SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Hyvää huomenta, yöllä on satanut ja varmaan tänäänkin vettä tulee, mutta aurinkoa myös luvassa.
Juhannus jo melkein tuossa nurkan takana, vilkasta liikennettä luvassa ja varmaan vesilläkin liikutaan, vaikka polttoaine kulut voi hiukan hillitä tätä oleilua.
Oma juhannus menee tässä sekasotkun keskellä, käly pyyteli, että tulisin hänen luokseen, no voipa sitä piipahtaa.
Tänään tulle kirppariporukka hakemaan tavaraa, olivat ihan hyvillään, kun lahjotuksen heille tein.
Voihan olla, että jotain saavat kaupaksi, omasta mielestäni ihan käypääkin tavaraa.
Olen minäkin kaipaillut kirjoittajia, mutta en nimeltä mainiten se koetaan niin monella tapaa vääräksi, mutta brinkkalan muisteloihin yhdyn, kiva olisi kun pistäytyisivät.
Astianpesukoneen korjaaja kävi eilen ja häneltä kyselin tuon Waliantin toimivuutta, hyvin pyörähti käyntiin vaikka 20 vuotta on ylähyllyssä loikoillut, nyt pitää kysellä vieläkö varastossa olisi vatkauskulhoa mikä siihen kävisi.
Tykkäsin tuosta Waliant koneesta on pieni ja näppärä, nuukuuttani en ostanut kulhoa sen rikki mentyä , nyt rupesin haahuilemaan.
Isompi yleiskone joutaa kirpparille.
Nyt on korjattu tiskikone mahdolliselle ostajalle kunnossa.
Kyllä näihin koneisiinkin saa euroja hukkumaan, minun maksoi muutama vuosi sitten 800 euroa ja siihen sisältyi kolmen vuoden huolto, en ole ostoani joutunut katumaan ja huolto on vielä vuoden voimassa,.
Jonkun kerran olen asioinut, jotain tekemistä kysellyt, hyvin on pojat asiani hoitaneet ja siihen vielä samasta paikasta ostetun kännykän ongelmia selvittäneet.
Kyllä se iloksi vielä muuttuu, aikaa vaatii elimistön tottuminen jopa lääkkeen jättämisenkin johdosta, tuo väsyminen on kyllä aika usealla jo hiemankin ikää saaneella, minä nukahdan usein telkkaria katsoessakin.
Kuolema tuo ajatuksiin monenlaista ja mieliala saattaa heilahdella suruisaksi, aikaa sekin vie, että pääse surusta eroon.
Herkällä ihmisellä nuo tunteet voimistuu, onpa ilosta tai surusta kysymys demeter, nyt vaan niitä iloisempia asioita miettimään, kyllä se siitä iloksi muuttuu, kun kuntosi palautuu täysin.
Itkukin yksi tapa lievittää kipua ja sielun tuskaa, kirjoittele vaan asioista mitkä mieltä painaa, sekin hyvä tapa purkaa paineitaan.
Kaikkea hyvää vointisi kunnon puolesta ja juhannuksen aika edessä, tiedä mitä hyvää tapahtuu;)
Ynnämuu elämänsä on hyvin järjestänyt, lepoa kiireen lisäksi;)
Kyllä ne päivittäiset lenkit hyvää tekee, sen olen kokenut, mutta nyt näissä muuttopuuhissa on aika mennyt, eipä ole lenkkejä tullut kierrettyä.
Päivät tuntuu lyhenevän, ainakin tekemiset vähenee ja niinhän se tämä maapallo pyörii, että muutaman päivä perästä suunta muuttuu, pimeämpää kohti mennään.
Kaikilla vuodenajoilla omat kivuutensa, eipä surra sitä pimeänkään tuloa, kaikenlaista on elämässä luvassa, vielä meille ikäihmisillekin, näin toivon;)
Kateus mieleen pomppasi, kun Makriinan saunalämmitystä ja saunomista lueskelin.
Ihanat oltavat siellä mökkimaisemissa saat viettää, piipahtaa ulos kun sää sallii ja seurata kaikkea luonnossa tapahtuvaa, jos sataa telkkari seurana sekin hyvä.
Nyt on tilaisuus kerätä ne seitsemän kukkaa ja tyynyn alle juhannusaattona laittaa, mitä sen jälkeen tapahtuu, kukapa sitä tietäisi, mutta jotain kivaa kuitenkin;)
Nuo sisustus ohjelmat minua myös kiinnostaa, joskin en aivan kaikkea hyväksyisikään itselleni
Koti ja mökkikin, pitää olla sellainen, että oma maku niistä kuvastuu,, mökki mahdollisimman luonnon näköisenä pitäisi säilyttää, en tykkää niistä suurista puulautoista, mitä useinkin aivan liikaa tekevät.
Eilen katsoin Huvila&huusi ohjelman siinä ihana ympäristö saatu aikaan ihan ilman asiantuntijoita ja oli vehreä ja aito, no onneksi eivät pilanneet, kauniina säilyi vielä laittamisen jälkeenkin.
Nyt puuhastelemaan, arvaatte varmaan mitä, kellaritilan menen tyhjentämään, katson onko siellä vielä kirpparikuormaan jotain.
Tuntuu, että puolet huushollistani olen jo kierrättänyt ja lisää vaan löytyy, joudunkohan ostamaan jotain mitä nyt suuressa tyhjennysinnossa pois laitan.?
Kivaa kesäistä päivää teille kaikille;) - Aurinkoista aamua, taivas näyttää kauniin siniseltä ei uskoisi, että tänään pilvistyisi, näin kuitenkin on luvattu.
Urakointia tavaroiden poistoon on vaan jatkuvaa, taas odottaa jokunen läjä kirpiksen noutajaa.
Aika rajulla, tunteet kieltäen olen siivousta tehnyt, yritän tarkkaan harkiten muistoja mukaan ottaa.
Monta kaappia olen jo tyhjentänyt ja pessyt, itse yritän tätä hommaa saada tehtyä, tyttärellä loma, nauttikoon siitä, jospa muuttopäivään saisi apua.
Pikkuhiljaa muuttolaatikoiden sisustettu kotini on.
Makriinalle, kyllä heinäkuussa kaiketi muutan ja jos edellinen on muuton tehnyt aiemmin, voin päästä muuttamaan muutamaa päivää ennen.
Kyllä kumppani tätä siivoamista on mukana elänyt ja ikävää aikaan mieleen saanut.
Suonenjoelta Kari Jalkanen on kotoisin, mansikkapitäjästä, aika lähellä minun kotipaikkaa, kai noin 50 kilometriä. Ei ole halpaa juurikaan näissä senioritaloissa asua. palveluja ei enempää kuin se turvallisuus, aina on huoltomies korjaamassa pieniä puutteita ja vikoja, mikä tietysti on arvokasta vanhuksille.
Katselin vuokra asuntojen hintoja vapailla markkinoilla, paljon halvemmalla asunnon sitä kautta saisi.
Hyvä kun muistutit tuon osoitteenvaihdon brinkkala, se ei ole käynyt mielessäkään, kaiken muun olen sisäistänyt.
Noin se yleensä menee, ne huonot päivät tuottavat paljon vahinkoja, kuten kerroit, ihmettelen, että en ole vielä mitään särkenyt näissä puuhissani, ehkä se, kun rauhassa saan asioihin tarttua.
Aion laatikoiden päälle kirjata, mihin mikin laatikko menee, uskon asiaa auttavan, hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, eikös vaan;)
Varastoon laatikot voi jättää sisällön kertoen myöhempää tarvetta miettien.
Onnea paljon demeter kuntosi kohentumisesta ja suunta on vain ylöspäin tämänkin suhteen.
Onnea myös uudelle koneelle, suokoon mukavaa kirjoittelua ja lisää haluakin asiaan.
Sanotaan, että elämä ei ole elämää, jos ei suruakin mukaan mahdu, sitäkin olet saanut varmaan riittävästi, joten valoisempaa tulevaa toivotan;)
Noita koneita kasasin työpöydälle, mietin mitä niiden kanssa tekisin, kun ei yksin ollen niitä juurikaan tarvitse.
Kirpputorille kyllä kelpaa, mutta säälittää se rahan määrä mikä niihin on mennyt, eikä jälkipolvikaan mitään tarvitse, olisi lievempi muoto näin luopua.
No tämä on elämää, turha kaikkea miettiä, laitoinkin jo astioita ison laatikon kirppikselle menemään sen enempää jälkeläisiltä kyselemättä.
Taas tämän muuton kokeminen laittaa miettimään kulutuksen määrä mitä maailma hukkaakaan laittaa, vähemmällä selvittäisiin.
Iloja demeter olemisiisi toivotan, olet jo niitä ansainnut;)
Joskus nuo pankkiasiat minullakin töitä teettää, muuttavatkin käytäntöjä vähän väliä, olen jo liki kaksikymmentä vuotta asiat koneella hoitanut, mutta silti joskus sormi suuhun menee.
Laskumuistutuksia kuitenkin vain yhden olen saanut, en muista oliko omaa syytäni.
Korttipakka on hyvä seuralainen Makriina, minä pelaan koneen kautta niitäkin, silloin kun on tylsää, se tylsäkorttipelikin auttaa;)
Nyt miettimään mistä päin aloittaisi, hymyilyttää jo tämä muuton kertominen joka päivä, mutta siitähän suu puhuu, mikä päässä pyörii, jaksakaa;) - Kaunis auringonpaiste yllätti heti silmien auettua, taas hyvältä sään puolesta tuntuu, ei mitään harmillista ainakaan näin aamulla muutenkaan;)
Juhannus jo viikonlopulla, siinä se menee muun ohella, pakkauslaatikoiden parissa, vieraita ei luvassa, eikä kutsua mihinkään, joten raivaamista kai juhannuksenkin pyhät.
Paljon puhetta noista veden kulutuksesta ja monenlaista käyttäjää löytyy, ehkä paljon heitä joille ei tule mieleenkään vettä käyttäessään, kustannuksia kylkiäisinä.
Meillä lämpö tulee aluelämmöltä ja hyvin on riittänyt lämpöä.
Veden maksan yhtiövastikkeessa ja kerran olen lisämaksun saanut 6,00 euroa ylitti ennakon pidätys.
Katselin yhtiökokouksen papereista tuota vesimaksun suuruutta, eriteltynä kylmävesi ja lämminvesi, lämminvesi 9,53 euroa/m3 ja kylmä 4,62 euroa/m3, maksua kertyy vaikka kuinka pientä kulutus on.
Ainahan on maksettava eikös juu, näin laulussakin sanotaan, joten turha napista, säästää tässäkin asiassa voi, jos yritystä on.
Sadevesi olisikin todella hyvä ratkaisu säästökohteeksi, mutta sekään ei onnistu kerrostalossa ja jos ajattelisi käydä sateessa itsensä huuhtomassa, pian piipaa auto korjaisi.
Kyselin tuota kosteus mittausta välittäjä sanoi, että kuntotarkastus riittää, minulla on hyvin eristetty suihkutila, edellisten asukkaiden kunnostusten jäljiltä, eikä kosteutta keittiössäkään ole havaittavissa.
Kalliiksi tulee jos nuo koneet epäkuntoon menee ja nyt ajattelen, että tilaan korjaajan, jätän astianpesukoneen mahdolliselle ostajalle, mutta korjaus on tehtävä vaikka vanha kone jo onkin.
Luontoni ei anna periksi tätäkään asiaa hoitamatta jättää, itselle uuden koneen ostan, joten joutaa jäädä vanha tähän huoneistoon, siis korjattuna.
Samalla voi korjausmies tarkistaa nuo muutkin sähkölaitteet, ovatko käyttökuntoisia.
Pitääkin saunavuoro perua, heinäkuusta alkaen, sitä en maksa, kun kuitenkin myynti saattaa venyä ja vastike pakko maksaa.
Varmaan itikoita on näin sateisen ajan jälkeen, onnellinen olen, kun vältyn puremilta, vaikka kyllä ehkä kestäisin, jos mökki olisi;)
Rapuja en ole oppinut syömään, en muitakaan meren eläimiä, no kaloja kylläkin, simpukat ja äyriäiset saava puolestani elää.
Nahkiaisiakaan en ole maistanut, tuskin maistankaan, kaikki matomaiset oliot ovat minulle kauhu.
Eliaanalla ihania yhdessä oloja luvassa, samoin Makriinalla, kyllähän se kesä kokoaa väkeä, mikäs sen mukavampaa, grillailla ja ulkona aikaa viettää ja se saunominen voi olla vaikka koko päiväistä, saunaan ja uimaan, ainakin lapset tätä jaksavat;)
Kyllähän sitä töitäkin saa tehdä kaiken tämän ihanuuden eteen, mutta useinkin työ kivalta tuntuu niissä oloissa.
Tokihan kesäaika on tarkoitettu levolle ja nautinnoille, koneella istuminen saa jäädä vähemmälle, paitsi meille, joilla ei noita rannoilla olemisia niin paljon ole.
Pakkauslaatikoita pikkuhiljaa makuuhuoneeseen alkaa kertyä, hidasta puuhaa, kun on eriteltävä kiertoon ja jätelavalle joutuvat ja astioitakin pestävä pitkän käytön puutteen pölyä keränneinä.
Pikkuhiljaa asiat hoituvat, kunnes uudessa taas paikoilleen laitto väsymistä tuottaa., ehkä apuvoimia kuitenkin löytyy.
Hyvää viikonalkua ja kesäisiä puuhia kaikille;) - Kiitos muistutuksesta, tiedän kyllä tuon asian hyvin ja ymmärrän kulutuksen lisäävän vuokraa.
Tässäkin talossa ei saunavuoroja monella ole, mutta mittarit jokaisella itse joudutaan mittauksien mukaan maksamaan.
Tulevassa on yhteinen mittari, kulutus varmaan aika reilua monellakin, olen kuullut sanonnan, että onneksi vesi ei maksa!!!
Kaikki ilkeydet, haitanteot vuokraa lisää, aivan kuin hukkakulutus yleensä, kauppojen ja ravintoloiden hukkaan heitetyt ruuat maksamme me kuluttajat, toivoisi monen asiaa ajattelevan.
Luontokin on suurilta osin omaamme ja sen rasittaminen myös kulutuksena maksamme. - Ukkosen jyrinään aamulla heräsin ja taivas niin paksusti pilvessä, että valot piti päälle laittaa.
Harmaa on tämä sunnuntain aamu, mutta lämpenevää on luvassa, jospa saisimme kauniin juhannuksen.
Onhan sitä onnellinen oltava, kun on koti missä voi sadetta pitää ja muutenkin elellä.
Kaksi viikkoa ja sitten pitäisi uusi koti ovensa minulle aukaista, huomenna menen myyntisopimuksen tämän asunnon myymiseksi tekemään ja myös uusi vuokrasopimus kirjoitetaan.
Jännäämistä monella tapaa, kestääkö mummon sydän, mitään vikaa ei viime tutkimusten perusteella kyllä löytynyt, mutta arvoitushan tämä elämän jatkuminen on aina.
Salama iski voimalla, mutta nykyisin kaapelit kulkevat maan sisällä, ehkä ei niin hyvin vaurioita aiheuta ukkonenkaan.
Noin se on, että kaikki villiintyy jos vähälle hoito jää, marjapensaita kuten kaikkea hyödyksi kasvavaa on hoidettava, marjapensaat leikkaustakin kaipaavat.
Minun mökkiaikana ei ehtinyt rikkaruohot ainakaan isommat kasvaa, kun koko kesän mökillä asuimme ja aina pihaa jostain kohden kunnostin, eihän muuta tekemistä liioin ollutkaan;)
Joka kiven ja kannon nokassa joku kukka kukki penkkien lisänä, touhua riitti.
Muistan tuon hyvän yöunen mistä Makriina mainitsit, kun päivän touhusi raikas ilma ja sopivat olosuhteet unen takasivat
Onhan se valinnan vapaus mökeilläkin, jos ei voimat riittää jättää kaiken sikseen, kulkuväylät vaan puhtaana pitää, ettei käärmeisiin kompastu, jos niitä onkaan.
Työlaitokseksi joillakin tapana mökkitonttejaan sanoa, mutta itsemääräämisvalta kuitenkin omistajilla on.
Ikävä on mökillä oloani ja sitä mahdollisuutta pihaa kaunistaa, no muistoissa elää.
Kiva tuo pakollinen sateentulo, kun hurskainen imuria pääsi työntelemään, kyllä sekin työstä käy ja selkää kysyy, ainakin minä vihoviimeisenä sitä hommaa tekisin, siksi tuohon varsi-imuriin useinkin tyydyn, vaikka puhdistus siinäkin aikaa vie, joka käytön jälkeen puhdistettava.
Hyllyjen kätköistä löytyy jos jonkinlaista sähkölaitetta, mitä en muista olevankaan.
Bamix jostakin syystä hylätty, yleiskone Waliant muoviosien rikkoontumisen vuoksi jäi varastoon, mieheni sanoi aikoinaan, että siinä on vahva moottori, kannattaisikohan osat tilata ja käyttöön ottaa.
Iso taikinakone tai jonkunlainen yleiskone sekin myös käyttämättömänä on seisonut, pitää varmaan tyrkyttää sitäkin jonnekin, tai sähkömiestä pyytä nuo kaikki huoltamaan ja katsomaan käytön mahdollisuudet.
Astianpesukonekin teki topin, ei vettä ota, jossakin ohje, että tarkista vedentulo putki josko on tukossa, mistä minä sen putken löytäisin, taas euroja kuluu, kun korjaajaan joudun turvantumaan.
Tätä se yksin eläjän arki on ja pyhänä huoliani puran;)
Fiinufammulla on menoa riittänyt ja hyvin ole mukana pysynyt, rock- konsertinkin kestit, melu varmasti päähän kävi.
Nuorten mukana väkisinkin mieli virkistyy ja nuo yhteiset kohtaamisen voimia lisää.
Kesätapahtumia on valtavasti tarjolla joka suunnalla, siellä etelän suunnalla runsaita mahdollisuuksia kulttuuritapahtumiinkin.
Meillä VekaraVarkaus sai suuren yleisömäärän liikkeelle tapahtumineen ja juna mikä määrätunnein puksutti ikkunani ohi, oli usein täynnä, vaikka vettä taivaalta tuli.
Katukulkue keräsi myös paljon kulkijoita sateenvarjojen kirjo väriä antoi.
Tyytyväisenä voit fiinufammu kesääsi muistella, kun pimeät syksyn säät tavoittavat.
Neeassa mainitsit nuo liinavaatteet, minulla vielä tusina käyttämättömiä pyyheliinoja, merkkasin nimikirjaimet kihloissa ollessa, kai silloin tuli niin paljon näitäkin tehtyä ja kun astianpesukoneet yleistyi, ei pyyhkeitä tarvinnut, ainakaan niin kuin aiemmin.
Liina vaatteita en ole paljonkaan uusinut, kun olen ymmärtänyt, että nekin joutuvat jätelavalle, kun kaikilla omat makunsa ja sävynsä.
Mökille jäi saunapyyhkeitä iso määrä ja olen ymmärtänyt, että kierrätykseen joutuivat, kun sävyt ei istunut.
Tätä tämä runsaselämä tuottaa, sitä nuukuutta millä minä olen elänyt, ei enää tunneta.
Minun elämä nyt pyörii alakulon ja ilon välimaastossa, harmittaa niin moni asia, mutta odotus tulevasta jännitystä tuo, joten näillä mennään, juhannuskaan tuskin katkoa näihin ajatuksiin tuo.
Jossakin päin suomea aurinkokin paistaa, mutta ei meillä, kuluuhan se päivä sadetta katsellen ja suuria suunnitelmia tehden, hyvää oloa teille palstaystävät;) - Lauantaiaamu ja auringonpaiste, hiljaisuus, vain radio syntymäpäiväonnitteluja soittelee.
Nukun nykyisin vähän levottomasti, mutta unta kuitenkin sen verran, että pirteänä herään ja tunne jaksamiseen viittaa, kunnes aamupäivä kuluu ja väsymys tulee.
Nautittava on näistä aamuista, kun tunne elää, että jaksan vaikka mitä;)
Paljon kiitoksia ano 17,40, kiva saada myönteistä palautetta, hyvää kesää sinulle missä sitä viettänetkään;)
Ramoona, niinhän sitä pirtti siirreltiin ja herkkuja maisteltiin, hauskaa pidettiin, väki mikä sitä hauskaa piti on kadonnut ja minultakaan ei taida enää samaa mielikuvaelämää löytyvän, tosikoksi melkein olen täällä 80 vuotiaiden palstalla muuttunut.
Sinulla mukavaa 14-vuotiaan kanssa touhuilla, nähdä se elämisen taito, mikä nuorilla on nupullaan, mitä ehtivätkään meidän ikään päästyään.
Onko kaikki jo keksitty, palataanko takaisin vanhaan, no ei sentään, vaikka jotain vanhaa hyvää aikaa toivoisi elettävän, aikaa milloin lapset sai olla lapsia,, ei tarvinnut huumeita kasvuikäisenä ja ei myöhemminkään, elämä maistui elämältä vaikeuksienkin kanssa.
Hyvillään saa olla jos nuoret säilyvät vaaroilta herkimmän nuoruutensa ja pystyvät aloittamaan terveen aikuisuuden.
Varmaan kotiympäristö tätä voi rakkaudella kasvattaen tarjota, isovanhemmat kantavana voimana mukana.
Vanhaksi asti nämä kodin ohjeet mukana kulkee ja niitä parhailla tavoin nuorilleen välittää, ehkä hyvinkin usein onnistuen, toivoisi kaikille nuorille tätä sukupolvien kasvatusta löytyvän, kuuntelevaa iso-äitiä tai ukkia vanhempien lisäksi.
Makriina päässyt mökkimaisemiin, vaihtelua elämään ainakin tuo.
Toivottavasti sää suosii ja pääset vaikka uimaan, talviturkki on aika heittää, eipä tuo ole minultakaan heitetty, taittaa jäädä tulevaksi talveksi valmiina uusiin pakkasiin;)
Uudet/vanhat maisemat varmaan kivalta näyttää, nauti erilaisuudesta tavanomaiseen elämääsi verraten.
Brinkkala on saanut myös nauttia mummona olosta ja helliä lapsostaan, täyttäkää nyt sielunne ja mielenne kaikesta mitä tutkimusmatkanne antaa, nämä hetket nuorten kanssa elämän halua meille hiukan vanhemmillekin antaa;)
Tapaaminen uudelleen jää elämään, hyvää jatkoa vaan tuleviinkin tapahtumiin;)
Ynnämuu jättää suunsoitot huomiotta, mikä onkin viisautta, paras vai ohittaa ilman kommentteja, mutta joskus tulee tarve myös vastailla, kun aivan väärin käsitetään.
Tahallaan tai vahingossa se jää tietämättä.
Kyllähän tämä elämä näillä kymmenillä jo vaatii voimia, ei paljon turhaan viitsi panoksia suoltaa, varsinkin kun tietää, että toivottua tulosta ei tuota.
Onhan joskus hyvä seurata vain sivusta ja pyöritellä päätään, joka aika vaatii oman veronsa tälläkin tapaa ja vähän nuoremmat useinkin sen joutuvat kokemaan, kun ikää karttuu.
Olen siivoillut tavaraa jätesäkkiin, kuin myös kierrätyskeskukseen ja aina väliin tulee sellaisia muistoja eteen, että niiden kanssa jopa kyyneleet esiin tulee.
Niin paljon sellaista joita ei muista tapahtuneenkaan, osa jää vieläkin laatikoihin, kunnes sitten matkani päätyttyä ne joku pois heittää.
Ronskilla kädellä kyllä olen jätteisiin heittänyt, kovettanut mieltä ja unohduksen syövereihin ne jättänyt.
Kaupalle on lähdettävä, jääkaappi yllättävän tyhjäksi on päässyt, no viikko on mennyt, että kaupassa en ole käynyt.
Pakkaset myös tyhjyyttä näyttää, rasia ja purkki hylly on täyttynyt, odottavat uuden sadon joutumista, eipä aikaakaan, kun mansikat alkaa säilökuntoon valmistua.
Sitä tehden kaikki muut, touhua riittää, mutta siitä tykkään, on ihana säilöä ja laittaa, sitten omatekemiä nautiskella, ehkä eräänlaista hulluutta joidenkin mielestä, mutta sen verran hullu haluankin olla;)
Lepoa ja aurinkoa päiväänne;) - Edelleen sateisin terveisin täältä perjantaipäivään ja viikonlopun alkuun tervehdin.
Vettä on tullut, marjat kasvaa, mustikkaa hyvin tuloillaan, näin kertoivat, nyt sitten vaan lämmintä ja aurinko odottamaan.
Eilen kävi valokuvaaja ja maanantaina allekirjoitetaan myyntisopimus ja siitä se alkaa kaupan hieronta;)
Nyt pääsee jo pakkaamistakin aloittelemaan, tosin aikaa on reilusti, voi rauhassa tutkia tarkemmin mukaan lähteviä.
Kiva kuulla MdK, että elämäsi sujuu, monta muuttokuormaa oletkin saanut tehdä ja nyt kaiken keskellä elämä helpottunut.
Muistan sinut tarmokkaana, rohkeana naisena jo pirtin ajoilta, sanavalmis ja et häkeltynyt mistään asiasta.
Se hauskanpito mikä silloin väritti kirjoittelua ei unohdu varmaan koskaan, miten niin monta samanhenkistä huumoria ymmärtävää yhteen sattuikaan.
Nyt taidan tupaantuliaiset maininnalla kuitata, ikäkö lie mielikuvituksen vienyt tai ainakin heikentynyt on, pieni kiusa sekin, että tekipä mitä harmitonta tahansa, aina löytyy niitä joille ei mikään sovi.
Tämä talo mihin muutan ei varsinaisesti palvelutalo ole, siinä asuu työssä käypiäkin, mutta kaikki turvatoimet on asuntoihin rakennettu ja huoltomiehet pienet rempat korjaa.
Puutteina mielestäni on lasitus parvekkeella ja astian ja pesukoneen puuttuminen, no ne kyllä voi itse ostaa ja asentavat talonpuolesta.
Talossa asuu paljon huonokuntoisia ja yksineläviä, heillä kotihoito toimii.
Yhteiset kesä ja joulutapahtumat pidetään, talossa on kokoustilat, piha on kauniisti hoidettu ja kokoontuminen on pöytineen ja kiikkuineen mahdollistettu omassa pihassa.
Tuo lenkillä käynti, se on minullekin ohjeeksi annettu näiden polvien nivelrikkovaivoihin, meinaa vaan laiskuus tehdä kiusaa ja lähteminen harmittavan usein jää tekemättä, jospa sinun laillasi saisin puhtia ja uutta asennetta minäkin.
Käyhän kertomassa olostasi, kiva olisi jatkossakin kuulla;)
Makriina kirjoitit taas asiaa mihin on helppo yhtyä, se että realistisesti kirjoittaa totuutta, ei poista sitä ajatusta, että iloisten asioiden esiin tuominen aina mielialaa nostaa.
Vanhuus on aika jolloin eritavoin eletään, eri asiat toimivat, tai eivät toimi, vaipoissa ehkä monikin on, mutta eihän se elämän iloa saa viedä ja aina joku myönteinen viesti tässäkin mieltä nostaa.
Sairauksille ei kukaan mitään voi, niistä kertominen saattaa saada palautteena rohkaisua, muillakin vaivoja omaavilta.
Myötäeläminen on eteenpäin vievä voima ja hymy lisää tehoa.
Luin lehdestä miten joku Riikka kiitteli Virpi Sarasvuota hymystä, minkä sai kokea Vc:n peilistä, kun sattui samaan tilaan.
Näinkin pieni asia poikii kirjoituksen lehteen ja sai varmaan asianomaisen, kuin hymyn antaneen mielen iloiseksi.
Laulussakin kerrotaan, hymy on sinun ystäväsi parhain, älä unohda hymyä, siis hymyten näitä viestejäkin voi ketjuun tuoda;)
Klingelin kengät on mainoksissa koneella kirjoitellessa seurani olleet ja kauniita kenkiä onkin, sain sähköpostiin viestin, että pakettini on tulossa, muun muassa kengät, saapa nähdä istuuko minulle tulevat tavarat vai joudunko palauttamaan,
Kotona rauhassa sovittelen ja helppo on palauttaa, jos huonoa tuuria on.
Nyt tähän minun arkeeni ja työn touhuun, lännessä aurinkoa, meillä sadetta, aina ei nämäkään kaikille onnistu, mutta toivossa auringon paisteesta meillekin joskus tulevan, jatketaan hyvillä mielin;) - "Tuntui irvokkaalta kehua omaisiaan" jopa nyt taas saatiin ikävän tuntuiseksi viestini.
Sairaita ja vammaisia en koskaan ole maininnut kirjoituksissani , ainakaan pahassa mielessä.
En mielestäni kehunut, totesin hyvillä mielin, että eivät kauan joutuneet sairaalassa oleilemaan.
Vääntäen sai tämäkin asia toisen tarkoituksen, ikävää.
Yhtään paremmaksi en myöskään pyri, vaikka touhotan ja vouhotan, kylläkin omista oloistani sen teen.
Mikä olisikaan aihe, mistä voisi kirjoittaa, jos ei omistaan, koska silloin ei ainakaan puhu pahaa toisista.
Vaippa asiatkaan ei mieltä ylennä, joskin hyvä, että on nämäkin keksitty, ikävä vaan, että monelle nekin on arkea, en tiedä nostaako mielialaa niistä kirjoitella, jos näin on niin sitten vaan kirjoittakaa.
Jos tuo tapa saada minusta syntipukki sai mielen hyväksi, niin eipä siitä muuta. - Huomenta pilvisestä, sateisesta ja viileästä Savosta, lämpöä vain neljätoista astetta mittarissa.
Kovasta pohjoistuulesta varoituksia ja hyvin näkyy koivun oksat taipuvan, tästä vaan odottelemaan taas kauniin sään tuloa;)
Onpa hurskaisella ollut harmia kerrakseen, saitko uuden ajan?
Nämä' harmit vahvistaa, näin uskon;)
Kiitos myötäelämisestä Eliaana, kyllähän jokainen tietää miten valtavasti tavaraa kertyy ajan kanssa, kaksi kuormaa on vävy jo ajanut kierrätykseen, osan kaatopaikalle.
Kaksikymmentä vuotta edellisestä muutosta, silloin jo ylimäärät poistettiin.
Muistojen aarteita taas löysin ja niiden kanssa aika hupeni ja mukaan lähtevät edelleen ovat niin mieltä ilahduttavia juttuja.
Näin se vaan on kuten sanot, jos uskaltaa niin sanottuihin miesten hommiin tarttua, saattaa yllättää jopa itsensä, voimia ei kylläkään samalla mitalla, se on todettava.
Samaa mieltä Makriina kanssasi, ollaan vaan ja kertoillaan arkisia, miksi ei myös juhlistakin jos kohdalle sattuu, mitä sitä turhia arvailuja arvailemaan.
Vaippoja ei kaivata, ei liioin muutakaan ikävää mikä vanhuuteen usein liitetään.
Sen verran korjaan tuota ano 9,34 viestiä, onneksi äiti kuin velikin pienen ajan olivat sairaalassa, eivät ehtineet lojuilemaan vaipoissa.
Onhan niitäkin ikävä kyllä, joille ei lähtö nopsaan tule.
Hyvin ymmärsin viestisi ano 8,36, aika monella tuo yksinäisyys seurana, mutta ihana kuitenkin, että osaat nauttia näköalastasi ja pystyt liikkumaankin, näin kohtaa toisia kanssaeläjiä, vaikkakin vain kadulla.
Vähään sitä on monen pientä eläkettä saavan tyydyttävä, mutta mitäpä kummaa enää tarvitseekaan, kun ikää karttuu, harmina vaan sitten jos joutuu asuntoa vaihtamaan.
Hyvää jatkoa vaan sinun elämään;)
Tänään lopulta valokuvaaja luvassa, pitänee katsoa, että kaikki suhtkoht oikeilla paikoin ovat, houkuttavia kuvia sitä pitäisi esiin tuoda, että kaupat syntyisi, ensi maanantaina sitä yrittämistä aloitellaan.
Hermostuttava aika edessä, mutta koetan rauhoittaa mieltäni, kyllä tästäkin selvitään, juuttunut en koskaan ole missään vaiheessa, en kai nytkään.
Sateista taitaa olla ympäri maata, mutta väliin on hyvä tulla lepotaukojakin, sateella teemme jotain mikä aurinkoisella säällä jää tekemättä, joten odotellaan aurinkoa ja lämmintä, kyllä ne pian tulee;) - Huomenta nojatuoliin, ei missään vaiheessa kremppatuoliin, kyllä niitä vaivoja jokaiselle iän myötä tulee ja mukava niistä on kertoakin, kun joka päivä niiden kanssa elää.
Kun 80, tulee täyteen alkaa se alamäki tavalla tai toisella, perästä tulette terveet ja hyvinvoivat, toivon, että silloin on joku ketju mistä vertaistukea voi saada.
Kiitos teille kirjoittajaystävät, kun epäuskoani olette yrittäneet vähentää tässä asunto asiassa, kyllähän se niin on, että aina vaan pienempää kohti mennään, toivottavasti saa itse päättää, mikä lähinnä omaa mieltä tyydyttää.
Eilen vintille mentiin tyttären ja vävyn kanssa ja taas kerran hymähtelyä ja arvostelua kaikki vanha, minun nuoruudenhitti sai, no ehkä heille joskus samaa hyminää tulee.
Minulla nuo polvituet auttaa tai varmentaa astumista, ainahan niitä ei voi pitää, verenkierron estävinä, mutta pidemmälle kävelymatkalle ne laitan.
Luulen että joka paikassa, mikä ihmisessä on heikentynyt, voi tukia käyttää, myös rannetuen olen hyväksi kokenut.
Olen aamuvirkku ja muistan ne kesäiset kasteiset aamut, ah miten ihana olikaan hengitellä, illalla nukun aikaisin ja ilta oli sitä aikaa jolloin itikat ympärilläni pyöri.
Varmaan ihana on pihasi Neeassa, uutta aina ilmestyy ihailtavaksi.
Tuo murrealueiden eron kyllä ainakin aiemmin huomasi, asuin Hämeessä pienen tovin, samoin Kaakon suunnilla samoin muutaman vuoden, sitten takaisin tänne syntymäseuduille ja oli kuin kotiin olisi tullut.
Pohjanmaalla ei turhista naureta, Hämeessä hitaita kai ollaan ( en oikein muista) Kaakon suunnassa Karjalainen vilkkaus ja sitten tämä ihana Savo, missä kierrellään ja kaarrellaan, sitten jotain aivan hassua saa kuulla, kieroksi on meitä mainittu.
Eihän se paikkaansa pidä, muun murteen omaavat eivät vain meitä helpolla tunnista.
Sitkeyttä ja yritystä joka heimossa.
Demeter, ei niitä lapsiaan joka vaivaan halua pyytää, tietäen, että heillä omat tähän aikaankin liittyvät huolensa.
Saattokotiin en ole joutunut tutustumaan, kaikki läheiseni joko sairaalaan tai kotiin ovat matkansa päättäneet, paljon kiitosta olen saattokodeista kuullut.
Siskoni leikkauspöydälle, mieheni kotisohvaan, isäni samoin, äiti ja veli sairaalaan, näin toivoisin omankin kohtaloni olevan.
Vaivojen esille tuominen on aivan oikeutettua, kertoile vaan, samoin toisetkin joilla huolia on, jaettu huolikin pienenee vaikka näin kirjoittaen aivan tuntemattomille, ymmärtäville ihmisille.
No niin me "vanhat jurrikat" hurskainen, ynnämuu, Makriina ja minä niitä tervaskantoja olemme, ja mahdollisesti jopa ärtymystä aiheutamme, mutta siitäkös mitään harmia mieleen nostaisimme, ei lainkaan, hymyillen ohitamme.
Pidän itseäni kuin teitä toisiakin aika virkeinä mummoina ja ukkeina, kun tämän ajan hengessä viestejä vaan sujuvasti kirjoitellaan.
Eipä tarvitse ihmisikää taemaksi mennä, kun olisi ihmeenä pidetty moista.
Brinkkala, kiitos kannustuksesta, nyt taitaa olla jo taitolaji sijoittaa kalusteet niin, että mieltä ilahduttaa, mutta eihän sitä tiedä miten luova tosin olenkaan, päässä kyllä hyvin jo alkavat istumaan tavarani uuteenkin kotiin ja eiköhän se sopeutuminenkin mukaan tule, kun aikaa menee.
Nyt käy karsiminen tässä kodissa kovaa vauhtia, en kysele enää perillisiltä haluavatko jotain ottaa, kun kaikki tarjoukseni ovat hylänneet, vien kaikki tavaraa vastaan ottavalle kirpputorille, jotain lähetystyötä tekevät, joten voipa vaikka hyödyksi olla.
Niin se maailma muuttuu, minulle aarteita, nuoremmille romua.
Jotain lajittelua on tällekin päivälle luvassa, en taida olla ainut, joka joutuu tämän kohtalon eteen, mutta tuleepa vähennettyä omaisuutta ja lapset sitten joskus rippeet poistaa.
Sää meni pilveen ja viilenikin, mutta näin se välillä tekee, kunnes taas aurinko ilmaantuu, heippa! - Kesäistä säätä tarjolla, ukkospilviä liikkui koko eilisen päivää, mutta ei päälle tullut, nuo vesien tehot usein auttaa tässä asiassa.
Järviä joka puolella ja sanovat, että ukkonen ei mielellään järvien yli tule, pitäneekö paikkansa?
Tiiroja lentelee taivaalla ikkunani edessä, niillä kaunis liito kuten pääskysilläkin, surettaa jo etukäteen miten jään ilman näiden liitelijöiden eloa, uudessa asunnossa.
Muutenkin maailma pienenee näkymien kohdalta, jos kauan mennee muuton kanssa ehdin jo peruutusta harkita.
Haihattelija olen, pitäisi hyväksyä, että aina vaan elämä pienempiin menee, mutta melkoisen hyvään olen tottunut, nyt etukäteen kapinoin. Hohhoijaa!
Ihana on elosi Eliaana, pääset soutelemaan sitä halutessasi ja puuhaa muutenkin riittää, ei mahdu turhia haaveiluja mieleen.
Kaikkea osaat, olipa edessä vaikka tavanomaiset miehiset työt, kaikilta ei onnistu.
Minäkin yhtä saranan ruuvia kaapin oveen meisselin kanssa ruuvata ja niin kävi, että läpi oven meni ruuvi, piti jättää loppuun ruuvaamiset sikseen, ovi kyllä paikallaan pysyy;)
Mittailin silmäperäisesti, että ruuvi on sopiva, ei ollut, suunnitelma petti.
Minun on myönnettävä taitoni vähäisiksi, mutta nyt niiden varassa on elettävä, ellei euroja uhraa, kaikkeen en vävyänikään haluaisi pyytää.
Kyllä kissa puheen ymmärtää sen olen kokenut, kaksi kissaa on minullakin ollut.
Muistan miten mökillä lähtöä kotiin alettiin tekemään, kissa katosi, opimme siitä sitten kissan saunan puolelle laitamaan, säästyimme etsimiseltä.
Saman ikäisiähän me ollaan hurskainen, minä muutaman viikon vanhempi, onhan se todeksi todettu, melko terhakoita vanhuksia molemmat, tänne vaan tekstiä aikaan saadaan;)
Sinulla vielä talo hoidettavana, puhumattakaan linnuistasi, niitäkin monta sorttia.
Sinulla nuo almanakan tiedot hallussa, tiedät kuun kierrot ja auringon pimennykset, minullekin on yritetty neuvoa, miten päin on nouseva ja laskeva kuu, mutta enpä muista;)
Useasti minulle kävi noin, kuten demeter kuin Makriinakin mainitsette, ei lähtenyt viesti, mutta nyt lieneekö koneeni uutuudesta, näitä harmeja ei ole.
Löysin minä myös yhden ohjelappusen koskien varsi-imuria, katselin nyt puhdistusohjeita, aika monta vaihetta löytyi mitä en ole hoksannut.
Kivaksi olen tämän imurin huomannut, kun laiskuus vaivaa ison imurin esiin ottamiseen, mutta joka käytön jälkeen puhdistus sitäkin hommaa rasittaa.
Selkää ei rasita kuten tavanomainen imuri, vaikka kuinka suorana yrittäisi sitä työnnellä.
Kuvaajan käyntiä odotan tämän asunnon kohdalla, en pääse mitään oikein tekemään ja odotusta en meinaa kestää, kaiken pitäisi tapahtua heti.
No keksin, että vintille kipuan tyttäreni ja vävyni kanssa, sen voimme tyhjentää, ja sama yläkaappien kohdalla, siellä sitä joutavaa tavaraa voi jätesäkkiin mättää.
Näin ne voi ainakin jo pestä myyntikuntoon, eikä minun tarvitse kiipeillä, kun saan kavereita.
Näin se ajatus vaan muutossa kulkee, väliin harmitellen ja joskus jopa innostuen;)
Pitää tätä asennetta koettaa saada tasapainottumaan, kaikkea hyvää ei voi vaatia.
Nyt on paras kesästä ja kesän tuoksujen nauttimisen aika, sireenit ja pihlajat kukkivat puistossa, sinne penkille voin väliin istahtaa, toivottavasti kaikilla on tämä mahdollisuus;) - Vävyni on mitä kiltein ja avuliain, mutta pakko sanoa ettei kaikki aina onnistu, yrittää kumminkin.
Autot kyllä hoitaa hyvin ja tekee paljon muutakin, aina ei vaan onnistu.
Samaa voi sanoa minustakin, farkkuja korjailin monta tuntia ja lopputulos ei kympin arvoinen, en yhtään tykkää ommella, kiinnostus hommaan on hyvä kaveri lopputuloksen suhteen.
Muistan mieheni todenneen, kun pyytelin remontin tekoon, en ole kirvesmies, olen metallimies,
ei halunnut tehdä huonoa jälkeä, ylpeys ei sitä kestänyt.
Näppärä käsistään mielestäni oli.
Mielelläni yhdyn ajatuksiisi, kaikista ei ole kaikkeen, mikä on jopa onni;) - Huomenta uuden viikon alkuun, niin se vaan aika rientää ja ikää tulee.
Katselin ikkunasta kahvia juodessani, miten nuori nainen reippaasti astui, ehkä lenkillä jo oli, haikea ajatus tuli mieleen, noin minäkin joskus, kauan, kauan sitten.
Nykyisin kyllä kävelen, mutta horjuvin askelin ja vauhti ei päätä huimaa, eilenkin lenkilläni istahdin lepäämään, viereeni istahti vanhahko rouva.
Hän alkoi juttelemaan, niinhän täällä on tapana ja puhetta tuli aivan uskomatonta elämän tarinaa.
Kaksikymmentä vuotta sitten häneltä poistettiin vatsalaukku, näytti käsiään, kamala reuma niitä oli runnellut, piikkejä käy ottamassa siihen vaivaan.
Kysyin mihin ruoka menee, kertoi suoleen ja joskus tarttuu kiinni ja silloin yököttää, lääkkeet siihenkin.
Välillä hersyvää naurua, kertoi neljä vuotta miehensä omaishoitaja olleensa, työnteli pyörätuolilla ulkona, joskus voimat vähissä.
Lenkillä kertoi käyvänsä joka päivä ja ystäviä tapaa vähän väliä, meinaa lenkki venyä liian pitkäksi, kun ruokaa olisi vähän väliä syötävä.
Typertyneenä jäin jälkeensä miettimään, miten ihmiset jaksavat iloita elämästä noinekin vaivoineen.
Hävetä saan ainaisine huolineni, kun todella vaivojen kanssa painivia kuuntelee.
Tuo kunnan metsä näin hiljaa sanoen on tullut mieleen, mutta se kyyti sinne metsään puuttuu ja voisihan se olla, että nautinto ei sama luvattu otetusta vastasta.
Pojalta voisin ehkä saada oksia, mutta eipä hän osaa niitä oikeita valita, koskaan ei vastaa varmaan ole käyttänyt.
Mökkisaaressaan sen verran koivuja, mutta enpä sinnekään ilman nosturia pääse, kavuttavaa sen verran.
Makriina harmisi ymmärrän, jos vävy ei mitä osaa (jotain helppoa) korjausmies on kutsuttava, poikani osaamisesta en edes tiedä, kun niin harvoin on apuun tullut, tai ei siis kotosalla ole, että voisin pyytää.
Muistan yhden homman minkä hyvin hoiti, oli mökilläni kattoa laittamassa ja piipun juurta pikesi, minä alhaalta huutelin laita paljon (vai tervaako se oli)pikeä, no minä yritän ja yritti niin hyvin, että piipun juuri ei vieläkään vuoda.
Muistan maalla oleilun aikaan, miten pionit oli komeita, mutta aina tuli rankka sade, ja se oli siinä.
Penkki oli monta vuotta hoitamatta ja yhden pionipensaan löysin, mutta sitten siellä oloni lopussa, oli penkki täynnä pioneita, hoitamista kaikki vaatii.
On ikävä kuulla ettei paraneminen meinaa onnistua demeter, mutta kaikki olemme erilaisia, joten vaivasi vaatii kenties pidemmän ajan tullakseen hyvään kuntoon.
Ihanaa tuo, että kirjoista saat nautinnon, istahda ulos johonkin varjopaikkaan ja lueskele siellä nauttien kesästä, unohda tekemiset , sekin aika koittaa, että kuntosi kohoaa.
Kiva että pientä vaihtelua ja mukavaa oloa kuitenkin tarjolla, ne saa kivutkin vähenemään, jatkoja ja parempaa tulevaa toivon sydämestäni sinulle.
Brinkkala, kyllä olen jo monia kertoja harmitellut, että tähän asiaan rupesin, minulla on kaunis valoisa asunto, nyt muuttoni kohde talon pimeimmässä nurkassa, olkoonkin, että kaunis sekin asunto on.
Mitä hullua rupesin haahuilemaan, eikö ihminen tähän ikään jo voisi tyytyä olevaan, yöunetkin sekoittuu.
Itseäni saan syyttää loppuelämäni, jos nyt vikaan menee ja yksi katkera vanhus lisää maailmaan, tämä epätietoisuus pahinta kaiken suhteen on.
Työtä tehden on nämä mökit ja asunnot hankittu, velat maksettu, jos jotain käteen on jäänyt (asunto ja mökki ja vielä autokin) monen hien on saanut omistajat kokea.
Kaikille ei tasan nämä onnistumisetkaan käy, mikä tietysti harmittaa, , toivoisi, että jokainen oman kodin saisi, mutta jostakin se vaan on kiinni, että näin ei ole.
Olisi hienoa, että kaikille voisi asunnon ja jopa mökinkin setä-Samuli lahjoittaa, mutta näin ei vaan ole, vaikka mökeistä luovuttaisiin, kaikille ei asuntoa sittenkään saada, missä vika?
En tiedä ammuttiinko karhu, vai pelottelivatko metsään, kai kuitenkin saa ampua jos päälle tulee ja sille en mitään mahda, että käärme on inhokkini, saa elää, mutta en halua samassa lähiössäkään sen kanssa olla.
Sisään tulevat muurahaiset myös kiusallisia, mutta ne kuitenkin pieni harmi, onnekseni niitä ei kodissani olekaan.
Muistelen ystäväni jotain myrkkyä niiden tuloaukkoon laittaneen, usein tulivatkin hellan takaa, joten ei vaarna kotieläimillekään tämä myrkky ollut.
Keväisin tuo ilmiö useinkin esiintyy.
Nyt valmiina tulevan viikon koettelemuksiin, , lupaavalta sään puolesta näyttää, jospa se mielikin siitä virkistyy, kaikkea hyvää jokaiselle;) - Kaunista sunnuntaiaamua, elämä hymyilee, koske ei mihinkään, kahvikuppi vieressä välillä hörppään ja nautin hiljaisuudesta.
Radio tuolla keittiössä soittelee kivaa musiikkia ja niin hiljaa, ettei häiriöksi ole.
Ajatukset melkoisen mukavana liitelee, vaikka kaikkea uutta onkin tulossa,, yritän pitää mielen avoinna kaikelle, harmeillekin mitä varmaan tulee.
Paljosta joudun luopumaan, kodistanikin, mutta nyt on tämän aika, edessä on tuntematon, mutta melko varmasti aina vaan kuntoni huononee, ennakointi on paikallaan.
Jännitystäkin luvassa, miten menee asunto kaupaksi, vai jäänkö kahden asunnon loukkuun,
Joku kyseli lesken asunnon myynnistä, minulla perikunnan asunto ja lupa pitää pyytää myymiseen, myynnistä tuleva raha sitten puoliksi, lapset sitten puoliksi vielä se oma osuutensa, näin olen ymmärtänyt jo perunkirjoituksessa.
Tänä päivänä ei asunnon myynnillä rikastu, ei edes oma maksamaansa takaisin saa, näin tällä kolkalla, etelässä voi asia olla toisin.
Menköönpä millä hinnalla tahansa, ei tässä elämässä rikkautta ole aikomuskaan kerätä, kunhan pienet säästöt loppuun asti riittäisi.
Kesä on ja ne ihanat ystävät tietenkin mukaan tulevat, minulle itikan purema pitkän kutinan aiheuttaa, on se sellainen ystävä.
Tyttäreni soitti mökiltään, pihassa oli karhu liikuskellut, tytär oli naapurissa kylässä, miehensä soitti, älä vaan tule nyt kotiin, karhu tallustaa pihassa, sitten veneellä naapuri oli rantaan tuonut.
Karhu poistui toisaalle, mutta kohta kolme laukausta oli kuulunut, saiko karhu kuoleman vai pelottelivatko pois alueelta.
Saarissa on asustanut karhuja ja ruokaa etsimään uskaltautuvat mökkeille, oli tutkinut kasvilavankin.
Ei oikein mukava mökkinaapuri.
Päiväsi ei käy pitkäksi Eliaana, aina jotain työtä tuntuu löytyvän;)
Syytä on nurmikko matalana pitää, kun olet kertonut noita matoja liikkuvan, lapset ja eläimet vaarassa.
Katselin videon, missä tämä kyseinen mato luikerteli kävelytien läpi, oli kyllä inhan näköinen, mutta puolustuspuheenvuoroja runsaasti käärmeen elossa pitämisen tärkeydestä, olkoon vaan, mutta en antaisi elää minun pihalla, vaikka en tappaakaan uskaltaisi.
Ehkä kuitenkin valinnan mahdollisuuden ollessa käärme karhun voittaisi.
Toivottelen rauhaisaa ja lepoa antavaa kesäpäivää kaikille;) - Anteeksi ei tarvitse pyytää, olen aivan samaa mieltä, mutta minulle (monelle muulle) nojatuoli on tutuin;)
Onneksi ei mieleni ole kovin herkkä pahastumaan, kivasti viestisi laitoit. - Huomenta ja viikonloppu jälleen edessä, työssäkäyvät odottavat päivän päättymistä, päästäkseen mökeilleen, jos ei mökkiä ole paljon on tarjolla kaikenlaista.
Tänään tulee vierailulle Pikkukakkonen, VekaraVarkauden tapahtumaan, lapset jututetaan ja lopuksi konsertti, onneksi sää suosii.
Näitä kesäisiä tapahtumia on paljon muutakin, Ämmänkosken maisemareitit ovat elämys myös, itse en ole sinne päässyt, mutta kova yritys kumminkin on koskimaisemia katsomaan.
Siltoja rakennettiin ja on kuuleman mukaan kaunista vehreyttä ja luonnon rauhaa, keskellä kaupunkia.
Varkaus on kaunis kaupunki turisteille paljon katseltavaa, tulipa vesitse tai maanteitä pitkin, tulkaa kaupunkiin ihastukaa ja ostakaa minun asunto, keskelle kaikkea;)
Mainos pätkä;)
Juuri tuollainen on tuleva asuntoni, mistä brinkkala kerroit, huoleton asua, ruokaa ei kyllä tarjoilla, mutta kaupat on lähellä ja edelleen pystyn kaupassa käymään.
Talon pimeimpään asuntoon kotini nyt menee, mutta kälyni sanoi, että ole tyytyväinen, kun pystyt itse touhuamaan.
Hän kertoi tuttavaperheen ahdingosta,, mies sairastaa dementiaa ja joutui palvelutaloon, kun vaimo joutui sairaalaan, vaimo on pyörätuolista käsin kotia hoitanut, mutta nyt on istumisesta tullut vaivoja, mikä surullisinta, häntä käännellään kyljelleen määrä ajoin ja kuntoutusta on aloitettu, että pystyisi taas istumaan.
Toivottomalta elämä tuntuu, mutta silti vielä haaveilee mökille pääsyä, näin se menee, silti tulevasta parempaa toivoo.
Turhaa marinaa aina vaan riittää minullakin, hyvin on asiani, siivous vähenee neliöiden myötä ja huolto pelaa.
Tervapääsky tekee pesänsä hiekkaseinämiin, näin olen lukenut, pääskyjen lailla liitelee kumminkin, vaikka ei pääsky olekaan;)
Nuo itikat mistä Neeassa mainitsit, minun vihani kohteita, vaikka paikkansa niilläkin, mutta purevat niin kovasti, vaivaa pitkäksi aikaa.
Eliaana ei sormi suussa katsele minkään tekemisen edessä, ei silti mukavaa oli minustakin se isonpuun halkeamista seurata.
Valtava voima koneessa, kun puu rutisee ja vastaan pistää, eipä auta, pieniksi menee.
Joskus maalla ollessa sen koin ja halkopinojakin tein monta metriä, pysyivät pystyssäkin, kun neuvojen mukaan rautalangoilla vahvistin.
Kymmenen vuotta sitten näin voimissani olin, kasvatin perunoita ja juureksia, jopa 10 kilon kurpitsankin, mukava muistella sitäkin aikaa.
Noita äänikirjojakin olen ajatellut, kun kerrotte noista kirjoista mitä luette, tilasinkin jo äänikirja mahdollisuuden, mutta peruin, sattui huonoja kirjoja kuunneltavaksi, nyt olen ajatellut uudelleen yritystä.
Kyllä se itsepäisyyden pahe minussa asuu Ramoona, mutta luultavasti tämä muutto jo siihen suuntaan, että nöyryyttä on tulossa monen asian suhteen.
Apujoukkoja on luvassa, poikani sanoi työporukkansa tuovan ja naapuri parikunta myös apua tarjosi, tytär sitten ennakkoon on luvannut pakkaamisessa auttavansa.
Laatikot jo valmiina, kun saisi tuon kuvauksen pois käsistä, pääsisi kotia purkamaan.
En tykkää yhtään odottelusta.
Minä niin tykkään noista entisen elämisen sarjoista ja historia kuulumasta, siinä mukana kaikki aatelisten kuin köyhempien elämän tarinat.
Noinhan se oli ennen, ei pientä lasta kauppoihin ei kyliin kiikutettu, nyt lapsi, pienkään ole este mihinkään, vanhemmat vauvansa vievät sylirepussa aivon uskomattomiin tapahtumiin.
Voihan se olla onnellista ja lapsenkin kehitykselle aivan oikein, me vanhat omaa koulukuntaamme vaan kannatellaan Makriina.
Eipä äidit nyt vauvan hoidonkaan aikana mistään ilman jää.
Nyt sitten kuluttamaan tätäkin päivää, sormet syyhyää pakkaushommiin, mutta maltettava on.
Nyt on aika nauttia kauniista ja lämpimästä säästä, varmaan koko Suomi tänään tätä herkkua saa osakseen. - Tervehdys Savosta, juhannus lähestyy, pariviikkoa ja keskikesän juhlaa juhlitaan ja aika rientää.
Talossamme vaihdetaan lukkoja oviin ja nyt tisurissa joudun olemaan, tänään kuitenkin se tapahtuu.
Talossamme on useita vuokralaisia ja heiltä jää avaimet palauttamatta ja näin epäilyksiä syntyy jonkun tapahtuman yhteydessä, että ulkopuoliset olisi pahojaan käyneet tekemässä.
Näitä ylimääräisiä kuluja sitten maksetaan.
Talo mihin olen muuttamassa ei ole palvelutalo, varustus vaan on turvalliseksi suunniteltu.
Huoltomiehet hoitavat pikku viat ja muutenkin elämä sujuu vain itsestään huoltamalla.
Minun mielestä puuttuu muutamia harmittavia asioita, sälekaihtimet, lasitus parvekkeelta ja astianpesukone, paikka sille kyllä löytyy, halutessaan voi hankkia.
No eihän kaikkea hyvää aina voi olla;)
Vuokra on melkoinen, mutta eipä tarvitse surra ylimääräisistä menoista, mitä omistusasumisessa useinkin vanhojen talojen kohdalle tulee.
Demeterin kohdalla on varmaan ohjeistus on annettu, liikuntaa liikuntaa, vaikka tuskaakin tuntisi, kai siinä toki joku aika lepoakin tarvitaan.
Kyllähän se asumiskohde ajan myötä on pakko mahdollisimman helpoksi on pyrittävä tekemään, jos asuisin omakotitalossa, jäisi kaikki hommat maksulla hankittavaksi, mieli kyllä tekisi vaikka mitä, mutta kunto ei salli.
Tyytyväinen voi olla, kun vielä liikkumaan jollain tapaa pääsee.
Palvelutaloa en ole harkinnut ainakaan vielä, nyt yritän helpomman asumismuodon saada, sitten aika näyttää mihin elämä päättyy ja kyselläänkö lopuksi minulta mihin viedään.
Ei noita särkylääkkeitäkään mielellään söisi, kun ei tiedä mitä kaikkea ne sisältää ja mitä haittoja aiheuttaa.
Suruviestit ei mieltä ylennä, kun on vielä omatkin vaivat akuutteja, mutta niin se vaan on, että kaikki on kestettävä, sanovat että vahvistaa, mene ja tiedä, kipujen kanssa elellessä ei valoa juurikaan tavoita.
Brinkkala kertoilit tuosta muuriin suljetusta neitosesta, monta kertaa sen olen kuullut ja ajatus vie tapahtumaan, olipa sitten vaikka tarua, aivan mahdollista kuitenkin.
Ihmettelyä ja aprikointia tämäkin retki linnan osalta toi, historiaa yritettiin muistella ja linna todisti aikakauden elämää, uloke linnan seinässä kerrottiin jollakin käynnillä
vesiklosetti olleen, voi kyllä uskoakin.
Miten kaikki huoltohommat olikin vaikeita, kun vesi linnan ympäröi.
Teillä etelässä on noita kohteita tarjolla pienien matkojen päässä.
Makriina noista leikkauksien aiheuttamista kivuista, minua ei ole leikattu koskaan, en osaa sanoa juuta en jaata niiden kohdalta, mutta särkylääkkeitä olen joutunut käyttämää pieniä määriä, näiden jalkojen vaivojen suhteen en apua ole niistä saanut, mutta onneksi öisin ei pakota.
Yksi pilleri aamuisin, sen ole muistanut ottaa;)
Varmaan kukkia on marjapensaissa, kun surinan kuulit Neeassa, näin on toivossa marjojen saantia.
Säilömisen olen jo raparperin myötä aloittanut ja siitä se kasvaa satojen valmistumisen myötä. punaviinimarjoja saan kälyni entisestä pihasta, muut marjat joudun ostamaan.
Puolukoita voisin ehkä kerätäkin, jos hyvä marikko löytyisi, tasamaalta, mieluummin asfaltoituympäristö, voiko joku suositella;)
Kaikki säilötyt viime kesän tuotteet on loppusuoralla, purkit ja purnukat tyhjinä, pestyinä uutta satoa odottavat.
Nyt jään odottamaan lukon vaihtajien tuloa ja valokuvaajaakin, en yhtään tykkää odottamisesta, kaikki tapahtumat pitäisi olla aikataulutettu.
Hyvähän se on kärsivällisyyttä oppia kasvattamaan vielä tälläkin iällä.
Oikein kivutonta ja helppoa oloa toivotan teille kaikille;) - Huomenet ja terveiset laivaristeilyltä, sää suosi ja mukava matka muutenkin, istumista vaan tuli paljon.
Maisemia tuli sieluun ikuistettua, sääksen pesäkin nähtiin, norppia ei kuitenkaan.
Ruokailu laivassa maistui ja tulomatkalla kahviteltiin, Olavinlinna kierrettiin, sillat kääntyivät edessämme ja torilla tietenkin lörtsykahvit juotiin.
Haitari soi haikeesti, tanssinut ei kukaan, mutta puheen pulpatus täytti laivan, kiva matka.
Olipa mukava kuulla demeter, että olet jo kotiutunut ja leikkaus meni hyvin, siitä se aina vaan paremmaksi muuttuu, muista lepäillä ja pientä liikuntaa harrastaa, no oletpa ohjeita varmaan matkaan saanut.
Maisemat melkein samana pysyy uudessa kodissani, mutta puistonäkymät eivät ja sitä jo harmittelen, mutta jospa jotain muuta kivaa löydän ja pitkähän matka ei puistoon ole, voin käydä paikanpäällä ihastelemassa.
Muutos kumminkin monella tapaa nykyiseen, mutta koti on siellä minne asettuu.
Lapsuuden muistona minulla myös nuo laivamatkat, Leppävirta laivalla seilattiin, Saimaata, useana kesänä, sukulaisten luokse maalle.
Olihan se pieni seikkailu pienelle tytölle.
Taitaa nuo varikset ja harakat syödä mitä vaan kyselemättä, eivät valita mahapuruja mistään:)
Makriina kuin Hurskainenkin noista sitkeistä kasvua lisäävistä kasveista puhuitte, kokemusta on minullakin, tuskin niitä koskaan loppumaan saa.
Raparperiä kummi-tyttö toi ja niiden mehuksi muuttaminen tämän päivän urakka.
Valokuvaajaa myös lähipäivinä odotan, kuvaavat kotini myynnin edistämiseksi, kai Etuovi on paikka mihin niitä laittavat.
Meinaa vähän hermostuttaa tämä touhu, turhaako lienee, no uusi koti kuitenkin häämöttää, kävipä vanhalle miten vaan.
Nyt päivän puuhiin, iloista kesäistä päivää teille kirjoittajaystävät;) - Huomenet tulin sanomaan, lähtö tuota pikaa, muutapa en ehdikään kirjoittaa.
Oikein hyvää päivää kaikille, pitäkää peukkua, ettei paatti keiku, jatketaan pian;) - Huomenta uuden viikon alkuun, kaunis sää.
Tuuli on vielä melkoinen, hieman jännittää huominen laivareissu, miten kiikuttanee?
Savonlinna määränpää.
Tuota se on, kun ote käsissäkin huononee, minulla puikot aina nostettavissa lattialta, kun myötäänsä putoilee, ei aiemmin tämänmoista ole ollut, tuntoko menee vai puristusvoima.
Minulla kaiketi 32 tuumainen, hyvin näkyy katsella, tuleehan ne kai laittamaan liikkeestäkin, ainakin maksua vastaan.
Niin se on melkein joka asian kohdalla hurskainen, ennen oli ennen ja nyt on toisin;)
Kylläpä ilman heilaa tuli Helluntai vietettyä, katselin toisten rakkauksia telkkarista, hyvä niinkin.
Katson paljon jatkosarjoja Netflixsistä, aika hyvin menee, usein liian hidas tempoisiakin, mutta onpa tätä aikaa istuskella.
Nuorisosarjoistakin tykkään, joskin se kukasta kukkaan hyppiminen arveluttaa, mutta ei kai se todellisessa elämässä aina niin ole.
Täälläkin niitä euron tarjouksia, mutta nyt jätin kauppaan.
Kiitos brinkkala onnitteluista, ehdin vielä monta unetonta yötä viettää ennen muuttoa, vasta heinäkuussa pitäisi koti vaihtua.
Muutoksia aina tapahtuu, jos ei suuria, niin kuitenkin, uusi komento kartanolle ja näin muutokset tapahtuu.
Muistoja ei kuitenkaan mikään vie;)
Nuo viestit ohjautuu useinkin väärälle viestille ja sitten tulee väärinymmärryksiä, aika usein noita kielteisiä minullekin tulee, mutta en usko Makriinan anona niitä lähettävän, ei muutenkaan.
Kiitos kuitenkin myönteisestä ajattelusta ja puolieni pitämisistä jokaiselle joka niin tekee.
Parempi olisi, kun ei tarvitsisi kenenkään selitellä, mutta tämä nyt vaan on näin ja pitää yrittää löytää kohde kenelle viesti on tarkoitettu.
Paha mieli ikävistä kommenteista tuppaa väkisin tulemaan, mutta sen verran on jo kovettunut, että ei ne kauan mieltä paina.
Nyt tänään hommana ottaa yhteys välittäjään ja asunto myyntiin laitettava, miten kauan kahta asuntoa hallitsen, on arvoitus.
Demeter on ehkä leikkaukseen jo päässyt ja nyt kuntoaan hoitelee, näin arvelen, hyvää jatkoa paranemiselle, jos toimenpide on jo ohi.
Kaikkea mukavaa myös teille kanssavaeltajat, pidetään mieli korkealla;)