Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6644

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tälle avaukselleni oli nyt tilaus, mutta olisi kai ollut viisasta jättää se huomiotta. kuten yleensä aina teen tuolta taholta tulleisiin. Mutta sorruin valistamaan häntä – ja siinä varmaan turhassa yrityksessä jouduin taas puhumaan itsestäni.

    Ihan liikaa olen täällä itsestäni puhunut. Niin tein jo yli 20 vuotta sitten täällä aloittaessani. Sellainen oli silloin tapana monella toisellakin. Omilla nimilläänhän täällä monet esiintyivätkin. Kepulaiselta puolelta ainakin Oiva Härkönen, Timo T.A.Ristimäki (muistankohan sukunimen oikein? Eikä henkilöllisyyttään peitellyt CityKeskustana esiintynyt Seppo Hietanenkaan, joka oli keskustan kuntavaaliehdokkaana täällä Helsingissä – huonolla vaalimenestyksellä tosin.

    Enää en pystyisi samanlaisiin pitkiin kirjoituksiin itsestänikään kun tein silloin. Kun ikä on tehnyt tehtävänsä muistissanikin. En tietenkään pystyisi kirjoittamaan sellaisia yli 300-sivuisia muistelmia, jotka kirjoitin vuosisadan vaihteessa. ”Muistelmat täytyy kirjoittaa silloin, kun muistaa vielä jotain” -sanoi eräs varsin nuorella iällä muistelmansa kirjoittanut; en muista, kuka hän oli.

    Onhan täällä eräitä varsin ahkeriakin kirjoittajia, erinomaisen hyviäkin, joiden henkilöllisyys ei ole tullut tietoon. Mielipidepankki on sellaisesta hyvä esimerkki. Hänen ei ole peittänyt henkilöllisyyttään ainakaan siksi, että sellaiselle olisi mitään tarvetta; hän on vain päätynyt tuohon ratkaisuunsa. Minä en kai olisi sellaiseen pystynyt, kun minulla lienee taipumusta avosuisuuteen.

    Nyt joudun kuitenkin vähitellen panemaan suutani enemmän suppuun. Itsestäni olen jo kaikki kertonut eikä muualla tapahtuva minua enää kiinnostakaan siten kuin kiinnosti vielä muutamia vuosia sitten. Hieman harmittaa, että tulin vielä sanomaan tässä esittämäni – mutta sille kun oli tilaus!

    En vielä esitä hyvän uudenvuoden toivotuksiani vaan tulen tekemään niin vasta huomenna, joko tällä avauksellani tai erikseen. Nyt vain tälle tulleista asiallisista viesteistä kiittäen niiden lähettäjiä toivotan Oikein Hyviä öitä kaikille tämän lukeville!
  2. Kiitoksia toivotuksistasi! Hieno jouluhan Sinulle on tulossa. Minä joutunen viettämään jouluani enemmän yksin, mutta sunnuntaina minulla käy jouluvieraita, jälkipolveani.
    Miten ihmeessä voit itse tehdä joulukaljaa. No, ns. kiljuahan ennen vanhaan tehtiin kotona, ja taidettiin tehdä miedompaakin, mutta en muista sellaisesta.

    Minä joudun joulujuomissani turvautumaan Alkosta ostamaani. On Loimu glögiä (alk. 8 %), Gluhweinia (alk.10 %) ja Juhla Jubileumsia, brandylla maustettua glögiä (alk. 20 %) – ja on joulukahvien saatoksi Cocnac Monopolia (alk. 40 %). Mutta eihän noilla millään juopotella; sellainen ei sopisi jouluun, enkä harrasta sellaista muulloinkaan, vaikka joka ilta iltadrinkin otan, jos en ole sairas tai muusta syystä estynyt.

    Itsenäisyyspäivän aikaan totesin täällä, että se saattoi olla viimeinen minun vietettäväkseni, kun on jo tätä ikää ja terveyteni reistailee. Saman tietysti totean nyt joulunkin osalta, mutta onnellinen olen kun ilmeisesti saan sen viettää, vaikka nyt varsin vaatimattomin puittein.
  3. Ei näy menneen eräälle perille tuo edellä Valiosta sanomani. Yritänpä vielä häntä valistaa.. Valiolla on pitkä historia, alkanut vuodesta 1905; luepa tästä:

    https://www.valio.fi/artikkelit/valio-ajan-hermolla-jo-vuodesta-1905/

    Missään kohtaa siinä ei mainita, että Valion omistajana olisi ollut Maalaisliitto, Keskustapuolue tai Suomen Keskusta.

    Osuusmeijerit tietysti olivat aina ja ovat edelleen yhtiön tuotannon tuottajia, ja niiden johdossa ja omistajissa varmasti on ollut aina ja on edelleen kyseisen puolueen kannattajia. Mutta sellaisia ei tarvitse olla eikä kai ole juuri ollutkaan yhtiön kaikesta toiminnasta vastaavassa palkatussa johdossa. Palkatun johdon yläpuolella on muodollisesti yhtiön hallitus ja senkin yläpuolella hallintoneuvosto, joissa on ollut ja on kai edelleen esille otetun puolueen näkyviä jäseniäkin, mutta kyllähän yhtiötä kaikin tavoin johtaa sen toiminnasta vastuullinen palkkajohto. Siihen kuuluva

    Tullessani Valion palvelukseen v. 1980 yhtiön nimi oli Valiomeijerien Keskusosuusliike. Sen johdossa oli pääjohtaja. Muutamia vuosia myöhemmin nimi muuttui, siitä tuli Valio Oy, ja johtajan nimi muuttui toimitusjohtajaksi. Heidän johdettavinaan pääkonttorissa, tutkimus- ja tuotekehityskeskuksessa, atk- ja tietojenkäsittelylaitoksessa ja eräissä pienemmissä yksiköissä oli kai enimmillään lähes tuhat henkilöä.

    Kaikki nuo yksiköt kuuluivat myös isännöintiini. Mutta olin vasta kolmannen asteen johtoportaassa, esimieheni oli Valion talous- ja hallintojohtaja ja hänelläkin oli esimies, alkuaikoinani nimeltään pääjohtaja, sittemmin toimitusjohtaja. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut esille otetun puolueen tai minkään muunkaan puolueen jäsen tai näkyvä kannattajakaan. Heille kaikille oli tärkeintä yhtiön menestys, mikä ei kai koskaan riippunut minkään puolueen menestyksestä tai menestymättömyydestä.

    Tuossa edellä sanotaan minun herjanneen täällä puheena olevaa puoluetta. Mielestäni niin en ole koskaan tehnyt, joskin olen jonkin verran kritisoinut sen eräitä tekemisiä pitkän historiansa aikana. Olen kai nykyisestäkin puolueesta käyttänyt kepu-nimeä, mutta varsinkin viimeaikoina olen täällä enemmän kiitellyt kuin moittinut puoluetta jolle toivon parasta mahdollista – varsinkin, jos se toteutuisi persujen kustannuksella😉

    Ps.

    Valiolla ei yhtiönä ole mitään poliittista suuntautumista, mutta vaikka sellainen olisikin, se ei minuun mitenkään vaikuttaisi. Olen henkeen ja vereen VALIOLAINEN!
  4. Onhan tälle avaukselle vielä tullut muutama viesti, mutta puutun niistä vain yhteen. Tuohon, jossa on epäilty minun joutuneen laitetuksi Valiolta pakkolähtöön, eli pois maitojunalla:

    Niin ei tapahtunut, vaan talossa 18 vuotta palveltuani jäin eläkkeelle 63-vuotispäivänäni 01.07.1998. Komeat läksiäiset minulle pidettiin isännöintiini kuuluneessa Valion edustuspaikassa Näsen kartanossa Porkkalanniemellä. Puoli vuotta aikaisemmin 06.12.1997 sain Valion esityksestä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin. Olen sen kunniakirjan täälläkin joskus näyttänyt. Se on korkein saamani kunniamerkki. Sitä alemmaksi jää Suomen Leijonan ritarimerkki, joka minulle myönnettiin 04.07.1977 palvellessani Esikuntakoulussa opettajana.

    Edelleen olen mukana Valioeläkeläisten toiminnoissa, kaksi kautta olin yhdistyksen hallituksessakin tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä vuodella. Tietenkin olen edelleen mukana myös Päällystöliiton evp-yhdistyksen toiminnoissa. Olen siis tällainen kaksinkertainen evp.

    Valion omistajapohjassa – sen osuusmeijereissä – on varmaan vahva kepulaisedustus. Olihan usein Valion hallintoneuvoston ja hallituksenkin johdossa jopa kepupoliitikkojakin, mutta sellaisia ei ollut koskaan valion yritysjohdossa, siis esimiehinäni. Tuskinpa kepun kannattajiakaan oli esimiehissäni, työtovereissani tai alaisissanikaan. No, en tiedä, kun ei me koskaan puhuttu puoluepolitiikasta; tärkeämpää olivat työasiat ja menestys niissä sekä Valion että oman itsensä kannalta.

    Jospa viimein menisi tämä perille heikompisaattoisimmillekin, ettei minun tarvitsisi enää heitä tosiasioilla valistaa.