SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- No niin, taas tuli vääriä sanontoja, mutta joka miehen oikeus on onkia järvestä mato ongella.
Jospa naapurin setä vaikka kalat toisi, näin meillä usein tapahtuu;)
Harmi jos ei löydy järveä läheltä, sitten ei ongita.
Ei vielä ruoka pulaa, mutta monella suulla on kerrottu, että hinnat ainakin nousee ja huomaamaton on, jos ei ole jo huomannut näin käyneen.
Raaka aineet ei kovin paljon maksa kukkoon, jos itse kalat pystyy onkimaan ja sähköä menee kumminkin aika vähän, kun alku vaan kovalla paistetaan ja haudutetaan pienemmällä ja syömistä monelle hengelle.
Tuontiruokien hinta nousee ja saatavuus vähenee, toivottavasti puheeni on väärä ja mitään uhkia ei suomeen tule.
Median hehkutus vaan, toivottavasti - Kaunissää+jatkuu+ja+mukava+seurata+kevään+ääniä+ja+lintujen+vilkkaampaa+liitelyä.
- Maanantai ja uusi viikko, kaunis aamu, kahvipöydässä sain ihailla isoa komeaa kuuta, sen painuttua näkymättömiin, toisella puolella aurinko teki nousuaan.
Kevään tulo jo vauhdittunut, linnut alkavat etsiä kumppaneitaan, talitintit jo huhtikuulla pesän rakentamisen alkaa.
Vaikea uskoa, että jossakin taisteluja käydään, varmaan sielläkin aurinko nousee ja laskee välittämättä vallitsevasta olotilasta.
"Sataviisipäivää" se on ollut kestämisen rajoilla monella ja taistelukentille moni elämänsä päätti.
Miten vielä tänä päivänä tätä kauheutta pitää jatkaa, eikö historia kerro joillekin mitään?
Pelolla halliten tämä kai mahdollistuu, tämän tietoyhteiskunnankin voimatkaan ei rauhaa pysty rakentamaan.
Kiitos mielin sodanuhreja muistamme ja voisimmepa vakuuttaa, ei koskaan enää tarvitse sotaa.
Minulla ei kovin paljon muistikuvia sodasta ole, mutta kyllä se hätä lapsen mieleenkin tarttui, ja sen huomasi siitä kaiken ruuan ja muun elämään kuuluvan puuttumisesta.
Vieläkin muistan äidin vaikeudet saada ruokaa riittävästi viisi henkiselle perheelle, en nälkäisenä nukkumaan mennyt koskaan, mutta äidille oli rankkaa kiertää maalaissukulaisten luona saadakseen välttämättömimmät eväät.
Sodan pitkittyessä tuli puute kaikesta, kaupasta sai eioota, vaatetta ei saanut ja paperikengissä kulkivat.
Tanssimasta kiellettiin, mutta muistelen nurkkatanssien nimellä nuoret sitäkin iloa elämäänsä nuorten tavoin hakivat.
Vielä naimisiin mennessäni pula näkyi, joskin sitten jo alkoi kauppaan tavaraa tulemaan.
Mitähän ihmiset tuumaavat jos ruoka ja vaate kortilla hankittavaksi joudutaan laittamaan, siinä ei purinat auttanut, jospa varmuusvarastot helpottavat, jos pula ruuasta tulee, hintojen nousu jo nyt vauhdissa.
Näitä uhkakuvia ei pitäisi edes kertoa, mutta viitteet siihen suuntaan on.
Tuo 1400 on iso raha pienellä eläkkeellä olevalle, jolta jo lääkkeet suuren osan lohkaisee.
Kyllä terveyskeskukset on juuri sen vuoksi aikaan saatu, että palvelut kaikille mahdollisia rahapussista huolimatta, minusta onnistunut hanke, aivan kuin kouluttautumisenkin järjestelyt.
Tokihan jokainen niin halutessaan voi mennä yksityiseen lääkäriin, mutta tällä järjestelmällä yhteiskunta helpottaa vaikeimmissa asemissa olevia.
Mielellään veroja maksaa tämän tapaisten uudistusten kohdalla, se on sitä kakun jakamista ja helpotusta tiukemmalla oleville.
Hyvin on minua palveltu, taas tuli kutsu kokeisiin ja ilman euroja sen saan sujumaan.
Hurskainen mainitsit tuon kouluun menon, olihan se jännää ja pelkoakin tuotti, osaako sitä edes käydä ja oppia jotain.
Minulla oli vanha vihaisen näköinen opettaja eka luokalla ja se vielä pelkoa lisäsi.
Muutimme Viialasta, Vuohijärvelle ja siellä oli nuori mukava opettaja, hän sai koulun käynnin tuntumaan hauskalta, vaikka hiihtokilpailussa viimeiseksi jäin;)
Nyt katselemaan mikä on tämän päivän tekemiset, vai aurinkoako rupean palvomaan;) - Kaunista sunnuntaiaamua, nyt aurinko hellii.
Kuuntelin eilen radiota ja hyvä mieli tuli, kun asiantuntija noita samoja iloja peräsi mistä minä aina vaan puhun, ilon etsiminen ei toki ole sitä, että unohtaisimme surun mikä keskuudessamme elää, vaan jaksamista se auttaa.
Muistelin sitten, että noin tapahtui myös sota-aikaan meilläkin, viihdytysjoukot kävivät rintamalla iloa nostattamassa, ei ihminen jaksa surua, ilman ilon pisaroita..
Sepä nyt siitä ilosta, Makriinan kanssa samoin aatoksin tuosta keräyskonsertista, hyvä oli kansan karttuva käsi.
Kaikista laulajista en tykännyt, mutta mainitsen Valtteri Torikan laulamisen, vähäeleinen, mutta ääni niin tunteisiin vetoava ja Robin tietysti, söpöläinen;)
Hienoa , että laulajat näin panoksensa antoivat, hyvä mieli tuli.
Yhteiskunnan varoista ne hoidot olisi saatavan koska jokainen veronsa maksaa, kaikki läheskään ei näitä palveluja tarvitse, mutta aina paremmin pitäisi riittää tarvitseville.
Kovin eriarvoiseen asemaan joutuvat ihmiset, kun kaikilla ei sitä mammonaa ole kertynyt, mistä syystä kellekin, joten rahalla ei onnistu terveyttään ostamaan.
Sopisi olettaa, että hoidot olisivat täysipainoisia terveyskeskuksissakin, ettei apua tarvitsisi hakea eurojen mahdilla, lääkärit varmaan yhtä hyviä tai huonoja tilanteen mukaan.
En ole yksityistä lääkäriä käyttänyt sen ajan jälkeen, kun nämä systeemit luotiin, ennen oli kunnanlääkäri jonka turviin mentiin apua hakemaan ja hyviä olivat ainakin minua hoitanut vanha lääkäri.
Demeter juuri noin, sosiaalipuoli on huolissaan nuorten mielenmasennusten lisääntymisen vuoksi, heille sodankauhut ovat uusia, ainakin näin lähelle uhkan tullessa, joten iloja ja tavallista arkea pitäisi pystyä elämään.
Ano 9,25 sanoit tuosta yhteiskunnanmaksamisesta, näin on, mutta miksi ei aina nuo palvelun saannit onnistu muuten kuin maksamalla yksityiselle, eikö tässä juuri ole kysymyksessä, että euroilla on mahti.
Nyt uhkana oleva hoitajalakko on omiaan lisäämään jonojen pituutta, epäkohtien korjaaminen ja lakkoilu on kaikkien oikeus, mutta voi olla, että myötätuntoa ei nyt ajankohdan huomioon ottaen kaikilta riitä.
Toivotaan, että sekin asia selviää neuvottelun kautta, siirrettiinhän lakkoa kaksi viikkoa, että yhteisymmärrykselle löytyisi hyvä lopputulema.
Tuo sota on lähellä, se on huomattu, ei millään voi olla kuulematta, mutta on se huomattu muutenkin, hinnat on nousseet huomattavasti ja nousee yhä.
Katselin kauppaan tuotuja viidenkilon jauhopusseja, varmaan jotakin tämäkin enteilee, että tiukkuutta on tiedossa.
Toivotaan nyt hyvää kesää, että viljelyt kaikilta osin onnistuisi ja satoa omasta maasta mahdollisimman paljon saataisiin.
Paniikkiin ei pitäisi kuitenkaan langeta, asiat on aina hoituneet ja ihmiset sopeutuneet oleviin olosuhteisiin.
Tässäpä tätä tuli taas juttua mummon suulla, jolla kaikesta ei tietoa läheskään, jotain kokemuksia kuitenkin.
Sydämen hyvyys ja empatia on herännyt, näin on hyvä jatkaa, muistaa toisen hätä ja apua antaa mihin pystyy ja toivoa ylläpitää siellä missä synkäksi menee.
Ei ollut iloa tässä aamussa saarnassa, mutta ulos katsoen, siitä se alkaa sujua;) - Huomenet, nyt lupauksia aurinkoisesta lauantaipäivästä, aivan kauniin vaaleasinistä taivas näyttää.
Lumi sulaa kovaa vauhtia ja lammikoita syntyy sopiviin painalluksiin, ajotiet jo sulaneet.
Mieltä kummasti nostattaa, vaikka taustalla nuo sotaiset uutiset päälle tuppaa.
Joku ano oli pahoillaan, kun ilon aiheita pyrin esiin tuomaan, itken vaikka jatkuvasti, jos sillä asiat korjaantuu.
Niin itsekäs olen, että koetan etsiä jotain valoisampia asioita, mitä media tuo esille, ei niiltä voi välttyä, ei ole tarvekaan, mutta omat voimatkin suremisessa on otettava huomioon.
Surua olen elämässäni kokenut ja tiedän miten mieli voi tarvita lääkitystä, kun oikein todella suruun uppoaa.
Kai siitä syystä yritän pitää mieltä virkeänä tässäkin tilanteessa,, vaikeaakin se on, mutta aina pieni ilon aihe mieltä nostaa, kaiken uhkan ja pelon keskellä.
Demeter tuon kipuilunsa kanssa myös harmia kokee ja luonnetta se vaatii, että jaksaa parempaa toivoa ja odottaa.
Minä luotan terveyskeskuslääkäreihin, vaikka olen kuullut paljon juttua siitäkin, miten siirtyvät yksityiselle ja rahan voimalla sitten tervehtyminen tapahtuu.
Rahalla on mittava teho.
Kokemukseni lääkäreiden taidoista myös terveyskeskuslääkäreinä yhä pitää ja arvostan lääkäreitä, jotka työnsä hoitavat ilman rahan kiiltoa silmissä.
Paljon moititaan tätä yleistä terveydenhoitoa, mene ja tiedä, minulla se on toiminut hyvin, vaikkakaan en polviani kuntoon ole saanut, senkin ole yrittänyt laskea ikäni johdosta olevan vaivan.
Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän vaivat ilmenee, nivelet kuluu.
Yhteiskunnalta en ole muuta saanut kuin lapsilisät kahdesta lapsesta, joten oletan kuuluvani terveyspalveluiden osalta saantipuoleen.
Demeter kyllä minäkin odottaisin, jos suinkin voimia kärsimystä kestää on, toivotaan asian pian korjaantuvan.
Pitkäaikainen korona vuoroasi siirsi ja nyt nämä apua tarvitsevat sotaa pakoon tulevat osin jonoja jatkaa, muuta ei voi kuin toivoa yllä pitää.
Joskus tuntuu, että ihmisten kärsimyksillä ei rajaa ole, mutta kuitenkin asiat hyväksikin joskus kääntyy, näin uskon sinunkin kohdallasi tapahtuvan.
Melko tiukka paikka se oli minullakin mieheni kuoleman jälkeen, kaksi pitkältä tuntuvaa vuotta meni, ennen kuin valoa elämälle alkoi näkyä ja nyt jo 22 vuotta olen yksin selvinnyt.
Makriinan viestiin on helppo yhtyä, vaikka kaikki maailman asiat on huonosti, silti kaikki tapahtuu kun aika koittaa, lumet sulaa, aurinko paistaa, suremisesta huolimatta valonpilkahdukset esiin tulee.
Sotaa on käyty maailmalla niin kauan kuin minä muistan, jossakin kolkalla aina ihmisiä tapetaan, auttaako asiaa, jos täällä mustiin pukeudutaan ja surraan, ei varmaan, keskitytään auttamiseen voimiemme mukaan ja näin tälläkin hetkellä tehdään, vai teetkö ano 9,36?
Tarkoitus ei ole pahaa mieltä todellakaan lisätä ketjussamme ano 11,12, vaikka elämän ikäviä asioita sivutaan, jospa aina kuitenkin jotain mukavaa tapahtuu ja hetkeksi voimme pahan mielemme unohtaa, onhan ilon aihe vaikka lapsen syntymä tai joku juhlapäivä,.
Koronan myötä jo paljon ilon aiheita katosi ja nyt tämä sota ja sen pelot lisää kuormaa, mutta eteenpäin vaan mennään, niitä ilonkin aiheita etsien.
Ano 9,21 kiitos toivotuksista, samoin kaikkea mukavaa sinulle myös, ja hymyyn veti suun kun viestisi huomasin;)
Nyt näihin viikonlopun hommiin, melko virkeällä mielin, vaikka lehtikin oli täynnä noita sotauutisia, silti sielläkin auttamisesta ja myötäelämisestä kerrottiin, näin varmaan ajatukset kulkeekin. - Huomenta viikonlopun alkuun sää harmaa, sitkeässä on auringonpaiste, aivan kuin tuo sodan lopetuskin, mutta kaikki aina aikanaan selkiintyy, näin on toivottava.
Vaikea on selkeitä asioita tuosta sodan tapahtumista kertoa kenenkään, ei edes presidentin,
puheen kuuntelin ja kaikki toimenpiteet arvioidaan ja tehdään tapahtumien eteen tullessa.
Media osaa hehkuttaa taidokkaasti, uhkakuvia monella suulla, mitään ei voi varmuudella sanoa.
Elämme toivossa, pahinta peläten, näin se nähtävä.
Yksi asia on kuitenkin varmaa aurinko pian esiin tulee ja lumet sulattaa.
Hyvät asiat tänä päivänä on voimia antavia, kuten Melina totesit ja ainahan teiltä sinulta ja Neeassalta iloisina viestit lähtee.
Kaksi viikkoahan siitä on, kun sota alkoi, lyhyt muussa elämässä tämä aika, mutta pitkältä on nyt tuntunut, kuunnella aina ja aina arvioita tilasta, josta kukaan ei varmaa osaa sanoa.
Yhden miehen tahdostako kaikki on kiinni?
Sisältöä elämiseen olisi löydettävä muutakin kuin tuo uhka mikä mieltä painaa, vaikeaa se on, yölläkin kummittelee kaikki päivällä mietityt.
Ennakoitu kevään tulo aiheuttaa uhkia, viljelyksillä työ saada siemeniä maahan, lannoitteet uhkaa loppua ja varmaan märkyyskin esteenä tämän suuren lumimäärän vuoksi.
Ruuan suhteen varastoa muutamaksi päiväksi on myös keskusteluun tullut ja sekin pelkoa lisää, uhka alkaa todella tuntua todelliselta.
Näillekään uhkille ei ole taitoa estettä laittaa, tulee mikä on tullakseen, ainoa toivo on, että järki voittaa.
Olisiko Kiina se maa, jolla on kykyä rauhoittaa tilanne, tätä toivokaamme.
Täällä on hiekoitettu nuo pääväylät aika hyvin, joten enköhän pystyssä edelleen pysy, varaston täydennys, ottaisiko jonkun hernekeittopurkin varavarastoon.
No ehkä jätän vielä hyllyyn, en jaksa kaikkia uhkia kuitenkaan uskoa.
Mukavaa viikonlopun alkua kaikista uhkista huolimatta ja eletään kuten tähänkin asti, iloitaan jos iloa ilmaantuu ja surukin vastaanottaen, asioille emme voi mitään.
Kaikille hyvää perjantaipäivää;) - Huomenta kahdeksan asteen pakkasesta ja harmaasävyisestä maisemasta.
Markkinatorin läpi kävelin eilen, mutta eipä ostoksiin mikään houkuttanut, väkeä ei kovin paljoa ollut, ehkä aikansa eläneet nämäkin tavat.
Nykyisin uusia pelitapahtumia ilmoitellaan golfin ja muun vastaavan tapaisia ja kuntosalit täyttyy, meikä mummo ei aavistakaan mitä kaikkea tarjolla on.
Sivusta katsojana ja ihmetellen vaan seurailen.
Niin se on kuten Hurskainen kirjoittaa, vauhti hiipuu, kaikki hidastetusti tapahtuu, mutta hyvä näin.
Hirvittää ruokakauppaan mennä, kun hintalappuja katselee, melkein kaikkeen euron korotus, nopsaan se sodan vaikutus tännekin ehti, kovin pieniksi on varastot menneet.
Kissalla kevään läheneminen herättää haluja tavata toisia lajitovereita, eikös niin ole ihmisilläkin, tosin ikä siihenkin haluun suojan antaa;)
Tänä aamuna juuri kuulin miten neuvoivat välttämään sodasta puhuminen lasten kuullen ja muutenkin, jokapäiväistä, totuttuja tapoja noudattaen elämä pitäisi sujua.
Ahdistus mitä aikuiset tuntevat pitäisi voida olla välittämättä lapsille, lasten mieli ei sellaista kestä, ymmärrys sotaa kohtaan peilautuu aikuisten välityksellä.
Lapsen on hyvin vaikea ajatella, että tappaminen on sallittua, eihän se pitäisi ollakaan, selitä se sitten lapselle.
Muistelen omaa sodan aikaa ei se suuremmin leikkejä estänyt, mutta taustalla pelko kuitenkin oli ja tiukkuus kaikesta sitä lisäsi.
Silloin ei tietoa lentänyt joka ovesta kuten tänään tekee ja kun ei ruusuilla tanssimalla muutenkaan selvitty, niin ehkä pienemmin vahingoin selvittiin.
Vapaapäiviä minullakin monta ja kivalta se tuntuu, vaikka mukava jossakin väliin käydä, muistaa mitä päivää milloinkin eletään;)
Radio taas kertoi huomenna olevan kuusi minuuttia pidempi päivä kuin tänään, siitä se kesä tuloaan tekee.
Eihän noilta sotakuulumisilta selviä, vaikka ei koko ajan seuraakaan, joka puolelta tietoja tulee ja menipä minne tahansa, aina puhetta siitä riittää.
Media hehkuttaa joka asialla, erotappas siinä se totuus asiasta.
Minä vajaa 21 vuotias, kun tytär syntyi, joten jälkipolveakin on ehtinyt jo aikuisikään.
Pojan tyttäret kumpikin yli 30, kun lapsensa saivat ja ammatit kummallakin, kai vielä lapsia haluaisivat, ellei tämä pelkotila ole haluja vienyt.
Pitkä olikin vauvojen syntymäväli, kun tyttärenlapsenlapset jo rippikoulun käyneet.
Sitä viidettä polvea voisi jo odotella, mutta ei taida intoa olla asiaan, haluavat elää nuoruuttaan.
Anoille muistutan, että aika usein on viestien lopussa tervehdys kaikille, siinä ne onnittelut teillekin tulee;)
Nyt sauvat käteen ja kävelemään, halua ei ole, mutta kova vaativa ääni sanoo, että nyt menet ja tottelen kiltisti,,, omaa itseäni;)
Jaksakaa pitää toivoa yllä, kyllä kaikki selventyy. - Huomenta harmahtavaan aamuun, päiväksi odotetaan kauniimmaksi sään muuttuvan.
Tyypillinen markkinasää, melko varma tapaus, maaliskuun ensimmäinen täysi viikko ja meillä markkinat.
En muista koska olisin markkinoilla käynyt, sekin perinne on kadonnut.
Ville Haapasalo tarjoilee jotain ihmeellistä pikku kauppani edessä, mutta ohi senkin tapahtuman kuljen, kerhoon kyllä menen, mutta ei mikään houkuta enää.
En koskaan mikään tapahtumien perään huutelija ole ollut, ehkä paljosta jään ilman, mutta en kaipaa mitään niiden antamaa ahaa hetkeä;)
Kaikki ihmeellisyydet jo aivan turhiksi koen, olen kai muuttumassa erakoksi;)
M-lena kiitos viestistäsi, ole huoleti meitä tumpeloita riittää, mutta yritetään vaan mukana kulkea.
Sanonta kuuluu, vierivä kivi ei sammaloidu, jospa näissäkin asioissa se pätee;)
Kyllä nuo uhkat mietityttää, mikä onkaan elämä, jos esimerkiksi sähkön saanti loppuu, eipä silloin viestejäkään laiteta, puhumattakaan ruuan loppumisista.
Eipä manata, vaikka nuo uhkat esiin joka päivä tuleekin, tuo pankkikortin käyttökin yleistynyt, miten sitten jos rahaakaan ei saa?
Kaikista ennustuksista huolimatta en jaksa uskoa kaiken tämän eteen jouduttavan.
Onnittelut syntymäpäiville myöhästyneesti sekä Neeassa ja Demeter, onnea aina tarvitaan.
Poikani muutaman päivän perästä myös vuosia lisää saa, alkuvuosi onkin merkkipäivien vieton aikaa, sitten heinäkuussa alkaa toinen suma, tytär sen aloittaa.
Meillä muutamia syntymäpäiviä sattunut peräkkäisinä päivinä, pojan nuorempi tyttö syntyi mieheni syntymäpäivän aattona, hänestä tulikin sitten ukin tyttö.
Poikani ja anoppini peräkkäisinä päivinä ja minä ja appi samana päivänä, vuosiluvuissa vähän eroja;)
Emme kilpasilla ole demeter, jotain kivaa jokainen varmaan osaa, tuskin kuitenkaan kehua kannattaa kenenkään, ollaan mitä olemme.
Eliaanalla taas syntymästä saatu onnen hetki, lämpimät onnittelut ja perään toivomus, että elämä sujuisi rauhanomaisena tämän pienen tyttösen kohdalla.
Nuo keräykset ovat hyvin epäilyjä herättäviä aika usein, mutta sinisilmäinen olen ja kaikkeen osallistun pienin summin, väärinkäyttäjät joskus tuomiolle joutuu, omatuntoni on puhdas siltäkin osin.
Pakolaisia tullut naapurikuntiin ja valmius myös kaupungilla on heitä ottaa, avustusten määrä on suuri ja jo suomessa asustavat Ukrainalaiset apua antavat kotiutumaan mahdollisuuksien mukaan.
Kiitos fiinufammu naistenpäivä onnitteluista, minä senkin päivän unohdin, mutta vielä voi toivottaa naisille kaikkea hyvää, myös miehet sitä tarvitsevat, siis heille myös onnen toivotukset.
Eilen lauluryhmämme sai suklaa karkit eräältä laulukaverimieheltä, huomaavaisia miehiä löytyy, serenadinkin melkein saimme, mutta laulun sanat ei muistuneet, mutta haitari sävelen muisti;)
Nyt se paremman päivänsää alkaa varmistua, auringon valo taivaalle näkyviin tulossa, joten aurinkoista päivää kaikille toivotan;)
Pysy sisällä niin kauan, kunnes lumi katolta alas tulee, demeter, ei siihen kauan mene, kun aurinko töihin ehtii. - Huomenta, lumisade jatkuu, mieli maata mataa, mutta ylös on noustava kaatumisen jälkeenkin, eikö samoin mieli kohene, kun mieltään kohottelee;)
Aiheita ei iloon kovin paljon, mutta pienestävoi purot virrata ja joeksi muuttua, näin uskon;)
Aina vaan noita ikäviä uutisia kuulee maailmalta ja täällä kirjoittajien tekeminä, mutta eipä välitetä.
Nuo viestien kohdentumat omalta osaltaan väärinkäsityksiä aiheuttaa ja myös omat niin selkeästi kirjoitetut viestit väärin ymmärretään ja vihjailut luku erikseen.
Jos jollekin on moitteita tarjolla, osoitetaan reilusti ne hänelle, jää miettimiset sikseen.
Yksi hyvä asia kuitenkin on, että pakko ei näihin tuoleihin ole istahtaa, voi tuntonsa muualle purkaa.
Demeter, en edes ajattele tai muista, että et vielä tätä ikäluokkaa ole, aivan sama, mukava on viestisi lukea ja paljon olisi pois, jos et mukana olisi.
Samoin kaikki mukana kulkevat eri-ikäiset, ei teistä mitään ikävää sanottavaa, kiva kun jatkuvuutta teidän ansiosta tulee.
Itsevarmuutta en tunne, hyvinkin vähätaitoinen olen ja joskus ihastelen teitä toisia niin monia asioita osaavia, ehkä minulla on sitkeyttä, en helposti anna periksi, jos mielestäni asiani on oikeutettu.
Mitään pätemisen tarvettakaan en tunne, olen rehellisesti sitä mitä olen ja samaan tyyliin olen teidät toisetkin kirjoittaja kaverit olettanut, siksi kai viestittely mukavalta tuntuu;)
Ehkä sieltä vanhimmasta päästä olen ja siksi on ihana ajatella, että nuoremmatkin jaksavat viestejä kanssani kirjoitella.
On niin monta mukavaa kirjoittajaa ja kiitoksen antaminen on aivan vilpitöntä ilon tulkintaa;)Kiitos teille kaikille "hyvillä mielin kirjoittajille".
Pistäydy kertomassa elostasi ynnämuu, vaikka ei näitä ihmeellisyyksiä enää paljonkaan kerrottavaksi tule, silti tervehtiminen on ilo huomata.
Eliaana on aiheesta saanut kiitokset, aina on viestisi asiallisia ja ketään loukkaamattomia, selkeää kerrontaa elämästä ympärilläsi, kisulle silitykset;)
Samoja ikiä Lenitan Airiston kanssa olemme, kyllä jotain muistoja sodasta, ainakin siitä ajasta sodan loppumisen jälkeen, samaan ikäryhmään siis Neeassakin .
Aloitin koulun vuonna 1944 ja siitä muistikuvat lisääntyivät.
Anonyymi- antille tervehdys, kyllä aiheellista on varovainen olla, pahaakin jälkeä syntyy kaatuessa, saatikka pyörän selästä pudotessa.
Samaa lupaili radiokin loppuviikoksi lämpenee ja samaa luin jostakin Pekka Poudankin sanoneen, kevät rymisten alkaa:)
Sitä odottelemme ja valo ainakin on paljon lisääntynyt ja sanonta uusi lumi entisen surmaa, varmaan paikkansa pitää. - Tarkoitin Makriinan viestiä 8,59, kun vastasin, en siis palstalla oloani, selvitän ettei jää väärä tieto, en toki kauaa ole tällä palstalla ollutkaan.
- Kirjoitimme Makriinan kanssa samoissa ajoin ja oi miten hyvä viestisi onkaan, noin se asia on.
Huoli on varmaan suuri, kun miettivät omaa tähän ikään tuloaan, jaksavatko tämänkään vertaa kirjoitella, vai onko puhti olematon.
Kaikki maailman asiat on valmiina, omatoimisuus on kadonnut, vaikka tietoa ovatkin saaneet roppakaupalla, onko myötätunto ja empaattisuus ehkä hävinnyt?
Nuo ruokien laittamisetkin, ehkä monella sormi suuhun menisi, jos tilanne vaatisi melkein tyhjästä ruoka pöytään saamaan, ehkä mummot tässäkin tapauksessa apua antaa;)
Hyväksymistä sitä kaipaa nuoret, myös vanhemmat mummot ja papat, vielä tässä asiamme hoidamme mekin.
Käykää toki viestejä laittamassa ja lukemassa nuoretkin, mutta antakaa rauha myös palstan 80 kirjoittajille. - Huomenta viikon alkuun ja pienoiseen lumisateeseen, olikin aika jännä huomata eilen, miten nopsaan sääkin muuttuu, aamupäivän mitä kaunein auringon paiste ja iltapäivällä taivas tummui, jotenkin näiden mielialoihin mukautuen.
Kiitos Itä-Helsingin mummolle viestistäsi, hyvin selkeni viestisi ja hienoa elämän hallintaa sinulla, hattua nostan noista urheilun osalta tapahtuvista, niinhän se on, että oma halu monessa hyvä kaveri.
Hyvää jatkoa elämääsi;)
Kiitos myös Miaelina, jaksat aina hyväsydämisesti kannustavia viestejä laittaa, hyvää jatkoa ja toivomus sama minullakin tuon sodan suhteen.
Demeter tuosta vieraantumisesta, totta sekin, kun pitkiä aikoja kanssakäymistä vain puhelimen välityksessä, tuntuu oudolta nenäkkäin jutustaa.
Ajantasolla suurin piirtein pysyn tuon sotimisen suhteen, vaikka vältänkin kyseiset ohjelmat ihan oman mielenrauhani vuoksi, joka paikasta niitä vaan kuuluu.
Liika kaikessa on pahaksi, miniäni kertoi pohjoisessa lomalla ollessaan, alkuun ahdisti kuulemansa, mutta kai sitten turtui asiaan ja sanoi loman menneen hienosti, aurinkoa riitti.
Pieni yksivuotinen oli selvinnyt hienosti matkasta, samoin koirat.
Pojantytär kotiutui myös Skotlannista, missä avomiehensä äiti kuoli ja jatkoivat lomaa niin, että hautajaiset saatiin kunnialla hoidettua, nyt sitten kova ikävä vain jälkeen jäi.
Tuon Myrskyluodon Maijan musiikki on niin tunteita herättävä, että pystyy elämään niiden kautta surut ja ilot, hieno saavutus säveltäjältä.
Ei tuota kuoleman ja syntymänkin tapahtumaa nykyihminen noin voi kohdata, niin luonnollisia kuin ovatkin.
Hidastelua ja Oivoi rikki on ilmoituksia on viime päivinä ollut, no onhan niitä ollut joskus ennenkin.
Pieni on murheesi ano 18,03, kun ketjujen määrästä puhut, se hissi toimii jokaisen ketjun kanssa, mutta olen joskus kertonut, että ennen ei yli 200 ketjuja annettu tehdä ja minusta se on hyvä, jonkun määrätyn viestin etsintä helpottuu lyhyemmässä ketjussa.
Eikä nämäkään ketjut kauan palstalla pysy, jos niitä ei haluta nostaa esille.
Noista taidoista en ole koskaan itseäni kehunut, mummo tässäkin näine taitoineen, mutta iloinen olen, että sujuvasti osaan lukea viestejä ja iloa tuntea, kun kanssakirjoittajat aihetta antaa.
Olen mummo aivan taitojen alalaidassa, mutta mukana vaan sitkeästi pysyn, harmi jos sinua kiusaa ketjuni aloitukset.
Kiitos kaunis teille joilta useastikin myönteisiä ja ymmärtäviä kannanottoja tulee, hyvilläni olen;)
Mokasin Kristiinan viestin paikan, mutta olipa todiste, että huomasin kyllä, kiva kurkata vanhempaankin nojatuoliin jos kello näyttää siellä jonkun käyneen;)
Lumisade lakkasi ja pitänee lähteä taituroimaan pystyssä pysymistä, jospa piikit kengän kantoihin laitan, varmistaa astunnan, en niistä oikein välitä, aina ilman olen urheillut, miniä eilen muistutti, että ehdottomasti laitat ne jalkaan.
Olisinko kerrankin tottelevainen;) - Lauantaipäivä aloitetaan pakkasella, mutta aurinko jo noussut taivaalle, se takaa, että kaunis päivä tulossa ja kyytiä lumillekin.
Aikaisin heräsin ja nyt jo kaikki tekstiilit parvekkeella, raikastumassa kymmenen asteen pakkasessa.
Uutiset radiosta kuuluu, en jaksa seurata kyllä ne päivän mittaan moneen kertaan kerrataan pakosti ajan tasalla kestää.
Eihän ne ole uutisetkaan kuin asiantuntijoiden lausuntoja (luulisin) jossakin jo mediaakin pyrittiin hillitsemään antiaan.
Haluan nukkua Ruususen unta, niin kauan kun se onnistuu, sitten tosiasioiden tapahtumiin herään, muutahan en voi.
Ihanaa tuo vauvojen maailmaan tulo, onnea sylin täydeltä fiinufammu ja onnea myös pian syntyvälle Eliaanan neljännelle lapsenlapselle, pieni neiti varmaan perheeseen tervetullut.
Vauvojen asusteet niin söpöjä ja pian valmistuviakin ovat, ihana niitä on valmistaa.
Demeter mainitsit, että ei vauvoja näköpiirissä, no ei minullakaan, viides polvi ei kiirehdi, vaikka vanhin mahdollinen onkin jo yli kaksikymppinen, saa nähdä ehtiikö vielä viiden polven kuvan saamaan.
No tyytyväinen olen sukuni jatkuminen minun osalta ja onnellinen olen, kun kaikilla asiat hyvin sujuu, paikkansa yhteiskunnassa löytäneet.
Hurskaisen jäänhakkaamiset tuo lapsuuden kevään vesileikit mieleen, lenkillä eilen kävelin kieli keskellä suuta, oli niin jäinen katu mitä astelin, pystyssä kuitenkin kotiin pääsin, kolme kilometriä taiteilin, se on minulle jo saavutus.
Meilläkin talossa vesivahinko, jostain oli katto rikkoontunut jäiden pudotusten yhteydessä ja vesi sisälle valui, no onneksi huomasivat, ettei isommaksi vika päässyt.
Iloisia tapahtumia nuo vauvojen maailmaan tulot, mutta eipä mitään itselle tapahtuvaa ilon aihetta löydy, tätä arkea vaan Makriina.
Voisiko iloksi ajatella se, että unta on tullut riittävästi ja pienistä vaivoista huolimatta elämä melko mukavaa, yritän olla miettimättä asioita mille en yksikertaisesti mahda mitään.
Ikävä kuulla, että suomessa asuvat venäläiset joutuvat ikävään kohteluun, ovat ehken aivan yhtä voimattomia, kuin mekin toppia asiantilalle laittamaan.
Lehdestä luin, miten liikemies naapuripitäjästä oli myös kauhuissaan asiasta, hänellä paljon yhteyksiä lomakylänsä rakentamisessa venäläisten kanssa, vaimokin on venäläinen.
Heillä on lomakohde missä on ortodoksinen kirkko ja rakennuksia tekeillä suuri mittaisina maailman kansalaisille.
Tänne on pari kylää jo lupautunut vastaanottamaan Ukrainalaisia, oma kaupunki ei vielä ole saanut kyselyjä, varmaan vastaanotetaan meilläkin.
Valoisia ajatuksia ja hyvää viikonloppua kaikille, kiitos Miaelina toivotuksista, kuten te toisetkin, elellään ja valoisia asioita etsiskellään, kyllä se siitä;) - Taas kaunis päivä nousemassa, pakasta on kymmenisen astetta, näin se maaliskuu pitää mennäkin, yöpakkasia ja päivällä paistetta.
Vilkaisin peiliin eilen kotiin päästyäni ja eikös vaan, huomattavasti pirteämpi mummeli sieltä tirkisti;)
Kampaajan kanssa keskusteltiin monista asioista, mutta kyllä se aina Ukrainan suuntaan veti, surullisia mietteitä.
Pystyimme kyllä omat huoletkin jutustamaan, piristi kaiken kaikkiaan tapaaminen, ne kaikki uudet lääkkeet ja avut, mitä olimme saaneet, toivomus molemmilla, että elostamme saamme vielä nauttia.
Makriina kauppareissuasi kerroit, noita tuntemattomia hedelmiäkin on valtavasti, en ole maistellutkaan, ennakkoluuloinen olen.
Havannoin noita hintoja, kaikki tuotteet oli muutettu hinnoiltaan, pian se tarve ilmaantui nostopaineeseen vaikka varmaan varastot on pullollaan vielä tarvittavaa.
Aina on ollut niin, että joku haluaa rikastua hädästäkin, kohta kai mustapörssi alkaa elää.
Nuo marjatilat myös keskustelussa, no heidänkin joukosta löytyy niitä joilta ihmisten inhimillinen kohtelu uupuu, mutta kai tarkkailu jotain parannusta asiaan on tuonut.
Mielestäni pitäisi maksaa palkka maan hintatason mukaan ja hyvä että poimijoita on saatu, eihän sekään työ suomalaisille kelpaa ja uutteraa porukkaa on kerääjät olleet, näin olen kuullut.
Paheksutaan marjatiloja, jotka eivät asioita hoida kohtuudella ja hyväksytään pakolaiset ja poimijat jotka maahan tulevat.
Paljon ikäviä uutisia kuuluu, kuten Eliaan kerroit, mikä sitten onkaan totuus, lietsontaa ainakin osin nuo viestit sisältää, mutta eihän sota voi mitään hyvä tuoda, sen ymmärtää jokainen.
Miten voikaan olla niin, että yksi ihminen päättää kansan puolesta ja toiset päätöksiä seuraavat, vaarallista tämä usko on, pelolla hallintaa sitähän se on.
Demeter kerroit marjatilojen omistajista, jotka poimijan perheen majoittaa ja toisen joka toi tullessaan kotiin myös pakolaisia majoittaen heidät, tämä on hyvin toivottavaa käytöstä.
Aina tulee mieleen suomesta sodan aikaan lähteneet pakolaiset, miten heidät vastaanotettiin, varmaan osa onnistui ja pysyväksi kotimaakseen maan ottivat, ikäviäkin kokemuksia on, ihmiset on hyviä ja huonoja joka paikassa.
Toivoisi, että hätää kärsivää ihmistä aina kohdeltaisiin inhimillisesti, uskon että maassamme näin toimitaan, ainakin suuremmilta osin.
Ihmisen hätä olipa se mistä tahansa lähtöisin, pitäisi aina puhuttaa kanssaihmisiä.
Tänään matkaa presidenttimme rapakon taakse, toivottavasti matkatuliaiset jotain hyvää antaa ja vakauttaa noiden sensaatiohaluisten puheita, rehellistä kerrontaa, jonka avulla päästään sovittelemaan tilannetta.
Päättäjät ovat nyt tiukilla joka puolella, suomessakin riittää monenmoista puhetta, media hehkuttaa liikaakin asioita, joilla ei takeita todenperäisyydestä.
Malttia nyt jos koskaan tarvitaan puheissa ja toimissa.
Mitäpä tässä olisi kerrottavaa, elämä jatkuu entisenlaisena, pelolle ei anneta valtaa, toivon ajattelua ja auringon paistetta;) - Huomenta tähänkin aamuun, vielä ei mullistuksia oman maan kohdalla, ellei koronan jatkumista voisi sinä pitää.
Ei hellitä tauti, tosin lievempiä tapauksia kumminkin ja toiset pelot ja uhat päällimmäisenä.
Kevään odotuskin latistuu, vaikka aurinko parasta puoltaan näyttää.
Vaikea on ilon aiheita löytää median tarjoamasta ryöpytyksestä, väestösuojia kysellään ja etsitään, talossani sellainen on, mutta onko pelastus mihinkään jos käyttämään joudutaan.
Yhäkin jaksan ajatella, että joku keino näiden uhkien toteutumisille löytyy.
Pitäisi keksiä jotain muuta kerrottavaa, mutta siitähän sitä puhutaan, mitä sydän on pullollaan.
Kun ulos katselen herää kysymys, ihmettely, miksi ei voida elää ja kaiken hyvän keskellä, mitä on aikaan saatu, kysyttäisiinpä joskus kansalaisten mielipidettä, tässäkin Ukrainan asiassa ja joka puolella missä sota riehuu.
Valtiaiksi itsensä nostaneet eivät osaa ajatella muuta kuin valtaa ja rikkauksia.
Tiedossakin tämä on jo historian kautta, mutta ei mitään parempaan pyrkimistä ei näytä löytyvän.
Turhaahan puhetta minunkin jupinat, mihinkään ei tavallisen ihmisen elämän kulku kanna, mutta hyvä että pieni purkautumispaikka on, vaikka nojatuoli.
Tänään kuitenkin tätä omaa arkea, kampaajalle lähden, jospa mieltä kohentaisi ilmeen muuttuminen, pienistä murusista ne ilon antimet on nyt löydettävä.
Toivoa ei saa menettää jostain paremman tulevaisuuden kuvasta, sitä yllä pidämme kukin kohdallamme. - Pilviseen päivään on herätty ja harmautta lisää kaikki Ukrainan asiat.
Sinulle 16,15 tiedoksi, en testaajakielitaidon suhteen ole, lukemani perusteella noin kirjoitin, voi veikkonen Savo on ainoa osaamani "kielitaito" lukea kyllä osaan ja tietojakin ammentaa;) sen minkä muisti sallii;)
Varoen on nyt polkuja asteltava, aivan jäätiköllä oli katu, eihän jäällä hiekka pysy, mutta pystyssä kestin pienen matkani kulkien.
Kälyni lensi myös rollaattorin kanssa katuun, ei siis mikään varma kulkuapu sekään, kuten demeterkin kerroit.
Ukrainan urheasta kansasta mainitsit, juuri aamulehdestä luin, miten suomalaisten reserviläiset ovat innolla hakeutuneet maanpuolustus harjoituksiin, näin se elää meilläkin tuo maanpuolustushenki.
Noita joka sanaan tarttuvia on aina, ehkä halu omaa itsetuntoa kohottaa, vai mikä lienee syy, osataan sana muodostaa vaikka vain joka toisen kirjaimen lukee, taas näin olen nähnyt todistettavan.
Hahmottamista sanan kuin lauseenkin kohdalla voisi sovittaa, jos ei meinaa ymmärtää tekstiä.
Makriina luistellut omilla kaduillaan, kysyt miten me toiset olemme selvinneet, no heikoin tuloksin, kyllä se köpöttelyä kävely on, ei kiire pidä mukana olla.
Eilen pihastani vietiin isommat penkat kaatopaikalle,, hyvin on meilläkin yrittäneet hommat hoitaa ja onneksi aurinko alkaa auramiehiä kohta paljonkin auttamaan.
Eliaana noista laastarista kerroit, onko sama mitä urheilijoilla joskus näkee?
Auttaisiko tuo nivelrikkoihinkin?
Varsin huonoa on totuudellinen kerronta Venäjältä ja suru on varmaan monessa kodissa, kun mitään tietoa ei saa taisteluissa olevilta.
Kovasti oli ennakoivia tietoja lehdessä tänä aamuna, miten pitää toimia jos energia ja ravinto alkaa huveta.
Veden puuttuminen on ongelma nykyisessä elämässä, kun kaivoja ei juurikaan kaupungeissa ole ja jos viemäriverkosta ja muu internettimaailmaa käyttävä laitteisto sekoittuu, alkaa vaikeuksia syntyä.
Sähkö myös on arka alue, ilman sitä on vaikea tulla toimeen.
Vakuuteltiin kuitenkin, että maltti on valttia ja mitään panikointia ei pitäisi kohotella, ennakointi neuvontaa lähinnä.
Kyllä tuo kännykkä nykyään mukana kulkee, ihmetyttää, että miten ilman sitä on toimeen tultu.
Katsotaanpa löytyykö paljon korjattavaa viestistäni, no yritän sitten jälkikäteen korjailla, jos pystyn;)
Vielä tuo, että pakolaisia Ukrainasta ollaan valmiita ottamaan, jos vaan rajansa yli pääsevät.
Paljon apua saatiin sodan aikaan mekin ja paljon asutti Ruotsi meidänkin kansalaisia.
Valoisaa mieltä, pidetään lippu korkealla, Ukrainan lipun vieressä. - Ole onnellinen, jos kateus ei luonasi viihdy, vastauksena kysymykseesi kerron, että en tiedä kateellisia minua kohtaan, mutta palautteista olen sen ymmärtänyt, että demeter on tykätty kirjoittaja.
Olisiko siinä yksi syy vaikka kateudelle, mutta aika turhalta sekin kadehtiminen tänä päivänä tuntuu, nyt voisi kaikki vanhat ikävyydet unohtaa ja kirjoitella mielen kohentumisista.
Itse en ole koskaan mainostanut itseäni rautarouvana tai muuna vastaavana, olen se savolainen mummo, joka on ikävälläkin tavalla todettu.
Jos savolaisuudessa jotain ikävää mieleen tulee, syy ei liene minun, syntymäni vaan näin minusta savolaisen teki;)
Unohdetaan viha kauna ja katkeruus ja eletään sovussa ja rakkaudessa, kaikkialla ei näin ole.
Vielä voimme toinen toistamme ilahduttaa, jos ei muulla niin iloisilla viesteillä, pysykää pystyssä, sauvat käteen tueksi. - Huomenta ja kaunis sää jatkuu, eilen odotin pakettia koko päivän ja pahalla tuulella olin, kun ei tullutkaan, sisällä istuin koko päivän vain odottaen.
Pitkä aika on kotiinkuljetuksilla, 8-16, istu sitten ja odota, kaipa se joskus minulle asti ehtii.
Katselin parvekkeella istuskellen lumen pudotusta katolta, näppärästi kävi, sinne vaan nosturin nenässä seisten, miehet lumet alas pudotti.
Ramoona pohti tuota Ukrainan avustamista, kyllä lähteitä löytyy ja varmaan auttajiakin, on tuo niin kohtuuton heitto Putinilta.
Lehdessä oli kirjoitus, että aseiden vientiä kuitenkin pienissä määrin ja muonapaketteja valtion taholta sinne lähtee, ehdin jo toisen kirjoituksen myötä sanoa, ettei suomesta aseita viedä, niin ne vaihtelee päätöksetkin.
Aamunsanomissa luin, että paikkakunnallani mahdollisuus ottaa paljonkin pakolaisia, jos sitä ehdotetaan kuntien tehtäväksi.
Kielitaitoa on Ukrainalaisilla enemmän mitä aiemmin tulleilla pakolaisilla, helpompi on sopeutua meidän elämään.
Kyllä se jonkunlainen valonpilkahdus on tuo harrastusten pariin pääseminen, kuten Makriina kerroit, minullakin jo useampana päivänä menoa ja se pitää mielen muissakin aatoksissa, kuin tuon sodan ympärillä.
Eipä sitä korviaan voi sulkea, aina siitä osan kuulee ja mielen levottomaksi saa, mutta koetan järjen äänellä sanoa, mitään et pysty asiaan vaikuttamaan, silti koko ajan vaan toivossa elän.
Paljon syyllistetään maahan tulleita pakolaisia, kyllä suomessakin kautta aikojen on pahuutta harrastettu, mutta rankaistavia tekoja ei pysty puolustamaan, olipa tekijä kuka tahansa.
Sodan aikana ei vältytä myöskään kaikilta huonoilta kohtaloilta, se on varmaan kautta aikojen todistettu, sota mikä viimeisempänä meitäkin kosketti, on hyvä muistaa.
Brinkkala noin se on, lokaa tuppaa niskaan tulemaan. vaikka kuinka taidolla sanansa pyrkisi sanomaan, demeter kohtuuttoman suuren harmin on osakseen saanut, mielestäni aivan turhasta, hänen viestinsä ei moista ansaitse, asiallisia ja usean tykkäämiä viestinsä ovat.
Kateutta voi osin mukana olla, mene ja tiedä, mutta eipä anneta häiritä, jos ei aivan mahdottomaksi muutu, helppohan on toppi asialle panna, kone kiinni ja muihin kohteisiin.
Tänään taas laulupäivä, mieli purkautuu mukavan kautta, kun saa laulaa sydämensä pohjasta toisten mukana.
Vietetään leppoisa päivä, murhemieltä karttaen ja parempaa toivoen;) - Kiitos valistuksesta, joskus voisi joku virhesana päästä häneltäkin, mutta olemus täyttää ja käyttäytyminen hänen tehtävänsä oikein hyvin.
- Kauniina aamu on seljennyt, tänään aurinko lämmittää jo parvekkeellakin voi tovin istuskella, eilen laitoin siihen kuntoon, että oleskelu mukavalta tuntuu.
Pakkasta on kahdeksan astetta ja auringon voimalla se nollaan tipahtaa päivän mittaan, koko ensiviikoksi on kaunista säätä lupailtu.
Aiemmin mainitsin sen tuhannen pakolaisen kotiuttamisen, kai siitä oli jäänyt nolla pois, pieneltä se tuntuikin.
Ihmettelin luettuani ketjua, että taasko on "vainooja" iskenyt demeterin ja samalla meidän toistenkin kimppuun, pitkään olikin rauhallista.
Demeter olet jo moista kauan kokenut, siis jatka pitkine, kivoine viestinesi, uskon monen tähän toivomukseen yhtyvän.
Valittamisesta ei mitään haittaa, päinvastoin joku voi vaivoineen samaistua, huomaa, että kohtalokavereitakin löytyy.
Makriina arvelee "atsalean" tulemista, no kyllä sitä etsimistä on meillä kaikilla, tosin silmälaseja en etsi, kun ne on aina päässä;)
Kysäisin joskus lääkäriltä, pitääkö olla huolissaan, kun muisti pätkii, totesi että ei tarvitse, aivan luonnollista on muistin heikentyminen vanhemmiten, muita oireita lisäksi tarvitaan.
Eipä tullut eurolauluja kuunneltua, joskus ennen vanhaan oli hyvinkin tärkeä seurattava, ei nykymusiikki ole sitä, mikä ihastusta herättäisi.
Brinkkala kerroit Mika Aaltolan esiintymisestä, minäkin satuin sitä puoliseitsemän ohjelmaa vilkaisemaan ja jäin kuuntelemaan hänen rauhaisaa kerrontaa, miellyttävän tuntuinen mies.
Asiallista, kiihkotonta ulosantia hänen kerrontansa on.
Täällä meilläkin on korona sen verran hellittänyt, että nyt jo pääsee muihinkin hoitoihin ja yleisötilaisuudet on saaneet luvan suurempiin ihmismääriin.
Nuo taloudelliset avut olisivat mielestäni parempi vaihtoehto tuolla Ukrainan kohdalla, aseteollisuuden tarvikkeita ei kai meiltä kovinkaan paljon ole viedä, omatarpeemme tarvitsee. maamme rauhan turvaamiseen.
Pakotteet olisi keino, millä ainakin pidemmällä välin asia hankaloituisi venäläisille, tosin haittaa myös kaikille osapuolille, esimerkkinä tuo ilmatilan kieltäminen.
Neuvotteluja kaivataan ja viisautta löytää rauhanomainen ratkaisu.
Hyvin on suomalaiset auttavan kätensä ojentanut, rahaa kertynyt hienosti.
Korona on jäänyt taka-alalle, näin toinen vitsaus saa mielenkiinnon poistumaan jo kaksi vuotta kestäneestä koronan suhteen, toivotaan, että tämä harmi ei kestä kauan ja pääsisimme kesän odottamiseen ympäri maapallon, rauhanomaisissa merkeissä.
Hiihtolomalaisia hellitään ja meitä ainaisella lomalla olevia siinä sivussa, ulos mieli halaa;)