kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6648

  1. Eihän niitä majureita kentällä juuri ollut, esikunnissa ne toimivat. Sotakorkean käyneet jo varsin nuorina yleisesikuntaupseereina, sotakorkeakoulua käymättömät viimeisinä palvelusvuosinaan. Sinä et siis sinne päässyt, mutta älä enää ole siitä katkera. Sille oli hyvä syy, siellä olisi vaadittu kirjoitustaitoa, mikä sinulla on jäänyt korkeintaan peruskoulun ala-asteen tasolle.

    No, saunamajurit eivät tosin esikuntiin koskaan päässeet. Sellainen kai oikeastikin olet voinut olla. Lopettaisit jo tuon nikin käytön, sillä ei se enää ketään huvita, sääliä vain osaksesi saat. Joku oikea reservin majuri voisi tuosta loukkaantuakin niin pahasti, että ottaisi selvää, kuka tuollainen rienaaja on.

    En ole kai koskaan puuttunut tuohon höperehtimiseesi, enkä puutu tämän jälkeenkään, mutta pakko oli tämän kerran yrittää saada edes vähän järkeä päähäsi, jossa sille kyllä tilaa olisi enemmällekin - tyhjyyttään se kumisee. Mutta viisaammasta voisit käydä, jos esiintyisit vain sellaisena kuin oikeasti olet. Tai pitäisit suusi kiinni, sillä asia on niin kuin Lauri viita sanoo:

    jos tyhmä vain suunsa suljetuks saa,
    hän hiljaista viisasta muistuttaa
  2. Juuri laitoin vastinetta tuolle omalle avaukselleni (Paavo Lippostako tarvittaisiin?), ja kun siinä jonkun aloitteesta tulit esille, sanoin sillä omankin mielipiteeni sinusta ja tuosta jatkuvasta kaipuustasi. Kun sitä olet tuossakin jatkanut, poikkeuksellisesti voin lieventää kaipuun tuskaasi kertomalla, että kyllä sinä edelleen näet niitä kuviani ihan tältä palstalta etkä vain pipin pääsi tuottamissa houreissasi.

    Ymmärrän hyvin, että et ala tänne kuviasi postaamaan. En minäkään sinuna alkaisi. Mieluummin tietenkin haluat katsella kuvista minua kuin itseäsi. Siihen sinulla on edelleen mahdollisuus:

    Avaa vai profiilini ja naputtele kuva kerrallaan auki profiilillani olevat kuusitoista kuvaa, niin varmaan koet olevasi minua lähellä, kanssani niillä viime vuosien matkoillani, joista eräiltä suurin osa noista kuvista on napattu. Ne kuvat aukeavat, toisin kuin jonkun - kai juuri sinun - epätoivoisesti toistuvat yritykset linkittää tänne kuvia joskus täällä näyttämistäni ja suuren vaikutuksen tehneistä todistuksistani.

    Katselepa nyt niitä! Olosi tulee auvoiseksi, etkä enää ole katkera siitä, ettet päässyt kepua lähelle, vaikka sitäkin olet kauan yrittänyt!
  3. Joo, joo, paperinpyörittämistähän siellä esikunnissa vain on. Kentältä sinne käskyt annetaan ja kenttämiehet tarkastavat, että onko heidän tekemiään suunnitelmia ja käskyjä noudatettu. Ja jos oikein hyvin on papereita pyöritetty, kenttämiehet antavat hyviä todistuksia ja jopa kohottavat sotilasarvoissa niitä paperinpyörittäjiä. Niin tehtiin kaikissa joukoissa, joissa palvelin, kurssien johtajana ollessanikin.

    On se ihmeellistä, miten tärkeänä te pidätte tuota ammoista sotilasuraani, ainoana merkittävänä tekijänä minunkin elämässäni! Itse koen sen vain yhdeksi vaiheeksi jo pitkässä elämässäni, joka on sen päättymisen jälkeen jatkunut jo paljon kauemmin kuin tuo urani kesti. Tänä pitkänä aikana elämässäni on tapahtunut niin kovin paljon. Ja tapahtuu edelleen, vaikka jo pitkälti toistakymmentä vuotta olen ollut siviilityöstänikin eläkevaari ja puolipäätoiminen maailmanmatkaaja.

    Siviilityöurani kokemuksista tuossa eilen illallakin vähän tukea otin Paavo Lipposen johtajaominaisuuksille. Tietenkin minun kokemukseni silläkin alueella ovat vähämerkityksellisiä Lipposen asemassaan kokemaan verrattuna, mutta kyllä ne vähäisetkin kokemukset auttavat ymmärtämään sitä, mikä on tärkeää korkeammallakin.

    Kun tuohon johtajaa leikkivään pelleen puheen viet, niin lienetköhän se ”johtaja” itse. Niin tai näin, mutta vaikka hän on kertomasta päästyäänkin lukemattomilla nimimerkeillään kertonut olleensa jokin menestynyt johtaja, ei hän ole koskaan sanallakaan kertonut, missä hän on johtanut, mitä ja miten. Sotaväen palveluksessa ainakaan hän ei ole koskaan niin tehnyt, niin nurinkuriset ovat hänen käsityksensä sotaväestä ja siellä vallitsevista arvostuksista. Värvättynäkin palvellut tietäisi asioista paremmin. Trolli hän on vain, tuli aikoinaan palstalle nikillä ylil evp, heittäytyen evp-toimiupseeriksi minua lähemmäs päästäkseen, mutta kun siinä ei onnistunut, sekosi lopullisesti ja on sen jälkeen nostanut itseään suuremmaksi johtajaksi ja ylennellyt itseään sotilasarvoissakin. Ja jatkuvasti kaipailee minua, näkyy kaipailleen tänäänkin. Sairas hän on, sillä ei kai kukaan normaali tuollaista tekisi vuodesta toiseen.
  4. Paavo Lipponen jo pääministeriksi tullessaan ymmärsi, mitä tarvitsee tehdä. Tuo hänen itsetietoisuutensa johti käyttäytymiseen, joka vaikutti ulospäin varsin kovalta. Mutta kyllä muutkin ministerit tekemisen tarpeen ymmärsivät, ja hyvinhän hallitusten työskentely sujui, paljon paremmin kuin tämän nykyisen hallituksen. Arja Alhon tapaus oli vain pieni episodi, joka sai ansaitsemaansa suuremman huomion.

    Kyllä kansakin ymmärsi Lipposen hallitusten tekemien kovien ratkaisujen tarpeen, kun hallitukset saivat jatkaa kaksi vaalikautta ja sittenkin vasta hyvin niukasti demarit voittaen kepu pääsi v. 2003 hallituksen muodostamaan. Ja kahdeksan vuotta hallittuaan kepu koki historiallisen romahduksen. Päähallituskumppani kokoomus nähtiin paremmaksi ja siitä tuli suurin puolue.

    Lipposen hallituksiaan johtaessaan osoittama oli johtajuutta, jos mikä. Sitä ei ollut Vanhasella, Kiviniemellä vielä vähemmän, eikä sitä kai ollut tarpeeksi Kataisellakaan, joskin nykyhallituksen toivottomaan taapertamiseen on vaikuttanut älytön hallituspohja, johon jouduttiin, kun hallitukseen menosta kieltäytyi suurin vaalivoittaja persut ja suurin häviäjä kepu.

    En ole täällä johtamiskokemuksillani ja taidollani ylvästellyt kuten eräs, jonka kokemukset johtamisestakin lienevät tosiasiallisesti vähäisemmät ja ainakin yksipuolisemmat kuin minulla. Ainakin, jos hän on se, joksi monet näkyvät hänet uskovan. Kai minulla sotaväessäkin oli ainakin monipuolisemmat johtamiskokemukset kuin toimiupseereilla yleensä, mutta vaativampana pidän johtamista, johon jouduin tai pääsin siviilityöurallani Valion isännöitsijänä. Kun alaisissani oli paljon hyvin erilaisten alojen työntekijöitä ja loppua kohden yhä enemmän ulkoisten sopimuskumppaneiden työntekijöitä, sen kokonaisuuden johtamisessa kyllä tarvittiin taitoa, hyvin monien asioiden huomioon ottamista. Kun oli koko ajan budjetissa raamitettu tulosvastuukin, jollaista sotaväessä on vasta jossain yläportaissa.

    Johtaminen on taitolaji. Se vaatii ensiksikin tilanteen ja tarpeiden selvää ymmärtämistä ja joustavuutta toimia tilanteen mukaan. Johtaja yksin ei voi paljoakaan tehdä, hänen on saatava joukkonsa mukaan, jos hyviin tuloksiin pyritään. Siinä tarvitaan psykologiaa. Mutta joskus tarvitaan kovuuttakin. Paavo Lipponen näki sitä tarvittavan, ja sen hänen joukkonsakin ymmärsi ja tulosta tuli.

    Kerronpa tapauksen, josta olen kyllä saattanut kertoa joskus aikaisemminkin:

    Kun minut oli hyväksytty tehtävääni Valiolla, menin pyydettynä ilmoittautumaan esimiehelleni, Valion silloiselle ”kakkosmiehelle”. Hän pyöritteli käsissään minun papereitani ja siinä leppoisassa jutustelussamme totesi, että sinulla on aivan erinomainen kokemustausta onnistuaksesi hyvin tehtävässäsi. Sitten hän katseensa terävöittäen ja ääntäänkin korottaen totesi: ”tuosta sotilastaustastasi on sekin hyöty, että osaat käskeä, JOS MUU EI AUTA”. Silloin ymmärsin, että ehkä hän hieman pelkäsi, että alkaisin simputtaa alaisiani! Mahdollinen pelkonsa oli turha, niin minun ei tarvinnut koskaan tehdä, eikä sillä tavalla olisi niissä tehtävissä menestytty. Sovussa me aina uurastimme. Ja kun joskus koin oman asiantuntemukseni jossain asiassa riittämättömäksi, tukeuduin parempiin asiantuntijoihin, joita silloin vielä Valion pääkonttorilla oli paljon mm. sen suuressa teknisessä osastossa. Itseään viisaampiin tukeutuminen tarvittaessa ja yhteistoimintakyky ovat tuloksellisen johtajuuden tärkeimpiä edellytyksiä. Kovuudestaan huolimatta Paavo Lipposella oli noita kykyjä, siitä on todistanut mm. Iiro Viinanen muistelmissaan.

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

    Olen tätä kirjoitellessani koko ajan katsonut toisella silmälläni ja kuunnellut molemmalla korvallani tv 5:ltä tulevaa puoluejohtajien ensimmäistä vaalikeskustelua. Eipä tuossa mitään uutta ja yllättävää ole esille tullut. Toivottavasti enemmän tulee seuraavissa esiintymisissä. Kieltämättä Stubbilla, Haglundilla ja Niinistöllä on tuossa etua täydellisestä ruotsinkielen taidostaan, mutta kyllä Sipilänkin hyvin pystyy sanomaan sanottavansa ruotsiksi, vaikka hänen taitonsa kovin kankea näkyy olevan. Samaa on sanottava myös Räsäsen ruotsin taidosta - yllättävää. Soini on ainoa, joka joutuu turvautumaan suomenkieleen, ehkäpä hän tekee sen mielistelläkseen pakkoruotsista mesoavia, joita persuissa taitaa olla paljon.
  5. Kyllä minulla yksi yhteinen piirre Väyrysen kanssa lienee. Väyrynen on sanonut, että tärkeintä ei ole se, mitä hänestä puhutaan, tärkeää on vain se, että hänestä puhutaan. Hieman samoin ajattelen tällä palstalla esiintymiseni tuottamasta;))

    No, vakavoituen: En koe imarteluksi sitä, että minut rinnastettaisiin Väyryseen. Enkä ole sellainen, että siihen olisi aihettakaan. Minä myönnän olleeni väärässäkin useammin kuin kerran, ja siitäkin kerrasta Väyrynen on sanonut: ”Kerran luulin olleeni väärässä, mutta pian huomasin erehtyneeni”.
  6. Taidat olla johtajuuden suhteen hieman samoissa näkemyksissä kuin tuo palstaa päivystävä ”johtajakin”. Johtamisessa ei ole vain yhtä menetelmää. vaan on monia erilaisia tapoja, johtajasta ja myös tilanteesta riippuen. Tärkeintä on, että se johtaminen tuottaa oikeaa tulosta, sillä päästään siihen, mihin pyritään. Lipposen johtajuus toimi siten.

    Akkojen itkettämisestä puhui myös Pystyyn_kuollut ja siltä osin vastasin hänelle, joten tässä en sitä enää toista.

    Ei Lipponen tosissaan pyrkinytkään presidentiksi, se tuli selväksi heti hänen ensiesiintymisessään pressanvaalien alla. Niinpä en minäkään häntä äänestänyt, vaan annoin ääneni sille, josta sitten presidentin saimmekin.
  7. Aivan niin, Lipponen jatkoi Ahon aloittamaa, ja kun ei nähnyt sitä riittäväksi, suurensi potin kaksinkertaiseksi. Ja se toimi. Heti alkoi tuottaa tulosta, ja Suomi nousi syvältä suosta varsin nopeasti.

    En kyllä muista demareiden ennen v. 1995 vaaleja toimineen kuvaamallasi tavalla. En usko ainakaan Lipposen niin toimineen; jos olisi, en varmaan olisi häntä äänestänyt. Kyllä minulle muistaakseni oli varsin selvää, että Ahon aloittamaa kiristystä on pakko jatkaa, jopa sitä tiukentaa. Hyväksyin täysin senkin, että yhtenä vuonna - olikohan se vuosi 1993 - jo silloin nauttimani sotilaseläke jätettiin kokonaan korottamatta, eikä kai korotuksia tullut palkkoihinkaan, jollaista eläkkeen lisäksi silloin myös nautin työpaikaltani.

    Naisten itkettämisellä tarkoittanet Arja Alhon tapausta. Alhohan oli demari ja ilmeisesti uskoi, että se olisi ollut Lipposen silmissä etu saada hieman erityisasemaa, mutta Paavo ilmoituksensa mukaisesti piti kaikkia hallituksensa jäseniä yhdenvertaisina. Kukapa meistä ei mieluummin olisi naistennaurattaja kuin niiden itkettäjä, mutta kyllä meistä moni on joutunut tuottamaan naiselle suruakin, itsekkäämmistä syistä kuin Paavo Arjalle. Olisi hän tuossa voinut toimia hienovaraisemminkin, mutta Paavolla oli tyyli ”aina roiskuu kun rapataan” ja se tuotti tulosta oleellisimmissa asioissa.
  8. Rinne pärjäsi kyllä ihan mukavasti tuossa tentissä, mutta yksityiskohtaisempi olisi saanut olla. Mutta ei hän vaikuttanut siihen, etten minäkään demareita äänestä, puolueen poliittiset teot - tai tekemättömyydet - siinä vaikuttaa.

    Eihän Rinne ollut veronkorotusten kannalla, vai menikö se osuus ohjelmasta ohi silmieni? Niin tai näin, mutta jos veronkorotuksilla suuresti autettaisiin tästä alhosta nousemista - johon en usko - olisin kyllä valmis talkoisiin. Meneehän minulla jo nyt eläkkeistäni kolmasosa - nyt kai hiukkasen ylikin - veroihin, mutta ajattelen, että silläkin hieman autetaan minua heikommassa asemassa olevaa. Tai hieman lisätään ökytalollisen tukiaispottia;))

    En ole vielä lainkaan varma, kuka tai mikä puoluekaan saa nyt ääneni. Kokoomuksessa on Helsingissä hyvä ehdokas, sinibarettitovereitani, persuissa on eräs kommodori-evp, joka on ollut minuun yhteyksissä ja on muitakin mahdollisesti kyseeseen tulevia. Kepulaisia niissä ei ole, eikä vasureita, eikä siis nyt kai demareitakaan.
  9. Kun niin antaumuksella olet taas pyrkinyt saamaan huomiotani, vielä tämän poikkeuksellisen pitkän sessioni lopuksi sitä sinulle annan.

    Vaikka olisit ollut toimiupseeri, jota en usko, olen tehtävissäni aivan varmasti ollut tekemisissä hyvin paljon suuremman ihmisjoukon kanssa kuin sinä. Monissa joukoissa, erilaisissa tehtävissä, myös rauhanturvajoukoissa, ja työni kohteena sotilasurani suurimman osan ajan olivat ihmiset. Ja niiden ihmisten kanssa oli yhteistoimintaa aivan toisin kuin on varusmieskouluttajalla koulutettaviensa kanssa. Ja varsin suurien ihmisjoukkojen kanssa olin yhteistoiminnassa myös myöhemmällä siviiliurallani. Kuten myös niissä monissa yhdistyksissä, joissa olen toiminut ja toimin edelleen. Sinun ainoa kontaktisi ihmisiin lienee nykyisin vain tämä palsta, ja kontaktit täällä ovat vain irvikuva oikeista ihmiskontakteista.

    Enempään minulla ei liene aihetta, kun tuollaisessa asiassa minäkin pystyn sanomaan totuuden lyhyestikin.
  10. Pakko tuota on vielä kommentoida ja esittää pahoitteluni siitä, että vastaukseni sinulle kolahti niin kovasti. Siis että korkeakouluissa opittu kirjoitustaitokin hävisi mieheltä, joka on minun kirjoitustaitonikin niin surkeaksi arvioinut.

    Ennätys sentään tuokin. Eipä täällä moni ole onnistunut noin lyhyeen viestiin saamaan noin paljon kirjoitusvirheitä. Tämä tunnustukseni huojentanee tuskaasi. Ja voinet nyt syyttää niiden "lurssiesi" opettajia, että kyvyttömiä hekin olivat.

    Oikaisen väärää käsitystäsi kertomalla, että sellaiseksi "opettahaksi" menin vasta "luutnanttimurssini" jälkeen kouluun, jossa olin ollut oppilaana. Vaikka olin kurssini priimus, minun kai kuitenkin katsottiin tarvitsevan lisäopetusta, ja siksi minut siihen tehtävään haluttiin.

    Missäpä sinä olet hyödyntänyt saamaasi korkeampaa koulutusta? olenpa tyhmä, kun tuollaista kysyn. Kepupalstalla tietysti, missäpä muualla se koulutuksesi olisi ansaitsemaansa asemaan päässyt! Ja nimenomaan siinä vaativassa tehtävässä, josta edellisessä vastauksessani puhuin.
  11. Kun tuo minun ammoinen sotilasurani näkyy olevan suuri päänvaiva eräille - ei toki sinulle - niin helpottaisikohan heitä, kun kerron, että en ole koskaan palvellut Esikuntakomppaniassa. Varusmiehenä palvelin JP 2:n - sittemmin UudJP:n - 1.Jääkärikomppaniassa, jossa aliupseerikoulun käytyäni ylenin varusmieskersantiksi ja jäin palvelukseen va-kersanttina, kouluttajana ja joukkueen varajohtajana.

    Peruskurssinikin kuten myöhemmin myös RUK:n kävin kiväärilinjalla. Mutta Huoltokoulun palvelukseen siirryttyäni kävin myös talousaliupseerikurssin ja siirryin takaisin UudJP:aan huollon puolelle, toimin mm. Santahaminan varuskunnan muonittajana ja myös huoltoupseerin sijaisena. Todisteita noista lienen joskus näyttänyt.

    Esikunnan hallinnollisiin tehtäviin siirryin sitten PlTutkK:een ja myöhemmin TopK:aan, jossa kesäisin toimin myös kartoituksen maastotöissä saatuani siihen asianmukaista koulutusta. Mestarikurssini kävin esikuntalinjalla, ja sittemmin toimin opettajana ja kurssin johtajana siten kuin kerron seuraavassa eräälle juuri antamassani vastauksessani.

    Pääesikunnan henkilötoimisto oli viimeinen työpaikkani armeijassa, ja siellä vastuualueenani olivayt valtakunnalliset toimiupseeriasiat, siirrot, komennukset, koulutus ja urasuunnittelu. Pv:n palvelukseni katkesi YK:n rauhanturvajoukkoihin, joissa olin ensin Kyproksella siellä tosiaan Esikuntakomppanian vääpelinä ja Siinailla komentotoimiston toimistoupseerina, jossa vastuullani olivat henkilöasiat ja yhteydet Suomeen toimistopäällikön (majuri) keskittyessä kansainvälisiin asioihin. Viimeisen YK-reissuni tein vielä reserviläisenä Golanille.

    Tässä tämä mainitsemani vastaukseni eräälle:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Ei yllätä, että tuon JOHTAJAN lisäksi myös sinä ”näet” avaajan minuksi. Olenhan harvinaisen pöljä ja sinä harvinaisen älykäs ja korkealle opiskellut - noin olet antanut lukemattomat kerrat ymmärtää aina perässäni roikkuen. Mielipiteitä mistään muusta sinulta ei ole kuultukaan. Ei tosin ole nähty todisteita opintosaavutuksistasi, mutta älykkyyttäsi ei sopine epäillä, kun olet noin osannut keskittyä mielestäsi tärkeimpään.

    Minä sen sijaan olen kärttämänänne näyttänyt todistuksianikin, ja kiitettäviä ne ovat kaikki olleet, useimmat priimustodistuksia. Ja työstäni henkilöstöhallinnon opettajana ja mestarikurssin johtajana Esikuntakoulussa esimieheni ovat antaneet lausunnon (olen näyttänyt tämänkin alkuperäisenä, nyt vain kopsaan siitä):

    Arviointi Kapteeni Korhosen työtaidosta ja henkilökohtaisesta käyttöarvosta on muodostunut seuraavaksi:
    Johtamistaito Kiitettävä
    Suunnittelu- ja toimeenpanokyky Kiitettävä
    Kouluttamistaito Kiitettävä
    Kirjallinen esitystaito Kiitettävä
    Suullinen esitystaito Kiitettävä
    Yhteistyökyky Kiitettävä

    Kapteeni Korhonen kuului niiden neljän ensimmäisen joukkoon, jotka puolustusvoimissa ylennettiin kapteeniksi 1.3.1979.

    Mutta mitäpä noista todistuksista, jotka on saatu joukossa, jossa oli vain n. 5200 pöljää ja vain yksi välkky ja pätevä, joka ainoana joukosta eteni JOHTAJAKSI - ja pätevöityi myös kepulaiseksi! Eipä sellaisen tarvinnut uhrata lahjojaan enää siviilitöihin, kuten minun täytyi tehdä. Niistäkin kyllä sain kovin kiittäviä lausuntoja ja eläkkeelle jäädessäni jopa korkeimman kunniamerkkini - siitäkin olet nähnyt todisteen. Mutta eihän tuollaisellakaan ole mitään arvoa, kun se on saatu vain Valiolla, jonka palveluksessa ei tietenkään ollut muita kuin pöljiä. No, oli siellä muutamia kepulaisiakin, mutta ei varmaan yhtä viisaita kuin tällä palstalla.

    Aiheetta enempään tyydyn nyt olemaan vain tällainen pöljä. Ja kiitän sinua korkealle opiskellutta ja elämässäsi muutoinkin minua paljon paremmin menestynyttä älykköä ja lahjakkuutta siitä, että kuitenkin näet minut niin tärkeäksi, että aina olet kannoillani etkä koskaan puhukaan muusta kuin minusta. Hiveleehän sellainen itsetuntoani. Ilman sitä varmaan saisin alemmuuskompleksin - ja alkaisin esiintyä vaikka JOHTAJANA tai korkealle opiskelleena, elämässään menestyneenä älykkönä!

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Tämän jälkeen minulla ei ole aihetta enempään tästä eikä mistään muustakaan asiasta.
  12. Ei yllätä, että tuon JOHTAJAN lisäksi myös sinä ”näet” avaajan minuksi. Olenhan harvinaisen pöljä ja sinä harvinaisen älykäs ja korkealle opiskellut - noin olet antanut lukemattomat kerrat ymmärtää aina perässäni roikkuen. Mielipiteitä mistään muusta sinulta ei ole kuultukaan. Ei tosin ole nähty todisteita opintosaavutuksistasi, mutta älykkyyttäsi ei sopine epäillä, kun olet noin osannut keskittyä mielestäsi tärkeimpään.

    Minä sen sijaan olen kärttämänänne näyttänyt todistuksianikin, ja kiitettäviä ne ovat kaikki olleet, useimmat priimustodistuksia. Ja työstäni henkilöstöhallinnon opettajana ja mestarikurssin johtajana Esikuntakoulussa esimieheni ovat antaneet lausunnon (olen näyttänyt tämänkin alkuperäisenä, nyt vain kopsaan siitä):

    Arviointi Kapteeni Korhosen työtaidosta ja henkilökohtaisesta käyttöarvosta on muodostunut seuraavaksi:
    Johtamistaito Kiitettävä
    Suunnittelu- ja toimeenpanokyky Kiitettävä
    Kouluttamistaito Kiitettävä
    Kirjallinen esitystaito Kiitettävä
    Suullinen esitystaito Kiitettävä
    Yhteistyökyky Kiitettävä
    Kapteeni Korhonen kuului niiden neljän ensimmäisen joukkoon, jotka puolustusvoimissa ylennettiin kapteeniksi 1.3.1979.

    Mutta mitäpä noista todistuksista, jotka on saatu joukossa, jossa oli vain n. 5200 pöljää ja vain yksi välkky ja pätevä, joka ainoana joukosta eteni JOHTAJAKSI - ja pätevöityi myös kepulaiseksi! Eipä sellaisen tarvinnut uhrata lahjojaan enää siviilitöihin, kuten minun täytyi tehdä. Niistäkin kyllä sain kovin kiittäviä lausuntoja ja eläkkeelle jäädessäni jopa korkeimman kunniamerkkini - siitäkin olet nähnyt todisteen. Mutta eihän tuollaisellakaan ole mitään arvoa, kun se on saatu vain Valiolla, jonka palveluksessa ei tietenkään ollut muita kuin pöljiä. No, oli siellä muutamia kepulaisiakin, mutta ei varmaan yhtä viisaita kuin tällä palstalla.

    Aiheetta enempään tyydyn nyt olemaan vain tällainen pöljä. Ja kiitän sinua korkealle opiskellutta ja elämässäsi muutoinkin minua paljon paremmin menestynyttä älykköä ja lahjakkuutta siitä, että kuitenkin näet minut niin tärkeäksi, että aina olet kannoillani etkä koskaan puhukaan muusta kuin minusta. Hiveleehän sellainen itsetuntoani. Ilman sitä varmaan saisin alemmuuskompleksin - ja alkaisin esiintyä vaikka JOHTAJANA tai korkealle opiskelleena, elämässään menestyneenä älykkönä!
  13. En edes leikilläni viitsisi sanoa, että olen ollut aikomuksissa äänestää kepua, joten en tietenkään ole tuo avaaja. Tuskin siihen oikeasti uskotkaan, jollet halua olla samanlainen kuin tuo palstaa päivystävä turhimus, joka todella sairailla avauksillaankin on tänään minua kaipaillut ja tullut jo tällekin avaukselle ja nähnyt minut sinussakin! Silloin, kun tuo avaus on tehty, ajelin Tampereelta tänne Helsinkiin, ja vaikka viime vuonna pari kertaa syyllistyin liikennerikkomukseen - ylinopeuteen - en sentään ajaessani tietsikkaa näpyttelisi. Sitä paitsi minulla ei edes ole ”läppäriä” eikä sellaista älypuhelinta, joilla niin edes voisin tehdä.

    Hyvästä kirjoitusasusta voisin arvella avaajan olevan täällä erääksi järkeväksi ja hyvin kirjoittavaksi osoittautuneen kepulaisen, mutta tuskin tuo hänkään on. Ainakin tähän asti hänkin on aina esiintynyt rekisteröidyllä nikillään, jolla on myös sanonut suoria mielipiteitään noista eräistä. Näkyy sanovan nytkin tuolla johtajaa leikkivän turhimuksen avauksella. Mutta ei hän ole ilmoittanut olevansa aikeissa luopua kepun kannatuksesta. Kai täällä ainakin satunnaisesti on joku muukin täyspäinen, joka on todella aikonut äänestää kepua, mutta on tullut toisiin ajatuksiin tuollaisia nähdessään.

    Kyllä nuo avaajan tarkoittamat ainakin uskovat olevansa kepulaisia, ja siksi he ovat noin fiksautuneet nimenomaan minuun, kun tietävät minut vahvasti anti-kepulaiseksi. Mutta en ainakaan halua uskoa, että tuo pelle-Hermanni olisi koskaan ollut toimiupseeri. Hän tuli palstalle nikillä ylil evp ottaen tuon nikin vain pyrkimyksenään päästä lähemmäksi minua, ei sentään vertaisekseni. Mutta kun ei siinä onnistunut, aloitti tuon naurettavan shown, jota on jatkanut jo säälittävän puolelle mennen. Jostain hän sai tietää tuon evp-toimiupseeri O. A:n olemassaolon ja alkoi vihjailla olevansa hän. En tunne O.A:ta, enkä tiedä, miten hän on sotilaana menestynyt, mutta ei hän liene saanut suurta luottamusta ainakaan ammattitovereiltaan, kun ei ole ollut koskaan mukana noissa evp-riennoissa, joissa minä nytkin viikonlopun olin. Mutta onhan hän ollut tosin kepun ehdokkaana kuntavaaleissa, saaden tosiaan vain ne viisi ääntä. Tuskinpa O. A kehtaisi sellaisella saavutuksella ylpeillä kepun lähellä olosta, kun kepulaiset eivät ole halunneet olla lähellä häntä;))

    En voi uskoa, että tuo johtajaa leikkivä sekopää olisi pystynyt palvelemaan täyttä uraa toimiupseerina, edes huonollakaan menestyksellä, kyllä hän olisi joutunut sotaväestä ulostetuksi. Ellei sitten ole yksinäisyydessään seonnut vasta eläkeläisenä. Enpä viitsi vaivata mokomien vuoksi päätäni yhtään enempää; jos haluavat olla kaheleita, olkoot toki sitä koko päällään. Paljon mieluummin muistelen oikein mukavaa ja hyvän ohjelman täyteistä viikonloppuani evp-veljieni parissa ja naisystäväni hyvässä hoivassa Tampereella. Ja odotan parempaa showta, eli puoluejohtajien varsinaisia vaalikeskusteluita, jotka ehkä antavat aihetta tämän palstan aihepiirin mukaiselle avauksellenikin.
  14. Ilta meni valvoessa näin poikkeuksellisen pitkälle tuota futismatsia (Atletico Madrid-Leverkusen) seuratessa, mutta kun peli meni jatkoajalle, en jaksa enää sitä seurata. Sen sijaan tulin vielä vilkaisemaan palstaa. Ja kun näen sinun heittäneen parikin viestiä, haluan vastata niistä kiittääkseni.

    Kiva, että sinäkin tunnustaudut kuuluvasi tähän ”vanhakantaisten” joukkoon, joka ei pidä tästä uudistetusta formaatista. Ehkä palstanpitäjä on sillä halunnut innostaa keskusteluun mobiililaitteittensa kanssa hääräävää nuorisoa, mutta tulos on tainnut olla sama kuin oli kokoomuksessa selfie-miehen puheenjohtajaksi valitessaan: enemmistö kantavista voimista on väistynyt. Ainakin tältä palstalta, kuten paljon kai kokoomuksen kannattajakunnastakin.

    Kommentoin samalla tuota aikaisempaakin viestiäsi: Enpä tiedä, ovatko nuo ”pakkoruotsista” trauman saaneet persuja, mutta vaikuttaa siltä, että aikaisemmin he ovat kyllä uskoneet olevansa kepun kannattajia, kun nimenomaan kepua täällä siitä syyllistävät. Tuskinpa heillä on mitään puoluepoliittista kantaa, vaan ovat nuorukaisia, joiden koulunkäynti on tyssännyt ruotsin kieleen, ja ovat löytäneet täältä areenan traumaansa purkaakseen. Varmaan se koulunkäynti olisi tyssännyt heiltä pian muihinkin aineisiin. Asioita kun ei opita koulun penkkejä kuluttamalla, jos ei ole päätä, ja asioita voi oppia koulunpenkkejä kuluttamattakin, jos päätä on. Elämä itsessään sittenkin tarjoaa mahdollisuuksia parhaaseen mahdolliseen kouluun ja oppimiseen, jos on halu ja kyky elää, eikä vain pysytellä hengissä.

    Plarasin palstaa muutenkin sen verran, että näin sinun esittäneen hyvän kommentin tuolle, joka ties monennenko kerran on avauksenaan nostanut taas tänne noita vanhoja vastauksiani heille, jossa nyt eivät kuvat kuitenkaan aukea, kun olen poistanut ne nettitiedostoistani. Se ei kuitenkaan estä ressukkaa yrittämästä. Kun näyt esittäneen hänelle säälisi, hänen avaukselleen menemättä yhdyn mielipiteeseesi tässä; varmaankin hän sen täältä näkee ja toivottavasti se lämmittää hänen mieltään.

    Nyt en tosiaankaan ihan vähään aikaan ainakaan avauksia tee, mutta toivottavasti Sinä kuitenkin jaksat tuoda tänne silloin tällöin asiallisia mielipiteitäsi. Jos joskus käyn palstaa vilkaisemassa, ja niitä huomaan, saatan niihin hyvinkin ottaa kantaa. Kyllä niillä asiallisilla mielipiteillä sittenkin on myönteinen vaikutuksensa, vaikka niin ei voisi heti päätellä niiden saamista vastakommenteista.

    Kun ilta on kulunut näin pitkälle ja kun tuo kolmaskin tuhdinpuoleinen konjamiinini on huomaamattani mennyt loppuun, lähdenpä tästä vuoteeseen, ihan ilman kirjaa tällä kertaa. Pyjamassani jo olen, kun tuon matsin väliajalla kävin iltapesuilla. Palaillaan asioihin viimeistään sitten, kun varsinaiset vaalidebatit alkavat!
  15. Muutamia asiallisiakin vastineita on tullut, ja niihin olen vastaillut, äsken vielä yhteen. Enempään en näe olevan aihetta tällä avauksellani. Hyvällä tahdollakaan ei olisi mahdollisuutta vastailla noihin vastineisiin, joiden sanoma pitäisi kääntää ensin selkokielelle, jotta sanojan tarkoitus tulisi ymmärrettäväksi.

    Ei tämä nykyinen palsta innosta minua täällä viipyilemään. Este sille on palstan älyttömäksi muutettu formaattikin, myös palstan yhä älyttömämmäksi muuttunut sisältö. Palstanpitäjä ampui muutoksella omaan jalkaansa, ja saamansa haava tulehtuu yhä pahemmaksi, kun palstalta on poistunut luotsi, joka voisi pitää palstaa paremmassa kunnossa poistamalla älyttömyyksiä.

    Palstalla aikaisemmin esitettiin kiinnostusta tiettyyn aiheeseen niin, että sitä jotkut alkoivat kutsua kapipalstaksi. Onhan tälläkin avauksellani joku ollut kiinnostunut vain minusta, ei asiastani. Mutta kun hänen kiinnostuksensa kohdistuu monien vuosikymmenten takaiseen menneisyyteeni. Kun ihminen on jämähtänyt jonnekin menneisyyteensä, hän luulee jonkun toisenkin niin tehneen. Minä en ole niin tehnyt. Menneisyyteni on sen verran monipuolinen, että pitäisi repiä itseään aivan liian moniaalle, jos niin haluaisi tehdä. Miksi niin tekisinkään, kun minulla korkeasta iästäni huolimatta on edelleen oikeaa elämää. Näkyy joku availevankin tuosta mieliaiheestaan, mutta varsin huonolla menestyksellä. Pitäisikö minun olla surullinen, kun en näy olevan enää yhtä kiinnostava kuin ennen?;-))

    Palstan suosituimmaksi aiheeksi, tosin kai vain muutaman ahkeran toimesta, näkyy tulleen ns. pakkoruotsi. Ihmetyttää, kuinka jollekin ruotsin opiskelu voi olla niin ylivoimaisen vaikeaa, että on saanut siitä tuollaisen trauman. Minulla ei ollut nuoruudessani mahdollisuutta käydä kouluja, joissa olisin voinut opiskella ruotsia, mutta sitten nuorukaisena sitä innolla opiskelin itseopiskeluna ja hyvin opinkin kielen varsin nopeasti, kuten jo avauksessani kerron. Ja vaikka minua on täällä nimitelty heikkolahjaiseksi aliupseeriksi, jo ammoisena aliupseeriaikanani opiskelin myös englannin niin, että läpäisin YK:n rauhanturvapäällystöltä vaadittavan kielitutkinnon. Ja espanjaakin opiskelin monta vuotta ja vaikka taitoni on - kuten ruotsinkin taitoni - pahasti rapistunut, hyvin sillä vieläkin selviydyn hotelleissa ja muissa turistitarpeissani, totesin viime talvena Meksikossa,. Kielitaito on ihmiselle suuri rikkaus, eikä ”pakkoruotsi” estä muiden kielten oppimista, päinvastoin auttaa siinä. Todella heikkolahjainen täytyy olla sellaisen, joka ei tuota ymmärrä!

    No, eivätpä noiden eräiden palstalla ahkeroivien lahjat näy olevan paremmat muillakaan alueilla, ei politiikkaankaan liittyvässä. Politiikka ei ole koskaan ollut kiinnostusteni ensisijaisiin kohteisiin, mutta kyllä tietämykseni ja ymmärrykseni silläkin alueella näkyy olevan heihin nähden ylivertainen, ja sen he ymmärtävät ja se osaltaan saanee heidät käyttäytymään noin. Mutta täällä nuo yksinäiset ressukat voivat kenenkään estämättä purkaa sisintään. Muualla kukaan ei heitä suostune kuuntelemaan ja tuskinpa he kehtaisivat omalla naamallaan missään samaa esittääkään kuin täällä puskistaan.

    Luulenpa, että jätän palstan taas rauhaan pitemmäksi aikaa. Mutta kun tv:n vaalipaneelit alkavat, varmaan käyn niitä kommentoimassa. Kovasti olen jo vähentänyt täällä käyntejäni ja yhä ne vähenevät, sillä ei tämä palsta enää paljon kiinnosta, kun se on mennyt tähän muotoon ja kovin vähiin on käynyt seurakin, jonka kanssa olisi mielekästä keskustella. Mutta kyllä minä koetan harvakseltaan jatkaa vielä muutamia kuukausia, 80-vuotispäivääni asti, mutta tuskin enää sen jälkeen. Ehkä käyn sitten kuitenkin vielä jättämässä raportin synttärimatkaltani, joka sekin on jo varattu ja jolle saan naisystäväni matkakumppanikseni. Nyt kuitenkin jätän palstan joksikin aikaa, mikä varmaan saa eräät pitkään ikävään - ja sen he varmaan haluavat näyttää;))
  16. Jos hallitukseen menevät kepu, persut ja demarit, en oikein usko, että sama puolue - siis kepu - voisi saada pää- ja ulkoministerin salkut. Eihän se toki ihan tavatonta ole ollut, olihan Väyrynen ulkoministerinä Ahon hallituksessa ja hän se jätti anomuksemme EU-jäsenyydestäkin (vaikka sanoo sitä vastustaneensa), mutta erosi sen jälkeen pian tehtävästä ryhtyäkseen presidenttiehdokkaaksi varmaan varmana pressaksi pääsystään ja ulkoministeriksi tullut Heikki Haavisto (myös kepulainen) sai sitten kunnian viedä meidät EU:iin. Ja Väyrynen sai kunnian päästä kolmanneksi presidentinvaaleissa, joissa loppukierrokselle pääsivät Elisabeth Rehn (ei varmaan sukua Olli Rehnille) ja demarien Martti Ahtisaari, josta sitten tuli presidentti.

    Väyrynenhän on aina ulkoministerinä ollessaan onnistunut rikkomaan välinsä pääministerin kanssa.Niin tapahtui Koiviston kanssa hänen hallituksessaan 1977-79 ja Sorsan kanssa Sorsan neljännessä hallituksessa 1983-87, ja paljolti samoin kävi Väykylle myös Ahon kanssa. Väykkyhän myöntää tehneensä elämässään yhden virheen, sen, että hän luopui vapaaehtoisesti kepun puheenjohtajuudesta, jonka sitten sai Aho.

    Olli Rehn olisi kyllä hyvinkin pätevä ulkoministeriksi, eikä hänellä varmaankaan tulisi pääministerin kanssa samanlaisia vaikeuksia kuin tuli Väykyllä, mutta en sittenkään oikein jaksa uskoa, että pää- ja ulkoministeri tulisivat samasta puolueesta: Jos niin tapahtuisi, kepu kyllä todellakin joutuisi tinkimään melkoisesti muista ministeripaikoistaan.
  17. Taas joudun tunnustamaan, että saatat olla enemmän oikeassa kuin minä. Siis noissa ministerispekulaatioissasi. Timo Soini ei tosin mielestäni ole oikein ulkoministerityyppiä, mutta hyvin hän on kai hommansa hoitanut ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Vaikka hänen puolueensa ei ole ehkä leimallisesti kovin ulospäin suuntautunut ja siellä on ilmennyt jopa hyvin EU-kriittistä näkemystä, mutta sellainen ei liene este sille, etteikö Soinista voisi tulla ulkoministeri ja voisi tehtävän hyvinkin hoitaa. Noin ollen valtiovarainministerin posti jäisi luontevasti Antti Rinteelle, joka on tehtävään jo opetellut.

    Jos ja todennäköisesti kun kepu olisi suurin puolue, sen täytyisi pääministerin paikan lisäksi saada hallitukseen ministereitä muita puolueita enemmän. Mutta jäähän niitä sillekin tarpeeksi, vaikka ministerien määrä supistettaisiin kahteentoista, kuten Sipilä on esittänyt. Minusta luontevia olisi jäämään kepulle esim. maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö, joita kepun uskon haluavankin. Työ- ja elinkeinoministeriö jäisi demareille ja uolustusministeriö menisi persuille, joilla olisi siihen hyvä ehdokas, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, filtri, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti res. luutnantti Jussi Niinistö.

    Sovimmeko, että hoidamme nuo nimitykset noin?
  18. Niinkö on, siis että Sipilä on ehdokkaana Oulun vaalipiirissä, vaikka osti ökytalon Sipoosta ja siellä kai asuu. No, ei Sipookaan kuulu Helsingin vaan Uudenmaan vaalipiiriin, joten en voisi äänestää Sipilää, vaikka olisi ehdokkaana sielläkin. Pelkäsiköhän Sipilä kokevansa Väyrysen kohtalon eli jäävänsä valitsematta asuinkuntansa vaalipiiristä, kun ei asettunut ehdokkaaksi siellä?

    No, vaikka arvostankin Sipilää, en häntä silti äänestäisi, vaikka olisi ehdokkaana Helsingissä. Sillä kepu on kepu, kuten sanot; ei siinä yksi pääsky kesää tee.

    Mutta en silti oikein usko, että Väykky ja kumppanit pystyisivät Sipilän jyräämään. Yritysjohtajana toimineella miehellä ovat varmaan aseet sellaisia ”jyrääjiä” vastaan. Väykkyhän on nyt Brysselissä, vaikea sieltä käsin lienee jyrätä täällä kotimaassa.

    Varmaan Väykky asettuu nyt ehdokkaaksi Lapissa - lienee jo asettunut - ja varmaan sieltä menee läpi ja asettaa taas vaatimuksia ministeripaikasta eduskuntaan siirtyäkseen, mutta luulenpa, että Sipilä ei sellaisiin vaatimuksiin suostu. Niin on antanut ymmärtää, joskin hieman ”rivien välissä”. Ja kun Sipilästä tulee pääministeri, ulkoministerin paikka ainakin menee toiselle puolueelle. Eiköhän vain jatkane tehtävässä Tuomioja, jolla kai jo nyt on ennätyspitkä aika tehtävässä. Soinista tulee kai valtiovarainministeri, jos ja varmaan kun persut ovat mukana hallituksessa.
  19. Onhan tullut asiallinenkin vastine, jollaisia kaipasin edellisessä viestissäni eilen illalla. Ei yllätä, että se tulee Sinulta. Eihän täällä enää monta sellaisiin kykeneviä ole.

    Vai tuollaisen neuvon Sipilä on saanut. Toivottavasti ottaa vaarin ilmeisen viisaasta neuvosta. Kun menettely toimi Lipposella, miksei se voisi toimia Sipilälläkin. Tuollaista toimintaa Suomi joka tapauksessa tarvitsisi, olipa se puolueelle eduksi tai haitaksi. Uskon kyllä järkevien ihmisten sen tarpeen ymmärtävän piankin, ja ymmärtävät sen oikeaksi vähemmänkin ajattelevat, jos se alkaisi tuottaa hyvää tulosta, kuten tuottivat Lipposen tekemät kovin kipeiksi koetut ja aluksi kovaakin polemiikkia herättäneet päätökset.

    Lipposen johtamien demarien kannatus kyllä putosi valtaanpääsyn vaaleissa v. 1995 saaduista 63:sta edustajapaikasta v. 1999 vaaleissa 51:een, mutta puolue siis säilyi niukasti suurimpana, ja seuraavalla hallituskaudella se taas hieman kasvatti kannatustaan 53 paikkaan niin, että kepu pääsi 55 paikallaan vain niukasti edelle ja Jäätteenmäki sai muodostaa hallituksen. No, Jäätteenmäen kausi maamme ensimmäisenä naispuolisena pääministerinä jäi sitten varsin lyhyeksi syistä, jotka hyvin muistanemme.

    Tukisipa tuo kepun kannatuksen säilymistä tai ei, varauksitta kuitenkin olen sitä mieltä, että puolueen pitäisi tehdä niin, kuin sanot tässä:

    >>Keskustan kannatuksen säilymistä tukisi myös, jos se ottaisi pääministeripuolueena ykkösasiakseen Suomen taloudellisen tilanteen parantamisen, eikä lähde tuhlaamaan energiaansa kunta- ja soteuudistusten kaltaisiin rakennemuutoksiin, jotka kansa koki jonnin joutavana sähläilynä alusta alkaen<<

    Yhä vahvemmin alkaa näyttää siltä, että oikeassa saatat olla myös tässä arvelussasi:

    >>Demarit olisivat keskustalle luontevin hallituskumppani. Persutkin käy, sillä en usko, että persujen eduskuntaryhmä ja ministerit noteeraavat pakkoruotsin tärkeysjärjestyksessä läheskään niin korkealle kuin puolueen kannattajat tällä palstalla nyt ennen vaaleja<<

    Elleivät sitten demarit halua jäädä oppositioon toiveenaan kasvattaa siten kannatustaan päästäkseen suurimmaksi puolueeksi. Vastuutonta sellainen olisi mielestäni, mutta eiväthän kaikki ajattele asiaa tuolta kannalta.
  20. Ne ovat siis evp- ja perinneyhdistysten kokouksia. Ei jäsenistössämme ihan nuoria ole, kun eivät enää pääse eläkkeelle palvelusvuosien perusteella kuten minä pääsin 45-vuotiaana, vaan joutuvat 55-ikävuoteen palvelemaan aktiivina. En minä varmaan ole edes vanhin tuolla kokouksessamme, joskin vanhimmasta päästä.

    Toki minun täytyy siellä olla, sitä minulta varmaan odotetaan, kun olen Päällystöliiton evp-yhdistyksen perustajajäsen ja oman yhdistykseni - Pääkaupunkiseudun päällystöyhdistyksen - kunniajäsen, ja olen ollut aikoinaan myös ATOP:in hallituksessa, joskin jo muutaman vuoden sielläkin vain tavallinen jäsen. Ja mielelläni toki menen tilaisuuksiin, joissa tapaan monia vanhoja tuttuja, joukossaan entisiä palvelustovereitanikin ja myös entisiä oppilaitani Esikuntakoulusta, jollainen on nyt myös Päällystöliiton evp-yhdistyksen puheenjohtaja.
    21. 328 / 333
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt