 %. Tuolloin vasemmistoblokki oli viimeksi suurin, kun kansanedustajia oli sdp:llä 63, vasemmistoliitolla 22 ja vihreillä 10, eli yhteensä 95 edustajaa, mutta ei kuitenkaan yltänyt eduskunnan enemmistöksi.

Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

Silti meillä edelleen on jakavia tekijöitä yhteiskunnassamme, on parempiosaisia ja huonompiosaisia, on omistavaa luokkaa ja sille palkallaan työtä tekeviä, on rintamaiden ja syrjäseutujen asukkaita. Mutta ei noidenkaan jakolinjojen perusteella oikein voitaisi päätyä niihin kahteen blokkiin, joita minä pitäisin tarpeellisena mainitsemistani syistä. Puolueittemme pitäisi profiloitua selvemmin. Varsinkin kepu ja persut sitä profiloitumista kaipaisivat. Ehkäpä sitä odottaessa auttaisi asiaa siirtyminen listavaaleihin, jollaiset ennen olivat meillä ja ovat kai edelleen käytössä Ruotsissa.

Se kehumasi konsensushakuinen hallituksenmuodostamistapa ei ole aina kovinkaan hyvin toiminut. Toteathan itsekin, millaista vääntöä tarvittiin v. 2011 ja millainen hallitus siitä tuli. Nyt tapahtui kivuttomammin ja toivottavasti saatiin myös yhtenäisempi hallitus, jota todella tarvittaisiin, mutta ei siitä vielä takeita ole. Luulenpa, että kepun ja varsinkin persujen äänestäjissä alkaa kohta käydä melkoinen kähinä ja liukumat pois noista puolueista saattavat olla melkoisia seuraavissa vaaleissa. Nykyisistä hallituspuolueista kokoomus on parhaiten turvassa, kun se sai hallitusohjelman aika hyvin itsensä näköiseksi. Oikein hyvä niin, joten toivon hallitukselle kaikkea hyvää!

Lue lisää

Kun vaadit poliittisia blokkeja Suomeen, niin kerro nyt mitkä ne blokit olisi joita pidät tarpeellisina ja mitkä puolueet ne muodostaisivat. Osoittaa totaalista ymmärtämättömyyttä vaatia jotain jos ei kykene kertomaan mitä oikeastaan vaatiikaa, näihän sinun kohdallasi ikävä kyllä näyttää olevan.

Tuo 2011 esimerkki oli laadittu siksi, että siinä oli taustalla juuri tuon blokkiajattelun siemen.

SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto vaativat 2011 toinen toisiaan hallitukseen, ja toisaalta esim Vihreät kieltäytyivät hallituksesta porvari "blokin" kanssa. Juuri tuollaisen blokkiutumisen vuoksi hallituksesta tuli toimintakyvytön ja surkea. SDP tarvitsi Vasemmistoliittoa ja Vihreitä populistisen politiikkansa (se suhdannevääristely) tukijoiksi, Kokoomus kristillisä ja ruotsalaisia omien tavoitteidensa tueksi. Perussuomalaisten nousu kooltaan merkittäväksi ja SDP:n kauhea persupelko sekoitti vielä palettia.

KapinKaveri1 kirjoitti:

Voi perskuleen pelle, etkö sinä tosiaan muuta osaa kuin kopioida toisten kirjoittamaa? No, et. Kysymys olikin retoorinen.

Blokki ei takaa yhtään sen enempää äänen menoa äänestäjän kannattamalle politiikalle kuin avoin monipuoluevaali. Yhtälailla se enemmistön saaneen blokin muodostama hallitus joutuu ohjelmansa tekemään realiteettien pohjalle. Ja kuten Ruotsissa ja Tanskassa on nähty, enemmistöhallituksen muodostaminen on jopa mahdotonta jos ja kun nousee blokkien ulkopuolisia poliittisia voimia.

SDP, tai ainakin jotkut sen edustajat, on esittänyt listavaaliin siirtymistä puolueiden linjan selventämiseksi. Tällöin nykyinen henkilökeskeisyys vähenesi ja puolueiden erot selkeytyisivät. Blokkivaaleja sielläkään ei sentään ole vakavissaan esitetty.

Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset. Aika mahdotonta noista on toimivia blokkeja muodostaa. Perinteisen porvarit - sosialistit jaon mukaan ei voida mennä kun vihreiltä puuttuu sosialismi. Oikeisto - vasemmistojako ilman sosialismia toisi vihreät vasemmistoblokkiin, mutta sekin olisi onnettoman heikko oikeistoblokkiin verrattuna.

Meille on hioutunut varsin hyvin toimiva hallituksen muodostamisessa konsensushakuisuuteen perustuva monipuoluejärjestelmä, jonka pohjalta hallitukset ovat yleensä syntyneet suht kivutomasti ja pysyneet toimintakunnossa koko vaalikauden. Näin siis jo noin 30 vuoden ajan.

Viime vaalikausi oli poikkeus, jossa muutama tekijä oli yli muiden. Perussuomalaiset olivat vaalien ainoa voittaja, jota koetettiin saada hallitusvastuuseen, mutta Timo Soini katsoi ettei Persut kestäisi hallitusvastuuta. Vihreät taasen eivät suostuneet porvarihallitukseen mukaan, Niinpä piti muodostaa hävinneiden hallitus jossa oli mukana myös SDP. SDP taas palkäsi Vasemmistoliiton hyötyvän oppositioasemasta, joten sekin piti saada mukaan. Hallitusta muodostettaessa SDP ja Vasemmistoliitto taasen eivät millään suostuneet hyväksymään valtionvarainministeriön ja muiden asiantuntijoiden suhdannekuvaa, vaan ohjelma piti laatia liian optimistisen näkemyksen varaan. Numeroita yksinkertaisesti kaunisteltiin jotta saatiin kaikille mieleinen toiveiden kokoelma sisällytettyä hallitusohjelmaan.

Nythän meillä oli vaali, jossa lopputuloksesta riippumatta hallituksella oli vain yksi vaihtoehto ohjelman perusrungoksi. Tiukka talouskuri. Olisipa hallitukseen tulleet SDP tai Vasemmistoliitto tai Vihreät tai vaikka ne kaikki, niin sama matokuuri olisi pitänyt päättää. Siinä mielessä mikään blokki ei olisi asiaa muuttanut. Äänestäjtkin sen ymmärsivät, ja antoivat tuen niille, joiden uskoivat välttämättömyyden parhaiten hoitavan. Vastaavasti etenkin SDP ja Vasemmistoliitto saivat kokea äänestäjine epäluottamuksen lisävelkaantumista merkinneistä vaalipuheista, jotka tiedettiin jo tuolloin mahdottomiksi toteuttaa.

Lue lisää

Blokkivaali on osoittanut toimivuutensa Ruotsissa. Siellä puoluekenttä on yhtä hajanainen kuin Suomessakin, mutta blokit ovat silti muodostuneet. Vain Ruotsidemokraatit ovat tuoneet tähän särön, koska kumpikaan blokki ei halua tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Ruotsissa näytetäänkin tehdyn hiljainen sopimus siitä. että Ruotsidemokraatteja ei oteta enemmistö-vähemmistö -akselilla laskuihin mukaan lainkaan. Tietysti tällainen on varsin omituista eikä ole kestävä ratkaisu pitkällä tähtäimellä.

Blokkivaalin onnistuneisuus tuli esiin siinä vaiheessa, kun oikeistoallianssi pääsi valtaan ja vasemmistoblokki putosi oppositioon. Oikeistoblokki oli luvannut vaaleissa paljon erilaisia toimenpiteitä, kärjessä ns. työohjelma. Ruotsissa koettiin suurena yllätyksenä se, että oikeistolainen hallitus alkoi ripeässä tahdissa toteuttaa niitä uudistuksia, joita se oli vaaleissa luvannut. Se ei lipsunut lainkaan vaalilupauksistaan ja toimi erittäin tehokkaasti. Juuri tällainen tehokkuus on se etu, minkä blokkivaali tuo tullessaan. Äänestäjiltä saadaan yksiselitteinen valtakirja hallitusohjelmalle eikä vain sille, että puolue voi osallistua hallitusneuvotteluihin. Tämä tarkoittaa käytännössä suurta demokratia laajennusta. Äänestäjät pääsevät määrittämään niitä asioita, joita hallitus tekee eikä vain osallistumaan sen arpomiseen, mitkä puolueet alkavat jossain järjestyksessä käydä hallitusneuvotteluja.

Muissa pohjoismaissa käytössä oleva listavaali toisi myös paljon etuja. Se tarkoittaisi kansanedustajien tason nousua, kun politiikassa meritoituneet tai muuten kyvykkäät ihmiset tulisivat valituiksi eikä tarvittaisi populistisia täkyjä nykyisessä määrin äänien keräämiseksi. Julkkikset voisivat keskittyä silloin enemmän niihin asioihin, missä he ovat hyviä ja jättää politiikan puolestaan niille, joilla on siitä tietämystä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Blokkivaali on osoittanut toimivuutensa Ruotsissa. Siellä puoluekenttä on yhtä hajanainen kuin Suomessakin, mutta blokit ovat silti muodostuneet. Vain Ruotsidemokraatit ovat tuoneet tähän särön, koska kumpikaan blokki ei halua tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Ruotsissa näytetäänkin tehdyn hiljainen sopimus siitä. että Ruotsidemokraatteja ei oteta enemmistö-vähemmistö -akselilla laskuihin mukaan lainkaan. Tietysti tällainen on varsin omituista eikä ole kestävä ratkaisu pitkällä tähtäimellä.

Blokkivaalin onnistuneisuus tuli esiin siinä vaiheessa, kun oikeistoallianssi pääsi valtaan ja vasemmistoblokki putosi oppositioon. Oikeistoblokki oli luvannut vaaleissa paljon erilaisia toimenpiteitä, kärjessä ns. työohjelma. Ruotsissa koettiin suurena yllätyksenä se, että oikeistolainen hallitus alkoi ripeässä tahdissa toteuttaa niitä uudistuksia, joita se oli vaaleissa luvannut. Se ei lipsunut lainkaan vaalilupauksistaan ja toimi erittäin tehokkaasti. Juuri tällainen tehokkuus on se etu, minkä blokkivaali tuo tullessaan. Äänestäjiltä saadaan yksiselitteinen valtakirja hallitusohjelmalle eikä vain sille, että puolue voi osallistua hallitusneuvotteluihin. Tämä tarkoittaa käytännössä suurta demokratia laajennusta. Äänestäjät pääsevät määrittämään niitä asioita, joita hallitus tekee eikä vain osallistumaan sen arpomiseen, mitkä puolueet alkavat jossain järjestyksessä käydä hallitusneuvotteluja.

Muissa pohjoismaissa käytössä oleva listavaali toisi myös paljon etuja. Se tarkoittaisi kansanedustajien tason nousua, kun politiikassa meritoituneet tai muuten kyvykkäät ihmiset tulisivat valituiksi eikä tarvittaisi populistisia täkyjä nykyisessä määrin äänien keräämiseksi. Julkkikset voisivat keskittyä silloin enemmän niihin asioihin, missä he ovat hyviä ja jättää politiikan puolestaan niille, joilla on siitä tietämystä.

Lue lisää

Ruotsissa oli mekoinen kriisi edellisten vaalien jälkeen, ei mikään pieni särö, kuten koetat antaa ymmärtää. Blokkivaalit ei siis toimikkaan.

Niin, Ruotsissa tehtiin ne välttämättömät rakenteelliset korjaustoimet jo vuosia sitten, joita Suomessa vasta ollaan aloittelemassa nykyisen hallituksen toimesta. Blokkivaaleilla ei ollut tuon asian kanssa muuta tekemistä kuin se, että sosialidemokraatit saatiin pois jarruttamasta välttämättömien muutosten läpivientiä.

Ruotsissa meneekin nyt taloudessa erinomaisesti, sillä uudelleen hallitukseen nousseet sosialidemokraatit noudattavat vielä tämän vuoden vaalien jälkeisen kriisin tunnemmissa laadittua porvariopposition budjettia. Ensi vuoden budjetista tulee Ruotsille hirvittävä talousshokki, onhan sosialidemokraatit tekemässä verotukseen merkittäviä kiristyksiä - Suomen kannalta tietysti erinomainen asia, että Ruotsin demarit sotkevat maan kilpailukyvyn ja meillä korjataan kilpailukykyä.

KapinKaveri1 kirjoitti:

Kun vaadit poliittisia blokkeja Suomeen, niin kerro nyt mitkä ne blokit olisi joita pidät tarpeellisina ja mitkä puolueet ne muodostaisivat. Osoittaa totaalista ymmärtämättömyyttä vaatia jotain jos ei kykene kertomaan mitä oikeastaan vaatiikaa, näihän sinun kohdallasi ikävä kyllä näyttää olevan.

Tuo 2011 esimerkki oli laadittu siksi, että siinä oli taustalla juuri tuon blokkiajattelun siemen.

SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto vaativat 2011 toinen toisiaan hallitukseen, ja toisaalta esim Vihreät kieltäytyivät hallituksesta porvari "blokin" kanssa. Juuri tuollaisen blokkiutumisen vuoksi hallituksesta tuli toimintakyvytön ja surkea. SDP tarvitsi Vasemmistoliittoa ja Vihreitä populistisen politiikkansa (se suhdannevääristely) tukijoiksi, Kokoomus kristillisä ja ruotsalaisia omien tavoitteidensa tueksi. Perussuomalaisten nousu kooltaan merkittäväksi ja SDP:n kauhea persupelko sekoitti vielä palettia.

Lue lisää

Luonteva blokkijakauma olisi Ruotsin mallin mukainen oikeistoallianssi (Kokoomus, Kepu, RKP, KD), mihin ryhmään Timo Soini näyttäisi johdattavan myös persut. Punavihreän blokin muodostaisivat SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Blokkivaalilla oli Ruotsin uudistusten kannalta erittäin suuri merkitys. Sosiaalidemokraatit olivat esim. vuoden 2010 vaaleissa suurin puolue, mutta ei siellä vaadittu, että suurimman puolueen pitää aloittaa hallituksen muodostaminen, koska se kuului vaalit hävinneeseen blokkiin. Demarit eivät siis olisi suurimman puolueen asemasta huolimatta kyenneet muodostamaan silloin enemmistöhallitusta. Meillä Suomessa olisi vastaavassa tilanteessa junailtu toimintakyvytön demarijohtoinen hallitus ja uudistusten tekeminen olisi muodostunut vaikeasti niin kuin meillä tällaisten hallitusten kanssa on helposti käynyt. Ruotsin hallitustoiminnnan tehokkuden ydin piilee nimenomaan blokkiajattelussa. Jo etukäteen on selvää, mitkä ovat hallitusvaihtoehdot. Kansa äänestää sekä hallitusvaihtoehdosta että siitä, mikä on sen sisäinen valtajakauma.

Ruotsissa on mennyt erinomaisesti usein myös muulloinkin eli silloin, kun demarit ovat olleet siellä vallassa. Ruotsin ns. kansankotiajattelu on luotu sosiaalidemokraattisen politiikan pohjalta. Ruotsissa julkinen sektori oli myös edelleen selvästi suurempi kuin Suomessa ja verotuskin suhteellisen korkeata myös oikeistoallianssin valtakaudella. Oikeistoallianssin ohjelmallinen menestys perustui ns. työlinjaan, missä työn tekemisen kannustettavuutta lisättiin ja toisaalta työttömyysturvaetuja heikennettiin. Tätähän Juhana Vartiainen on kovasti ajamassa myös Suomeen.

Ruotsin kilpailukyky ei nojaa niinkään verotukselliseen asioihin vaan valuutan arvoon, Suomea monipuolisempaan talousrakenteeseen, erinomaiseen markkinointikykyyn ja vuosikymmenten aikana kertyneeseen perusvarallisuuteen. Ruotsin hintakilpailukyky on tainnut olla jatkuvasti Suomea heikompi, joten se selittää heikosti kokonaistilannetta.

>>Minusta joutaisi kuollakin sellainen puolue, jos sen johto vain puolueen ja sen poliitikkojen edun säilyttääkseen ei uskalla etukäteen ilmoittaa, millaisten, millaista politiikkaa noudattavien kumppaneiden kanssa se haluaa yhteistoimintaan.<<

Kyllähän puoluejohtajat sen verran ennalta kertovatkin, että millaista politiikkaa harjoittavien toisten puolueiden kanssa ovat valmiita yhteistoimintaan. Mutta puolueita, jotka tuota mieleistänsä politiikkaa harjoittavat, hei eivät he sentään suostu kertomaan. Näin ensinnäkin siksi, että vaalitaistelussa kaikki puolueet ajavat suunnilleen samoja asioita. Toiseksi siksi, että jos joku puoluejohtaja sanoisi kilpailevan puolueen ajavan hyviä asioita, tämä saatettaisiin tulkita niin, että puheenjohtaja toimii tämän toisen puolueen kampanjapäällikkönä.

Muistatko kuinka Harri Holkerille kävi vuoden 1988 presidentinvaalien alla, kun tämä ainoana ehdokkaana erehtyi vastaamaan Ylen toimittajien ehdokkaille esittämään kysymykseen, keille kukin testamenttaa valitsijamiestensä äänet, jos ei itse selviä kolmannelle kierrokselle? Harri Holkeri vastasi "Mauno Koivistolle". Tämän vastauksen moni äänestäjä tulkitsi niin, että Holkeri käy vaalikampanjaa Koiviston eduksi, mikä todennäköisesti pudotti Holkerin vastoin odotuksia kolmannelle sijalle Paavo Väyrysen jälkeen. Muut ehdokkaat Väyrynen mukaan lukien kieltäytyivät vastaamasta kysymykseen, muistaakseni jopa SKDL:n Kalevi Kivistö.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

>>Minusta joutaisi kuollakin sellainen puolue, jos sen johto vain puolueen ja sen poliitikkojen edun säilyttääkseen ei uskalla etukäteen ilmoittaa, millaisten, millaista politiikkaa noudattavien kumppaneiden kanssa se haluaa yhteistoimintaan.<<

Kyllähän puoluejohtajat sen verran ennalta kertovatkin, että millaista politiikkaa harjoittavien toisten puolueiden kanssa ovat valmiita yhteistoimintaan. Mutta puolueita, jotka tuota mieleistänsä politiikkaa harjoittavat, hei eivät he sentään suostu kertomaan. Näin ensinnäkin siksi, että vaalitaistelussa kaikki puolueet ajavat suunnilleen samoja asioita. Toiseksi siksi, että jos joku puoluejohtaja sanoisi kilpailevan puolueen ajavan hyviä asioita, tämä saatettaisiin tulkita niin, että puheenjohtaja toimii tämän toisen puolueen kampanjapäällikkönä.

Muistatko kuinka Harri Holkerille kävi vuoden 1988 presidentinvaalien alla, kun tämä ainoana ehdokkaana erehtyi vastaamaan Ylen toimittajien ehdokkaille esittämään kysymykseen, keille kukin testamenttaa valitsijamiestensä äänet, jos ei itse selviä kolmannelle kierrokselle? Harri Holkeri vastasi "Mauno Koivistolle". Tämän vastauksen moni äänestäjä tulkitsi niin, että Holkeri käy vaalikampanjaa Koiviston eduksi, mikä todennäköisesti pudotti Holkerin vastoin odotuksia kolmannelle sijalle Paavo Väyrysen jälkeen. Muut ehdokkaat Väyrynen mukaan lukien kieltäytyivät vastaamasta kysymykseen, muistaakseni jopa SKDL:n Kalevi Kivistö.

Lue lisää

Meillähän on ennemminkin tapana ilmoittaa, kenen kanssa ei nyt ainakaan haluta mennä samaan hallitukseen.

Edellisessä hallituksen muodostamisrupeamassa (2011) ainakin vihreillä oli kiukuttelua piisannut porvarisuuntaan.

Kevään vaalien "kenen kaa" leikki kumpusi demareiden epä-älyllisestä pelottelusta "jos ette äänestä meitä teidät tuhoaa kauhea porvarihallitusmörkö". Rinne ilmoittikin hyvissä ajoin ettei aioi olla ainakaan Kokoomuksen kanssa. Soini taas ilmoitti ettei leiki ainakaan vihreiden kanssa samalla hiekkalaatikolla, vai liekö vihreät ensin tuon keskinäisen kyräilyn julkituoneet, samapa tuo. Sipilällä oli helppo antaa näiden kiukuttelijoiden kiukutella ja antaa Soinin sitten valita se mieluisin kumppani. Rinteelle jäi kiukutteluistaan luu käteen, ja niinpä alkoi kiukutella omilleen, etenkin Urpilaiselle.

Kirjoituksessasi ei ollut mitään järkeä. Parempi silti että kirjoitit kuin kävit vittuilemaan jollekin itseäsi pienemmälle keskustan nakkikioskilla.

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

Kirjoituksessasi ei ollut mitään järkeä. Parempi silti että kirjoitit kuin kävit vittuilemaan jollekin itseäsi pienemmälle keskustan nakkikioskilla.

vituttaisi aivan armottomasti...

>>>> KOPION KOPIO: Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

>> KOPIO: Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %).

- Juuri näin. Perussuomalaiset populistisena ryhmänä on pysyvässä hissiliikkeessä.

>> Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

- Tietääkseni Sorsan toteamus vuodelta 1977 tarkkaan ottaen kuului seuraavasti: "Me olemme jo demokraattisessa sosialismissa. Ei se tämän kummempaa tule koskaan olemaan".

Mutta pois menneisyydestä. Nykytilannetta parhaiten kuvaa perussuomalaisten määrittäminen oikeistolaiseksi työväenpuolueeksi. Työväenpuolueeksi julistautuminen, tietyn yhteiskuntatyhmän etuja ajamaan, ei sinänsä merkitse oikeistolaisuutta tai vasemmistolaisuutta. 1920-1930-luvuilta alkaen tunnemme Euroopasta monta oikeistolaista työväenpuoluetta. Vasemmistolaisten ja oikeistolaisten työväenpuolueiden eräs yleinen vedenjakaja on ollut nationalistisuus/internationalistisuus, muttei sekään jäännöksettä.

Oikeistolaisuuden-vasemmistolaisuuden akselilla Suomen eduskunnassa on kolme oikeistopuoluetta (kok, pers, krist), kaksi keskustalaista puoluetta (kesk, rkp) ja kolme vasemmistolaista puoluetta (sdp, vihr, vas). Näiden sisällä on erityisesti keskustalaisissa ryhmissä hyvinkin erilaisia painotuksia. Keskustan nykyjohto Sipilän johdolla olisi kääntymässä oikealle, mutta katsotaan kauanko kenttä sitä tukee. Rkp on nimensämukaisesti kansanpuolue, joka pyrkii edustamaan oman etnisen kansanryhmänsä kaikkia suuntauksia.

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

>>>> KOPION KOPIO: Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

>> KOPIO: Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %).

- Juuri näin. Perussuomalaiset populistisena ryhmänä on pysyvässä hissiliikkeessä.

>> Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

- Tietääkseni Sorsan toteamus vuodelta 1977 tarkkaan ottaen kuului seuraavasti: "Me olemme jo demokraattisessa sosialismissa. Ei se tämän kummempaa tule koskaan olemaan".

Mutta pois menneisyydestä. Nykytilannetta parhaiten kuvaa perussuomalaisten määrittäminen oikeistolaiseksi työväenpuolueeksi. Työväenpuolueeksi julistautuminen, tietyn yhteiskuntatyhmän etuja ajamaan, ei sinänsä merkitse oikeistolaisuutta tai vasemmistolaisuutta. 1920-1930-luvuilta alkaen tunnemme Euroopasta monta oikeistolaista työväenpuoluetta. Vasemmistolaisten ja oikeistolaisten työväenpuolueiden eräs yleinen vedenjakaja on ollut nationalistisuus/internationalistisuus, muttei sekään jäännöksettä.

Oikeistolaisuuden-vasemmistolaisuuden akselilla Suomen eduskunnassa on kolme oikeistopuoluetta (kok, pers, krist), kaksi keskustalaista puoluetta (kesk, rkp) ja kolme vasemmistolaista puoluetta (sdp, vihr, vas). Näiden sisällä on erityisesti keskustalaisissa ryhmissä hyvinkin erilaisia painotuksia. Keskustan nykyjohto Sipilän johdolla olisi kääntymässä oikealle, mutta katsotaan kauanko kenttä sitä tukee. Rkp on nimensämukaisesti kansanpuolue, joka pyrkii edustamaan oman etnisen kansanryhmänsä kaikkia suuntauksia.

Lue lisää

Meillä on nyt kolme suurta, kolme keskikastin ja kaksi pientä eduskuntapuoluetta. Mitä on ollut ennen on ollut ennen. Nyt on näin.

Perussuomalaiset saattavat olla pysyvässä hissiliikkeessä, siis ylös-alas, niin on Keskusta ja Kokoomuskin. SDP on pysyvässä ja pitkäkestoisessa alaspäin suuntautuvassa luisussa, puolue on todennäköisesti jo seuraavissa vaaleissa puolueistamme viides edustajamäärältään. Vihreät kuittaa demarit hyvinkin pian, SDP ei tule nylkyhallitukselta saamaan samanlaista ilmaista kannatusruisketta mitä Keskusta sai demareilta ja Kokoomukselta edellisellä hallituskaudella, vihreät ovat jo käytännössä opposition kärkipuolue. Samalla tavallahan Keskusta oli opposition heikoin lenkki kun edellinen hallituskausi alkoi, niin vaan nousi koko maan ykköseksi. Vihreät eivät samaan kykene, mutta demareiden tiputtaminen pykälällä on vain ajan kysymys

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

>>>> KOPION KOPIO: Meillä on kolme suurta puoluetta: Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset; kolme keskisuurta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, sekä kaksi pienpuoluetta: RKP ja Kristilliset<<

>> KOPIO: Noin ei suinkaan ole aina ollut eikä tule vastaisuudessakaan olemaan. Esim. vuoden 2011 ek-vaaleissa suurimpien osalta tulokset olivat seuraavat: kok 20,4 %, , sdp 19,1, %, pers 19,1, kesk 15,8. Ja vuoden 1995 vaaleissa sdp 28, %, kepu 19,8%, kok 17,9 %, Maaseudun puolue (persujen edeltäjä 1,3 %).

- Juuri näin. Perussuomalaiset populistisena ryhmänä on pysyvässä hissiliikkeessä.

>> Nykyisessä puoluekentässämme ei oikein pidä jako vasemmistoon ja oikeistoon tai sosialistisiin ja ei sosialistisiin puolueisiin. Kannattajakuntansa enemmistön mukaan persujen pitäisi olla vasemmistopuolue, sillä vasemmistostahan se on suurimman kasvun kannatukselleen saanut. Sosialismikin olisi jakoperusteena vanhentunut. Sen vasen laita, kommunismi, on osoittanut epäonnistumisensa eikä sitä monikaan enää haikaile, ja sosialidemokratia on jo saavuttanut tavoitteensa. Kalevi Sorsa jo 30 vuotta sitten totesi: ”elämme jo sosiaalisessa demokratiassa, ei se tämän kummempaa ole”.

- Tietääkseni Sorsan toteamus vuodelta 1977 tarkkaan ottaen kuului seuraavasti: "Me olemme jo demokraattisessa sosialismissa. Ei se tämän kummempaa tule koskaan olemaan".

Mutta pois menneisyydestä. Nykytilannetta parhaiten kuvaa perussuomalaisten määrittäminen oikeistolaiseksi työväenpuolueeksi. Työväenpuolueeksi julistautuminen, tietyn yhteiskuntatyhmän etuja ajamaan, ei sinänsä merkitse oikeistolaisuutta tai vasemmistolaisuutta. 1920-1930-luvuilta alkaen tunnemme Euroopasta monta oikeistolaista työväenpuoluetta. Vasemmistolaisten ja oikeistolaisten työväenpuolueiden eräs yleinen vedenjakaja on ollut nationalistisuus/internationalistisuus, muttei sekään jäännöksettä.

Oikeistolaisuuden-vasemmistolaisuuden akselilla Suomen eduskunnassa on kolme oikeistopuoluetta (kok, pers, krist), kaksi keskustalaista puoluetta (kesk, rkp) ja kolme vasemmistolaista puoluetta (sdp, vihr, vas). Näiden sisällä on erityisesti keskustalaisissa ryhmissä hyvinkin erilaisia painotuksia. Keskustan nykyjohto Sipilän johdolla olisi kääntymässä oikealle, mutta katsotaan kauanko kenttä sitä tukee. Rkp on nimensämukaisesti kansanpuolue, joka pyrkii edustamaan oman etnisen kansanryhmänsä kaikkia suuntauksia.

Lue lisää

Nationalististen puolueiden määrittely oikeistolaisiksi on pelkkää propagandaa. Esimerkiksi Neuvostoliiton politiikka oli Stalinin aikana mitä nationalistisinta tiettyjen vähemmistökansojen vainoihin asti, kun taas hänen verivihollisensa Trotski edusti kansainvälisen kommunismin ihanteita. Fasistien ja natsien nimittäminen äärioikeistolaisiksi on lähtöisin vasemmistolaisten työväenpuolueiden kynästä. Niille oli edullista leimata kilpailijansa täysin toiseen laitaan kuuluviksi, mitä itse edustivat. Kuitenkin esimerkiksi natsien talouspolitiikka oli sosialistista valtiojohtoista suunnitelmataloutta, eikä vapaata markkinataloutta, jonka kannattajiksi oikeistolaiset puolueet on perinteisesti laskettu.

Suomen puolueista laskisin kristillisdemokraatit keskiryhmiin. Puolue ei korosta erityisemmin markkinataloutta ja edustaa vero- ja sosiaalipolitiikassa keskustalaisia ja jopa vasemmistolaisia äänenpainoja. Lisäksi kristilliset suhtautuvat varsin myönteisesti maahanmuuttoon. Arvokonservatiivinen puolue kyllä on, millä perusteella arvelen sinun sijoittaneen sen oikeistoon. Kuitenkin esimerkiksi nykyinen kokoomus ei ole lainkaan arvokonservatiivinen.

EnnenOli kirjoitti:

Meillä on nyt kolme suurta, kolme keskikastin ja kaksi pientä eduskuntapuoluetta. Mitä on ollut ennen on ollut ennen. Nyt on näin.

Perussuomalaiset saattavat olla pysyvässä hissiliikkeessä, siis ylös-alas, niin on Keskusta ja Kokoomuskin. SDP on pysyvässä ja pitkäkestoisessa alaspäin suuntautuvassa luisussa, puolue on todennäköisesti jo seuraavissa vaaleissa puolueistamme viides edustajamäärältään. Vihreät kuittaa demarit hyvinkin pian, SDP ei tule nylkyhallitukselta saamaan samanlaista ilmaista kannatusruisketta mitä Keskusta sai demareilta ja Kokoomukselta edellisellä hallituskaudella, vihreät ovat jo käytännössä opposition kärkipuolue. Samalla tavallahan Keskusta oli opposition heikoin lenkki kun edellinen hallituskausi alkoi, niin vaan nousi koko maan ykköseksi. Vihreät eivät samaan kykene, mutta demareiden tiputtaminen pykälällä on vain ajan kysymys

Lue lisää

>> Fasistien ja natsien nimittäminen äärioikeistolaisiksi on lähtöisin vasemmistolaisten työväenpuolueiden kynästä. Niille oli edullista leimata kilpailijansa täysin toiseen laitaan kuuluviksi, mitä itse edustivat.

Ymmärrän hyvin että teillä siellä oikealla koetaan fasistien aiheuttavan teille maltillisemmille oikeistolaislle imago-ongelman. Valitettavasti siitä ei puhumalla pääse.

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

>> Fasistien ja natsien nimittäminen äärioikeistolaisiksi on lähtöisin vasemmistolaisten työväenpuolueiden kynästä. Niille oli edullista leimata kilpailijansa täysin toiseen laitaan kuuluviksi, mitä itse edustivat.

Ymmärrän hyvin että teillä siellä oikealla koetaan fasistien aiheuttavan teille maltillisemmille oikeistolaislle imago-ongelman. Valitettavasti siitä ei puhumalla pääse.

Lue lisää

Vielä vaiteliaammalta sinä vaikutat. Et löytänyt nationalisuuden lisäksi ainuttakaan perustetta sille, miksi fasistit (ja natsit?) olisivat olleet puhtaasti oikeistolaisia puolueita.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Vielä vaiteliaammalta sinä vaikutat. Et löytänyt nationalisuuden lisäksi ainuttakaan perustetta sille, miksi fasistit (ja natsit?) olisivat olleet puhtaasti oikeistolaisia puolueita.

Lue lisää

Mielestäni on aivan tarpeetonta sinun tuhlata aikaa siihen, että kiellät fasismin oikeistolaisuuden. Se olisi omituista. Sanakirja- ja oppikirjamerkitykset ovat selkeät ympäri maailman. Tuossa alla nykyisin yleisin suomenkielinen.

"Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. [Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.] Sanaa käytetään myös muista samansuuntaisista liikkeistä.[Kts. ed.] Fasismi on perinteisesti nähty osana äärioikeistoa.[Kts. ed.]"

"Natsi-Saksan kansallissosialismia on pidetty fasismin ilmentymänä, joka vei fasismin äärimmäisyyksiin. Joidenkin muidenkin valtioiden autoritaarisissa diktatuureissa on nähty fasistisia piirteitä, kuten Francisco Francon Espanjassa ja Juan Perónin Argentiinassa. Useimmissa Euroopan maissa fasismi jäi kuitenkin melko vähämerkityksiseksi liikehdinnäksi.[https://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi]"

Voit avata oman ketjun fasismin paremmin ymmärtämiselle. Olisin iloinen, ettei siihen tarvitsisi tässä ketjussa enempää osallistua.

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

Mielestäni on aivan tarpeetonta sinun tuhlata aikaa siihen, että kiellät fasismin oikeistolaisuuden. Se olisi omituista. Sanakirja- ja oppikirjamerkitykset ovat selkeät ympäri maailman. Tuossa alla nykyisin yleisin suomenkielinen.

"Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. [Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.] Sanaa käytetään myös muista samansuuntaisista liikkeistä.[Kts. ed.] Fasismi on perinteisesti nähty osana äärioikeistoa.[Kts. ed.]"

"Natsi-Saksan kansallissosialismia on pidetty fasismin ilmentymänä, joka vei fasismin äärimmäisyyksiin. Joidenkin muidenkin valtioiden autoritaarisissa diktatuureissa on nähty fasistisia piirteitä, kuten Francisco Francon Espanjassa ja Juan Perónin Argentiinassa. Useimmissa Euroopan maissa fasismi jäi kuitenkin melko vähämerkityksiseksi liikehdinnäksi.[https://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi]"

Voit avata oman ketjun fasismin paremmin ymmärtämiselle. Olisin iloinen, ettei siihen tarvitsisi tässä ketjussa enempää osallistua.

Lue lisää

Wikipedian käyttämä ilmaisu "Fasismi on perinteisesti nähty osana äärioikeistoa" kertoo mainiosti, että kysymys on vain perinteisestä näkemyksestä, jonka käsitteen historiallista syntyä tuossa ylempänä hahmotinkin, ei kiistattomasta tieteellisestä faktasta.

Yhtä hyvin Wikipedia kuvaa kansallissosialismin, francolaisuuden ja peronilaisuuden suhdetta fasismiin. Näiden suuntien yhteinen suhde perustuu lähinnä "pitämiseen" ja "näkemiseen", eikä se siten ole tieteellisesti kiistaton.

Mutta okei tosiaan, jätetään nuo ulkomaat. Kerro sen sijaan, millä perusteella lasket myös Suomen kristillisdemokraatit oikeistopuolueeksi.

tuntemattomatsotilaat kirjoitti:

Mielestäni on aivan tarpeetonta sinun tuhlata aikaa siihen, että kiellät fasismin oikeistolaisuuden. Se olisi omituista. Sanakirja- ja oppikirjamerkitykset ovat selkeät ympäri maailman. Tuossa alla nykyisin yleisin suomenkielinen.

"Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. [Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.] Sanaa käytetään myös muista samansuuntaisista liikkeistä.[Kts. ed.] Fasismi on perinteisesti nähty osana äärioikeistoa.[Kts. ed.]"

"Natsi-Saksan kansallissosialismia on pidetty fasismin ilmentymänä, joka vei fasismin äärimmäisyyksiin. Joidenkin muidenkin valtioiden autoritaarisissa diktatuureissa on nähty fasistisia piirteitä, kuten Francisco Francon Espanjassa ja Juan Perónin Argentiinassa. Useimmissa Euroopan maissa fasismi jäi kuitenkin melko vähämerkityksiseksi liikehdinnäksi.[https://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi]"

Voit avata oman ketjun fasismin paremmin ymmärtämiselle. Olisin iloinen, ettei siihen tarvitsisi tässä ketjussa enempää osallistua.

Lue lisää

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue - kuten nimikin osoittaa - oli lähtökohdaltaan sosialistinen työväenpuolue johon oli ympätty vahva kansallistunne. Puolueen nimi ennen vuotta 1920 olikin Saksan Työväenpuolue. Puolue kuului myös sosisalistiseen internationaaliin josta se erotettiin vasta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Natsipuolue toteutti siihenastisen historian edistyksellisimmän hyvinvointivaltion sosiaaliturvineen ja hyvinvointipalveluineen, otti suuryritykset valtion kontrolliin ottamatta niitä valtion omistukseen. Kyseessä oli siis eräänlainen puolisosialistinen puolisuunnitelmatalous joka oli lähempänä vasemmistoa kuin perinteistä oikeistoa. Itse asiassa jos kansalliskiihko ja rotuoppi jätetään pois, puolue toteutti sosialidemokratian ihanteita

Natsipuolueesta tuli kirosana toisen maailmansodan propagandassa jolloin se liitettiin mielikuvissa äärioikeistoon vastakohtana Neuvostoliiton kommunismille. Tosin kommunistinen Neuvostoliitto harjoitti yhtä julmaa, ellei julmempaa, vähemmistökansallisuuksien vainoa ja vähintäänkin yhtä propagandistista kansallistunteen nostatusta. Putin taitaa vieläkin puhua suuresta isänmaallisesta sodasta Toisen Maailmansodan yhteydessä

TotuusTuostakin kirjoitti:

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue - kuten nimikin osoittaa - oli lähtökohdaltaan sosialistinen työväenpuolue johon oli ympätty vahva kansallistunne. Puolueen nimi ennen vuotta 1920 olikin Saksan Työväenpuolue. Puolue kuului myös sosisalistiseen internationaaliin josta se erotettiin vasta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Natsipuolue toteutti siihenastisen historian edistyksellisimmän hyvinvointivaltion sosiaaliturvineen ja hyvinvointipalveluineen, otti suuryritykset valtion kontrolliin ottamatta niitä valtion omistukseen. Kyseessä oli siis eräänlainen puolisosialistinen puolisuunnitelmatalous joka oli lähempänä vasemmistoa kuin perinteistä oikeistoa. Itse asiassa jos kansalliskiihko ja rotuoppi jätetään pois, puolue toteutti sosialidemokratian ihanteita

Natsipuolueesta tuli kirosana toisen maailmansodan propagandassa jolloin se liitettiin mielikuvissa äärioikeistoon vastakohtana Neuvostoliiton kommunismille. Tosin kommunistinen Neuvostoliitto harjoitti yhtä julmaa, ellei julmempaa, vähemmistökansallisuuksien vainoa ja vähintäänkin yhtä propagandistista kansallistunteen nostatusta. Putin taitaa vieläkin puhua suuresta isänmaallisesta sodasta Toisen Maailmansodan yhteydessä

Lue lisää

Natsipuolue ei ollut erityisen sosialistinen vaan lähinnä nationalistinen. Tarvoite ei ollut jakaa kaikkea kansalaisille tasaisesti ja oikeudenmukaisesti vaan enemmänkin nähdä, että kansalaiset olivat valtiota varten ja heidät voitiin myös uhrata valtion edun nimissä.

Natsipuolueelta pitää ottaa enemmänkin pois, jotta se voitaisiin nähdä sosialidemokratian toteutuksena. Natsit eivät millään tavalla kunnioittaneet demokratiaa, joka on erottaa demarit kommunisteista. Tämä suhde demokratiaan ja ihmisoikeuksiin on suurin erottava tekijä ja aivan perustavanlaatuinen. Sosiaalidemokratia on siis kansalaisnäkökulmaa, oikeuksia jaetaan koko kansalle, kun taas fasistiset, nationalistiset ja diktatuuriset sovellutukset näkevät ihmisen merkityksen valtion yhteisen hyvän edistäjänä. Natsit ja kommunistit voi hyvällä syyllä rinnastaa, mutta sosiaalidemokratia on ollut jotain aivan muuta, edellisten vastakohta ja vastapaino. Sosiaalidemokratia on kaiken lisäksi varsin internationaslistista ja siihen sisältyy paljon humanismia, mikä kertoo juuri siitä, että asiat nähdään yksittäisten ihmisten eikä valtion perspektiivistä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Natsipuolue ei ollut erityisen sosialistinen vaan lähinnä nationalistinen. Tarvoite ei ollut jakaa kaikkea kansalaisille tasaisesti ja oikeudenmukaisesti vaan enemmänkin nähdä, että kansalaiset olivat valtiota varten ja heidät voitiin myös uhrata valtion edun nimissä.

Natsipuolueelta pitää ottaa enemmänkin pois, jotta se voitaisiin nähdä sosialidemokratian toteutuksena. Natsit eivät millään tavalla kunnioittaneet demokratiaa, joka on erottaa demarit kommunisteista. Tämä suhde demokratiaan ja ihmisoikeuksiin on suurin erottava tekijä ja aivan perustavanlaatuinen. Sosiaalidemokratia on siis kansalaisnäkökulmaa, oikeuksia jaetaan koko kansalle, kun taas fasistiset, nationalistiset ja diktatuuriset sovellutukset näkevät ihmisen merkityksen valtion yhteisen hyvän edistäjänä. Natsit ja kommunistit voi hyvällä syyllä rinnastaa, mutta sosiaalidemokratia on ollut jotain aivan muuta, edellisten vastakohta ja vastapaino. Sosiaalidemokratia on kaiken lisäksi varsin internationaslistista ja siihen sisältyy paljon humanismia, mikä kertoo juuri siitä, että asiat nähdään yksittäisten ihmisten eikä valtion perspektiivistä.

Lue lisää

"... kansalaiset olivat valtiota varten ..." BINGO Tuossahan on sosialidemokratian ydinajatus sellaisenaan. Juuri tuotahan sosialidemokratia käytännössä on vielä tänäänkin.

Natsipuolue nousi valtaan aivan demokraattisin menetelmin ja päästyään määräävään asemaan otti kaiken vallan itselleen. Sekin aivan yksi yhteen maltillisen sosialidemokratian alkuvaiheen oppikirjasta. Senkin piti ottaa kaikki valta demokraattista tietä, ei vallankumouksen kautta kuten radikaalimman sosialidemokratian. Pitää nyt muistaa, että natsipuolue syntyi jo 1920, ja oli nimenomaan sosialistileiriin syntynyt puolue joka erosi muista sosialisteista vain kansallisen painotuksensa vuoksi.

MPP:llä on tuo idealistinen vaaleanpunainen mielikuva sosialidemokratiasta, joka kuitenkin alkujaan oli äärettömän raaka ja hyvinkin anarkistinen liike.

Natsien puolueohjelma sisälsi mm. työllisyyden puolustamisen, yritysvoittojen jaon työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, trustien ja suurkauppojen sosialisoimisen, runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit, eläkejärjestelmän laajentamisen, sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisäämisen, yhtäläisen koulutuksen tarjoamisen köyhimmillekin, lapsityön kiellon ja pääoman herruuden lakkauttamisen. Lähes kaikki löytyy vieläkin sosialidemokraattien ohjelmista lähes tuollaisenaan. Tuo pääoman herruus oli se tekijä, joka johti juutalaisten vainoihin. Natsit katsoivat, että juutalaiset edustivat riistävää omistavaa kapitalismia joka piti tuhota. Keinot oli samankaltaisia reaalisosialismin harjoittamien tuhoamisoperaatioden kanssa, saksalaisella suoraviivaisuudella maustettuna.

Väitteesi, että sosialidemokratia olisi individualistinen liike ("...asiat nähdään yksittäisten ihmisten eikä valtion perspektiivistä...") on kyllä pahinta huuhaata mitä olet koskaan kirjoittanut. Sosialidemokratia on kollektiivinen ja valtiokeskeinen oppi jos mikä. Humanismikin on sosialidemokratiasta yhtä kaukana kuin se oli natsismista tai kommunismista.

Ruotsin sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion isä, taloustieteilijä-poliitikko Gunnar Myrdal (sd) ihaili avoimesti natseja 1930-luvulla, ja loi Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan mallin paljolti natsien menestyksen pohjalta. Ruotsissa oli jopa merkittävää rotututkimusta yhteistyössä Saksan kanssa. Myöhemmin 40-luvulla Myrdal sitten kääntyi natsien vasustajaksi

TotuusTuostakin kirjoitti:

"... kansalaiset olivat valtiota varten ..." BINGO Tuossahan on sosialidemokratian ydinajatus sellaisenaan. Juuri tuotahan sosialidemokratia käytännössä on vielä tänäänkin.

Natsipuolue nousi valtaan aivan demokraattisin menetelmin ja päästyään määräävään asemaan otti kaiken vallan itselleen. Sekin aivan yksi yhteen maltillisen sosialidemokratian alkuvaiheen oppikirjasta. Senkin piti ottaa kaikki valta demokraattista tietä, ei vallankumouksen kautta kuten radikaalimman sosialidemokratian. Pitää nyt muistaa, että natsipuolue syntyi jo 1920, ja oli nimenomaan sosialistileiriin syntynyt puolue joka erosi muista sosialisteista vain kansallisen painotuksensa vuoksi.

MPP:llä on tuo idealistinen vaaleanpunainen mielikuva sosialidemokratiasta, joka kuitenkin alkujaan oli äärettömän raaka ja hyvinkin anarkistinen liike.

Natsien puolueohjelma sisälsi mm. työllisyyden puolustamisen, yritysvoittojen jaon työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, trustien ja suurkauppojen sosialisoimisen, runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit, eläkejärjestelmän laajentamisen, sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisäämisen, yhtäläisen koulutuksen tarjoamisen köyhimmillekin, lapsityön kiellon ja pääoman herruuden lakkauttamisen. Lähes kaikki löytyy vieläkin sosialidemokraattien ohjelmista lähes tuollaisenaan. Tuo pääoman herruus oli se tekijä, joka johti juutalaisten vainoihin. Natsit katsoivat, että juutalaiset edustivat riistävää omistavaa kapitalismia joka piti tuhota. Keinot oli samankaltaisia reaalisosialismin harjoittamien tuhoamisoperaatioden kanssa, saksalaisella suoraviivaisuudella maustettuna.

Väitteesi, että sosialidemokratia olisi individualistinen liike ("...asiat nähdään yksittäisten ihmisten eikä valtion perspektiivistä...") on kyllä pahinta huuhaata mitä olet koskaan kirjoittanut. Sosialidemokratia on kollektiivinen ja valtiokeskeinen oppi jos mikä. Humanismikin on sosialidemokratiasta yhtä kaukana kuin se oli natsismista tai kommunismista.

Ruotsin sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion isä, taloustieteilijä-poliitikko Gunnar Myrdal (sd) ihaili avoimesti natseja 1930-luvulla, ja loi Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan mallin paljolti natsien menestyksen pohjalta. Ruotsissa oli jopa merkittävää rotututkimusta yhteistyössä Saksan kanssa. Myöhemmin 40-luvulla Myrdal sitten kääntyi natsien vasustajaksi

Lue lisää

Olet täysin väärässä, mikä johtunee siitä, että sinulla on inhonsekainen asennevamma sosiaalidemoratiaa kohtaan.

Demariliike on historillisesti osa sosialistista aatesuuntaa. Se erkani kuitenkin omaksi tiekseen ja tämän tien selvin muusta sosialismista erottava ominaispiirre on revisionismi, usko siihen, että kansalaisten parasta voidaan edistää vähitellen demokraattisin keinoin. Demarit ovat kaihtaneet valtiollista väkivaltaista pakkovaltaa. Se jos mikä kertoo juuri siitä, että näkökulma on kansanlaisnäkökulma eikä ylhäältä alaspäin katsova asenne.

Kansalaiset eivät ole valtiota varten, vaan valtio on nähty vain instrumenttina toteuttaa kansalaisten oikeuksia ja puolueen siihen liittyviä tavoitteita. Nämä tavoitteet puolestaan pohjautuvat Ranskan suuren vallankumouksen ihanteisiin: vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Demarius pitää sisällään jopa osin oikeistolaisena pidetyn sosiaaliliberalistisen suunnan, joka on pitkälti samaa kuin kokoomuslainen mahdollisuuksien tasa-arvo. Suomessa tätä suuntausta ovat edustaneet Lasse Lehtinen ja myöhemmin myös Paavo Lipponen.

Sosiaalidemokraattisia liikkeitä on ollut vallassa pitkin läntistä Eurooppaa. Missään eikä koskaan tämän puolueen johdolla ei ole käännytty kohden diktatuuria vallassaolosta huolimatta. Päinvastoin demokratiaa on haluttu vain vahvistaa.

Aate ei ole sillä lailla individualistinen, että jokainen voisi toteuttaa itseään muista ihmisistä välittämättä. Aatteen ihanteisiin kuuluu siis vahvasti tasa-arvo ja solidaarisuus. Näkökulma on kuitenkin ihmispainotteinen eikä valtiopainotteinen kuten natseilla. Valtio ei ole pakkovallan käyttäjä vaan instrumentti tasa-arvon toteuttamiseksi.

Jokaisessa poliittisessa liikkeessä voi olla harharetkeläisiä, mutta ei sellaisen perusteella pidä leimata koko aatetta kuten sinä teet. Jos samaa sovellettaisiin oikeistolaisiin puolueisiin, fasismilla voitaisiin leimata hyvinkin moni aatesuunta, sillä kaipuuta fasismiin on esiintynyt aika ajoin siellä sun täällä.

Valtiopainotteisille järjestelmille on tyypillistä pyrkimys sulkeutuneisuuteen ja eristäytymiseen. Tällaista politiikkaa harjoittaa esim. nyt Venäjällä vallassa olevan Kokoomuksen sisarpuolue. En silti menisi leimaan Kokoomusta ja oikeistoa Suomessa sen perusteella jotenkin samanmoiseksi. Demarit eivät taas ole mikään eristäytyvä ja protektionistinen kansallisaate. Se on aina ollut avoin kansainväliselle yhteistyölle ja avoimmuudelle. Ihmislähtöinen näkökulma tulee esiin siinäkin, että puolue on ollut halukkaampi osallistumaan kehitysyhteistyöhön kuin moni muu puolue. Tässä suhteessa ihmispainotteisinta politiikkaa Suomessa harjoittavat vasemmisto ja Vihreät kuten monessa muussakin maassa. Kansalaisoikeudet ovat olleet lähimpänä näiden puolueiden aatetta, mikä on näkynyt mm. viime vuosien homo- ja muussa tasa-arvokeskustelussa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet täysin väärässä, mikä johtunee siitä, että sinulla on inhonsekainen asennevamma sosiaalidemoratiaa kohtaan.

Demariliike on historillisesti osa sosialistista aatesuuntaa. Se erkani kuitenkin omaksi tiekseen ja tämän tien selvin muusta sosialismista erottava ominaispiirre on revisionismi, usko siihen, että kansalaisten parasta voidaan edistää vähitellen demokraattisin keinoin. Demarit ovat kaihtaneet valtiollista väkivaltaista pakkovaltaa. Se jos mikä kertoo juuri siitä, että näkökulma on kansanlaisnäkökulma eikä ylhäältä alaspäin katsova asenne.

Kansalaiset eivät ole valtiota varten, vaan valtio on nähty vain instrumenttina toteuttaa kansalaisten oikeuksia ja puolueen siihen liittyviä tavoitteita. Nämä tavoitteet puolestaan pohjautuvat Ranskan suuren vallankumouksen ihanteisiin: vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Demarius pitää sisällään jopa osin oikeistolaisena pidetyn sosiaaliliberalistisen suunnan, joka on pitkälti samaa kuin kokoomuslainen mahdollisuuksien tasa-arvo. Suomessa tätä suuntausta ovat edustaneet Lasse Lehtinen ja myöhemmin myös Paavo Lipponen.

Sosiaalidemokraattisia liikkeitä on ollut vallassa pitkin läntistä Eurooppaa. Missään eikä koskaan tämän puolueen johdolla ei ole käännytty kohden diktatuuria vallassaolosta huolimatta. Päinvastoin demokratiaa on haluttu vain vahvistaa.

Aate ei ole sillä lailla individualistinen, että jokainen voisi toteuttaa itseään muista ihmisistä välittämättä. Aatteen ihanteisiin kuuluu siis vahvasti tasa-arvo ja solidaarisuus. Näkökulma on kuitenkin ihmispainotteinen eikä valtiopainotteinen kuten natseilla. Valtio ei ole pakkovallan käyttäjä vaan instrumentti tasa-arvon toteuttamiseksi.

Jokaisessa poliittisessa liikkeessä voi olla harharetkeläisiä, mutta ei sellaisen perusteella pidä leimata koko aatetta kuten sinä teet. Jos samaa sovellettaisiin oikeistolaisiin puolueisiin, fasismilla voitaisiin leimata hyvinkin moni aatesuunta, sillä kaipuuta fasismiin on esiintynyt aika ajoin siellä sun täällä.

Valtiopainotteisille järjestelmille on tyypillistä pyrkimys sulkeutuneisuuteen ja eristäytymiseen. Tällaista politiikkaa harjoittaa esim. nyt Venäjällä vallassa olevan Kokoomuksen sisarpuolue. En silti menisi leimaan Kokoomusta ja oikeistoa Suomessa sen perusteella jotenkin samanmoiseksi. Demarit eivät taas ole mikään eristäytyvä ja protektionistinen kansallisaate. Se on aina ollut avoin kansainväliselle yhteistyölle ja avoimmuudelle. Ihmislähtöinen näkökulma tulee esiin siinäkin, että puolue on ollut halukkaampi osallistumaan kehitysyhteistyöhön kuin moni muu puolue. Tässä suhteessa ihmispainotteisinta politiikkaa Suomessa harjoittavat vasemmisto ja Vihreät kuten monessa muussakin maassa. Kansalaisoikeudet ovat olleet lähimpänä näiden puolueiden aatetta, mikä on näkynyt mm. viime vuosien homo- ja muussa tasa-arvokeskustelussa.

Lue lisää

"Demarit ovat kaihtaneet valtiollista väkivaltaista pakkovaltaa."

Mitä nyt Suomessakin perustivat kansanvaltuuskunnan johtamaan punakaarteja ja aseellista vallankumousta. Mitä lie tuolloinen SDP siinä kaihtanut?

"Missään eikä koskaan tämän puolueen johdolla ei ole käännytty kohden diktatuuria vallassaolosta huolimatta. Päinvastoin demokratiaa on haluttu vain vahvistaa."

Viittaan edelliseen. Mielestäsi siis 1918 SDP yritti vahvistaa demokratiaa aloittamalla kansalaissodan? Yritettiinhän samaa joissain osissa Saksaakin, siis aloitettiin väkivaltaisia kansannousuja silloista hallitusta vastaan. Sodaksi ne eivät koskaan eskaloituneet kuten meillä. Mutta eivät ne kyllä demokratian vahvistamista edistäneet.

Muuten, facismikin oli aluksi sosialistinen ääriliike.

Kansallismielisyys on se jonka vuoksi niin natsismi kuin fasismi leimataan oikeistolaisiksi. Mutta olihan sosialidemokratiakin hyvin kansallismielinen ainakin meillä Suomessa. Olet itse todistanut sadat kerrat kuinka SDP tähtäsi kansalliseen itsemääräämisoikeuteen jo ennen porvaristoa Suomessa.

Minä olen osoittanut noissa aiemmissa kirjoituksissa, että kansallissosialismi oli hyvin vasemmistolainen aatteiltaan, lähtökohdiltaan ja monilta käytännön sovelluksiltaan. Lähempänä sosialidemokratiaa kuin äärioikeistoa, johon se nyt leimataan. Tai oikestaan päinvastoin, natsileimalla koetetaan vasemmiston piirissä leimata vastapuolta äärioikeistolaisiksi.

Natsien äärioikeistoleima siis syntyi toisen maailmansodan propagandan tuloksena. Se oli yhteinen nimittäjä liittoutuneille sodassa Saksaa vastaan, mutta erityisen paljon käytetty se oli NL:n propagandassa. Siinähän Suomikin oli fasistinen valta joka uhkasi kansanvaltaista Neuvostoliittoa.

Nationalismia taas esiintyi aivan yhtä paljon äärivasemmistossa (NL:n Suuri Isänmaallinen Sota), samoin vähemmistökansojen alistamista ja kansalaisten likvidointia. Silti nationalismilla ei leimata sosialisteja. Miksiköhän?

TotuusTuostakin kirjoitti:

"Demarit ovat kaihtaneet valtiollista väkivaltaista pakkovaltaa."

Mitä nyt Suomessakin perustivat kansanvaltuuskunnan johtamaan punakaarteja ja aseellista vallankumousta. Mitä lie tuolloinen SDP siinä kaihtanut?

"Missään eikä koskaan tämän puolueen johdolla ei ole käännytty kohden diktatuuria vallassaolosta huolimatta. Päinvastoin demokratiaa on haluttu vain vahvistaa."

Viittaan edelliseen. Mielestäsi siis 1918 SDP yritti vahvistaa demokratiaa aloittamalla kansalaissodan? Yritettiinhän samaa joissain osissa Saksaakin, siis aloitettiin väkivaltaisia kansannousuja silloista hallitusta vastaan. Sodaksi ne eivät koskaan eskaloituneet kuten meillä. Mutta eivät ne kyllä demokratian vahvistamista edistäneet.

Muuten, facismikin oli aluksi sosialistinen ääriliike.

Kansallismielisyys on se jonka vuoksi niin natsismi kuin fasismi leimataan oikeistolaisiksi. Mutta olihan sosialidemokratiakin hyvin kansallismielinen ainakin meillä Suomessa. Olet itse todistanut sadat kerrat kuinka SDP tähtäsi kansalliseen itsemääräämisoikeuteen jo ennen porvaristoa Suomessa.

Minä olen osoittanut noissa aiemmissa kirjoituksissa, että kansallissosialismi oli hyvin vasemmistolainen aatteiltaan, lähtökohdiltaan ja monilta käytännön sovelluksiltaan. Lähempänä sosialidemokratiaa kuin äärioikeistoa, johon se nyt leimataan. Tai oikestaan päinvastoin, natsileimalla koetetaan vasemmiston piirissä leimata vastapuolta äärioikeistolaisiksi.

Natsien äärioikeistoleima siis syntyi toisen maailmansodan propagandan tuloksena. Se oli yhteinen nimittäjä liittoutuneille sodassa Saksaa vastaan, mutta erityisen paljon käytetty se oli NL:n propagandassa. Siinähän Suomikin oli fasistinen valta joka uhkasi kansanvaltaista Neuvostoliittoa.

Nationalismia taas esiintyi aivan yhtä paljon äärivasemmistossa (NL:n Suuri Isänmaallinen Sota), samoin vähemmistökansojen alistamista ja kansalaisten likvidointia. Silti nationalismilla ei leimata sosialisteja. Miksiköhän?

Lue lisää

Sosiaalidemokraatit eivät olleet vielä 1910-luvulla erkaantuneet muusta sosialismista. SDP:ssä vaikutti tuolloin paljon vallankumouksellisia kommunisteja, jotka sitten myöhemmin perustivat kommunistisen puolueen ja/tai olivat NL:n kommunistisen puolueen jäseniä. Se demarius, jota olen tuonut esille, alkoi bersteinilaisen opin omaksumisesta. Mauno Koivisto puki tämän aikoinaan hyvin sanoiksi, kun häneltä tivattiin, että minkä sortin sosialisti hän oikein on. Demarit ssiryivät vahavsti kohden revisionismia ja tätä siirtymäähän kommunistit pitivät luokkapetturuutena.

SDP tähtäsi kansalliseen itsemääräämisoikeuteen jo ennen oikeistoa. Se on totta. Tavoitteena oli nimenomaan itsemääräämisoikeus, jotta puolueen tavoitteita olisi mahdollista edistää. Itsenäisyyttä ei siis tavoiteltu minkään kansallisaatteen palossa kuten fennomaanit tekivät. Sosiaaliset uudistukset Suomessa torpattiin täkäläinen oikeiston ja tsaarinvallan yhteistyönä. Tämän estämiseksi SDP halusi itsenäisyyttä.

Kansallissosialismi olisi voinut olla lähellä sosiaalidemokratiaa, jos se ei olisi ollut niin kansalliskiihkoista ja fasistista sekä epädemoraattista. Nämä asiat olivat vieraita demareille ja niitä on vastustettu läntisessä demariliikkeessä hyvin painokkaasti. Natsismi oli ennen kaikkea fasismia ja siinä yhdenmukaista Italian fasistisen liikkeen kanssa. Sekoitat pahemman kerran fasismin ja tasa-arvoon pyrkivän sosiaalidemokratian toisiinsa. Ne ovat yhtä kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Propagandasi on samaa kuin aikoinaan 1980-luvun Pohjanmaalla, missä ihmsille väitettiin, että Koiviston valinta presidentiksi johtaisi kirkossa käymisen kieltämiseen.

Minä ainakin leimaan nationalismilla sosialisteja silloin, kun siihen on aihetta. NL:ssa sosialismi muuttui erityisesti Stalinin aikana fasismiksi, jolaista on syytä kaikin tavoin vastustaa. Muita fasismin muotoja ovat uskonnollinen fasismi, jota esiintyy nykyisin joissakin islamilaisissa maissa. Samaan vasetenmielisten nippuun luen natsit, nationalistiset kommunistit kuin ISIS-järjestönkin.

Puolueiden sisällä on erilaisia toimijoita. Keskustan, perussuomalaisten ja rkp:nkin eduskuntaryhmistä pienehkö vähemmistö on vasemmistolaisesti suuntautuneita. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmästä löytyy varmasti oikeistolaisempia demareita ja vasemmistolaisempia demareita, mutta olisi huono veikkaus arvella ketään nykyisestä ryhmästä oikeistolaisiksi. Vihreiden eduskuntaryhmässä on vaalikonevastaustensa perusteella yksi oikeistolainen, tämä julkkisnäyttelijä.

Kirjoituksesi sisältää niin paljon virheellisiä käsityksiä, että niitä on pakko nyt oikoa. Liekö juhannusjuomilla osansa ajattelun hämäryydessä. Mutta ihan kaikella ystävyydellä seuraavasti:

Väite siitä, että Ruotsin vasemmisto olisi jotenkin aina Suomen vasemmistoa malitillisempaa, on kyllä täysin tuulesta temmattu väite. Näin ei ainakaan ole, jos katsotaan niitä saavutuksia, mitä vasemmistoa on Ruotsissa saanut aikaan ja verrataa sitä Suomeen. Ruotsin vasemmiston aikaansaannokset ovat kulkeneet meitä aina 10- 20 vuotta edellä ja ne ovat olleet paljon mittavammat kuin Suomessa. Meillä on pitkälti plagioitu sitä, mitä Ruotsissa on saatu aikaan. Ruotsi on moninverroin enemmän hyvinvointivaltio kuin Suomi. Voi hyvällä syyllä väittää, että Ruotsin vasemmisto ollut suomalaista vastinettaan vasemmistolaisempi. Tulokset puhuvat puolestaan.

Todella mainio on kommenttisi Kreikan tiestä. Vasemmistolaista Syrizaa ei tainnut olla edes olemassa silloin, kun Kreikan tietä alettiin pohjustaa. Ei Kreikan kriisi ole suinkaan alkanut puoli vuotta sitten. Herää jo.

Täältä on helppo huudella, että Kreikassa eletään jatkuvasti yli varojen. Niinhän se tietysti on, mutta äkkijarrutuksessa tuppaa vain aina käymään niin, että porukka lentää kyydistä tuulilasin läpi päin puuta. Mitä arvelisit, jos meillä vastaavassa tilanteessa rahoitaja-troikka vaatisi, että kaikki maataloustuet tulisi Suomesta lopettaa vuoden 2016 alussa. Olisiko niin, että Kepu ja MTK vain sanoisivat, että tietysti niin pitää tehdä, kun troikka kerran niin sanoo?

Rahoittajia edustavien intressissä on rahoittaa Kreikkaa juuri siitäkin syystä, ettei Kreikkaa vietäisi Putinin hoiviin. Jos Kreikalla ei ole muuta keinoa selvityä, se voi kääntyä juurikin Venäjän puoleen. Astelma on siinä vaan se, että Kreikan vasemmistolainen hallitus veisi siis Kreikan Venäjän äärioikeistolaisen hallituksen huomaan. Sinun on ehkä syytä huomata myös se, että Venäjä itse on vielä jyrkemmässä taloudellisessa alamäessä kuin Kreikka ja taatusti tämä ei ole Venäjällä vasemmiston syytä, kun vallassa on ollut jo pitkään hyvin oikeistolainen Putin ja hänen puoleensa.