SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Lauantaiaamu, maisema kaunis, valkoinen, lunta tuli taas oikein reilulla tapaa.
Mieli meinaa maata mataa, mutta omanpienuutensa tietäen on vain yritettävä olla ja elää normaaliin tapaan.
Vaikeutta se tuottaa, kun joka paikassa Ukrainan hätä esiin tuodaan ja kotinsa jättävien hätä sydäntä riipoo.
Lohtuna saa lukea, että heidän hätänsä tunnetaan ja myötätunto ja avun antaminen on noussut ihmisten mieleen.
Luin lehdestä, että 1000 paikkaa on heti mahdollista järjestää jos pakolaisia maahamme tulee, luin myös maassa jo oleskelevien hädästä omaistensa puolesta, sen tuskan voi aistia meistä jokainen.
Kivi on tämän hädän aiheuttajan sydämen paikalla, miksi näin piti tapahtua?
Mitkä onkaan ajatuksensa, kun tietää koko maailman vihan päälleen laskeutuvan?
Eilen räntäsateessa kahlasin kauppareissuni, miettien mitä seuraa meidän taloudelle tämän tilan aikana, kauppa vaikeutuu myös meillä kauppakumppaneiden kanssa, raaka-aineet ja kaikki mitä ulkoa tuodaan voi olla vaikeuksissa, samoin meidän kauppa muiden maiden kanssa.
Ruuan suhteen kaiketi melko omavaraisia vielä olemme, vaikka nekin uhkat kurkistelevat, paljon on tiloja lopetettu, peltoja paketoitu, herää sekin kysymys mieleen, miten tärkeä tämä oma tuotannon pysyvyys olisikaan.
Hiihtolomat alkaneet ja nuoret saavat ainakin lumesta nauttia kaikissa muodoissaan., Lapin maisemat monella kohteena, sinne myös poikani perheensä kanssa matkasi, mukava ajatella, että tytär perheineen yhteiseen lomaan osallistuu.
Tarkoitus oli myös vanhimman tyttären perheen osallistuminen, mutta aina ei käy suunnitelmien mukaisesti.
He ovat Skotlannissa, avomiehen äidin viimeistä matkaa kunnioittamassa., pieni kolmevuotias tytär on surullinen mummin tähdeksi muuttumisesta, näin hänelle asia kerrottu.
Joskus elämä tuntuu niin julmalta, miten ymmärtääkään pienet lapset tämän nykytilanteenkin?
Nyt tuli monella tapaa surullista kerrontaa, mutta asiaa ei hyvällä tahdollakaan voi sivuuttaa, mutta elämä kuitenkin kuljettaa, mihin ja miten, kysymysmerkkejä ilmassa lentelee.
Nyt radiosta kuuluu toivekonsertti ja kai sieltä normaali lauantaipäivän ohjelmat jatkuukin, joskin väliin aina tilannetiedotuksia, niiltä yritän korvat sulkea, mutta pakosti tilanne mielessä pyörii.
Kädet ristin ja huokaan jonnekin tuntemattomaan. - Huomenta harmaaseen aamuun ja yhtä harmaaseen mieleen, olen kyllä antanut radiolle huilipäivän, harvakseltaan sitä kuuntelen.
En jaksa kuunnella monella suulla kerrottuja ennustuksia tulevasta, kuuntelin presidentin ja pääministerin lausunnot ja ne riittää tällä erää.
Tokihan taka-ajatuksena nuo uhkat vaikuttavat, mutta tuntien itseni ja kestokykyni, koetan elää normaalia elämää.
Tilannetta ei korjaa mitkään selonteot, tilanne elää minulta kysymättä, tätä ei olisikaan jos minua ja kansaa olisi kuunnellut joku vallanhaluinen päämies.
Surullista on selvittää lapsille aikuisten, niiden luotettaviksi uskottujen, tämän kaltaisia asioita selvittää, miten lapsi jaksaa asiaa ymmärtää.
Helppoa se ymmärtäminen ei ole, sen muistan itsekin liki kaksivuotiaana sodan kauhuja sain kokea ja sitten vuosia pelätä ja puutteessa elää..
Sodan jälkeinen aika vahvana mielessä vielä omaa kotia perustettaessa, puute oli mukana.
Mieheni sotakorvaus töitä teki, pitkiä päiviä, mutta kaikesta selvittiin ja pahimmat straumatkin ovat unohtuneet, tai ainakin hämärtyneet.
Viisautta ja tietoa on ja se leviääkin hetkessä, silti ihminen ei vaan viisastu, aina vallanhalu voittaa kaiken järjellisen toiminnan.
Yksinäisyydestä on puhuttu, mutta myös pelko aiheuttaa tuskaa ja sitä lietsoo media monella suulla.
Pieni ihminen ei voi vaikuttaa, toivoa vaan, että järjen ääntä kuulisivat päättäjät tahoillaan.
Itsesuojelu on kohdallani herännyt, voimani ja kestikykyni tietäen jätän median hyvin pienelle kuuntelulle ja elän, tai yritän elää niin, että en anna hysterian tarttua
mieleen, todistan itselleni, että mitään en asialle voi.
Vakaata on vielä meidän elämä, näin päämiehemmekin vakuutti, mutta ei prinsessan unta kuitenkaan voi nukkua, kaikki varautuminen huonoon tilanteeseen varmaan tehdään päättäjien taholla, näin uskon.
Yritetään pitää mieli valoisana ja usko vahvana siihen, että järki voittaa. - Tuiskuiset huomenet Savon suunnasta, helmikuu heilahtelee, niin pitääkin.
Maalikuussa sitten yöpakkaset, joiden avulla muodostuu hankiaiset, tai ainakin ennen näin koettiin.
Tuolla savolaisten ryhmässä oli hyvä säästöniksi, keitä teevesi illalla valmiiksi, sitten aamulla vain lämmität, hieno oivallus ja hymyilyn sai aikaan;)
Yksinäisyydestä ja vanhusten asumisista olette keskustelleet.
Tuo erakkomiehen toivomus on varmaan monelle mielessä, niin minulla myös, kotiin tahtoisin elämäni päättyvän, saappaat jalassa niin sanotusti.
Surulliselta tuntuisi, jos elämä yksinäisyydeksi muuttuisi, mikä neuvoksi.
Itse olen onnellinen, että tämän koneenkin kanssa olen oppinut jotenkuten toimimaan, paljon aikaa vie ja paljon seuraakin saan, kiitos kaikille kanssaeläjille..
Viestin kirjoittaminen ja toisten kirjoitusten lukeminen saa ajatukset lentämään joskus hyvinkin, aina ei yhtä hyvin, koen kuitenkin mieleni kiinnostuksen ylläpitoon.
Telkkarin katsominen yksi yksinäisyyden poistaja, kanavia vaihdellen pystyy siirtymään muiden maiden kulttuureita katsomaan ja mieltä rikastuttamaan.
Radio sitten väliajat tietoja jakaa ja viihdyttääkin, musiikki yksi ilon aihe, nyt kyllä suljen, kun koko ajan jos jonkinlainen asiantuntija yrittää tätä kauhukuvaa selvittää, en jaksa kuunnella, koen niin, että paljon turhaa puhetta, vähän oikeita toimenpiteitä.
Ystäväpiiriini kuuluu myös heitä joiden elämä ei aina hyvin suju, elämä muuttuu tylsäksi, mistään ei iloa löydä, ponnistelua on tehtävä asian suhteen, että se elämisen halu voittaa.
Onhan syitä monia, että näin ei pysty ajattelemaan, ponnistelemaan, sairaudet ja muut vaikeudet vievät elämästä ilon, siitä kai sitten yksinäisyys kasvaa.
Aina ei pysty toisten elämää ajattelemaan, kun itse löytää vielä niin monia asioita mistä halu selviämisiin tulee.
Ystävien saaminen ja heidän kanssa oleminen voimia antaa myös yksinäisyyden vaivaan.
Muistan anoppiani, hän kunnalliseen palvelukotiin pääsi (joutui), sai oman huoneen, huonekalut ja muuta tutut tavarat, mutta ei siitä huolimatta mieltään saanut virkeäksi, ennen hyvin ulospäin suuntautunut ihminen muuttui vihaiseksi, katkeraksi ja yksin eläväksi,
Hymyä en muista hänen kasvoillaan siellä ollessaan, vaikka lapset ja lastenlapset katsomassa kävivät.
Mieli mustui, muuta sairautta ei sen suuremmin, mutta yksinäisyyteen vetäytyi, valintoja nämäkin joskus ovat.
Yksin elämiseen sopeutuu, kuten demeter totesi, minä en aina edes muista, että jo vanhus olen, pyrin olemaan ajan hengessä jollakin tapaa, värikkäitä vaatteita pidän, punainenkin suosikkini, mitä ei vanhan ihmisen kai ole ollenkaan soveliasta käyttää, mutta olen aina halunnut poiketa tavanomaisuuksista, vaihtelua kaipaan joka asiassa.
Myös itsemääräyshaluni olen pitänyt, teen mitä huvittaa, mihin euroni riittää, kai liihottaisin melkein pilvissä, jos nuo kulkuneuvoni mahdollisuuden antaisi;)
On jännä miten Kahvipirtti elää mielissä monella, kai syy on se, kun siellä oli niin mukavaa väkeä, kuten Miaelinakin muistaa;)
Nyt hyvän päivän toivotuksiin, taas virui kirjoitus, saapa nähdä lähteekö suosiolla;) - Keskiviikko jälleen, aika lentää kuin siivillä, onko se tämän ikäisten tuntuma, vai kulkeeko päivät toisiltakin nopsaan.
Paljon puhutaan vanhusten yksinäisyydestä sitä en allekirjoita, joskus pienin hetken sitä tuntee, mutta pääsääntöisesti päiville riittää touhua, vaikka yksin olenkin.
Tänään alkaa kerhot ja niissä aion mukana olla, samoin laulamassa, muuhunkin toimintaan on pyydetty, mutta katson osani tehneeni.
Hyvänolonloma odottaa huhtikuussa ja muita pieniä matkoja seurailen, voimieni mukaan mukaan pyrin.
Kaikesta on maksettava, eikös niin, näin joku laulu todisti, minulla huolto tietokoneelle on maksettu koneen oston yhteydessä ( kolme vuotta)ja kun kauppareissulla sen voin suorittaa, sujuu mutkattomasti, siinä ohessa kännykkäkin tarpeen mukaan huoltoa saa.
Noita uhkakuvia media aina vaan esiin tuo, varmaan osa aiheellisia, mutta paljon pelotteluakin, minä olen uutiset kiertänyt, koska koen, että minulla ei mitään mahdollisuuksia estää, pelonkin olen itseltäni kieltänyt.
Heräsin neljän aikaan traktorin kolinaan ja nyt on hyvin aurattu katuosuutemme, kaikki esteet näkemisen suhteen on pois viety ja aurinkoinen ilma saattaa tänään tulla.
Pakkasta kolmetoista astetta ja se on melkoisen sopiva kävelynkin suhteen.
Minulla oli yllätys Facebookissa, minut oli potkittu ulos.
Olipa siinä työ että sain itseni takaisin kirjauduttua. tietojani oli joku muu käyttänyt ja näin jouduin todistamaan kuvin, että minähän se olen.
Mitähän hyötyä kenellekään on minunkin tiedoista, mutta kai en ymmärrä miten kaikki nykyään voi harmiksi kääntyä.
Mitään pois ajamiseen viittaava en varmasti ole viestitellyt ja tarkkaan viestini varon täälläkin asiassa pysyvän.
Aina joku osaa yllättää.
Jospa päivästä tulisi mukava, uusia ideoita päähän ja muutakin kivaa, paljonhan sitä ei kaipaa, näin toivon teidän kaikkien päivän hyvin sujuvan;) - Huomenta vaihteeksi lumisateeseen, tosin hiljaista vielä tuo sade on.
Kyllä nuo auraamaan joutuvat varmaan kovasti kesää odottaa, poikanikin kertoi aina kotiin mentyään lumityöt odottaa, yritin lohdutella, kunto kohenee, ei näin tapahdu, kun traktorin pukilla istuu.
Yritin edelleen lohtua löytää ja esitin työnnä lumikolalla, menisi yökin nukkumatta, asialle ei siis mitään voi.
Makriina taistelee koneensa kanssa, kyllä niitä vaivoja löytyy, yritin minäkin telkkarin kanssa kirjautua sivustoille, ei onnistu, sielläkin nämä kanavat normaalien ulkopuolella kirjautumiset tarvitsee, yritin tarjota salasanoja ja tunnuksia, ei onnistu.
Poikani sanoi, että älä itse yritäkään, pyydä apua häneltä, eipä viitsi vaivata, noiden töiden vuoksi, katselen niitä kanavia mitä voin.
Liikkeestä kyllä lupasivat tulla, jos apua tarvitsen, mutta euroja se kysyy, miten paljon en tiedä.
Ei ymmärrä, ei ymmärrä;);)
Brinkkala olen huomannut, että teinpä mitä tahansa aina väärin teen, mutta kun siihen tottuu, ei välitä.
Kyllä tuo jaksaminen on koetuksella minulla myös, mutta jospa alkuun päästyään alkaa sujua.
Vuosi on minun silmälääkäristä käynnistä kulunut ja näön heikkenemistä olen huomannut, aika on tilattava minunkin.
Ramoona ja Eliaana mukana olleet juhlimassa "sankareita" siis joskus, minä en koskaan, no matka juhlintapaikkaan jo rajoitukset toi.
En muista edes mitalikahvia juoneeni, muuten kyllä onnellinen olen näiden mitaleiden saaneiden puolesta.
Kuulin radiosta että tänään Vieremällä juhlitaan Niskasen sisaruksia, onnen toivotukset, muuta en voi;)
Laulamista tänään, huomenna alkaa kerhot kokoontumaan ja siellä pitkän ajan jälkeen kiekaisemme;)
Tuo viestien kohdistuminen harmia tuottaa, tarkkaan yritettävä vastaukset lukea ja silti kohde vääräksi osoittautuu, taas kerran haikailen sen oksapuun perään, miksi niin hyvä asia on unohdettu?
Pärjäillään jotenkuten, jos ei niin hyvinkään, mutta huominen voi tuoda jotain kivaakin, kun tämän päivän iltaan saamme;) - Aurinko paistaa tämän viikon alkuun ja maailma kauniilta näyttää ikkunasta katsellen.
Vajaa kymmenen pakkasta, tänään on ulos selviydyttävä, eilen laiskuus voitti.
Brinkkala tuon synnin mainitsit, no enpä minäkään synniksi koe, nykyisin arki on niin helppoa viikon aikana, ei liioin lepopäivää tarvita;)
Nuo urheilu "miljoonat" jäisi minulta hankkimatta, kyllä kovasta työstä ne miljoonat hankitaan, monella ei kunto ei sisu moiseen riitä.
Minä etsin sopivat astiat uuniin, näin kolme ruokaa saan mahtumaan. ja en kyllä vajaalle uunia lämmitäkään, tarkka olen sähkön kulutuksessa.
Makuja on monenlaisia, minä olen vanhemmiten punaisesta oppinut tykkäämään, vaikka vain muutama asuste sitä väriä kantaa, enemmän sitä tummaa sineä ja mustaa vaatekaappini sisältää.
Vihreästä tykkään, silti en sellaisia vaatteita ole löytänyt, mitkä "oikean" väristä vihreää esiin toisi.
Värit antavat vaihdellen erilaista raikkautta, siksi soisi ihmisten väreillä leikkiä;)
Makriina Havis Amandaa säälii, kun liikaa halailua saa osakseen, eihän vanha enää rajuutta kestä, se olisi huomioitava hyvänä pitämisessäkin)
Taitaa niin olla, että jo pienenä nuo nettitaidot oppivat ja toiseksi me iäkkäämmät jäämme, kehitys on rajua nuorten taidoissa.
Urheilunkin pienenä aloittava, voi voittoja joskus saada.
Hurskaisella tuo urheilu taitaa olla hyvin hallussa, näin katsojan silmin, minä innostun aina toisten mukana.
Mitään muuta en siitä iloa saa, kun hyvän mielen urheilijan osalle voiton kohdalle sattuessa.
Työtähän se heille on raskaammasta päästä vielä, joten palkkansa ansaitsevat.
Samoilla kymmenillä pyöritään Hurskainen, pinnistellään vaan eteenpäinkin;)
Lumiaura lumia ikkunani alta jyrää auton lavalle, ja näkyvyys tielle paranee, , maksajana olen tässä hommassa minäkin, lumi tuo iloja, mutta myös kuluja.
Nyt päivän viettoon, ihana aurinkoinen sää, siitä pitää nauttia, kohta jo parvekkeella istuminen onnistuu, kun huopaan kääriintyy;) - Minuako tarkoitit, voi sentään, olen neljän lapsen mummi ja iso-mummi kahdeksalle lapsenlapsenlapsille.
En todella ole sanonut olevani mitalisankareiden mummo, mutta iloinen olen siitä huolimatta, en katkera, miksi olisin? - Tuon pyhätyön kirouksen olen kuullut ja kotonani ei ikinä pyhänä töitä tehty. taitaa totta olla, leikasin sormeni ja olipa vaikea saada sidettä kohdalleen.
Mitä syömiseen tulee, pakkanen on keksitty ja sinne annostelen ruuan ja vaihtelen päivittäin, hyvin maistuu.
Ostetaanhan kaupastakin pakastettua ruokaa, ei kai tämä sen kummempaa ole.
Hyvin onnisti jääkiekkopeli ja kulta on varmaan ansaittu, kaikkiaan se alkunsa on saanut mummoista ja papoista, nämä nykyiset sankaritkin;)
Kiva olla suomalainen.
Viikolla päivät sotkee harrastukset, kas kun niitäkin mummoilla on;) - Lauantaiaamu, tässä katselen kaukaisuuteen, näin on kehotettu tekemään välillä, jos paljon tuijottaa konetta tai telkkaria.
Arja Koriseva laulaa rakkaansa kaipuuta mereltä ja muuten on melkoisen hiljaista, näin se aina lauantaiaamuisin on, ihmiset nauttivat vapaa aamustaan.
Sää on selkeä, pieni pakkanen ja sanonta pakkanen pyryn perästä pitää paikkansa.
Demeter on saanut varoituksia vaivojensa varomisiin, aiheellisia ovatkin, onhan se leikkaukseen menokin odotettavissa, ei saisi lisää vaivoja tulla.
Ei ole mukava aina apuakaan pyytää, sen olen minä myös kokenut ja yritän kaikessa minä itse vaan olla.
Tiskipöydänoven sarananruuvi irtosi ja aioin soittaa vävylle apua siihen hommaan, sitten välähti, enkös minä yhden ruuvin osaan kiinnittää, niinpä ruuvin etsin ja tähtipäämeisselinkin osasin etsiä ja eikun ruuvia kiertämään.
Hyvinhän se onnistui, mutta ruuvi oli liian pitkä ja ruuvasin oven läpi, eihän sitä kaikkea huomaa innoissaan;)
Sarana on kiinni ja pieni reikä ovenpinnassa
Varmaan teiltä kaikilta olisi sujunut mallikkaammin, mutta itseäni voin vain syyttää, en loppuun asti jaksa harkita.
Teillä etelän ihmisillä tuo lumikin sulaa ennen aikojaan ja talvea saatte kaipailla, no kaikille taitaa nuo teiden kunnot kuitenkin harmia lykätä.
Lehden yleisöosastot on täynnä valituksia huonosti auratuista teistä, meinaa jo kyllästyttää.
Aiheesta valitetaan, mutta monen monta kertaa on vastuussa olevilta tullut viestejä, että kalustoa ei ole joka paikkaan yhtä aikaa.
Vaikea oli minunkin kauppareissu, kun muhkuraista tietä pitkin kärriä vedin ja kun pihaan pääsin oli tuiskuttanut rapun tukkoon.
Harja löytyi oven takaa ja niinpä lakaisin rapun puhtaaksi ja vähän sisääntuloväylääkin, ja kotiin pääsin onnistuneesti ja kunto koheni;)
Miten maailma onkaan niin muotoaan muuttanut henkeen, kun maksan on myös palvelut toimittava, samaa mieltä kohtuudella, mutta onhan huomioitava mahdottomuudetkin ja se maalaisjärki ottaa käyttöön.
Taas tulee mieleen entiset hyvät ajat, mutta enpä niistä sen enempää;)
Tänä aamuna jouduin kuumalla vedellä sulattamaan parvekkeen ikkunasalvan, onnistui ja sain ikkunan auki, nyt siellä tuulettumassa tekstiilit ja vuorossa olisi se imurointi, jota en rakasta;(
Katselen hymysuupielessä, kun naapurini taputtelee patjaansa parvekkeella, eläkkeellä oleva rikospoliisi ja eipä suju mallikkaasti häneltä taputtelu, mutta yritystä kuitenkin, varmasti työaikanaan ei noin avuttomalta näyttänyt, ikä tekee tehtävänsä joka ammatissa.
Vaimonsa on muistisairas ja varmaan emännän ja isännän hommat hänelle jääneet.
Nyt lopetan ulkona tapahtuvien asioiden tarkkailun ja yritän toteuttaa nämä omat haasteeni, ehkä jonkun mielestä aivan yhtä tehottomasti;)
Toivotan hyvää päivää, kaikkien vastoinkäymistenkin kohdatessa;) - Huomenta perinteisestä helmikuun säästä, tuiskuttaa ja tuulee, näin ennen ilmaston muutosta helmikuu sujui.
Totta on aito ano, ilmastonmuutos sotkee vuodenajatkin, mutta kuitenkin, kun puhutaan neljästä vuodenajasta, näin ne vielä tunnistetaan;)
Se mitä säätila milloinkin tuo tullessaan, on arvoitus, olen kuullut viimevuosisadalta kerrottuna, että tammikuussa kirkkoon veneellä soutivat.
Ikkunanäkymäni on taas puhtaan valkoinen ja puidenoksien lumitus henkeä salpaa.
Noita kiekkopelejä ei ole tullut seurattua, ei paljon muutakaan, mutta sen verran olen lukemalla tietoja saanut, että ei nyt aivan tyhjin käsin sieltä kotiin tulla.
Hurskainen älä ollenkaan harmittele, pieni on maamme, tulokset ihan kiitettäviä, pettyneitä paljon on, mutta tietäen, että kaikki urheilijat parhaansa tekivät, jättäisin arvostelun, varmaan paha mieli heillä itselläkin.
Uupumus varmasti tulee tuota loskaa työnnellessä, hyvä unet voimien keräämiseksi on hyvä ottaa, pieni lohtu kuitenkin se, että aurinko kohta töihin rupeaa;)
Koulunkäynti kaikkine älytauluineen ja muine apuvälinein on täysin hepreaa, aivan samaa sanon mitä Makriinakin, aika on kulkenut ohi.
Nyt yritämme räpisköidä tämän tietotekniikan kanssa ja joskus onnistumisia voi saada, mutta kohta taas eteen tulee tenkkapoo.
Tänä aamuna sain temppuilla internetyhteyden saamiseksi ja polvillaan sitten johtoja pois nyhdin seinästä ja sainhan taas koneen tottelemaan.
Hankala, kun vanhoissa taloissa kaikki pistorasiat lattianrajassa ja polvilleen meno ja ylös nouseminen ei ihan helpolla onnistu.
Päättäväinen olen minä myös, kauppaan lähden ja pidemmän lenkin aion tehdä samalla reissulla, eilen jäi ulkoilu kokonaan, kun koko päivän räntää satoi.
Huppupäisiä kadulla kulkijoita paljon, kai se melkoinen puhuri on, mutta eihän suomalainen pakkasta ei tuiskua pelkää, sekaan vaan;)
Ehkä liukkautta ei kuitenkaan, kun sohjossa taivaltaa, ulos vaan kaikki kynnelle kykenevät, itsensä haasteille on väliin altistettava, näin ainakin minä yritän ;)D - Torstaiaamu aloitta räntäsateella ja harmaalla taivaalla, pieni ilo löytyy noista valkoisiksi muuttuneista lumipenkoista.
Neljävuodenaikaa ja nyt viimeinen talvikuukausi, näillä merkein mennään.
Haloo, haloo viestille tietoa, joulu. tammi, helmikuu, ovat talvikuukausia ja maalis, huhti, toukokuu kevättä, kesä, heinä, elokuu kesää ja syys, loka, marras syksyä, talvea vielä eletään tämän kaavan mukaan enää pari viikkoa.
Vai lieneekö tämäkin luettelo jo muuttanut muotoaan?
Makriina maailman menoa ja liukkautta pohdit, en millään jaksa uskoa, että nuo sodan lietsojat niin tyhmiä ovat, että sotimaan alkavat, paljon uhomista, taistelua paikasta hiekkalaatikossa.
Meillä tuo liukkaus sohjolla häviää, mutta varoen kyllä on silti kuljettava ja raskasta on askeltaminen, jalat jo kastuu.
Miaelina haaveilee keväästä minun tapaani, valoisuus lisääntyy ja se enteitä tulevasta antaa.
Brinkalalla harmeja enemmänkin, niitä tuppaa väliin kertyä ja on oikein etsimällä etsittävä jotain ilon aiheita, että jaksaa,
Olemmehan jo kokemuksia saaneet näiden vuosien myötä, että asiat hoituvat, aina ei hyvin, mutta elämää jatkaen voi sopeutua ja tyytyä siihen minkä tilanne tuo.
Kyllä ne lähimmäisten sairastelut koskee myös äitiin, mummoonkin, monta huokaisua on tullut lähetettyä jonnekin ja apua olen saanut, tilanne useimmiten hyvin päättynyt.
Demeter noista "kehityksen" tuomista asioista kirjoitit, totta on, että kun yhden asian opit, kohta uutta tietoa ja harjoittelua.
Eliaanakin noista pankin palveluista, niistä olen harmia minäkin kokenut.
Minun on soitettava Helsinkiin jos aion saada pankkipalvelua nenäkkäin virkailijan kanssa.
Kun soitat automaatti vastaa ja samat liturgiat aina luettelee, sitten viimein todeten, olet jonossa, palvelemme hetken kuluttua ja se hetki venyy, sen huomaa sitten puhelinlaskussa.
Viimein ajan saatua, seisoin pankin oven takana ja odotin sisään pääsyä, jotenkin nöyryyttävää.
Sama mistä demeter mainitsit, nuo mahdolliset korvausten saamiset, siinä puhelin selvityksiä myös joutuu tekemään ja minuutit laskua lisää.
Nyt on sovittu tietokonepalaveri ensi viikoksi, saapa nähdä kuinka kokous sujuu ja todella miten he hoitavat asiansa, joilla ei tätäkään laitetta ole.
Pankkivirkailija lohdutteli, että hyvin olet koneen kanssa pärjännyt, mutta kauhulla aina uutta odotan ja pelkään.
Fiinufammu harmittelit lenkille pääsemättömyyttä, kyllä se varmaan ihan hyvä nyt pahimman liukkauden aikana on unohtaa pitkät lenkit, toivotaan, että kevät kohisten tulee ja nämäkin surut poistuu lumien sulamisen myötä.
Harmittaahan se, kun on tottunut liikkumaan ja nyt toppi tulee ja varsinkin kun kunto samalla heikkenee, liikkuminen on lääke moneen vaivaan, näin kerrotaan.
Mies kahden koiran kanssa juuri ikkunani ohi kulki, kai sinne minä myös voisin yrittää, en sokerista ole, ei pelkoa kastumisesta, joten muita tekosyitä en keksi.
Mitään iloista en tähän keksi, no olihan se hopea ja pronssi eilen iloa antavia, näin nojatuolissa istuvillekin;) - Huomenta, likaisennäköiset lumikasat tienreunoja koristaa, puhtaan valkoinen maisema on muuttunut masentavan näköiseksi.
Kevään merkkejä sekin, vaikka ajoissa nyt lumen sulaminen ja tuo likaisuus näkyviin tuli, ehkä on kiire saada lumet pois kevään tieltä, sillä lunta on paljon.
Rollaattorin kanssa naapuritalon rouva koiraa ulkoiluttaa, jutusteltiin eilen ja kertoi miehensä olevan sairaalassa, mies on monella tapaa sairas, muistikin pettää.
Kyllä siellä voi hankalaksi käydä tuon liikenteen sujumisen kanssa, mihin lumet mahtuvat siellä täyteen rakennetuissa etelän kaupungeissa?
Kyllä poran äänet kantaa, jos remontti jossakin kohden taloa tehdään, miten sitä onkin tullut melkoisen ärtyväksi kaikesta melusta, vaikka elämään nekin kuuluvat.
Minä asun talon päädyssä ja kova liikenne risteyksessä on, mutta se ei juurikaan häiriöltä tunnu, paljoon ihminen sopeutuu.
En koskaan ole kovin paljon matkustellut, mutta nyt eläkepäivinä on tullut käytyä monessa paikassa ryhmien kanssa.
Olen huono suunnistamaan, yksin en uskaltaisi uusiin paikkoihin mennä.
Makriina kertoi pienen vauvan maailmaan tulleen, toivotaan, että vahvistuu ja elämä alkaa sujua, suojelusenkeli häntä suojatkoon.
Suomessa syntymä on melkoisen ja useimmiten helppo homma, mutta ei se kaikilla niin aina ole.
Onneksi melkoisen pienestä tulokkaastakin saadaan pirteä ihmistaimi aikaan, lääketiede on tehokas tässäkin asiassa.
Mitään ajattelematta noita tokaisuja aina ilmaantuu ja väärinymmärrykset seuraa, mutta se mitä laitaa elämässä kulkee, ei ketään toista huonommaksi tee.
Kirkko ja sen työtekijät ilman muuta lasketaan hyvän elämän aikaansaajiksi, mutta on monta hyväntekijää myös niin vasemmalla kuin oikealla, joilta hyvän tekeminen onnistuu ja aikaan saadaan hyviä tuloksia.
Tärkeää on hyväksyä ihmiset laidoilta tai missä nyt kukakin elää ja vaikuttaa.
Useinkaan ne "hyvät" ihmiset ei huomiota herätä, tekevät töitään kiitosta odottamatta.
Väsyminen taitaa painaa kaikkia ja haluttomuus kasvaa, mutta nythän on valoa putken päässä, jospa kevät toisi kesään mennessä jo kadonneen halun elää onnellisena, jakaa hyvää mieltä, siinä ohessa itsekin herää horroksesta, minkä tämä korona-aika on meihin iskostanut.
Toivo ei vielä ole kuollut, jaksetaan ja sieltä se ilo kumpuaa aikanaan;) - Voi hyvänen aika Neeassa, enhän minä sinulle ole mistään näreissäni, missä niin kirjoitin?
Piti oikein selata ja katsoa, miten sinua loukkasin, en sellaista huomannut.
En minä uskoa en pappeja vastaan ole, joskin ihmisiä ovat kuin me kaikki, toisilla on kyky sanoa ja toimia oikein.
En missään tapauksessa halua kenenkään toimiin puuttua, jokainen saa olla mitä on, anteeksi jos jotain sain viesteilläni aikaan. - Huomenta räntäsateisesta Savosta, ulos meno ei houkuta sohjoa siksi paljon.
Laulamaan kuitenkin pitää lähteä, pitkästä aikaa, vieläkö ääni lauluun ylettää?
Kiva ynnämuu sinusta kuulla, ymmärrän kyllä sen, ettei paljon intoa riitä kirjoitteluun, kyllä halut hiipuu itseltänikin, pientä pakkopullaa alkaa olla.
Olipa väite tuokin, ettei "vasurit"ole kristittyjä, kuka sen pystyy määrittelemään, jokainen omantuntonsa kanssa elää ja kirkollisvero menee minultakin, vaikka en paljon kirkkoa tarvitsekaan.
Voisin laulaa, kuin paimenpoika jossakin laulussa, nyt metsä kirkkoni olla saa j.n.e.
Uskomuksia ja autuaaksi tekemisiä on niin monenlaisia, sallitaan kaikki.
Kristinuskon nojallakaan ei ketään saa tuomita erilaisuuden vuoksi,.
Ramoona kirjoitit kirkkojen kauneudesta se pitää paikansa ja kyllä mieli rauhoittuu, kun kirkkoon sisään astuu, vaikka vain katselemaan, onhan kirkko ollut kautta aikojen turvapaikkakin ja yhteen kokoutumisten kohde.
Kerimäen kirkossa olen käynyt useamman kerran.
Yllättävän mehevä kakusta tulikin ja nuo tanssit mieleen toit ja monta muuta hauskaa tapahtumaa pirtin ajoilta.
Kristiina23 runo miettimistä herättää, noin se on, kyllä ne kukat ja ystävyydet on eläessä annettava, mutta kaunis tapa osoittaa myös muistavansa haudankin taakse ystävää ja omaista.
Kiitos sinulle myös menneistä vuosista näin palstatuttavina, jos voimat riittää näin jatketaan;)
Ramoonan tapaan, kukkia toivon hautakummulleni ja myös haudan kunnossa pidon toivoisin onnistuvan, hyvin rauhoittavaa on hautausmaalla kävellä ja hautojen vuosilukuja katsella, siellä hoitamattomat haudat mielen surulliseksi tekee, eikö enää ketään muistamassa.
Kiitos demeter myös toivotuksista ja kiitoksen ansaitset sinä myös mukavasta yhteyksien pitämisistä näin palstan välityksellä, jaksamista toivotan kaikkien harmiesi kanssa.
Toivon että kuntosi kohenee kevään odotusten myötä ja saat tarvittavat toimenpiteet ja sitten elämä hymyilee;)
Ystävyydestä kiitos myös Miaelina sinulle, aina jaksat ystävällisiä sanoja lähettää ja hymyn huulille nostaa, jatketaan;)
Makriina totesit postin vähentäneen korttien laittamista, totta on ja ehkä kuitenkaan ei levinnyt suomeen sillä innolla mitä Amerikassa ja muissakin maissa ystävänpäivän suosio on, olemme harkitsevia ja muitakin tapoja on ystävyyttä osoittaa.
Kiitos myös mukana kulkemisesta sinulle, ystävä ketjussamme.
Pojan tyttären syntymäpäivä tänään, nyt kevätpuoli onkin merkkipäiviä joka kuukaudelle.
Liukkautta sanovat teillä olevan, tuo radio seuralaiseni näin kertoo, ollaan varovaisia liikkuessamme;) - Pilvisenä viikko alkaa ja aurat jyräävät eilisen lumisateen jälkiä, sitä taas tulikin.
Hiljainen oli eilinen, ei yhtään puhelinsoittoakaan, mutta hyvin kuitenkin sujui, yhtä hattua rikkaampi olen, tuleeko käyttöön, jää nähtäväksi, jotain joutavan hommia.
Minulta jää kirkon meiningit katsomatta, aina siihen aikaan ruokia valmistan ja eilenkin kurpitsakakun paistoin, ihan oman pään reseptin mukaan.
Pakkasen tyhjensin ja ei mahtunut enää yhteen pakkaseen tämä purkki, joten käytin jospa joku tulisi kylään ja näin menisi tämäkin tekele.
Aika tasainen on näiden pakasteiden käyttö, aina helmikuussa toinen pakkanen tyhjänä.
Demeterin esiin tuoma Eino Leinon runo on asiaa, osuvat on virkkeet, näin elo meitä kuljettaa ja niin kuin olen kertonutkin uskoni johonkin on vahva ja aika usein kädet ristin, vaikka itse kirkossa vähän käynkin.
Elämällä kuten oikea tunne ja laki vaatii, se riittänee.
Avustustyö niin kirkon kuin muidenkin kautta on paikallaan ja apua moneen tarvitaan, minulla ei tuo jalkojen voimat riitä toisen auttamiseen, hyvä kun itse liikettä jaksan pitää.
Päiväkodeissa on paljon syliä kaipaavia, jos näin voi avuksi olla, asia on mahtavaa.
Myös ulkoilua kaipaavat vanhukset hyvillään ovat jos auttavia käsiä tähänkin löytyy.
Tänään Ystävänpäivä, onnea ystävät ja kiitosmielin ystävistäni täällä kirjoittelun piirissä, teitä tervehdin;)
Kaikille kiitos ystävyydestä! - Lumisateista päivää ja harmittavaa miesten viestin kulkua, toisaalta en mitään jännitysmomenttia olisi jaksanutkaan, paras jättää urheilun katsomisetkin alan asiantuntijoille ja harrastajille.
Vanha sydän ei kestä jännittämistä, toivon kuitenkin urheilijoille kaikkea hyvää, tiukalla ovat.
Mahtava hiihto taas Niskaselta.
Koko suomi saa iloita, totta kai, sisaruksien ja toistenkin onnistumisista, vitsinä tuo Savolaistenlaulun laulaminen oli esitetty ryhmässä;)
Sodan uhka vaan leijuu ilmassa ja toivoa sopii, että maltti kaikelta kiihotukselta taittuu ja järki voittaa.
Edellinen sota muistissa ja paljon tuskaa tuotti, ei toivoisi toistoa tälle tulevan.
Tänään ei lenkille viitsi yrittäkään, on tuo sade sen oloinen, että tiehankalaksi kulkea puuroutuu, ymmärrän hyvin noiden hiihtäjienkin tuskan, kun taivaalta koko ajan lunta tulee.
Lepopäivähän sunnuntai on, siis lepäillään;) - Lauantaiaamu ja tutut kuviot on osin suoritettu, jatkoa tämän viestin lähetyksen jälkeen;)
Frank Sinatra laulaa radiossa herättäen nostalgiset muistot vanhoista elokuvista, tuli jokunen katsottua.
Pilviä taivaalla, mutta eipä tiedä vaikka aurinko päivän mittaan kurkistaisi, sen verran rikkinäinen taivas on.
Makriina kirjoitti viesteissään noista hautajaisista ja yleensä kirkon liepeille toiminnoista, aika paljon samoin ajattelen.
Kyllähän ne hautajaiset surujuhlana kulkee, kaivataan poislähtenyttä, ikävä ja kaipaus voi tuntua, mutta usein hautaan saattamisen jälkeen, tilanne vapautuu ja jutustelu kevyemmin alkaa.
Muu kirkollinen toiminta ei minua saa lämpenemään, en pakana ole, verot kirkolle maksan ja kirkolliset toiminnot on perheeni tehnyt.
Minun uskoni on omani, suora yhteys, en pappeja kaipaa, vaikkakin meidän kirkkoherra on ihminen siinä missä toisetkin, ei kaipaa mitään jalustaa, kohtaa ihmiset aitona näin ainakin uskon, sen mitä häntä nyt tunnen.
Surut on surtava, ilot naurettava, hienoa , että kaikilla on valinnan vapaus jopa uskonkin suhteen.
Itseltäni putosi suruni aikana painoa kymmenen kiloa, näin kehokin reakoi.(takaisin on tullut)
Demeter ja Miaelina noista virsistä, minä en näitä uusia tunne, mutta vanhat virret äitini laulamina korviin on soimaan jäänyt.
Äitini oli kirkon äitikerhon jäsen ja minutkin pyhäkouluun ohjasi, siihen se sitten jäikin, vain pakolliset seremoniat toteutuu.
Demeter nuo päivän hyvät asiat mainitsit, onhan niitä tullut lueteltua pitkin matkaa, vaikka maanmullissa meinaa mieli aina vaan useammin kulkea, aamu on se päivän paras hetki edelleen.
Silmät auenneena näkee tulevan päivän ja ajatukset uteliaana kyselee, mitähän tänään;)
Fiinufammu tuon hiekotuksen mainitsit, täällä nuo pääkadut ainakin on hyvin hiekoitettu ja niitä edestakaisin ravaan, ravaanpa hyvinkin, naapurit kyllä sanoivat kovaa käveleväni,
itse koen laahustavani;)
Pianhan se kevät on käsillä ja jäätiköt sulavat, sitten taas pitkätkin lenkit sujuu.
Huomasin eilen, kun Niskasen hiihtoja istahdin katsomaan, että eipä auta meikä mummon katsella mitään jännättävää, sydän ei kestä, meinasi jäädä kauppareissu tekemättä.
Hieno hiihto, myös Hyväriseltä, kyllä suomalainen sisu on jotain mahtavaa ja luin miten hienon eleen Niskanen tekikään, kun odotti juhlintaansa viimeisen hiihtäjän maaliin pääsyyn ja halasi tämän, upeaa, näin toimii sydämenlämmön omistava.
Hurskaisen ylistyksiin yhdyn ja täällä jo Savolaistenryhmässä kyseltiin, olisiko soitettava Savolaistenlaulu Porilaisen sijaan;)
Kivisten peltojen raivaajien jälkeläiset samaa maata esi-isien kanssa, pitää nyt vähän rehvastella, vaikka ei osuutta ei arpaa mihinkään;)
Tänään sitten naiset ladulla, tuskin katselen, haastavat Venäjän joukkuetta, toivotaan onnistumista.
Päivä on valennut ja arjen asiat tehtävissä, hyvää viikonloppua kaikille;) - Hyvää huomenta, on kai sitä vaan toivotettava, vaikka tuntuu, että yleinen apatia meidät on syliinsä sulkenut.
Tähän olotilaan ei taida muuta rohtoa olla, kuin peiliin katsominen, kukaan ei mielialaa nosta, itse se on jollain keinoin tehtävä.
Aurinko nyt viimein tännekin näkyy taivaalle nousevan ja viiden asteen pakkanen, siinä jo aihetta mielen ylennykseen ja mitä muuta vielä löytyykään, no ainakin se Iiron hiihto mielenkiinnon yllä pitää ja toivorikas ajatus, että kulta tulee;)
Ramoona tuosta nuorten jaksamisesta, kun kaikki ennalta toivottu ja odotettu perutaan, kaikkeen on ladattu toiveita ja tavallaan elämän etappia, saavutuksia jaksamisista.
Nyt kuitenkin valoa tunnelin päässä, rajoituksia vähennetään, mitä sitten tapahtuu, muuta ei voi, kuin toivoa parempaan suuntaan taudin muuttuvan, voimavarat on kohta loppuun käytetty, kevään tulokin meinaa latistua, tavallaan siitä intoa elämään on ammennettu.
Nuortenkin mieleen varmaan korona aika pysyvästi jää.
Makriinan tapaan, varovasti vapautuksista huolimatta olisi liikkeelle lähdettävä, suojaukset kuten tähänkin asti, mutta jotain toivoa kuitenkin taudin hiipumisen suhteen.
Eipä nuo ilouutisia kohdallesi ole, kun hoitohommat viivästyy demeter, kiva kuitenkin, että kuumeesta selvisit ja viestinkin jaksoit laittaa, aika moni sitä on kaivannutkin.
Yrittämistä se vaatii meiltä kaikilta, yksin pyörien tuntuu kuin aina joku kohta kolottaa ja lääkäriä kaipaa, mutta niin vastenmielistä lääkäriin meno minulle on, että vaivatkin katoaa siitä pelosta, tullee kipua, kivut menee ja uutta odottamaan;)
Itsekkäänä ihmisenä vaan puren hammasta ja nämä kuvioni suoritan, jos periksi annan, se on menoa, näin uskon.
Tuo Waltarin sanonta sopii todella hyvin meidän elämään, syytä on muistaa miten hyvin asiamme kuitenkin on ja toivomus jonnekin, että viisautta löytyy päättäjien tasolla ympäri maapalloa, että rauha säilyisi.
Kaikkea hyvää sinulle demeter, jaksamista ja odotusta, kyllä se vielä päivä paistaa kohdallesi.
Nyt on viikonloppu taas edessä, aika rientää meidän huolia huomaamatta ja jospa onnistuisi tuo rajoitusten purku, tauti niskansa taittaisi ja elämä alkaisi palata entisiin hyviin aikoihin.
Muistaako kukaan, mitä se hyvä elämä sisälsikään;)
Laulamaan ainakin ensi viikolla, on käsky näin tullut, siitä se pikkuhiljaa toiminta alkaa. - Huomenta, nyt jo täyteen päivään valoisuutta saatu ja pieni pakkaslukema mittarissa.
Noita vanhoja sanontoja on mukava kuulla, on ne joskus voineet paikkansakin pitää, nyt tämä ilmaston muuttuminen sotkee kaiken vanhan;)
Kukaan ei osaa ennustajana toimia tuon Sotenkaan kohdalla, kauan on mietitty, jospa kelvollisesti alkaisi toimia.
Minusta on hyvä kiitosta antaa, kun yritystä ja uskoa on riittänyt ja melko vaatimatonta esiintymistä on Kiurun kodalla, ei useinkaan linssiluteena ole ollut.
Neeassa mainitsit demeterin, noin olen ajatellut minä myös, pian tulee pirteänä, avun saaneena kirjoittelemaan.
Taukoa on pitänyt fiinufammu, kuin brinkkala, moni muukin, ymmärrän, että haluttomuus leviää, kun ei mitään valoisia näkymiä meinaa löytyä.
Arjesta puhumiset on kokonaan loppuneet, vaikka aina niistä ivailuja on saatu, nyt asiallisia päivän uutisia on sanailtu.
Makriina mainitsi tuon ulkoasiainneuvostonpuheenjohtajan vaihdon, no ainahan ei oikea mies joka paikkaan löydy ja jos jotain ikävää valitun kohdalla on joskus tapahtunut, voihan ihminen parantaa tapansa.
Eiköhän jokaisen vuosien takaisia perattuna löydy jotakin ikävääkin.
Tuo kateellisuus on yleinen ilmiö, kun mustamaan jotain aloitetaan.
Tuo velanotto on ollut pakotettua tämän koronaepidemian vuoksi, silti on konkursseja tullut, kaikki yritykset perustuu siihen , että kauppa käy, palvelut toimii, valtio on yrittänyt mahdollisuuksien rajoissa apua jakaa ja mistäpä niitä euroja löytyy, velkaa on otettava.
Miaelinan kanssa kiitollinen olen, että hallitus on toiminut ja selvinnytkin melko hyvin, olkoonkin, että nuoret naiset toimimia johtaa, voimia heille edelleen toivoisi, ei mikään helppo huki ole ollut.
Ainainen moittiminen ei ketään kannusta ja onhan se nähty vuosien takaa, olipa hallituksessa kuka tahansa, hyvin ei mene.
Nyt jäämme odottamaan mitä tapahtuu, kun rajoituksia poistuu, tapahtuipa mitä tahansa voi jo ennakkoon sanoa, että kaikkien mielestä ei onnistu mikään.
Oma panos on kuitenkin jokaisella omissa käsissä.
Kivaa helmikuista päivää, ihan jo keväältä alkaa tuntua, kohta kukkien mullan vaihdot edessä, multa on jo ostettu;) - Huomenta sinisestä hämäryydestä, ulos katsoen todella siniväriseltä näyttää.
Eipä näkynyt aurinkoa eilen, vaikka vähän sitä lupailivat, tuskin tänäänkään, hamaa on taivas.
Liikuntapäiväksi eilinen oli mitä parhain, helppo hengittää, vaikka askeltaminen huonosti sujuu, keväisen tuoksun jo aistii.
Neuloin tyttärelle mohairlangasta liivin ja en heti kohta toista samasta langasta tee, oli niin takkuista työn sujuminen, no lämmin se kyllä on.
Iso siitä piti tulla, kai muoti on nyt sellaisen vaatimuksen antanut, saapa nähdä tyydyttääkö tekele.
Nuo tiet on kyllä hyvin jääpolanteisia kaupungissakin, tien ylitys vaarallinen tehdä, sitä tiekarhua minäkin olen ajatellut, mikä ennen "raapi" tienpinnan poistaen jääpolanteet.
Tämä lumen tulo on kai työllistänyt kaikki koneet ja joka paikkaan eivät ehdi, toivoisi kertaalleen ainakin, että höyläisivät kaikki tiet suurimmista jäistä vapaiksi.
Korona puhuttaa ja onkin mukava lukea erilaisista kokemuksista.
Minulla ajatus pyörii aika lohduttomana tämän taudin kokonaan pois saamisesta, jotain jälkeensä jättää, vaikka suurimmilta osin ohi menisikin.
Ano 10,08 kerroit taudin läpikäyneesi ja selvinnyt siitä jollakin tapaa, varmaan aikaa tarvitsee täysin kuntoon tuleminen.
Hyvä kuulla tuokin, että huolta pidettiin yhteyksiä ottaen, näin se pitää ollakin.
Monenlaista taudin kuvaa varmaan on liikkeellä ja aina uutta esiin tuodaan, Ruotsissa poistetaan kaikki kiellot, näin aamulla radio kertoi, ehkä meillä ei kuitenkaan näin tehdä.
Makriina arvelit, että pitää linnottautua kotiinsa, näin varmaan hyvä olisikin, ainakin isot joukot pitäisi kiertää, takaako sekään taudin tulemista, jos niin on kohdalle tulevaksi määrätty.
Ei noita vuosia enää kovin monia jäljellä ole, mutta terveenä toivoisi loppunsa tullen olevansa, kun 84-vuotta ilman suurempia murheilta on säästynyt.
Monta epidemiaakin onnellisesti sivuuttaen on saanut elää.
Mielestäni Krista Kiuru teki hyvää taustatyötä tuon Sote-uudistuksen suhteen, onhan sitä jo vuosia yritetty, ikävä tehtävä hänen osalleen sattui, kun aiemmin ei kukaan sitä saanut onnistumaan, nyt sitten odotetaan ja toivotaan asioiden alkavan sujumaan.
Nyt asioita eteenpäin vie alan ihminen Aki Linden ja uskon, että hänellä jo työnsä puolesta on kokemusta monessa suhteessa.
Kiitokset vielä Krista Kiurulle ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä, toivon kaiken sujuvan hienosti.
Tämä aika meinaa mielet mustuttaa, mutta yritetään etsiä jotain ilon aiheita, ettei painuta murheen laaksoon ja uskotaan auringon tehoon, se paistaa pilvienkin takaa;)