SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Lauantaiaamua aluillaan ja siitäpä päivään hupenee kovaa vauhtia, harmikseni hieman harmaalta näyttää, mutta keittiön ikkunan aion pestä, satoi tai paistoi.
Urakkani loppusuoralla, mutta jopa on mummokin melkein uupahtanut,
Urheilu tikkailla onnistui ja tarvittavat hommat tuli tehtyä, vaikka jossain välin jo ajattelin, että annan periksi.
Vielä säilyi yhteiskunnan tuet minua huonokuntoisemmille ja heille se on tarpeen, joilla voimat todella olemattomat.
Makriina päiväunia kehoitelee otettavaksi, varsinaisia päiväunia en ota, mutta torkahdan pienen tovin tuolissani ja illalla kohta yhdeksän jälkeen nuokkuminen alkaa.
Melko säännölleen kymmenen maissa vuoteeseen menen ja aamulla kohta viiden jälkeen herään.
Aamuvoimistelu ja ajatusten kerääminen, sitten ylös kahvin keittoon ja lehden lukuun.
Mahdoton on se tehtävä joka täällä toteutettavaksi useinkin annetaan, mitä saa, mitä voi kirjoittaa, että kaikkia miellyttäisi.
Meistä nimimerkillä kirjoittajista muodostuu kirjoittajia, joita seurataan ja vikoja etsitään, niin Makriina, kuin demeter ja ynnämuukin saa osansa, aivan aiheetta.
Onhan Eliaana, Neeassa ja fiinufammukin osansa saaneet, myös anot joilla jotain mukavaa sanottavaa löytyy ja onneksi heitäkin mukana on, siitä kiitän.
Oma valintani on, kun etsin tyyliä kirjoittaa loukkaamatta, silti aina vaan epäonnistun.
Tuleekin mieleeni aika entinen, Kahvipirtin aikaan, silloin vaan kirjoiteltiin jokainen omaan tyyliinsä, mutta noita viestejä missä virheitä etsitään, en muista olleen, oliko niin että pienistä ei välitetty.
Hauskan pito oli pääasiana, huumori kukki ja samanhenkisinä kirjoittajat toisensa koki.
Onko ihmismieli muuttunut, nyt vaan näitä virheitä etsitään, jopa toisten kiittelystä, mikä luulisi olevan kaikille mukavampaa kiitosta antaa, kuin pahaa mieltä aikaan saada.
Mielestäni jokainen kirjoittaja voi ponnahdusalustan toisille antaa vastaukseen mikä jatkuessaan kirjoittelun sujuvaksi tekee, lukea viestit sillä silmällä, ettei viesteissä ikäviä asioita nimetä.
Väärinkäsityksiä tulee paljonkin, kun ei aina osaa katsoa mihin kirjoitukseen vastaus on tarkoitettu ja selittelyjä sitten kaivataan.
Turhaa selittelyä tämäkin viesti sisältää, ei kukaan pysty toisen mieltä muuttamaan, jos asianomainen ei itse sitä halua, jos seuraa ketjua sillä mielellä, että korjaamista löytyy ja sitten siihen puuttuen.
Olen syyllistynyt selittelyjen virtaan, pitäisi jättää arvostelut sikseen ja jatkaa omalla tyylillään sen paremmin viestejään korjaamatta, kirjoitin mitä kirjoitin tyyliin.
Kuitenkin jatkan kiitosten antamista, jos siihen kohteen löydän, moitteen sanaa vältän ja säästä muiden arkiasioiden keralla kirjoittelen, sillä eihän sääkään aina samanlainen ole joka puolen maatamme, joten sekin voi jotain asiantynkää antaa.
En usko kenenkään nimimerkillä kirjoittajan kiitoksia kaipaavan, viestistä selviää se tyytyväinen mieli minkä haluavat antaa.
Kirjoitellaan ja eletään niin, ettei asiat mutkistu ja muutu riidaksi asti, se on koettu ja hyvää mieltä ei koskaan liikaa tule, ei kiitoksiakaan.
Iloista mieltä Vapunaaton juhlintaan, iloa ja hauskuuttakin tämä elämän vaihe kaipaa, liikaa on harmeja saatu kokea, tulevaisuudesta ei tiedä, siksi nautitaan elämästä niin hyvin kuin siihen rahkeita riittää;) - Hyvää alkavaa perjantaipäivää, taas viikonloppu edessä., säästä en tällä kertaa mitään kerrokaan, kun sekin harmia joillekin aiheuttaa;)
Siivous edelleen menossa, ei siitäkään sen enempää.
Kovin vähän asiaa mistä voisi kirjoittaa, kun kaikki on moneen kertaan kirjoitettu, mutta voihan olla joillekin uusimmille arvoitus, jos ei uusintoja tehtäisi.
Väki vaihtuu ja ihan kaikkea ei ehkä jokainen ehdi lukemaankaan, joten kertausta voisi kaiketi joskus suosia.
Sen verran kysymykseen vastaan, kyllä syyssiivous kuuluu asiaan, siis perusteellisesti tehty, jouluksi sitten monetkin siivoavat ja vaihtavat verhoja, kesälläkin kai juhannussiivous hieman isommin.
Siivoaminen on homma, mikä ei koskaan turhaa ole.
Tulipa noista lakoista mieleen erään baarityöntekijän maininta vappumarssista, työläiset marssii, nyt näitä työläisiä löytyy jo koulutetuiltakin aloilta, lakot päivän sana.
Ehkä se on todettu hyväksi keinoksi hoitaa palkkapolitiikkaa, toivoisi muuten onnistuvan.
Paperimiesten kuin muidenkin tuottavassa työssä olevien työllä kauppaa käydään, mikä pitää taloutta kurissa ja elämä sujuu.
Makriina ja ynnämuu ihmettelevät katoavia viestejä, joskus saan minäkin alusta aloittaa, kun viesti karkaa, itse syyllinen olen, näin luulen.
Olen samaa mieltä tuosta demeterin ja ynnämuun kirjoittajataidoista, asiallisia on kummankin viestit ja mielellään niitä odottaa ja lukee, samaa voi sanoa monen muunkin kirjoituksista.
En luetteloa tee, sekin on jotenkin kielteisenä koettu.
Makriina en jaksa siirtää tuolejani parvekkeelle, hyvää varmaan tekisi sydämensä pohjasta niitä hakata, ja varmaan toteaisin pölyä lähtee, imurointi ei muuta kuin pinnasta pölyt kerää.
Eilen kirjahyllyn tyhjennys teetti töitä, kaksi kirjaa isompia jaksoin kerralla siirrellä, kun en täytenä jaksanut hyllyä siirtää, no tulipa pölyt pyyhittyä hyllyistäkin, lasien takana ovat kirjat, mutta katsopa kummaa, pölyä oli sinnekin ilmaantunut.
Tänään joudun urheilijoiden käyttämiin hiekkarannekkeisiin turvautumaan, ranteet kipeytyivät, herkemmin kipeytyivät, kun tuo sänkypeitonteko niistä mehut vei.
Tässäpä nyt tuli valitusosiokin tehtyä ja siivouksestakin osin, vaikka lupasin olla kirjoittamatta;)
Nyt jatkuu hommat muissa huoneissa ja uskon, että illalla on tyytyväinen ja väsynyt mummo, joka kättensä aikaan saannoksia ihastelee;)
Mieli hyvä, mitäpä pienistä harmeista, onhan aikaa taas parannella seuraavaan kertaan mennessä;)
Mukavaa viikonlopun alkua itse kullekin. - Heh, heh, onhan se hyvä että ihmetellään, minä elän sitä aikaa, kun ripsuttiin katot ja seinät, siis koko talo.
Katajaluuta pitkän puun päähän ja jopa lähti hämähäkinseitit, tätä toteutan edelleen sillä erotuksella, että teleskooppivarsi ja pehmeä lasta sen päässä, kaksi kertaa vuoteen sen teen ja vahaa samalla lailla, koska lattia tulee kiiltävämmäksi ja pienet naarmut peittyy.
Juokseva vaha, samalla teleskooppivarrella, toinen pesin vaan päähän, helposti käy ja en liukkautta ole huomannut.
Turhaako, kenties, mutta hyvä tuuletus vielä kaiken päälle, jopa on helppo hengittää.
Ostaessani tämän asunnon ihmettelin miten sukanpohjat likaantui alta aikayksikön. pesin lattian (pienellä kosteudella parkettia siis) hyvin useamman kerran ja jopa sain tallustella puhtain sukin, niin käy, jos pelkkä imurointi käytössä, kyllä lattia silloin tällöin on syytä pestä.
Nyt kai sitten tuli lisää ihmettelyä ja turhan työn tekemisen kummastelua, mutta ihana , että jokainen saa tehdä halutessaan turhaakin työtä;) - Huomenta, torstai toivoa täynnä, näin sanotaan, toivottavasti toivoa jaksamisesta ainakin minulle, koska siivous aloitettu, kaikki ulos kannettu.
Vähän yritän pölyjä seinistä ja katostakin tiputella, hassusti aloitan, tavallaan makuuhuone on ensimmäinen ja sitten olohuone viimeisenä, nyt päinvastoin.
Harjakone eilen ajoi sepelit ikkunani alta, kuin toiveeni kuullen ja nyt sitten urakka voi alkaa, jatkan huomenna, jos voimat ei riitä.
Vahaakin ostin, jospa kiillon siten lattiaan levittäisi mieltä virkistämään.
Hitaasti voi siivous edetä, kun huonekalut paikkaansa hakee, kirjahyllyn tyhjennys jo melkoinen homma, kirjat isoja ja paksuja, mutta siitä se hitaasti valmiiksi joutuu, näin toivon.
Kotiinkuljetuksista olette jutustelleet ja halpa on nano-ano sinulla tuo kotiin tuominen.
Muistelen täällä olevan 5 euroa, on voinut muuttuakin.
Itse en tätä palvelua ole käyttänyt, ihan siksikin, että sitä liikettä vähän enemmän tulisi, kun itse vielä jaksan kulkea kauppoihin.
Keskellä kaikkea asustan, isommat ostokset teen City-marketista, matkaa 400 metriä ja pikku ostoilla käyn 200 metrin päässä, liikenneasema n.200 metriä, apteekki ja tori pisimmällä, noin puolikilometriä..
Prisma ja Lidl jo kilometrin takana, joten niissä en käy, joskus autoilevien lasten tai ystävien kanssa.
Yksi iso puute meillä on, ei ole kangaskauppaa, Leppävirralla on lähimpänä ja sinne matkaa jo yli 20 km.
Paljon täälläkin noita kotiinkuljetuksia käyttävät, sen olen huomannut.
Ano 10,05, ei toki riitaa haasta jos kysymyksiä tekee ja uutena asiat tahtoo vaikeammilta näyttää, kuin todellisuudessa onkaan.
Myös useat anonyyminä kirjoittaneet pohtivat tätä riidan haastamista, "täällä roikkuneena" olen saanut kokea olevani riidan aiheuttaja kuin myös " lempinimeni" on monenlaista sävyä saanut, joten ehkä olen pienenä riidan haastamisena sen kokenut.
Ketään en pois ole käskenyt, joitakin olen nimeltä ikävöinyt, nyt sitäkin vähemmän, koska sekin jotain "nuoleskelua" aiheutti.
Riitaa ja siihen osallistumista olen yrittänyt välttää ja ikävältä on tuntunut, kun sitä on seuraamaan joutunut, siksi nyt tästä mukavammasta , rauhallisemmasta viestittelystä tulee mainittua.
Mielipiteet ja sävy millä ne kirjoittaa, antaa osviittaa kirjoittajan mielestä.
Jokainen on persoona ja tuntemisen vaikeutta on nyt, kun anonyymi on kirjoitteluun suotu.
Nimimerkki kirjoittajat ja heidän tyylinsä oppi aiemmin tunnistamaan ja vastailu paremmin onnistui.
Näillä mennään, jos joku ei tykkää sille en mahda mitään, palstalla on tilaa jokaisella oman mielensä mukaisesti toimia.
Nyt on aloiteltava päivän puuhat, kun vielä voima pullistelee, ei monta tuntia mene, kun uupumus voittaa, jatko sitten huomenissa, tai vaikkapa ensi viikolla, kun aikataulu viruu;)
Innostavaa päivää kaikille teille, olkoon päivänne iloinen;) - Taivas kauniin sininen, aurinko paistaa ja elämä hymyilee, miksi, no siksi kai, että kaikki tuntuu mukavalta.
Nukuin seitsemän tuntia ja en edes uniani muista, kai niitä joka yö kuitenkin uniin tulee.
Kiitos kysymästä nano-ano, hyvä on olo, lähinnä lääkkeiden pysyvyyttä tarkasteltiin, olenhan puoli vuotta puhallellut ja käynyt sairaalallakin tarkemmissa puhallustesteissä, nyt sitten tulen saamaan astmalääkkeet pienin kustannuksin.
Kyselin muitakin asioita jotka mieltäni painoi, kysyin kuitenkin lääkäriltä sopiiko kysellä, kun lähetteessä luki vain tämä astmalääkityksen arviointi.
Ihanasti lääkäri totesi, kysy vaan, siitä meille maksetaan, olisipa enemmän näitä tärkeilemättömiä lääkäreitä.
Muuten kaikki oli hyvin, mutta aikaa meni, tunnin oli lääkäri myöhässä jonkun toimenpiteen vuoksi ja kovasti pahoitteli odotusaikaa, laulaminen jäi, mutta laulanpa ensi kerralla kovemmin.
Sovimme vielä, että menen sydänoireiden vuoksi päivän kestävään kokeeseen, varmistetaan sydämeni laiskan lyönnin vaiva, ei mitään hälyttävää, mutta lääkäri halusi asian varmistaa.
Onnistunut käynti, yksi lisää mukaviin kokemuksiini sairaalahenkilökunnan kanssa.
Yhtiökokous myös sujuvasti sujui, uudet lukot taloon vaihdetaan, muutama ylimääräinen yhtiövastike joudutaan maksamaan, siitäkään ei soraääniä kuulunut.
Talvi lumineen aiheutti pienten rahavarastojen häviämisen ja näin sitten tilanne korjataan.
Joskus tulee mieleen, kun mukavan vuokra-asunnon löytäisi voisi helpommalla päästä, mutta ei taitaisi eurojen suhteen kuitenkaan helpottaa, pianhan se yksiö odottaa, mikä on jo puolestani maksettu.
Hyvin trimmaakin nimimerkiksi tuo nano-ano, näin paremmin tunnistautuu ja tutuksi tulee, viestittely helpottuu, kun kohteelle voi osoittaa.
Se puu oksineen olisi hyvä, mutta eipä onnistu sen käyttöön otto, siinä kysymys löysi oikean kohteen, väärinkäsityksiltä vältyttiin.
Tänä aikana pienikin julkkikseksi tuleminen sisältää vaaraa, sen varmaan on moni julkkis kokenut, mutta kukapa meidän vanhojen elämisistä kiinnostuisi, no onhan niitä, jotka puijaamalla yrittävät mummojen säästöt viedä, siinä on oltava hyvinkin skarppina.
Demeter tuon jutustelun arviot taas oikein, siihen on nojatuoli pohjaksi luotu ja uskon vahvasti, että tarve on ollut yhteyden ottoihin tätä kautta, ainakin minä olen sisältöä elämälleni saanut.
Olen vain melkoisen kaavoihin kangistuva, kaikki tekemiseni toistuu, tehoajan käyttö on mennyt veriin.
Kun päähäni joku tekeminen tulee, se on tehtävä, tai tunnen itseni pettyneeksi.
Nyt on istuessani telkkarin ääressä iskostunut ajatus, huonekalujen paikat on vaihdettava ja mielessäni näen ne uusilla paikoilla, suunnitteluosuus siis valmis, vain toteutus puuttuu.
Ystäväni ihmettelevät miten sinä viitsit, minä puolestani heille, ettekö kyllästy aina samaan, näin ihmisten elämisestäkin saadaan keskustelua aikaiseksi;)
Olen kyllästyvää sorttia ja kun siihen lisätään nuukuus, näillä pienillä uusi ilme ilahduttaa.
Oikea sana ei nuukuus taida olla, mieluummin kuitenkin järkevä sopii paremmin, en halua turhaan kulutusta lisätä, viskaamalla käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle.
Ano 18,34 luulen, että suurin osa kirjoittajista anoina on kilttejä, usein muutama hankala saa asian muuttumaan ja sitten tahti muuttuu, kun vastailevat kilpaa, miten osaakaan ilkeämmin sanoa.
Toivotaan , että rauhaisa elämä voittaa ja mukavia viestin laittajia ilmaantuu, tuo nimimerkki helpottaisi kirjeenvaihtoa;)
Nyt päivän puuhiin istunto koneen ääressä riittää, kauppaan lähden pidemmän reitin kautta ja iltapäivällä pelihommiin, näin ne päivät sujuvasti täyttyy;)
Aurinko ja luonnon herääminen nyt seurantaan, hymy on herkässä, voi aika yllättää vastaan tulijan hymyillen, eikä yhtään harmita jos vaikka tyhmäksi ajattelee;) - Huomenta viikonalkuun, kaunis sää jatkuu ennallaan ja yöpakkaset kuivattaa ilmaa, maaimee kosteutta viimeisistä lumen rippeistä, antaakseen kasvulle vauhtia.
Näin taisi olla, kuten ano 22,22 totesit, yritin illan suussa kurkata, ei onnistunut, heti tuli ajatus onko koneeni hoitotoimenpiteitä vailla, mutta kun muualle pääsi, niin ajattelin yleisen hämmingin olevan ja niinpä oli.
Nojatuoli on muutenkin hiljaiseksi käynyt, vanhemmat eivät jaksa ja nuoremmat ei kiinnostu kirjoittelusta arjessa liikkuvasta elämästä..
Kuinka paljon onkaan niitä kirjoittajia jotka ovat jättäneet kirjoittelun, kuka mistäkin syystä, mutta muistoissa mukana kulkevat.
Ihanaa kanssakäymistä voipa sanoa, että vuosikymmenten ajan, mutta aika ajaa ohi, kunto huononee ja voihan olla, että kaikki sanottava on tullut sanottua.
Toistojahan nämä viestit paljolti on, mutta kuitenkin mielenkiinnolla odotan jokaista viestiä, tietoa siitä miten elämä sujuu.
Enpä usko, että yhtä sinnikästä aloitusten tekijää enää löytyy( ei tarvitsekaan) mitä minä olen ollut, mutta kannusteena on aina olleet mukavat kanssakirjoittajat.
Lopun edellä tämä on minullakin, jos kukaan ei anna aiheita vastailuun, en yksin pitkään viitsi ja onhan niinkin, että ikäni topin tekee.
No ei suurta huolta, olen jo ajatuksia pitänyt, että kaikki loppuu aikanaan, niin myös minun viestittely.
Paljon ajatusteni jaksamisesta olen kiitollinen juuri tälle kirjoitusmahdollisuudesta, joka aamu saan tuntojani esiin tuoda, odottaen, että joku omilla viesteillään voimia ylläpitää.
Vaivojen luettelointikin oman lohdun antaa, kun huomaa kanssaihmisiä niihinkin löytyy, jaettu murhekin iloisemmaksi muuttuu, kun voi lukea toisilla samoja murheita olevan.
Iloinen, myönteinen viesti saa silmät kirkastumaan ja ajatus jaksamisesta selkiytyy.
Jaksamista tämä kirjoittelu myös kysyy, mutta myös odotuksen tunnetta vastauksien saamisiin, näin tämä on kestänyt liki kaksikymmentä vuotta, kiitollinen olen, tuskin mieleni virkeys tätäkään luokkaa olisi, ilman palstan antia, kiitos kaikille mukana olleille;)
En mitään eroviestiä kirjoita, muuten vaan kertaan tämän Nojatuolinkin annin tärkeydestä, ajatus selkeentyy, kun yrittää viestiä ymmärrettävään sävyyn saada, aina ei sekään ole itsestään selvyys;)
Tämän kaltaisin aatoksin tähän päivään valmistaudun ja puuhiani alan toteuttamaan, iloa elämäänne. - Voi, voi ano 12,49, kyllä ikäihminen ei aina koneella roiku, nyt juuri tulin näyttelystä, mikä oli kyllä taidon näytteitä täynnä.
Yleensä koneella olo jää aamutunteihin, jos lukaisen päivän mittaan.
Tuo "harjaaminen" tapahtuu kiinteistöhuollon harjakoneella, kun ottavat nurmelle aurauksessa tulleet sepelit talteen, hyvin vähän haravahommia tekevät.
Näin meidän kiinteistössä, toisin voi olla toisaalla.
Minä jätän varsin nuo ikävimmät uutiset lukematta, tosin pakolla kuulee vaikka ei haluaisikaan.
Facebookissa luen otsikoita ja siihen jää minun tiedon tulva.
Mietinnän alla minullakin nuo parvekelasit, katsotaan nyt, voimia vielä olisi itse hommat tehdä, mutta kiipeilyn osalta pelottelevat.
Hieno ilma jatkuu, kuumuus ei niin suuri ole tänään, ehkä jaksaa parvekkeellakin oleskella. - Hyvää ja kaunista sunnuntaiaamua kansalaiset, lämpöä vajaa neljä, hyvin tässä päivä on alkamassa.
Vuoteesta en meinannut selvitä ylös taaskaan, taivaalle tuijotin ja aatokset lensi mistä niitä tuleekaan, joskus jopa rasittavasti;)
Pieni harmi mielessä elää, kun eivät tuota nurmikkoa harjaa, en pääse ikkunan pesuun, kaikki se pöly ja hiekka juurikin ikkunaani tulee ja Vapuksi pitäisi entisen tavan mukaan ikkunat olla pesty.
No ehkä äitienpäivään kuitenkin sekin selviää;)
Simaa en tee, vaikka maistuisikin, yksin tulee juotua ja sokerin määrä melkoinen, mistähän johtunee, että makeaa vähemmän enää sietää.
Kyllä yhden kerran ainakin munkit pitää vuodessa paistaa, tippaleivistä en välitä.
Rasvaakin ihminen tarvitsee, joten syödään vaan ja nautiskellaan;)
Jopa iso moka Kristiinalle kävikin noiden renkaiden kanssa, olisiko sittenkin kannattanut hakea pois, jos ei joku jo kerinyt harmistasi hyötyä.
Minun sähköpostista pitää useampi painallus tehdä, että osoitteet katoaisi, hyvin vähän sähköpostia saankin, roskapostia enimmäkseen.
Aamuisin käyn vilkaisemassa ja tyhjentämässä.
Puhut kirjojen uusinta lukemista, sama minulla noiden sarjojen kanssa, uusinta jonkun ajan kuluttua ja huomaan unohtaneeni paljonkin tapahtumista.
Makriina minulle aivan tuttua juttua tuo aloittaa kaikkeen valmistautumaan jo viikkoja ennen, hätäinen olen ja malttamaton, pikkulapsen odotus mielen täyttää.
Todella monella taholla on tunnusmerkkejä meistä itsekustakin, huomaa useinkin, kun vastaa johonkin, hyppää sähköposti ilman omaa laittamista ja onhan se sekin, jos googlettaa niin monia asioita ilmi tulee.
Luojamme meitä varjelkoon, ettei sellaisten asioiden kohteeksi jouduta.
Uusi tieto oli tuo kuohuviinien pieni pullo, en käy viinakaupassa, olisiko viisi kertaa ovi auennut elämäni aikana, mutta tuolta naapurimaasta on ystävät pitäneet huolen, että juhlistavaa ainetta on tarpeen tullen.
Tarvetta ei useinkaan tule, joten säilyvät hyvin kaapissani, nyt Vappuna aion yhden pullon avata.
Humalatilan olen kokenut, tai paremminkin seuraavan päivän, osaan arvioida juomiseni oikein.
Kaikkea sitä on pitänyt kokeilla, mistäs muuten osaisi varoen elää;)
Tänään sitten ahkerien harrastajien töitä ihastelemaan ja harmittelemaan, kun itse ei osaa.
Viettäkää tahollanne leppoisa lepopäivä, ellei menoja ole sattunut omalle kohdalle;) - Hyvä kun huomautit, vahinko oli tulossa, mutta jos en kaveria saa, niin korkin avattua on vaikea säilyttää, häveltyy)
Jospa yritän osaan johonkin pulloon liruttaa ja jatkaa harjoituksia myöhemmin ja munkkejakin jätän toiseen kertaan;) - Huomenta viikonloppuun, taas viikko lopuillaan, nämä hujahtavat aivan tajuamatta, kai se osoittaa sitä, että aika ei pitkäksi käy;)
Itsestäni olen huomannut uuden piirteen, vuoteessa viihdyn hyvin ja seurustelen ajatuksieni kanssa mielekkäästi, aihepiiri mittava.
Miten voikaan ajatukset lentää aiheesta toiseen ja ylösnousu ei houkuta.
Ajatus siitä, että kokeilen joskus päivän viettoa ylös sängystä nousematta, vielä ei ole onnistunut, kun se vanha mieli elää, jos joku sattuu tulemaan, miten selität tilanteen;)
Kai se aika hassulta tuntuisi, kun ihminen joka aina on aamuvirkku ei iltaan mennessä ole ylös noussut.
Eilen lenkillä ollessani tuijotin penkillä istuen telkien reviiri ja kosimismenoja, joutsenet ai tällä kertaa näköpiiriini tulleet, mutta niitäkin voin näillä retkilläni nähdä.
Olen vähän kritisoinut mielessäni raamatun sanomaa, "katso taivaan lintuja, ei ne huoli huomisesta" ei ihminen voi olla ennakoimatta tulevaa, näin ajattelen.
Kankkulan kaivolla ja monta muuta silloista hauskaa ohjelmaa oli ennen vanhaan, Vapaa palokunta, myös yksi niistä, miltä nyt tuntuisivatkaan, ainakin selvän puheista saisi.
Voisi vähän tylsiltä tuntua tämän nykyisen mittapuun mukaan, aivan kuin vanhat elokuvatkin.
Musiikki tekee poikkeuksen edukseen, ennen oli lauluissa sanoitus, nyt pelkkää toistoa ja huutamista.
Katselen paljon Netfixsistä ohjelmia, siellä on hyvin tehtyjä, miettimistä vaativia sarjoja.
löytyy sieltäkin mielikuva tuotoksia, missä ei todellisuus täsmää, mutta suureksi kuluttajaksi olen muotoutunut ja musiikistakin olen oppinut tykkäämään.
Yksi suosikkini on sairaalasarja Hospital, siinä huumoria mukaan mahtuu, eikä paljasta pintaa aina esillä, no leikkauksien kohdalla tietysti ja niin toden mukaisesti kaikki leikkaukset kuin synnytykset kuvattu.
Myönnettävä on, että kuumuutta ei jaksa, yritän hieman aurinkoa palvoa parvekkeella, mutta ei siellä kauan istuminen onnistu, maaliskuun aika on siihen hommaan parasta istuskella vilttiin kääriytyneenä.
Voimat lenkilläkin hiipuu, jos pukeutuminen ei kohdalleen osu ja väsy tulee helpolla.
Sään muuttuminen näyttää todella tapahtuvan, pilvessä on ja viileääkin on, saa nähdä mitä viikon päästä, no eipä minua haittaa, siinähän se Vappu menee kuin muutkin päivät.
Makriina tuosta jaksamisesta puhut, totta meinaa olla ne jaksamiset ja halutkin minulla.
Kälyni soitti ja sovimme näyttelyyn mennä, joka Kansalaisopiston ryhmien tuotoksista pystyyn on pantu, nyt jo kaduttaa ja mietin josko peruisin, on noita käsityötaidon näyttelyjä nähty ja tiedän, että taitajia löytyy jos mihin.
Nolo on perua, kun ehdin lupautua, mutta ei yhtään haluja menemisiin nyt ole.
Aiemmin aina Vappuna torilla olimme ja sen jälkeen suurella joukolla Vappulounaalle teatterin tiloihin, nyt ystäväpiiri on pienentynyt ja halu mihinkään lähtemiseen aina vaan vähemmäksi menee.
Ajattelin munkkeja paistaa ja kuohuviinipullon aukaisen, yksin kaiketi, niillä se Vappu ohitetaan.
Maailmassa on jo paljon nähnyt ja ihmettelyn aika monilta osin ohi, nyt vaan elän ja hengitän;)
Hyvää saunapäivää, se nautinto vielä voimissaan on;) - Huomenta Makriina ja lukijat, näin pitää sanoa, kun hiljaiseksi on kirjoitusinto käynyt, no vapaaehtoisuuteen täälläkin nojaudutaan, jos ei huvita, se on siinä;)
Kevät ja sen ihanuudet vievät mennessään, mikä onkin hyvin suotavaa, ulkoilu ja pihojen kuntoon laittoa tämä aika sisältää.
Kun nuo pihahommat puuttuu on tyydyttävä ihastelemaan toisten pihoja, puistoja ja maisemaa mitä tarjolla on.
Katselin kuvia mökkiajaltani ja hyvinpä sielläkin aika kului kevään tuloa ihmetellen, lintujen ilmestymisiä järvelle ja kukkien esiin nousemista, haravointia riitti, mutta mieleistä oli;)
Näin muistoissa eläen taas tähänkin päivään heräilen ja sää jatkaa kauniina, ulos on lähdettävä.
Ompelukone olisi esiin otettava, pientä tuunailua verhojen kanssa, vilkuilen komeroihin sillä silmällä onko jotain muuta korjattavaa, kun koneen esille nostan.
Ompelu ei niitä himo hommiani ole, mutta nyt yksi urakka on valmis, se parisängynpeitto
uutuuttaan sänkyä peittää, faseen kuvan laitoin ja sekös ihastelua aiheutti, no mielihyvä tuli, sillä toivottoman tuntuinen urakka se väliin oli.
Ei koskaan enää moista, hyvä mieli kuitenkin siitä, että vielä homman jaksoin loppuun viedä, se itsepäisyys joskus hyödyksi;)
Lumet on kadonneet ja nurmetkin alkaa sävyä saamaan, viikko vappuun, voi jo vihreitä silloin näyttää jos lämpöä riittää.
Näin se onnistuu yksin esiin tuleminenkin, kun intoa asiaan kokee.
Eiköhän Makriinakin kukat pian esiin jäätikön alta saa, se tuo aurinko hyvä apuri;)
Kivaa päivää kaikille, nauttikaa kauniista säästä, korkeapainetta luvassa jatkossakin.
Vanha ketju nostettu esiin, näin käy, jos ei tarkkana ole, mutta eipä sekään harmia aiheuta;) - Huomenta edelleen aurinkoiseen säähän.
Katselen noita koivun latvuksia ja kyllä vihreyttä on nähtävissä, silmut siellä pullistelevat, on saaneet vettä ja lämpöä, pieni hetki ja silmut aukeaa.
Näin lehdestä Poudan sanoman, kohta taas viileämpi aika koittaa, näin se aina kevään ja kesän tulo tekee, säät vaihtelee ja vaikka kuinka vastaan pullikoitaisiin auta ei mitään;)
Siinä on yksi asia, mihin ei ihminen pysty vaikuttamaan ei asein ei muutenkaan.
Taas oli sumua sakeana, kun heräsin, pian kuitenkin maahan laskeutui, se vanhan kansan mukaan poutapäivää tiesi, jos sumu ylös meni, sateena alas tuli päivän mittaan.
Noiden pakolaisten maahamme tuloista on keskustelua ollut ja heidän työelämään sopeutumisesta, kyllähän toivoisi, että apua olisi sopeutumiseen meidän elämän muotoon, kun oman maan kansalaisista työelämän riittäminen on hakusissa, monet työt ei kelpaa suomalaisille.
Varmaan moni maahan tullut hyvillään olisi jos työtä löytyisi ja kohtuu palkka jatkuvana takaisi elämisen mahdollisuudet.
Muistelen aikaa minun nuorempana ollessa, työtä otettiin vastaan mitä tarjolla oli ja mitään vanhempain vapaita ei ollut, mutta selvitty on.
Minulla oli onni, kun asuimme lähellä vanhempiani, äitini tuli kotiini aamuisin ja tytär sai nukkua omassa sängyssä, sitten yhdessä menivät vanhempieni kotiin, missä ukki jo odotti tyttärentytärtään.
Jotenkin ne lapset tuli hoidettua ja aikuisia nyt ovat senkin ikäpolven lapset, omien lapsiensa kanssa elämäänsä elelee ja yrittävät selvitä kuka mitenkin, tosin yhteiskunnan puolelta monin tavoin apua saavat.
Kehitys on ollut huimaa näissäkin auttamiseen kohdistuvissa asioissa, joskus tuntuu liiankin hyvältä.
Sama asia on hoitajien kohdalla, kaukana on se 1900 alun aika jolloin hoitajan työ katsottiin hyvyyden silmin, onhan kerrontaa "sisar hento valkoinen" ja kutsumuksena tätä työtä pidettiin.
Tänä päivänä tekevät työtään, kuten kaikki muutkin alat, kuitenkin soisi, että alalle hakeutuisivat henkilöt joilla suuri empatian taito mukana kulkisi.
Palkkaukseen en ota kantaa, oikeus heillä kuin toisillakin on etujensa valvomiseen.
Työttömiä kohtaan suuntautuva kateus ei myöskään ole oikeutettua, syyt ovat moninaisia ja aika pieni prosentti taitaa olla heitä, jotka työteolla keinottelee, vaikkakin yleinen tieto on, että kaikki työ ei kelpaa, sitä sopii ihmetellä.
Minä joka olen aina työssä käynyt, tehnyt työtä mikä eteen on tullut, joskus kolmessakin työssä samana päivänä, mutta aina olen itse elämäni kustantanut.
Yhteiskunnalta ei ole apua tullut, en ole edes osannut kuvitellakaan moista, mutta ajat on muuttuneet, hyvään suuntaan kaiketi?
Lapsille on päivähoitokodit terveellinen opinahjo tulevaa sosiaalista elämää silmällä pitäen, siksi myös työttömänä olevien vanhempien lapset vertaistensa lapsien kanssa hyvän alun elämäänsä saa.
Fiinufammu nauttii kesän tulosta oikeaoppisesti, nyt on kuljettava silmät auki luonnossa, sitä minäkin yritän täällä kaupungin puistoissa harrastaa, onnekseni tuo puisto aivan takapihallani, siellä penkki missä istuen seuraan liikennettä kuin myös luonnon ääniä ja puiden lomassa olevia kukkapenkkien heräämistä kesään.
Veroeuroilla näitä ylläpidetään joten ihan hyvillä mielin siellä istuskelen, onhan ne myös minua varten tehty;)
Makriina emmehän pienestä säikähdä, ei muutama toivotus jostakin meidän ikäisiä koskevaksi säväytä, nämä sanojat perässä tulevat, mikä heidän kohtalonsa onkaan?
Tänään kerhotapaaminen ja siitä sitä iloa yhdeksi päiväksi ainakin riittää, iloa kaikkien elämään;) - Kaunis tiistaiaamu ja arkinen elämä taas elettävänä.
Hiekkoja eilen tieltä poistivat ja toivossa pian nurmikoiden putsaus, sitten voi jo ikkunoiden pesua ajatella.
Taivas kauniin sininen, herätessäni oli paksu sumu, tulvia ennustetaan, eipä tuo ihme lie, kun lunta niin paljon meillä oli.'
Mukava kun voi kevyemmin jo pukeutua, talvikengätkin joutavat säilöön.
Asuntojenhinnat siellä etelässä todella kalliit, meillä täällä Savossa tai ainakin meidän kaupungissa saa hyvän asunnon alle 100,000, omanikin arvioitiin alle sen, kolmio on ja keskellä kaikkea.
Luonto lähellä ja järviä joka puolen, tulkaa vaan tänne asumaan.
Ämmänkosken kuohut kutsuvat, siltoineen ja polkuineen keskellä kaupunkia.
Kalavesiä riittää niitä haluaville, lohta juuri istuttivat kosken kuohuihin.
Luulen ettei lämpimiä ajatuksia monellakaan ole noista Venäjän toimista ja mitä dementiaan tulee, ei oikein voi sellaista ajatella monenkaan kirjoittajan sairastavan, niin antoisia viestejä nojatuoliin tulee.
Ano 13,15, toivon ettet sinäkään dementiaan sairastu, sitähän emme kukaan voi noin vain huitaisten estää, tulee jos on tullakseen.
Tänään laulelemaan, kivalta tuntuu ajatuksenakin, saa taas lauluystävien kanssa jutustaa ja laulaa, paljon sitä ei tarvitse, kun mieli virkistyy.
Kivaa, keväistä päivää teille kirjoittajat ja lukijat, palaillaan;) - Verhohuoli poistui, nyt riippuu uuden sänkypeittoni kanssa sopivat verhot ikkunassa, tytär ne nopsaan sinne ripusti.
Sain muutenkin terapian hoitoa, kun murheitani julistin, joten sydän keveni ja taas jaksaa;)
En toki vaihda verhoja joka juhlapyhälle, nykyisin en edes kesää ja talveakaan huomio, nyt vaan juhlistin tuon tuskan ja vaivan nähneeni sänkypeiton kaveriksi uudet verhot ja pesua jo kaipasi edelliset.
Tuo uskontokin aiheutti pahaa mieltä, se ei ollut tarkoitus, jokainen uskollaan autuaaksi tulee, tätä lähinnä tarkoitin, en vaatimuksia kenellekään aseta sen suhteen.
Hienoa että sait kokea mukavan kokemuksen messuilta Makriina, sen verran olen minäkin asiaa seurannut, että kalliiksi on retrotavarat hinnoiteltu, vähän minulla mitään onkaan, mutta ei nekään meinaa kelvata jälkeläisille.
Joskus ostelin sillä mielellä, että perintönä kulkee, mutta nyt kaikilla omasta takaa tätä retroa on hankittu, joten ihan suotta rahojani niihin olen tuhlannut.
No tätä se elämä nyt on.
Laiskamato, olen kyllä minä myös kyseenalaistunut tapojani monen asian suhteen, ihan mukavuus syistä, verhoistani suurin osa on silittämättä siistit, se kyllä olisikin aika homma aina raudan kanssa heilua.
Ei kukaan minullekaan ole tullut sanomaan, että miksi noin tai näin teet, omassa päässä ne totut tavat elää.
Kiltti poika sinulla fiinufammu, kun tuon homman on omakseen ottanut ja apua sain minäkin, kun nöyrryin pyytämään, eikä ollut lainkaan vaikea tyttärelle, ei minullekaan.
Vielähän tuota hommaa pienempiin kiipeilyihin jäi ja jotain kai on yritettävä itsekin tehdä, ettei ihan kangistu;)
Vielä on arvoitus tuo Venäjän kohtalo, toivoisi pikaista ratkaisua, tuskaa jo riittää, niin monen ihmisen kyyneleet on ehtinyt virrata ja tuhot mittavat.
Vastuuseen olisi jouduttava Putinin kumppaneineen, sotaa heidän vallan halustaan käydään.
Nyt ruokailemaan, on päivää jo siihen malliin kulutettu. - Maanantaiaamuun on herätty ja pääsiäisen rippeitä aloitellaan.
Olin eilen yksivuotiaan juhlissa ja voi sitä tavaran määrää, mikä tälle pienelle tulikaan, entisten lisäksi.
Itse juhlija ei tuon taivaallista lahjoistaan piitannut, kävelyä yritteli, mutta huomasi kontaten pääsevän nopeammin.
Sivusta seuraajana olin ja totesin, että kyllä on mummo todella vain katselijan osassa,
lasten oikeat mummot roolinsa osasi, poliisisetäkin piipahti työn lomassa kummityttönsä juhlissa.
Kahvikuppia nenän eteen kantoivat ja iloitsivat siitä kun jaksoin tulla, miksi en jaksaisi, kun kyydin antoivat, huonoksi äidiksi ja mummoksi itseni tunsin, voi kamala minkälainen ihminen olenkaan,, saattoihan se ihan vilpitöntä iloa olla.
Vanhuusko tekee myös luulotautiseksi ja mitenkähän minua olisikaan pitänyt muuten huomioida, häpeä vanha ihminen.
Kyllä se niin on, että kaikki ei mene piirustusten mukaan (minun) ja hymyssä suin olisi jaksettava olla, vaikka sydän märkänis kuten Makriina mainitsit.
Aina ei elämä hymyile, vaikka itse syyllisyyden aikaan saakin.
Tänään tytär tulee pistäytymään, ajattelin josko pyytäisin verhot vaihtamaan, mutta nyt tässä pohdin, että jos kuitenkin itse sitten, kun aika koittaa.
Miten onkaan minulle vaikeaa tuo avun pyytäminen, olenkohan todella itsekäs ihminen?
Narsissi ruukku minunkin pöydällä pääsiäistä juhlistaa, en koskaan ole minkään kukan mukulaa saanut kasvamaan, nyt kolme amarylliksen mukulaa odottaa parvekkeelle pääsyä, sitkeä olen yrittämään.
Minun yöuneni aika tarkkaan 7-8 tuntia on, mutta silti päivällä torkahtelen.
Niin se on kuten ynnämuukin kerrot, minun mielestä uskonto ja politiikka ovat jokaisen oma asia, ketään ei niitä oman mieliseksi voi vaatia, joskin ei halua edes moista yrittää.
Olen omia kantojani uskonnon suhteen joskus kertoillut ja minun tapani ja uskoni on suoraviivaista, ei siitä voi numeroa tehdä.
Oikean uskovaisen elämältä vaaditaan paljon, pitää osata olla hyvä, puhumatta pahaa kenestäkään ja antaa anteeksi kaikki loukkaukset mitä saattaa joskus kuulla tai tehdä, siihen ei minusta ole, olen pitkävihainen, muistan kaikki huonoksi tulleet kokemukseni.
Tosin en ole täydellisesti uskovaiseksi nimitettyä tavannutkaan, kaikilla joku virhe on esiin tullut, tämä kai on sallittua, minulle sana uskovainen on vaativa.
Riittänee kun on rehellinen ja pyrkii oikein elämänsä kulkemaan, se minun ohjenuora, aina en onnistu.
Jopa tulikin tilitystä tai tykitystä, itsesäälin tuntemuksissa räpellän ja näin se purkaantuu, mutta huomenna kaikki on toisin;)
Vielä ehdimme tämän päivän pääsiäistä juhlia, pari viikkoa ja vuoden repäisevin juhla edessä, ei suunnitelmia, no vielä ehtii sopia jotain jos intoa moiseen tulee.
Taitaa jäädä yksin simalasin ääreen istumiseen, mutta katsellaan ja ihmetellään, hyvää ja mukavaa päivää toivotan, vaikka vähän synkistelinkin;) - Jatkoja vaan tälle pääsiäisen ajalle, vielä huominen juhlapäivä, eipä monta päivää kulu, kun vappua juhlimme.
Verhoja katselin, se ikkunan pesu ja verhojen vaihto mieltä kaivaa, tavallaan vappuun mennessä se homma on aiemmin hoidettu.
Sellainenkin ajatus on päässä pyörinyt, että jos koko touhusta luopuisi, se pieni hetki niiden kirkkaana pysymiseen on olematon, jos homman hoitaisi vaan sälekaihtimin;)
Niinpä taas arkisista asioista rupatan, nyt on juhla aikaa, mutta mielessä kun on, ulos vaan tulevat.
Tulihan sitä lasten pienenä ollessa hieman juhlistettua koristein pääsiäistäkin ja muniakin maalailtiin, mutta ei niin paljon kuitenkaan jouluun verratessa.
Ankeaa oli pääsiäisen aika minunkin lapsuudessa, siksi se pitkäperjantai pitkältä tuntui, samoin tammikuu ja marraskuukin, nyt kaikki hujahtaa pikavauhdilla.
Noin se on noiden kukkien ilmestymisen kanssa, ei hanget pelota, krookuskin aikainen kukka, sekin taitaa hyppiä aika rajusti, ei penkeissä pysy, näin muistelen maalla ollessani kokeeni.
Kyllä kevät on syntymisen aikaa luonnossa, muistan pionin punertavat alut ja helmililjojen esiin tulon, joka aamu näitä huomioita kävin katsomassa.
Nyt seuranani nuo koivut ikkunan edessä, niiden vihertymistä odotan, takapihalla puiston narsissit kukintansa aloittaa heti, kun lumikuorma sulaa.
Noin se on Hurskainen, skillat leviävät joka paikkaan, niitä ei pidättele mikään, on kai tuo koettu palstallakin;)
Kauniina mattona kuitenkin siniset läikät nurmikolla on.
Tuo aladoopi on niin tuttu, äitini sitä teki, ei meillä karjaa koskaan ollut, mutta kai ne tarpeet maalta haettiin, en muista lapsena siitä tykänneeni, en monesta muustakaan sen ajan herkuista.
Kotona kaikki melkein tehtiin, perunajauhot, saippuat, lehmän "pötsiäkin " äiti keitti, ikävän harmaata oli, ei houkuttanut edes maistamaan.
Herkkujani ei ollut lipeäkala ja rasvassa uivat makkarat, joita joulun aikaan tarjolla oli.
Ruisleipä juureen tehty oli herkkua, ei malttanut jäähtymistä odottaa, kun piti kovakuorisena saada maistaa, voi suli leivälle ja maistui.
Lauantaipäivä oli juhlan aikaa, kun uunista vaikka minkälaisia tuoksuja tuli.
Noista kirkkoasioista vielä, onhan suomalainen uskonto aika tiukan tuntuista, körttiläisperinnettä, mustiin pukeudutaan useinkin, tosin nyt on vapautusta ja iloakin alkanut mukaan tulla.
Kyllähän uskonto voi iloistakin olla, minäkin tykkään katsoa sellaisia iloisia ja uskossaan vilpittömiä esityksiä, eihän iloisuus syntiä ole.
Ilosanoma tämä ylösnouseminen on, joskin sitä edelsi ne kauheudet.
Mielestäni ei mitään hävettävää ole kulttuurissamme, se nojautuu aikaan, jolloin oli vaikeaa ja eläminen tuskaa täynnä, mutta maahan tulijat saavat omine kulttuureineen keskenään toimia, mutta maassa kuitenkin maan tavoilla, eli meillä on omat tapamme ja niihin pitää sopeutua muualta tulleet.
Facessa kerätään nimiä Suvivirren puolesta, aika outoa, että meillä vuosikymmeniä lauletun virren kieltoa edes harkitaan.
Taas mielipiteitäni julki toin, toivottavasti ei kukaan loukkaantunut, ne on vaan tämän mummon aatoksia;)
Hyvää jatkoa pääsiäisen viettoon;) - Huomenta ja hyvää lankalauantainaamua, taivas kauniin vaalean sininen ja täysikuu ilahdutti aamukahvillani.
Ano 9,07 sait kokea luonnoneläinten kisailun seurantaa, ei kai poikasia olleet, eikös jänis synnytä hankiaikaan?
Täälläkin isot jänikset joskus aamulla loikkivat teiden yli, mutta katukuvasta poistuvat päivän alettua.
Hyvin meni Pitkäperjantai, ei yhtään puhelua, ei vieraitakaan paitsi yläkerrassa asuva talon puheenjohtaja, hän korjasi radioni soivaksi.
Ihana omistaa tuollaisia naapureita.
Totta tuo mitä Neeassa sanot tuosta kameran mukana pitämisestä, tai nykyisin kännykkä saman asian ajaa, pieniä tilanne kuvia saisi tallennettua.
Minä olen jo kuvaamiseenkin innon kadottanut, enää en oikeita kuvia halua tallennettavaksi, albumeja jo toistakymmentä ja mihin joutuvatkaan kuoltuani?
Tietokoneella on paljon kuvia, tikulle otettuja ja pilveen siirrettyjä, en ehdi koskaan niitä katsella.
Paljon on koronaa täälläkin vaikka puheet vähentyneet ja jopa jokapäiväisiä nämä toteamukset on, mutta nyt huomio on kiintynyt aivan toiselle suunnalle.
Tunnistan tuon kaipuusi mökille, samoja oli ikävät minullakin parikymmentä vuotta sitten, vieläkin ikävä mieleen tulee, kun satun kuvan näkemään, sama myös koirani kuvan edessä joskus ikävääni itken.
Maalasin koirani kuvan ja vaikka ei hyvä olekaan, hyvin tunnistaa, pieni ihana ystäväni sekin.
Tuo ortodoksisuus on jäänyt vieraaksi, vaikka se mieheni usko olikin, hän itse ei kirkossa muistini mukaan käynyt, mutta anoppini lauloi kuorossakin ja nyt kälyni päästyään kirkon lähelle siellä käy paljonkin.
Paljonhan se poikkeaa luterilaisesta, mutta kun nämä asiat on omassa mielessäni ja kirkkoa en juuri kaipaa, tosin luterilaista uskoa tunnustan.
Jokainen uskonsa valinnee ja autuaaksi tulee, minä varsinainen pakana olen;)
Nyt voin kuunnella mielimusiikkiani, kun radioon virtaa saatiin, paljon levyjä, operetti sävelistä, Andy Williamsiin ja Ivan Rebroffiin ja paljon muuta, siivouskin sujuu musiikin tahtiin;)
Tein rahkapiirakan ja se onnistui hyvin, nyt sitä yksin nautiskelen, huomenna menen pojan tyttären luo juhlimaan yksi vuotiasta.
Rauhallisesti on pakko ottaa, kun jalka ei nouse entiseen malliin ja eihän meillä kiire paina demeter malttia vaan mieleen;)
Kauhukuvia ei minulle jäänyt pääsiäisestä, paitsi tuo niin pitkänpitkäperjantai, toki pääsiäisen sanoma on mieleen iskostunut väkisinkin tähän ikään ehtineenä ja joskus on ehkä vakavoitunutkin asian tiimoilta, nykyisin tämän päivän elämä tuskaa tuottaa, sitäkin yrittää mielestä pois saada.
Vahva usko kantaa, uskoipa sitten mihin tahansa ja se ilosanoma löytyy eri kohteistakin jos onnistaa.
Minä yksi tavallinen tallaaja en kovin suuria odotakaan, elän elämääni, mihin hyvin vähän mitkään asiat vaikuttaa, itsepäinen olen kaikessa.
Kyllä se kohta alkaa ruoho vihertää, ollaanhan jo päästy loppukuulle huhtikuutakin, nyt vaan seurailemaan puiden vihertymistä ja kevään todellista tulemista.
Munarikasta pääsiäisen jatkoa;) - Hyvää Pitkäperjantaiaamua, harmaata on, mutta ei sada.
Kaupunki nukkuu, yksi koirankuljettelija jo hereillä, taitaa olla niin, että nämä koirulit vaativat määräaikaan ulos menoa.
Lumet on kadonneet melkein kaikki tästä ikkuna näkymästä ja tietkin jo hiekasta puhdistettu, että hyvä olisi lenkille lähteä, kovin suurta halukkuutta en nykyisin siitä tunne, laiskimus olen.
Onkohan tämä päivä pitkä, kuten lapsena oli?
Satunnaisen kävijän kanssa olen samaa mieltä, Hurskainen on persoona ainakin kirjoitustensa kanssa, huumorimielellä asiat esille tuo.
En usko ollenkaan, että moittimiselta sanasi kuulostaisi, ihan oikea toteamus, hiljaista on ollut.
Voi olla syy yleinen väsymys, tai sitten mieli maahan mataa näiden median jatkuvaan ikävään viestintään.
Olen monella suulla kuullut kerrottavan, että ei saisi miettiä asiaa liikaa, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että aina taustalla nuo ikävät viestit elää.
Itse olen yrittänyt elää arkea kuten ennenkin, löytää mukavia asioita tehdäkseni ja jopa hellitellyt itseäni jollain mieleisellä ruualla, siitäkin meinaa tulla paha mieli, kun ajattelee sitä tuskaa mitä sodan myötä koetaan.
Todistelen itselleni, että minua ei kukaan kuule, jos kuulisivat sota loppuisi lyhyeen.
Enpä nyt näitä aatoksiani tällä kertaa enemmän tuputa, toivottelen rauhaisaa Pääsiäisen alkua kaikille ja kiitokset Miaelinalle Hurskaiselle ja Satunnaiselle kävijälle ilon ja toivon toivotuksista! - Huomenta, Kiirastorstai ja pyhät edessäpäin.
En muista onko koskaan aurinko Pitkänäperjantaina paistanut ja nyt harmaa taivas sitä samaa ennustaa.
Juhlapyhien vietto on kohdallani kokenut mielenkiinnon puutteen jo vuosia, yksin ollen ei viitsi panostaa kovin paljon mitään poikkeavaa.
Rahkapiirakka pullapuolella ja mämmiä tuokkosellinen, ruokapuolella sitä mitä tarjolla oleva miellyttää, munia syön paljon muutenkin.
Pajunkissoja olisin toivonut maljakkoon, mutta eipä kohdalle ole sattunut, eiköhän se suju pääsiäinen näinkin.
Hyvät unet olet saanutkin Neeassa, minulla kahdeksan tuntia ennätys ja heräilen pari kertaa yössä, onneksi ei valvonnaksi käänny, uni tulee takaisin.
Nuo vaivat tahtoo mukana kulkea, jos niitä joskus on osalleen saanut, sitkeys ja muistamus siitä, että liike on lääke voi vaikka auttaa vaivojen kohdalla.
Ramoonalla aina noita tapahtumia kulttuuri riennoissaan, rikasta on anti sinulla silläkin puolen, täällä meillä huomattavasti vähemmän, mutta kai mahdollisuuksia joskus olisi, mutta se lähteminen on niin vaikeaa.
Voin kuvitella millä innolla seuraat kesän tuloa, kun pääset taas pihaasi kaunistamaan, luonto on niin lähellä, käsin koeteltavissa.
Nyt se perunamaa kannattaisi laittaa, kun uhkakuvia ruuantiukkuudesta antavat vihjeinä.
Lammasta en ole koskaan laittanut, nyt aion mennä mahdollisesti tulevalle särä retkelle siinä lampaanlihan kanssa teen tuttavuutta.
Ano 8,32 noinhan se meni, lauantai oli se varsinainen juhlimisilta, tanssimaan kiirehdittiin, minäkin olin jo rippikoulun käynyt, kun tanssipaikkoihin pääsin, komento oli kuopuksella kova, vanhemmat ja isommat sisarukset huolen siitä pitivät.
Vähälle jäi tanssimiset, kun naimisiin jo 19 vuotiaana kiirehdin, mutta eipä tuo harmita, osani sain;)
Lauantait oli todellakin työpäiviä puolipäiväisinä, en muista käytiinkö tansseissa keskellä viikkoa, eiköhän.
Minun korotus oli paljon vaatimattomampi, mutta suu säkkiä myöten on opittu koko elämän ajan elämään ja sujuuhan se melko hyvin.
Ruokahalu ei vielä ole hiipumiseen päin, kaikki melkein maistuu;)
Todella olisi nämä "herrat" laitettava lukkojen taa ja koulutusta omin lääkkein, ehkä jossain tuntuisi.
Nyt asialle apteekkiin ja kahvia ostamaan, kun kaksi pakettia 8:lla eurolla voi saada, sehän on jo melko halpaa;)
Hyvää laskeutumista Pääsiäisen aikaan. - Huomenta keskiviikkoaamuun ja pikkulauantaihin, miksihän tätä on näin aloitettu nimittämään?
Olisiko, että sauna ruukattiin lämmittää keskellä viikkoa, ainakin maaseudulla, nyt sitten lenkkisaunat usein keskiviikkona lämpiää.
Lumet alkavat ympäristöstä katomaan, vain kasat joita pihoihin on kasattu vielä talvesta muistuttaa.
Pikkulintuja runsaasti jo ilmatilassa ja eilen kaksi joutsenta lensi näköpiiriini, ihanaa odotusta tämä kevät aika.
Hurskaisen suuttumukseen varmaan jokainen maassamme osallistuu ja noita kauheuksia pohtii.
Ukrainasta tulleita on paikkakunnalleni tullut tiedotusten mukaan noin sata ja kaikille koti laitettu, tavaraa kerätään, nyt viimeisenä jokaisen mahdollisuus apua antaa ostamalla kauppoihin kassi tavaraa lähinnä ruokapuolta.
Hyvin on kaikki hoidettu ja elämä yritetty mahdollisimman miellyttäväksi tehdä, ikävästä ja surusta kärsiville.
Kuuntelin aamulla uutisia myös Pohjois-Korean ydinase kokeiluista, missä näiden johtajien ajatukset oikein pyörivät, kun tuhoaminen pääasiana aina vaan.
Kansa kärsii, mistä tämä nöyränä oleminen oikein johtuu, pieni joukko hallitsee ja kurjistaa kansojen elämää.
Mieletön on maailman johtajien vallan halu ja rikkauksien kerääminen.
Noita mielipuolia on maailmaan kautta aikojen kuulunut, kuinka monta ihmistä on heidän mielijohteisuuden vuoksi elämänsä joutunut päättämään.
Totta tuo mistä mainitsit ano 13,17, tottahan myös asumisen menot nousevat, talot vanhenevat ja korjauksiakin eteen tulee, mutta aina se vaan mieltä kirpaisee tämä omistajana olo;)
No samassa suhteessa vuokra asuntojenkin kulut nousevat, kun kaikki tarvittava nousu suunnassa on.
Kateutta en tunne mitään, en ketään kohtaan, jokaisella omat rasitteensa, asuipa omistus tai vuokra asunnossa.
Eipä taida löytyä tuotetta minkä hinta laskisi?
Tässäpä tämän aamun mietteet, nyt pannukakun paistoon, vien tänään kahvileivän Skippo kerhoon ja yritän poiketa tavanomaisesta pullasta;)
Yllätyksiä ihmismieli kaipaa, nyt yritän tällä tapaa, päivän onnistumista teille kaikille;)