SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Voi turkanen, viestini oli valmis lähetettäväksi ja siitäpä sitten häipyi.
Nyt en samaa jaksa enää uusia, joten toivottelen kaunista päivää, täällä oli sankka sumu, mutta nyt sitten aurinko sään kirkastaa.
Tavanomainen tarmo, mitä aamuisin tunnen on pois pyyhkäisty, jospa huomenissa olisi jo entisensä. - Sateella lauantaiaamu alkaa, mutta kai se välillä hellittää, torille aion mennä.
Tykkään ostaa lähimaanviljelijöiden tuotteita, juurekset niin tuoreita ja eilisiä myynnissä olleita edullisesti kauppaavat.
Juurekset pysyvät jääkapissa vielä pitkiä aikoja aivan hyvinä, jos ei tule heti syötyä.
Usein valmistan viikon ruuat pakkaseen, sitten vaan lisukkeita lisäilen tarjolle.
Olette unista kirjoitelleet, no niitä olisi minullakin joka yöltä jonkinlaisia, tulkintani ei koskaan ole toteen käynyt, kai vain rauhaton mieleni niitä aikaan saa.
Makriina peruutteli viestiään, aivan turhaa, varmaan tarkoituksesi ymmärrettiin tämän sekasotkun rauhoittamiseksi, ei siis kyseistä kieltoa asiasta keskusteluun.
ReiskaRemontti olet aivan oikeassa tuon vastaukseni suhteen, eihän pitäisi huomioida , mutta oli niin selkeä kysymys, siksi sorruin.
Myös tuo keskusteluaihe mistä pieni sanasota syntyi oli aivan normaalikeskustelua, mutta usein niistäkin kinaa aikaan saadaan.
Pistäydy vaan mielipiteitäsi laittamassa, mukaan sopii kannanottoja asioista.
Demeter mainitsit tuo kirjautumispakon, se olisi hyvä ainakin vastuu kirjoittajille kasvaisi.
Kyllä tämä selailu mitä nyt joutuu tekemään alkaa pinnaa kysyä, ketjut venyy tyhjänpäiväisestä, tuo edellinenkin vaan palstalla pysyy, kai se Makriinan numero ehdotus on käytäntöön otettava.
Jokaisen on tokaisunsa esille saada, olipa asiaa lainkaan.
Melkein raivostuttaa selata etsien oikeita kirjoituksia, mihin mieli tekee vastata
Tuohon chatti viestittelyyn ei vastauksia löydy, tai ehkä ei niin mukavaa ainakaan, joten ohitan.
Brinkkala samalla kannalla kanssasi, ei innosta viestittely lainkaan, tuntuu, kuin tyhjää löisi pääkopassa, sen se tuo tokaisu kirjoittelu aikaan saa.
Pyristellään kuitenkin mukana ja nämä mukavat viestit jaksaa kirjoittelua kannustaa.
Toivon aina vaan, että joskus hellittää ilkeyden sanomisetkin ja palataan siihen arkeen, missä voimme iloita mukavista yhteyden otoista.
Pahalta tuntuu ajatus, että näitä aamusessioita en voisi toteuttaa, usko parempaan sitkeänä vielä pysyy.
Katsellaan tapahtuuko mitään mukavaa jolla mieli piristyy, jotenkin uskon näin tapahtuvan.
Mukavaa lauantaipäivää. - Lenkki tehty ja maisemia ihasteltu, nyt lepäämään istahdin.
Harvoin kirjoitan muuta kuin aamusaarnani, mutta nyt huomasin selkeän kysymyksen, johon vastaan, ei ehkä kaikki kuitenkaan, jospa asia parantuisi kaikkien niin anojen kuin kirjautuvien kanssa;)
Tätä varmaan toivoisi niin kirjoittavat kuin lukijatkin, eikö vaan;) - Tyrkätään tämä ketju yhteisvoimin arkiston kätköihin, eikö niin;)
- Viikonlopun sää näyttää ihan kivalta, tuuli kyllä lämpötilaa laskee, ollen nyt kuitenkin kahdeksan astetta, eilen huomattavasti viileämpi.
Myrskyä odotin, mutta eipä tuo uhka ainakaan vielä ole toteutunut, pystyssä kestän lenkilläni;)
Vastaan aloitukseen, en millään jaksa kahlata noita yhden rivien viestien ketjua, koko ketju on sekava, ei millään tavoita mitään "keskusteluun" viittaavaa.
Onhan ketjussa eittämättä kertoviakin viestejä kuten Ramoonan nautittava kuvaus taas luonnosta ja oikeasta elämästä, hän tuo aina jotakin uutta opittavaa viesteissään ja kuvaa hyvin tapoja, mitä hänen elämänsä piirissä tapahtuu.
Nämä rauhoittavat viestit tuntuvat helmiltä nykyisten viestittelyjen joukossa.
Makriina tuskailee viestien katoamista ja sitten huomatessaan viestin tulleeksi tokaisee niin osuvasti "minä en ala" nämä pienet sanonnat ovat piristäviä väliin, kun kuitenkin kertomasi on asiallista ja kantaa ottavaa.
Yhtä harmistunut olen minäkin näistä kiusanhaastajien viestittelyistä kuin sinäkin.
Anoina oleminen antaa rohkeuden sanoa mitä sylki suuhun tuo, eikä rauhaa tule, ennen kuin joku muutos keksitään.
En anonyyminä kirjoittelua vastusta, jos joku ei halua nimimerkillä kirjoittaa, mutta selkeyttä siitä tulisi ja loppuisi tai ainakin suurin into katoaisi ikävään kirjoitteluun.
Facsessa kirjoitetaan omalla nimellä ja en sitä huonona pidä, ilkeyksiä ja nälvimistä ei tapahdu, mutta kinaamista joskus sielläkin.
Kai tätä on nykyelämä.
Fiinufammun kivat viestit ilmapiiriä rauhoittaa ja hän kertoo juuri niistä mukavista asioista, mistä voi yhdessä nauttia, kuten nuo mummokerhotkin, uskon iloa siellä riittävän;)
Brinkkala ja Eliaana noista omista elämisen tavoista tuovat virkistäviä asioita esiin ja niin erilaisissa olosuhteissa elämme, että hyvältä kuulosta heidän ympärillä tapahtuvista asioista saada lukea siitä miten ilot elämään hankitaan, pienistä asioista ne kasaantuu.
Demeter jaksaa uskoa terveytensä ja muunkin elämän kirkastumiseen, vaikka väliin tiukkaa tekee, ihana pieni poika auttamassa ja mieltä virkistämässä.
Vastoinkäymiset kasvattavat ja aikamoisen kasvun paikan olet noilla ikävilläkin sinuun kohdistuneisiin viestien välityksellä joutunut kokemaan,.
Kasvamassa olemme elon loppuun asti ja kyllä selvitään, ystävät täällä palstallakin kannustavat mukavilla kirjoituksillaan.
Kyllä se siitä,,,;)
Ynnämuun malttia ja rauhaisaa viestintää tykkäämme kaikki lukea ja se elämä mistä hän kertoo, on ollut kaiken kaikkiaan rikasta ja avartavaa, omin käsin ansaittua, paikkansa löytäneenä rauha kuvastuu hänen viesteissään.
Miaelina pyöräilevä kirjoittaja aina mukavaa sanottavaa löytää, kiitoksiin asti;)
Monen monta anonyymien hyvää viestiä saamme myös kirjoittelussa huomata, se että ei ole hajuakaan siitä kuka milloinkin on kirjoittaja, hieman harmittaa, haluaisin huomioida, mutta hankala on kellon aikoja etsiä ja siten vastata, kiitän kuitenkin kaikista mukavista anojen viesteistä, kannustavia on paljon ollut.
Muistina varassa nyt viestin kirjoitin, kun eihän pysty selaamaan kun aloitukseen vastaa, mutta nämä kirjoittajat ovat myönteisellä kirjoittamisillaan mieleen pysyvinä jääneet, kiitokset siitä;)
Pieni on rekattujen määrä, mutta sitäkin sopuisampia kaikki ovat, kirjoittaminenkaan ei ole mitenkään rajattuja, mutta kokemamme mukaan, joku aihepiiri saa niitä laahuksia mukaansa, kuten Makriina mainitsit,
Luin juuri lehdestä Anna Hanskin sanomana, ystävällisyys ja hymy ei mitään maksa, niitä pitäkäämme tavoitteena, ja elämämme sujuu paremmin;) - Huomenet, hieman pitkäksi aamu venyi, mutta onpa verta pulloon otettu ja sydänfilmi kuvattu, muiden kokeiden sekaan nekin ja vielä yksi sitten maanantaina, toivottavasti asiat selviää.
Meillä on uusi suuri sairaala ja etsien siellä paikkoja katselee, no tosin opastusta saa jos tarvitsee.
Kaikki toimii hienosti, parkkipaikat on aiheuttaneet harmeja, mutta kunhan valmiiksi saavat, sekin ongelma poistuu.
Naulakoita ei odotushuoneissa ole, näytteenottohuoneeseen vaatteet riisutaan.
Kyselin eikö se aikatauluja hidasta varsinkin talvella, hoitaja arveli niin käyvän, mutta näin vaan on.
Minä näitä huomioita joka paikassa teen ja kaiteiden puuttumiset pitkissä käytävissä myös mieltäni arvelutti, seinät on kohta likaisena, kun horjuvat ja huonosti kulkevat turvaa seinistä hakee.
Onneksi ei minun harmini se puhdistus ole;)
Myöskään tauluja ei seinille sallita, muutama isompi on ja muuta ei sitten laiteta, joskus voisi silmälle iloa olla niistäkin.
Nykyaikainen muuten on kaikin puolin tämä Aalto-sairaala.
Nuo kivut ja vaivat paikkaa vaihtaa, milloin mihinkin pistää tai kolottaa, kai se johtuu paljon siitäkin, että kunto iän myötä heikkenee, pieni väärä asento jo aiheuttaa suurenkin kivun.
Minulla joka päivä uusia kohteita löytyy, mutta onneksi häipyvät samoin kuin tulevatkin, yllättäin.
Mielialakin aiheuttaa kivun tunteita, jos paha mieli jostakin ( vaikka näistä viesteistä) vie kivun tunteisiin.
En jaksa millään olla ymmärtäväinen näiden muutaman sanan heittoihin, missä ei muuta ole, kuin joku ilkeys mielessä.
Jaksamista tarvitaan, aina ja aina uusien ilmaantuessa, kun osaisi sivuuttaa ilman kommenttia, no sitä opiskelen;)
Toinen harmi on tuo kohdentuminen, saa aina selata kenelle viesti onkaan tarkoitettu, aika entinen ei koskaan palaa, se on uskottava.
Ynnämuu kipuihin syyn löysit, totta varmaan, kyllä nämä lasitkin joskus haittaa, minulla on varmaan myös sanka väärässä asennossa, kun toisen korvantaus kipeytyy, pitäisi tai pitääkin käydä liikkeessä korjauttamassa.
Hyvin istuvat silmälasit on onni, minulla aina valuvat alemmas, ja kohottelu vakituista, hyvin vaikea saada" istuviksi".
Täytyy sanoa, että värit kirkastuvat kun lasit nenälleen asettaa, minäkin näen ilman laseja, mutta eripari silmäni vaativat lasit tasoittamaan näkemistä.
Miaelina onhan se mukavampi lukea kivoja viestejä, kyllä ne mielialaa nostavat, sinulta en muista koskaan mitään ikävää olleenkaan, iloa elämääsi jatkossakin;)
Oikein muistit brinkkala tiffanya ne ovat, minulla on parvekkeenoven täyteinen lasityö, edellinen asukas sen siihen jätti, kun sanoi että särkymättä ei sitä pois saa.
Itse en siitä oikein tykkää, on liian räikeät värit, mutta useinhan nämä työt onkin voimakasvärisiä.
Taitoa niidenkin teko vaatii.
Nyt pitää päivärytmi saada kohdalleen ja lenkille on jouduttava, tuuli on melkoisen purevaa, lämpöäkin vai kuusi astetta, mutta eiköhän tuolla tarkene;)
Toivorikasta torstaipäivää, jos ei toivoa paremmasta olisi, hukassa olisimme. - Istun vielä koneella, kun tutkin nimikkeitä taudin kuvista ja sain selville, että jos tämä nykyinen kokeilu kohdallani ei tuota tulosta, tutkitaan sydämen toimintaa ja mahdollisia puutoksia sillä alueella.
Ensi maanantaina, on koe ja sitten jotain toimia selvenee.
Ajattelin vaan kertoa, tuosta pään kivusta, se voi olla migreeni mikä noin koettelee.
Minulla oireilu tekee silmiin häiriöitä ja olen ajatellut sen olevan migreeniä, vaikka ei päähän koskekaan.
Mieheni sanoi aina silmiin tuleva sahalaitaisen kuvion, päätä ei särje, mutta on hellä, kun näkö selvenee.
Tuo sinunkin helläksi tuntuva vaiva voisi olla migreenin aiheuttama, tulee ja menee kai omia aikojaan.
Nämä oireet silloin tällöin ilmenee, olen vähän aikaa vuoteessa ja ohi menee.
En yleensä lue lääkärikirjoja, mutta nyt en ymmärtänyt lääkärin kertomaa kokeistani ja piti selvittää, no jotain selvisi;)
Epätietoisuus rasittaa.
Vaaraksi ovat itselleen ja toisille kulkeville, nämä nyt tuon sähköpotkulaudan hankkineet, ehkä ei neuvot päässä kestä. - Huomenta keskelle viikkoa, yöllä pakkasella on käynyt, kun vain yksi aste tällä hetkellä mittarissa, harmaalta näyttää sää, mutta voi se siitä selvitä.
Eilen illalla oli niin kaunis auringon paiste ihan laskun aikoihin, koko luonto kylpi eri värien kirjossa, olen niin onnellinen tuon puistikon värileikistä näin syksyisin.
Kerhopäivä tänään, pitkästä aikaa yrittelemme kokoontua, toivottavasti ei jälkivaikeuksia tule.
Voi miten soma kiitos Eliaanalle, punainen sydän minullekin iloa antaa tässä kirjoitellessa, ei sitä paljon kaipaa, kun hyvä mieli tulee, otan osan sydämen hehkutuksesta itselleni Eliaana;)
En ihmettele ollenkaan aiheesta sydän sinulle kuuluu, niin rehellistä on kertomasi ja sitä arkea parhaimmillaan.
Yhteiselo kissasi kanssa on varmaan hyvin selkeää, toisenne tunnette ja tavat tiedätte.
Minun entinen mökki on uudistusten myllerryksessä, muuttavat sisäpuolta omien tarpeiden mukaiseksi.
Minä jo kerran remontoin mieheni kuoleman jälkeen, lisä tilaa sain , mutta nyt haluavat vieläkin muuttaa tiloja.
Hyvin nykyisin mökillä viihtyvätkin, vaikka tyttärentytär alkuun oli vastaan, nyt aina kun vain aika riittää siellä ovat.
Lapset jo aikuistuneet ja mökki ei kiehdo, kaksin siellä koiralapsen kanssa oleilevat.
Voi miten ikävä brinkkala tuo särkysi, pelottavakin, pää on aina arvoituksia antava kipuineen.
Onko sinulla aiemmin ollut sama vaiva, osaat varmaan apua hakea, jos joku epäilys herää.
Toivon, että ohimenevää kipusi oli.
Minun päätäni ei nykyisin juurikaan pakota, niskani sitten muistuttaa sitäkin enemmän.
Kyllä käsitöiden teolla on osuutta päänsärkyihin, sen olen kuullut monella suulla.
Minulla panta kaulassa, jos kovin ärtyy kiusalliseksi, paras olisi jättää käsityöt sivuun, mutta eipä niin helpolla onnistu, levoton mieleni kaipaa aina vaan jotain näperrettävää.
Äitini halvaantui toispuoleisesti 75 - vuotiaan, sitä olen itselleni myös ajatellut tapahtuvan, kun kaikessa äitini tapainen olen.
Ihmettelen minä myös tuota ynnämuun kertomaa, miten tyhmä ihminen voikaan olla, kehua nyt omaa hyväänsä, kyllä ne kehut mieluummin toisilta kuulisi, jos sitten ollenkaan.
Kateus jos sitä suuremmin on ollutkaan, on kyllä kadonnut, minulla on elämä hyvällä mallilla, en tarvitse kadehtia ketään, en mitään, voihan olla että vaatimaton elämäni voi herättää ihmetystäkin, mutta minulla on mitä tarvitsen.
Huomasin, että poistoja jo tehty tässäkin ketjussa, malttakaa mielenne ja kirjoittakaa niin kuin toivotte itsellenne vastattavan.
Päivä selkeentymään päin, ehkä tulee kaunis syysilma nautittavaksemme, siitä iloa mieleen;) - Istahdin koneelle ja kauhistelen tätä sotkua mikä on aikaan saatu.
En jääkiekosta paljon tiedä, mutta olen huomannut, kun käden alle toinen käsi sormet pystyyn laitetaan ja sanotaan "poikki " vai "tauko se on", no tauko siitä kumminkin tulee;)
Nyt tuo rauhoitus olisi paikallaan, ainakaan minä en jaksa seurata mitä mikin viesti osoittaa ja tarkoituskin jää epäselväksi.
Ynnämuu annoit kuvaavan esimerkin ihmisten pienuudesta, tuo sama ilmenee nykyisin ketjuissakin,
Makriina, brinkkala, fiinufammu, demer, kaikki anotkin jotka harmittelen suhtautuvat tähän lietsontaan.
Eliaana mainitsit myös kuoleman, sekin on meillä kaikilla, hyvillä kuin pahoillakin eittämättä edessä.
Mitä jääkään vaakakuppiin, kun arvoja ja elämää tarkastellaan,
En puutu syyllisen etsimiseen, se on varmaan jokaisella omassa mielessä tehty selväksi, tuomarointia tuskin ketjuun tarvitaan.
Kaikille kirjoittajille rauha kirjoittaa ja syytely pois kokonaan.
On ollut puhetta, että perässäni vedin myös 70 :sta kirjoittajia, joiden ikä ei vielä tänne yllä, olen vahvasti sitä mieltä, että ikä ei rajaa hyviä tai huonoja kirjoittajia, kyllä se syy löytyy viestin kirjoittajan mielessä.
Tätä jauhamista on mielestäni ollut nyt jo riittämiin, nyt tiukka mietintämyssy päähän ja viesti moneen kertaan tarkastettuna vasta ulos, kaikki loukkaava ja vihjaava poistettuna.
Yön jälkeen, koneelle tultuani, toivon siistin ja rauhaisaan kiikkustuoliin keinuntaan;)
Varmasti tähän yhtyy moni ikäiseni, nuorempikin, eiköhän näin sovita;) - Sunnuntaiaamua, pilvisenä päivä alkaa, taitaa sadellakin asfaltti kostealta näyttää, yli seitsemän lämpöä, minusta oikein sopiva lämpötila kävelyyn.
Ilmakuvia oli tänä aamuna lehdessä ja ylistettiin kaupunkini kauneutta, helppo yhtyä, kaunis on ympäristöni missä elelen;)
Hiljainen on kaupunki tähän aikaan sunnuntaiaamuisin, muutama koiran kävelyttäjä näkyy, ihmiset nauttivat ansaitusta lepopäivästä .
Eliaanan mietteet tuosta seuraavasta kesästä mielessä monasti minullakin, nyt joulua olen jo yritellyt miettiä missä sen viettäisin, voihan olla, että jää joulu näkemättä, niin arvaamaton se elämä on.
Ystävät suunnittelivat Pärnuun lähtöä, pyysivät mukaan, olisi se erilainen joulu, mutta nyt myös poikani luona on kuulemma rauhallinen joulu luvassa, se houkuttaa.
Pojan toinen tytär suunnittelee jouluksi Skotlantiin menoa ja toinen äidin luona joulun viettoa, joten poikani ja miniäni kaksin aikovat joulun viettää.
Se on niin harvinaista herkkua, että en tiedä raskinko heiltä sitä viedä;)
Vieläpä tässä on miettimisaikaa, useampi mahdollisuuskin, joten mietintämyssyyn laitan.
Se aika aika monella on, että kesäpaikan ovet suljetaan ja kissasikin saa luvan talviasuntoon sopeutua.
Kyllä kotieläimet siellä viihtyvät, missä emäntä ja isäntä elelevät, seurallisia ovat;)
Makriina pohdit tätä menoa mikä kiikkustuolissa taas on, no onhan siinä ihmetystä meille, jotka jo aivan tätä omaa eloamme haluaisimme viestitellä, päiviämme täyttää, miksi todella taistelutantereeksi joudumme.
Noiden vanhojen aikojen muistelu aivan mieltä ihastutti, miksi emme näin voi jatkaa?
Poistoja paljon, siinä meni minunkin viesti muiden mukana, koskaan en muista viestiäni aiemmin poistetun.
Minunkin ymmärrystä on peräänkuulutettu, se nyt pitäisi kaikille mukana pyöriville olevan selvää, mutta sitäkin ihmettelen, että ymmärrykseni lukea muiden viestejä melkoisen hyvin selviän, yksi aina selittelyä kaipaa.
Tuo jälkeen selitys ei ole monenkaan viesteissä tarpeellista, olen ajatuksen ymmärtänyt.
Demeter noin minäkin ajattelen kuten kirjoitit, jos en loukkaa ketään, uskon ettei tarvetta ole minullekaan ilkeyksiä kohdentaa, sama varmaan pätee toistenkin kohdalla.
Joku arveli mitä tykkäisin tuosta ikävien viestien kohdalleni jatkuvalla syötöllä osuvan, varmaan jättäisin koko palstan.
Minusta ei ole vastaamaan ikäviin viesteihin, ennemmin jätän sikseen.
Olen kertonut kauan mukana olleeni, ei koskaan mitään vastaavaa ole ketjuissa ollut, kyllä on tarkoituksena ollut viihdyttää ja kertoilla kaikkia kivoja juttuja, no kai nykymeno on sitä, että kilpaillaan kuka härskimpi voikaan olla.
En myöskään koskaan mitään vanhoja arkistoja ole käynyt tutkimassa, tosin eipä taitaisi mitään moitittavaa löytyisikään, ehkä muistelot voisi mieltä ilahduttaa;)
Hieman ikävä viesti tänään minun suunnalta, mutta yritetään pitää mieli iloisena ja kirjoitella kaikesta huolimatta näitä omia juttuja;)
Kaipailen Neeassaa, miten hänen elämä onkaan lähtenyt sujumaan ikävän myötä?
Tulkaa laittamaan kuulumiset, ohitetaan ikävät asiat;)
Kiitos muuten heille joilla on myönteinen ja sopuisa mieli ketjua jatkaa ja myötäeläminen demeter sinunkin saamalle nimityksille;) - Lauantaipäivä alkaa pilvipoutaisena, mutta lupauksia on auringon pistäytymiseen taivaalle, lämpöä kahdeksan astetta, siis aivan mukava säätilan puolesta.
Tänään vähän tämän huushollin kohentelua ja pyykkikonekin jossain välissä pyörii, tätä samaa se tahtoo meikäläisen päivä olla.
Ensi viikolla jo alkaa kahden päivän menot, siis vain muutaman tunnin, jää aikaa vaikka useammin palstalla kurkkia, kirjoita en kuin aamuisin.
On kiva kun on jotain odotettavaa, vaikka vaan muutama tunti pois kotoa.
Korpikirjailija, lupaan jättää sinut rauhaan, vaikka en mielestäni rauhaasi ole pahemmin häirinnytkään, minun puolesta voit jättää selittelyt, ymmärtää kuka mitenkin.
Ymmärtämisen taitokin on hyvin erilainen, kaikki sanonnat ei tavoita lukijaa.
Makriina on muisteloissa elänyt, kyllä kaikki tuo mistä kertoilit niin kovin tutulta kuulostaa, tarkkoja muistikuvia ei kaikesta ole, mutta sen säästämisen pakon sodan jälkeen kyllä muistan.
Nuo taidokkaat ja kekseliäät emännät ennen taikoi kaikkea ihmeellistä, tarvikkeita ei juuri mihinkään, toisin on nyt, aineita löytyy taito puuttuu, no ei tietenkään kaikilta, mutta aika avuttomilta monet tuntuvat, kun telkkarin ohjelmia seuraa.
Haluttomuus tekemisiin puuttuu, kaikki varmaan jotenkin oppivat, jos pakko eteen tulee.
Noin on myös tuo talteen laittaminen," jos joskus tarvitaan", se tauti monella mukana kulkee ja monta kertaa se on hyväksi koettu.
Itse olen opetellut välttämään turhan ostamista ja näin vähemmän talteen laittamista tarvitsen.
Turhuuttakin on tullut haalittua, mieleen tulee mokkakupit 12 kpl, kertaakaan ei käytössä ole olleet, sitä vaan joskus sortui kaikkeen siroon ja kauniiseen.
Ynnämuu aivan kuin minun elämää joltakin osin kertoisit, noin sitä pankkilainaa maksaen saatiin kaikki tämä maallinen mitä elämiseen tarvittiin ja vähän enemmänkin, sillä mökki ja auto katsottiin jossain vaiheessa jo liiaksi, nyt kaikille hyvin tarpeelliset.
Hyvillä mielin saa olla, että kaikki ponnistelut jaksoimme ja omavaraisina elämme.
Monesta asiasta piti kieltäytyä, mutta sekin sujui oman elämän unelmia tähyten.
Demeter, olen samaa mieltä velvollisuutemme on elämän arkea ja juhlaakin kertoilla nykypolvelle, itse harmittelen, ettei enemmän tullut vanhemmiltani kysellä.
Elämä ennen sotia, oli todella vaikeaa aikaa, 30-luvulla pula-aika, sen kokivat vanhemmat kovin raskaana ja sota perään, paljon jäi pimentoon asioita näiltä vuosilta, näihin verraten elämä minun ikäluokalta alkoi olla jo huomattavasti parempaa, vaikka vaikeaa kuitenkin.
Muutama kirjailija on saanut hyvin elävästi noitakin aikoja esille, on joskus tullut kirjojakin luettua.
Fiinufammu ihasteli tätä liikkumisen vapauden lisääntymistä, niin minäkin, kauppaan vielä maskin otan naamalleni, mutta muuten pienissä joukoin jo tavataan ilman maskia.
Korona tapauksia on viisi paikkakunnallani taas tavattu, mutta rokotussuoja puree ja niin vaikeana ei tauti enää kulje ja seuranta onnistuu.
Varmaan tänäänkin pääset koiraystäväsi kanssa lenkille, sillä aurinko pilkahtelee täällä ainakin.
Nyt muistelot sikseen ja tähän päivään, toivotan mukavaa lauantaipäivää, touhutaan tai levätään, kaikki sopii;)
Nuo muistan elintarvikekorttien ja sen ajan, että määräannoksia sai tavaraa, nyt varmaan kahvinhinnan nousun myötä voi säästösyistä kahvimerkit muuttua, tuntuu aika isolta nousulta, jos paketti maksaa 5 euroa. - Huomenet, niin sitä käännyttiin loppukuulle syyskuutakin, aika rientää, vaikka joskus hitaan tuntuisesti matelee, kun joku odotus päälle pakkaa;)
Pulmupuolukat pakkasessa, huomenna sitten mehun pullotus. ohitan nuo viinapuheet, mutta sanonpa kumminkin, että koskenkorva ja puolukkamehu, aika monelle maistuisi.
Molempia löytyy, halu nauttimiseen puuttuu:)
Mummot ne varmaan pahimpia huumeiden käyttäjiä onkin;)
Haudoilla käynti yleensä mieltä rauhoittaa, siellä kiire unohtuu.
Pitääkin kanervien laitto ottaa puheeksi tyttären kanssa.
Makriina ja ynnämuu kirjoititte tuosta kannabishyväksynnästä, tai ehdotuksesta paremminkin, en minä moista kannata ja kyllä vihreät ääniä menettävät tuon esityksen vuoksi, näin uskon.
Makriina, fondyyn kyllä tunnen, tuota sinun kertoman nimeä en muista kuulleeni.
Samaan tapaan korealaisissa elokuvissa tuo ruokakulttuuri tuo myös padan pöytään keittimen kanssa, siitä sitten kiehuvaa ruokaa otetaan.
Korjaan korppis, käyn myös lauluaamuna viestin jättämässä, vaikka ei tuo niin vaarallista ollut, jos jää huomaamatta.
Taas kaivellaan entisiä kismoja, näin ymmärrän ja arvailukin jatkuu, olen minäkin määrättyjä viestejä hieman arvellut, mutta minun rivienväli luku niin olematon, että arvailuksi jää.
Ikävää on jos toisten sairaudet on pilkan kohteena, se ei kuulu keskusteluun missään mielessä., ketään yrittämättä nimetä paheksun viestin laittajaa.
Tuo oikeus vastailla on tietysti jokaisella, mutta riitaa välttäen, asiallinen vastaus sopii aina.
Ehkä tuo ahkeruuteni näin kirjoittaen tuntuu suurelta, todellisuus on toista.
Aamupäivän jaksan kaikille touhuilla voimia jakaa, mutta iltapäivät ja illat vaan istun jotain käsillä tehden.
Luulen , että aika paljon halusta ja innostuksesta on kysymys kohdallani, olen vanhanaikainen kaiken suhteen ja kai nuukakin, yritän itse tehden euroja säästää ja se oma tekemä on aina omin käsin aikaan saatu, sekin intoa nostaa.
Sota aikakin mielessä pysyy, sen niukkuuden hyvin muistan ja silloisten emäntien taituruuden, kun melkein tyhjästä ruuan perheelle sai pöytään.
Tuo ikkunan pesukin liittyy vanhaan aikaan, kun syyssiivous taloissa tehtiin ja talveen asetuttiin, samoilla talven tuloon viittaa minunkin verhojen ja mattojen vaihdon lisäksi tuo ikkunan pesu.
Kaikki kerralla puhtaaksi, sitten kevääseen päästään, sama toistuu;)
Noihin lääkekeskusteluihin en kantaa ota, kokemukseni niin vähäisiä, onneksi.
Lähdenkin pistäytymään torilla ja samaa tietä kauppaan, tulee viikoksi eineet hankittua.
Mukavaa viikonlopun alkua, ulkoillaan jos siihen voimia riittää ja sää sallii;) - Huomenta ja pilvistä säätä.
Onko säikähdys vienyt kirjoittajat, vai onko kaikilla kone rikki, kyselen ja mietin, onko jo aika laittaa kiikkustuoli unholaan?
Kiva kuitenkin, että brinkkala viestin laitoit, en tarvitse itselleni vastata;)
Tuo yhdessä tekeminen onkin mukavaa, siinä voi ruokaa tehden keskustella ja ehkä äidiltä tyttärelle joku neuvokin menee, tai miksi ei päinvastoinkin;)
Minulla on tuo syksyn tuleminen tuon puistikon avulla joka päivä näkyvissä, kohta vaahterat aivan punaisia ja lenkillä hyvästelen vesilintuja, jotka jo muuttopuuhissa on.
Syksyinen järvikin aivan erinäköisenä näyttäytyy, mitä keskellä kesää, paljon on ihasteltavaa kaupunkilaisellakin.
Miten sitä onkin vuosia kulkenut mitään näistä näkymistä huomioimatta, pitääkö tulla vanhaksi, että kaiken huomaa?
Huonomuistisuus minullakin teettää joskus töitä, kielen päällä pyörii joku tuttu juttu, mutta ulos en saa tulemaan, sitten aikojen päästä esiin tupsahtaa.
Lääkärit eivät tätä vielä huoleksi koe, mutta seurattava on omaa minäänsä.
Ikkunoiden pesun jälkeen laitan minäkin talven tuloa odottamaan lyhdyt ja havut parvekkeelle, sitten jouluna valojen määrä vain kasvaa;)
Tyttären lääkärissä käynti sai vain olan kohotuksen ja jonkun suihkeen nenään, muuta ei ole tähän syksyflunssaan lääkettä, paranee aikanaan.
Tuuli puhaltelee hieman heikommin, mitä eilen teki ja lämpöä kuusi astetta, tarkenee hyvin lähteä kävelemään vielä kesätamineissa.
Katsotaan löytyykö kirjoittajia tänään, vai mikä on edessä, voikaa kuitenkin kaikki oikein hyvin;) - Kiitos kiitoksista, on hyvä mieli minullakin jos kanssakirjoittaja on hyvän mielen viestistäni saanut, ilo on näin jaettu;)
Myrskyisää on tuo säätila täällä meillä, eilen melkein koko päivän satoi ja puut on tiukilla, että pystyssä kestävät.
Metsässä liikkuville kai helpotus, ei kai hirvikärpäsetkään lentämään pysty.
Tytär juuri soitti ja lääkäriin menosta kertoi, flunssa iskenyt, sanoi yskän olevan niin kovan, ettei nukutuksi saa, kaiken muun lisäksi vielä nämä flunssatkin ihmispoloja muistavat.
Pahat teot maailmassa ei vielä riitä, tauditkin riesana kulkee.
Noita kommelluksia tapahtuu aina vaan enemmän, mistä brinkkala mainitsit, ei kai mikään meidän iässä enää parempaan suuntaan mene ja muistikin vauhdilla huononee.
Lueskelen usein Facesta noita ruokaohjeita ja sitten muunnellen niitä laitan, mukava kokeilla jotain uutta.
Kyllä riisipuuro mielestäni perinneruoka on, tosin ohrasta tehtiin ennen, kun riisiä ei ollut, Usein kun uuni lämmitettiin viikonloppuna, uunissa valmistettiin leivät, pullat ja sitten jälkilämpöön laatikot ja puuro laitettiin., tarkkaan otettiin hyöty uunin lämmityksestäkin.
Onnekseni sähköpostini hyvin vähän käytössä on ja lukematta laitan kaiken hullulta tuntuvan roskalaatikkoon.
Otsikoista päätellen näitä turhia viestejä joskus on, mutta ei anna aihetta lukea.
Kännykkääni on nykyään tullut silloin tällöin joku viesti ulkomailta, mutta muutaman kokemuksen jälkeen en avaa tuntemattomien numeroita, tosin siinä saattaa joskus mennä minulle oikeasti tarkoitettu.
Kristiina23 viesti tuntuu uskomattomalta, mutta kai näitä sitten liikkuu näitäkin, minä olisin ilmoittanut heti poliiseille ja pyytänyt heidät tutkimaan lähtöpaikan.
Törkeää uhkailua tuo oli kaikin puolin, samoin aatoksin Makriinan kanssa tuota luin.
Miten julmaksi maailma muuttuukaan, kun tuollaisia viestejäkin voi rauhassa lähetellä, uskomatonta.
Huh,huh, eipä mieltä ylentänyt tuo viesti, hyvä jos ei vastaavaa enää ole tullut sinulle Kristiina23.
Fiinufammu ihasteli ristiäisjuhlaa ja syytä varmaan onkin, minullakin melko tuore tapaus kesäkuulta.
Tunnelma lämmin ja toivorikas, mitä kaikkea sitä toivookaan näiden pienten taipaleelle ja minkälainen maailma onkaan, kun meidän ikäiseksi pääsevät.
Onneakin tarvitsevat polkunsa alusta asti, aina ei maailma hyvin kohtele, voimia ja sitkeyttä voittaa mahdolliset tulevat vaikeudet.
Onnea sinulle fiinufammu lapsistasi ja näistä pienemistä rakkaista.
Makriina, noin yleisesti ottaen olen minäkin hyvää kohtelua nuorilta saanut, mutta median hehkutus tuo nuo ikävimmät tapaukset esiin ja ei aina muista sitä osaa nuorista, millä elämä mallillaan.
Omien jälkeläisteni elämä sujuu hyvissä merkein, mutta uskaltaako aina samaan luottaa, joskus käänne voi olla rajukin jos vastoinkäymiset eteen sattuu.
Voimaton siinä sitten on jos jotain tälläistä tapahtuu, epäonnikin joskus mukana kulkee.
Uskoa ja toivoa kaikesta hyvästä vain voi toivoa, siihen sitten voimat loppuvatkin, kohtalon tiet ei aina ruusuilla kulje.
Maailmassa on niin paljon pahaa jo nuoruudesta lähtien, houkutuksia tarjotaan, kaikkea hyvää luvataan, jos ei oma järki hälyytä, on tosi kysymyksessä.
No nyt turhia uhkakuvia kirjoittelen, uskon nuoriimme ja toivon elämän sujuvan meillä kaikilla hyvissä merkein.
Melkein järkyttävästä uhkakirjeestä huolimatta uskallamme kirjoitella ja iloa tuottaa viesteillämme, jospa ei tuollainen koskaan kenenkään kohdalla tapahdu saamme rauhassa ja turvallisin mielin kirjoitella. - Sadetta ja tuulta näyttää tämä sunnuntaiaamu lupailevan, no pitäähän väliin masentavaa säätäkin saada, liian hyvin muuten menisi, ei elämä pelkkää aurinkoa ja lämmintä, elämä antaa paljon enemmän, väliin sadekin paikallaan.
Eilenkin satoi ja rapse sateenvarjoon ihan kivalta kuulosti lenkilläni.
Aivan hyvin sai selvän viestistäsi, älä huoli Ano 16,21;)
Yksinäisyys sopii toisille, kyllä minäkin viihdyn yksin ja oikein sanot, kyllä se olo on aika paljon omista ajatuksista kiinni.
Tietokoneeni on ikkunan edessä ja pakostakin tulee seurattua liikettä kadulla, mutta harvoin puheisiin sattuu kukaan näkemäni.
Toisilla on vaikeaa kestää yksinäisyys ja siksi tulevat vaikka vaan vaivojaan valittamaan, ainahan näitä kaikille kohdalle sattuu, yritän jaksaa kuunnella, jospa pieni lohtu valittajalle.
Järkyttäviä oli uutiset mitä seurasimme 20 vuotta sitten, luin aamun lehdestä, miten joku oli soittanut jäähyväiset puhelimella ja sitten hyppäsi, ei tuota kaikkea voi vieläkään ymmärtää, mikä ja miten viha voikaan saada tuhoa aikaan.
Samat asiat vaan toistuvat, ei koskaan voi rauhaa olla, vallanhalu ja rikkaudet kai pääsyynä.
Tuohon fiinufammun sanontaan, mikäs meillä täällä on ollessa, sopii koko maata ajatellen,
Turvattua elämää melkein kaikilta osin saamme elää.
Eliaanalla tuo kissa ystävä aina seurana ja mieltään sekin näyttää, kun ei vapautta niin reilusti ole.
Vielä varmaan mökillä asustat kauemmin, saa kissakin nauttia olostaan.
Toivottavasti pojat on hyvin mökkiä asustaneet;)
Makriina mökillä uunin kanssa tuskailee, tuttua on minullekin, kyllä sai sanomalehteä varata viereen keväällä, kun tulta alkoi laittamaan, kesä meni sitten hyvin.
Hyvin pian se piha ja muukin elämä sekoaa jos ei paikalla olla.
Nurmikon ajo melko varmasti ensimmäinen ulkotyö, kun maalle meni, usein niin pitkäkin oli, että kerta ei riittänyt lyhyeksi saamiseen.
Demeter asiaa puhut, itselle se seuranta toivottavasti apua tuo, mutta en ole tottunut näihin terveyden tarkkailuun, puhumattakaan vaivaa näkemään, niin tuntuu niin tuskaiselta.
No nyt se on aloitettu ja pian varmaan pari viikkoa kuluu, kun ei ajattele ja jos sitten vielä joku apu tulee palkitseehan se.
Ehkä vaikeampaa minulle nämä pysähtelyt, kun aina olen menevää sorttia ollut ja kuntoni on sen sallinut, nyt sitten kaiketi alkaa se loppusuora vaivoineen.
Mihinkäs siitä pääsee, totuttava on ja elettävä näiden vaivojen kanssa, jospa kuitenkin lääkityksen saaminen onnistuu.
Ei ole enää sitä aikaa, jolloin sairaanhoito oli kutsumustyötä, nyt palkkaa vaativat kuten kaikki muutkin työtä tekevät, mikä on varmaan aiheellista.
Onnistaako sitten rahan perässä meno ulkomaille, voi olla sutta pakoon mennään, karhu vastaan tulee.
Pojan toinen tytär kiersi muutamassa maassa ja totesi työelämän ehdot huonoiksi tai niitä ei ollut lainkaan, opettajana kulki, nyt tyytyväinen kun sai vakipaikan suomesta, täällä on kuitenkin sopimukset ja niitä noudatetaan, toivottavasti myös jatkossa.
Pääsi vielä lukion puolelle, joka haasteita antaa enemmän kuin ala-asteet.
Tuo senioritalo mikä toisella puolen katua on, ei ole palvelutalo sinällään, palveluja saa niitä ostamalla, osa asukkaista vielä työikäisiä, muistaakseni pääsyvaatimus taloon oli kuusikymmentä ikävuosi.
En minäkään suosiolla tuollaiseen koko päivän palvelutaloon halua, jos vain jaksan näin elää.
Nyt näyttää sää vielä sellinen olla, että kuivana voin lenkkini tehdä, jos heti kohta matkaan eestyn.
Lupsakkaa sunnuntaipäivää teille kirjoittelukaverit;) - Kaunista viikonlopun alkua, taivas puhtaan sininen ja aurinko loistaa, lämpöäkin yli viisi astetta, varmaan ihmiset metsään kiirehtivät, kenellä siihen mahdollisuus.
Miten nämä syksyiset aurinkoiset päivät ilahduttaa ja mielen virkistää, kuin kesällä konsaan, vaikka syksyn samalla aistiikin.
Vaikea valinta mikä vuodenaika onkaan mieleisin, syksy, kevät, talvi ja kesä, ehkä järjestys siinä on, kesä on kuin itsestään selvä juttu;)
Kesässä vähiten yllättävää, vaikka mennyt kesä sitäkin oli.
Noin kivasti voi "piruilla" brinkkala, minä jatkuvasti sitä harrastan, lyhytsanainen en ole koskaan;)
Kyllä viestisi sanoma aina on tullut ymmärrettyä, selkeä on viestisi aina.
Niin, tuo pieni asunto, voisihan sitä siihenkin tottua, mutta kuitenkin sen hylkäsin jään odottavalle kannalle edelleen.
Valita voin tällä hetkellä ja lyhyeksi käy aika täällä maan päällä, siksi haluaisin sen mieleisessäni kodissa asua, pieni on se koti mihin viimeiseksi joudun.
Ensi viikolla taas alkaa meidänkin kerhotoiminta, kiva nähdä ystäviä, joitka näin kerhoillen on tutuksi tulleet, tosin aina jää kaivattavaakin.
Sairaudet on pakottanut yhdessä olot jättämään, aina vaan suuremmalta määrältä kerhoystäviä, uusia on tilalle tullut, mutta vierailta tuntuvat.
Ehkä me vanhenneet emme niin hyvin sopeudu uusiin ikäluokkiin.
Myönteinen ilmapiiri on avuksi, kuten fiinifammu kerroit.
Ano 16,04 sama vaiva minullakin uusintoja lukemisten suhteen, muisti on huonontunut vai onko keskittymisen puute, mene ja tiedä.
Palomalle onnea siihen kirjasto tilaisuuteen, kyllä se hatun noston paikka on, jos kirjoja saa aikaan;)
Ei sitä ketjua, ettei mukaan sovi tätä ikävän tuntuista kielen käyttöä, aina toivon, että siltä säästyisimme, mutta eipä toivomukset toteudu.
Siitä vaan, ei mikään muutu, kun ei halua siihen ole.
Demeter, väsymistä sanot tuntevasi, varmaan yksi syy kuntosi kokeminen ja toinen tämä jatkuva painostus ketjussamme, silti toivon jaksamista, kyllä asiat hoituu, jos ei aina toivotusti niin kuitenkin siedettävästi.
Kai olisi viisautta olla huomioimatta niitä kärkeviä sanomisia, mutta myönnän, että joskus tuntuu ylivoimaisilta ja uupuminen asioiden oikeanlaidan todistelusta väkisinkin tulee.
Samaa ei jaksa aina todistella.
Se mistä kiistat on saaneet alkunsa, en tiedä, en tahdo tietääkään, mutta myöskään kykyä niitä lopettaa, ei taida moneltakaan löytyä.
Usko siihen, että ymmärryksen myötä siihen joskus päästään.
Yritetään ja jaksetaan ihan jokainen olla ihmisiä, ihmisille;)
Tukkamuoti vaihtui, itse olen tyytyväinen, se miltä näyttää muista, ei vielä kukaan ole tuonut ilmi, kukaan ei hienotunteisesti ilkeä muuta sanoa, kuin kiitellä;)
Luonnonvarahan se hius on, kai se taas joskus kasvaakin;)
Mukavaa päivää ja kivaa viestittelyä teiltä odotan;) - Taas uusi aamu ja hyvin nukutun yön jälkeen päivä houkuttaa;)
Kampaajalle lähden tuota pikaa, "tukka pois ja linnaan" tämän lauseen olen joskus kuullut, osin toteutetaan tämä juttu;)
Hiukseni onkin aika pitkäksi kasvaneet, mutta tyypillinen ohut hius ja laiskuus syynä lyhentämiseen, työlästä hoitaa pitkää tukkaa ja sanovat nuortuvan, kun tukka lyhyenä liikkuu, otsatukkaa tuskin kuitenkaan, katsotaan ja pohditaan kampaajani kanssa;)
Sää mitä ihanin, keskustelin eilen puhelimessa puolukoiden tuojan kanssa ja hän arveli puolenkuun jälkeen marjat tuovansa, sanoi että ei vielä mehupuolukoita ole.
Kuinka sattuikaan, minulle myös tarjottiin asuntoa senioritalosta, siellä ei kuitenkaan palvelua ole minkään suhteen, omavoimaisesti siellä asutaan.
Asunto olisi olut yksiö, en niin pieneen lähde, kolmion tavarat ei mahtuisi ja muutenkin hieman väljempää toivoisin olevan.
Tavaroista voisi kyllä luopua, mutta pieni, mikä pieni, ja kun pakkoa ei ole tätä nyt ottaa.
Tosi ystävyys on lahja, sen olen saanut kokea.
Fiinufammu kastejuhlan tunnelmissa, herttaisia juhlia ne onkin, kesäkuussa oli meilläkin.
Eliaana nuo nimiäiset olen kokenut minäkin, pojan vanhimman tyttären pientä ei ristitty, oli nimiäiset, tytär ei tahtonut sitoa lastaan mihinkään, saa itse aikanaan päättää.
Isän ollessa ulkomaalainen lienee myös päätökseen vaikuttaneen,.
Tuo ainainen valitus siitä, että ei ole mitään päälle pantavaa on onneksi minulta ohi, aina jotain kaapista löytyy, mikä mummon päälle mahtuu ja sopii muutenkin;)
Onnea vaan uusien lapsien juhlintaan ja odotukseen.
Elämä ei kaikilta osin onnea tuo, kuten tuo lastanlasten puuttuminen, mutta jokin muu asia varmaan iloa tuottaa, näin toivon.
Kyllä tämä kirjoittelu on tarttunut niin hyppysiin, että aina vaan naputtelemaan tahtoo, kiva on , että piipahdat sinä myös ynnämuu kiikkustuolissa, aina on niin kotoisen tuntuinen ketju, kun tutut viestejä laittaa.
Ikävä on heitä, jotka jo kirjoittelevat toisissa ympyröissä, mutta ihania muistoja heidän kanssaan mielessä pysyy.
Jatketaan vaan niin kauan, kun tämäkin kunto luvan antaa, vaikka aina ei niin paljon sanottavaa kerry.
Ajatukset noiden julkimoiden kohdalla monasti tuo juuri noita kysymyksiä, mitä brinkkala mietit, mitä onkaan elämä kaiken hymyn ja yli iloisuuden takana, varmaan masennuksiakin tulee heillekin.
Onhan niitä saanut lukea usean kerran, että voimavarat ei aina kanna ja tulee pakko lepoa, vaativaa se on aina olla hyvännäköinen ja miellyttävä.
Tuo kahteen kertaan lukeminen jos oli minulle tarkoitettu, niin aina pyrin näin tekemään, virheitä kuitenkin sattuu, vaikka yrittääkin sanansa niin asettava, ettei ainakaan toisten tunteita loukkaa.
Nyt on piste laitettava, juoksemaan en pysty, joten kello näyttää juuri sitä aikaa, että menoksi., oikein kivaa päivää jokaiselle;) - Huomenta pilvipoutaiseen lämpimään keskiviikkoaamuun, kesäisiä päiviä lämpimän puolesta odotettavissa.
Puolukasta metsät puhdistuu, kun ahkerat ihmiset marjoja keräävät, eilen ystävien puolukka satoa kateellisena katselin Facessa, 14 ämpärillistä kuvassa oli ja lisää kerättiin.
Pariskunta on kaikessa mallia otettavia työmyyriä on kanoja ja piha viimeisen paikan myöten kukka ja hyöty kasvussa, ja ystävällisyys kaikkia kohtaan mitä ihanin.
Olisipa maailmassa enemmän tämän tapaisia ihmisiä.
Demeter noita yksityisen sektorin hintoja ihmettelit, kyllä ne mahtavia ovatkin, onneksi ei kuitenkaan kaikkea ole yksityistetty, kyllä se saattaa aikaa viedä se leikkauksen odotus, mutta kun luvassa kuitenkin on, niin koeta jaksaa odottaa.
Tuo masennus mistä nyt sanasotaa syntyi (aivan turhaa) on ikävä seuralainen jos se pitkittyy, mutta useinkin itsensä tuntien voi pakottaa myös lepotaukoon, jos sen näin ymmärtää.
Omalla kohdallani masennus tulee ja menee aina en edes syytä ymmärrä, kai se on sitä kehon hiljentymiseen vaativaa tilaa.
Olen huomannut, että jos halua on kinasteluun on, yksi sanakin sen aikaan saa, olen monasti todennut miten vaikea on asioita ilmaista näin kirjoittaen, jo yksi sana toisen ihmisen aatoksissa saa erimielisyyden aikaan.
Kai parasta olisi kaksi kertaa miettiä sanomaa, ennen kuin vastausta antaa.
Myös tapa millä vastaus tulee, voisi olla säyseä, sovitteleva, ei hyökkäävä, näin pohdin.
Myös minulla on Nordean sivuille mentyä, että huijareita liikkeellä, no onnekseni olen ohittanut huijarit, vaikka juuri meitä vanhoja hyväuskoisia etsivät.
Ei sitä takavuosina voinut kuvitella vaarojen vaaraa mitä tänä päivänä koemme, kaikkea pitäisi epäillä, se tekee elämästä sietämätöntä. mutta mihinkäs pääset.
Joka hetki pitää ajatella onko tuo turvallista vai ei, aina epärehellisyys asioissa kyttää.
Ynnämuu viisautta se on, kun ei joka asiaan puutu, mikä voi sopua heikentää, mutta kun mieli tekee mukamas toisenlaisia näköaloja esittää, vaikka voi olla että asia vaan pahentuu.
Kiva kuulla, että kuntosi parempi on, joka päivä se saattaa muuttaa tyyliä, eilenkin kävelyllä ajattelin tokko kotiin asti pääsen, mutta onnistui se lepotaukoja pitäen, nyt pitäisi taas lähteä kokeilemaan.
Puolukoistakin pitäisi soitella, lehdessä oli tarjous ja onhan noita Facessakin, alkaa olla aika homma hoitaa.
Viettäkää iloinen päivä, vaahterat jo punaväriin pukuaan takapihalla vaihtavat ja maaruskakin alkaa näkyä, sen minkä näillä leveyksillä näkee, elämä hymyilköön teille kaikille;) - Hupsista noinko ymmärsit "arvuutteluni" lähinnä itseäni tarkoitin tuolla arvuuttelulla.
Mielessä aika usein kaikki mahdolliset taudit pyörivät, kun oireita kuuntelee ja siksi puhun arvuuttelusta.
Lääkärini on tällä hetkellä erikoistumassa ja kaikki kokeet määräsi kuten esitin, myös astmaoireiden vakavuutta" arvuutellaan" seurannalla;)
Olen oikein tyytyväinen terveyskeskuspalveluihin, vähän olen tarvinnut näitä onneksi käyttää, joten siltä osin joku toinen voi käydä useammin.
Yksityistä olen silmälääkäriltä joutunut ottamaan. - Maanantai, viikonalkua aloitamme ja nyt jo syyskuu on ilmentänyt merkkejään, yöt viileitä ja pimeys lisääntyy ja luvassa värien leikkiä.
Taivas kauniin sininen ja aatokset sinne sinisirun matkanpäähän menee, onko hän saanut uuden elon päätepisteessään, herkkä ja sieluaan myöten eli kaikelle kauniille, iloisille asioille.
Enpä muista kovinkaan kirpeitä viestejä laittaneen ja huumori loppuun kuitenkin aina tuli, toivotus hyvään elämään, mallia tänne meille jääneille.
Ikävää se, että ette tavanneet marke, sinullekin ss jäi vain kirjoitus ystäväksi.
Brinkkala muistelit kaikkea sitä mitä ss aina meille kertoili, lisätään vielä pukeutuminen, senkin hän teki niin suurella antaumuksella ja tyylinsä mukaan.
Joskus hymyilin hänen perusteellisuudelle kaiken kanssa, mutta siinäkin malliksi kelpasi, mukavia muistoja.
Nyt ss tietää, kuten Makriina kirjoitit, meille vielä tuntematon edessä.
Demeter siteerasit Pablo Nerudaa, hyvin on asian ymmärtänyt hänkin, noin se menee, ihminen elämänsä aikana ystävystyy ja ystävä muisteloissa elää loppuun asti.
Eeva Kilven sanat myös puhuttavat, "lepo ja rauha ympäröiköön sinut, varmaan tätä toivomme kaikki.
Eilinen päivä meni sienien puhdistuksessa ja keittämisessä, nyt on kiintiö täysi.
Sain eilen pullon ternimaitoa ja vesi kielellä uunijuustoa odotan, taidan viikonloppuun sen teon jättää.
Kuuntelin eilen radiota ja siellä puhuttiin taas perinneruokien arvoon nostamisesta, tämä on minullekin hyvin mieleinen asia, muistan monia äitini tekemiä yksinkertaisia ruokia ja yksi niistä oli juuri tuo uunijuusto.
Lehmien poikimisen jälkeen se oli arvokas lisä ruokavalioon, ennenhän kaikki hyödynnettiin, vasikoiden osuutta siinä kaiketi vähennettiin;)
Tarjouksessa oli viime viikolla sian potkaa ja kylkeä, säälittelin kauppiaalle, että nytkö on aika jolloin possut hengestään pääsevät, hän sanoi, että joulukinkut pitää pakkaseen saada, näin aikaisin sekin asia vireille laitetaan.
Näin ennakoidaan kauppiaidenkin pakastimien täytön mahdollisuuksia. teurastamoiden pakkaset varmaan jo pursuvat kinkkuja.
Tätä tämä on, ihmisten elo, eteenpäin katsottava monella osuudella.
Arkea taas mennään ja varmaan puolukkametsät täytyvät tänäänkin, sää mitä parhain siihen hommaan.
Metsään en pysty, mutta asfalttia tallustamaan kylläkin, joten tähän lopetan, kivaa päivää kaikille.