SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Istuin lukemaan ketjua ja huomasin, että vähän mietteitä herätti kun Juttukahvilan kirjoittajat vähemmän tänne muihin otsikoiden alle kirjoittaa.
Omalta kohdaltani aikaa vie tuo joka aamuinen ja jos kaikkiin ketjuihin yrittäisi osaa ottaa, päivä siinä hupenisi, jäisi muu elämä elämättä.
Mitään sen kummempaa syytä ei minulla ole, toisten osallistumisista en osaa sanoa.
Tapaamisista olette myös kirjoittaneet, olen ollut kahdella tapaamisilla, Peurunka ja Lappajärvi olivat kohteina ja sitten ainakin kaksi risteilyä toteutimme.
Nämä maissa tapahtuneet tapaamiset olivat lähinnä Kahvipirtissä kirjoittavia, Ylikypsä puolisoineen , Meri-kukka miehineen, Venlastiina ja Late, Irkku lapsenlapsensa kanssa ja mummeli 67 ja minä,
Onnistuivat yli odotusten.
Risteilyillä oli myös tuttuja pirtin kirjoittajia, Ruuneperi joka ei pirttiin montakaan kertaa astunut, mutta herrasmiehenä tanssitteli meitä kaikkia, kivaa silloinkin.
Nyt tuon aikaisia ei kirjoittamassa näy, mutta onnekseni uusia kivoja kirjoitusihmisiä on mukaan eksynyt ja näin toivon jatkuvankin, aina uusiin on kiva tutustua.
Jotenkin jos sattuu porukka samanhenkisiksi, kyllä tapaamiset on paikallaan, kirjoittelu muuttuu läheisemmäksi ja mukaan lähtisin, mutta nyt rajoittaa tuo liikkuminen, mikäli ette Savon kulmille eksy;)
Tässäpä selvitystä tapaamisista ja vähistä kirjoitteluista palstan muihin ketjuihin. - Pilvistä sunnuntaiaamua, nukutti niin hyvin, että ei ylösnoususta meinannut mitään tulla;)
Silmät vaan kiinni ja uni vetäisi mukaan, no nyt pitäisi olla virkeä ja tehokas, saapa nähdä mitä sitä aikaan saa.
Kiva kuulla sinusta brinkkala, jaksat yhä kartanolla touhuilla, varmaan rouva on onnellinen antamastasi avusta.
Muistaisit kuitenkin itsestäsikin huolta pitää, ei nuo kivut varmaan paremmaksi muutu, toisaalta siitä "liike on lääke" asiasta on puhuttu.
Minullakin vaivat elää ja pysyy, sitkeästi koitan päiväni iltaan niiden kanssa saada.
Kun liikun polvet kipuilee, kun pidempään istun niskavaivat tuntuu, siihen pieni huimauksen lisä. tuntuu kuin hyvinkin vaivainen olisin.
Eihän minun nyt pitänyt edes valittaa, mutta aina tuo oma "minä" esiin tulee;)
Kahvilassa ollaan, mutta mielikuvituksen voimin toimitaan, joten itsepalvelua täällä tarjotaan ja jutunjuurta kun annat, hyvinkin keskustelua syntyy Ano 16,15;)
Taas jaarittelua, no miksi ei, olen seurannut noita toriparlamenttien kokoontumisia, kuinkas siellä toimitaankaan, keskustelunaiheet kulkee kalastuksessa, autoilussa, metsästyksessä, säässä ja ohi kulkevissa sievissä neitokaisissa;)
Aivan samaa jaaritusta se on, aiheet vaan toisenlaisia.
Fiinufammu hienoa, että vielä saat autolla liikkua, pienet murheet hoituu, kun apua pojaltasi saat ja pääset ajelemaan sinne minne mieli tekee.
Minä luovuin autosta ja ajoluvasta jo 70:senä, en koskaan ajamisesta tykännytkään, olisihan se liikkuminen paljon laajempaa, jos auton omistaisi.
Olen auton puuttumisen lisäksi hieman kateellisena katsellut pariskuntia, kun käsikädessä kulkevat, miksi sitäkin ilman olen jäänyt.
Kohdallani on tähän tyydyttävä, mutta aina sitä haikailemista vaan löytyy;)
Demeter älä ollenkaan vältä "kehumisia" kyllä on paikallaan kiittää jos aihetta löytyy, ei sitä koskaan liikaa tule.
Katselin minäkin noita muita ketjuja ja aiheet olivat monessa oikeanlaisia, palstarauhaa toivotaan.
Ei keneltäkään ole pois mikään jos joku ketju "jaarittelee" lupa on näin toimia jokaisella ketjun avaajalla, mielestäni kaikki on mielipiteiden vaihtoa, eli keskustelua.
Sitkeinä vaan vaivasi jatkuu, huono olen lohduttamaan, kun usko omiin vaivoihin aina vaan mielessä elää, mutta sinnitellään, kyllä se jokunen päivä silloin tällöin mielen virkistää.
Jallu, kiitos nimiehdotuksesta, olisi ihan hyvä ja istuva, mutta jotenkin sekin toisi kaljabaarin mieleen ja sitä emme kuitenkaan jaksa joka päivää nautiskella.( minä en ollenkaan)
Eihän nimi miestä pahenna, jos ei mies itse, joten tällä nyt mennään vaikka ei korvassa kivalta kuulostakaan;)näin ystävällisesti SkillaN;)
Makriinan suunnalla ukkonen riehunut, täällä vaan uhkailee, mustia pilviä taivaalle kerää, mutta ei jyrinää, ei salamointia, mahtavan näköinen taivas kuitenkin on.
Nuo sähkölaitteet ennen maataloissa oli hyvin herkkiä ukkoselle ja niiden kautta salamat kulkivat huoneiden läpi.
Pallosalamiksi nimittivät ja tuhoakin aikaan saivat, näin olen kuullut kertomuksina, itse en ole nähnyt.
Ynnämuun kiireet jatkuu, aina jotain menoa ja touhua, vaikka aika ehkä olisi otollinen kiireet unohtaa.
Toisaalta näin tuntee elävänsä, kun jotain kohokohtia elämään löytyy.
Tuo muistin menettäminen alkaa meillä kaikilla tämän ikäisillä töitä teettää, mutta juuri tämä kirjoittelu parantavana voimana on koettava.
En myöskään muistilappua kauppaan lähtiessä kirjoita, pakotan muistiani näin jaksamaan .
Olen hyvin selvinnyt ja taudista mikä minulle jossakin määriteltiin ei vielä ole iskenyt.
Kiitos Miaelina ystävällisestä viestistä, näinhän sitä virkeyttä jaetaan vielä työelämästä jääneenäkin.
Nyt on aamu jo luvattoman pitkällä, minä yöpaidassa vielä kulkemassa, onnekseni ei vieraat yllätä;)
Sateenvarjon kanssa on ulos lähdettävä, niin harmaa tuo taivas on, mutta jos sade tulee sekin kestetään.
Nautitaan syksyyn vievästä säästä, ihana odottaa myös värien leikkiä, mikä piankin on edessä. - Melkoisen mukavalta näyttää sää tänään lauantaiaamuna, tosin aamurusko oli taivaalla, kun heräsin ja sen punaväri on aina sadetta päivällä tuonut.
Syksyn kosteus on aistittava ja patterit talossamme jo lämmintä hohkaa, pian voi kääriytyä kodin lämpöön.
Vielä reiluviikko ja virallinen kesä on ohi, omenasadot joutuvat, samoin kaikki muu maan anti, täällä on viikon päästä maalaismarkkinat, silloin tarjontaa runsaasti.
Omenasadosta tulee puhdas ja hyvä tasoinen muutenkin, kypsyivät nopsaan kuuman kesän johdosta.
Kotimainen omena ja vesi kielelle nousee, on se jotain muuta, kuin ulkoa tulevat.
Kiitokset ihanista tervetulotoivotuksista ja pieniin virheisiin ei kukaan kiinnitä huomiota, asian ymmärtää jos haluaa, tietenkin sanansija jollekin halukkaalle.
Eliaanalla iloista odotusta, hyvä että lapsia syntyy, tae siitä että suomalaisuus säilyy, kun väliin tuntuu ettei kohta mitään suomalaista nimitystä kuule.
Miksihän kaikki kauppojen ja toimistojen nimet pitää vieraalla kielellä otsikoida, eikö kotimainen olisi paikallaan elämmehän kuitenkin suomessa.
Pieni opettelu ehken hampaiden kanssa, mutta ehkä osaavat tehdä istuvia jo tänä päivänä.
Onpa sinulla noita vaarallisia eläimiä pihapiirissäsi, vaikka en minä ampiaisia osaa pelätä, kun mökilläni niiden kanssa sovussa eleltiin.
Allergisille henkilöille on kyllä hyvinkin vaarallinen, kuolemaankin johtava pistos.
Tuo viestittely on kivaa juuri ikäistemme kanssa, eihän mitään nuorempienkaan viestittelyssä ole vialla, kun pysyy viesti mallikkaana, ei loukkaa ketään.
Muistelen pirtin ajoilta, miten laidasta laitaan kirjoittajia löytyi ja sujui hienosti.
Samoin aatoksin minä myös noita asioita ajattelen, mitä fiinufammu kerroit, arkea, väliin jotain kohokohtaa sitähän elämämme on, onnellisia kuitenkin, kun voimme näin viestien välityksellä "jutella".
Toivoisi kivoja ilmoja, että voisit pitkiäkin lenkkejä koirakavereiden kanssa tehdä.
Tuo otsikko ei oikein korvassa kivalta kuulosta, mutta vaatimuksena on nykyisin kymmenen kirjaimen sana, ei mitään tullut mieleen, nyt voisin olla kiikkustuolin kannalla;)
Nojatuoli olkoon nyt unohdettu kaikkine harmeineen.
Niinpä demeter, en kauan pois malttanut olla ja nyt sitten odottelen lukemista minäkin, muutamia kauemmin poissa olevia kaipailen, kunpa kaikki olisi jokaisen kohdalla kohdallaan.
Makriina älä huoli, en toki pahastu, kaikille ne arkistot ovat auki ja pääsihän siellä taas joku moittimisen alkuun.
En olisi arvannut kurkistella, mutta tuohon ilmestyi kehyksiin pirtin nimi, tottahan toki se uteliaisuutta mieleen toi ja kävin lukaisemassa.
En muistaakseni ole koskaan arkiston hyllyjä käynyt katsomassa, 70:siin en myöskään tunne vetoa, tämä on ainut paikka mihin kirjoitan, joskus Facebookin viestin laitan.
Palstan muutkin ketjut jäävät lukemisiin, vaikka mielenkiintoisia joskus ovatkin, mutta katson paremmaksi pysyä poissa.
Tuleehan joskus nuhteita, vaikka vaan tähän ketjuun kirjoita, mutta niistä ei sen enempää;)
Meillekin tuli aikataulut kotiin ja nyt pääsee bussilla mukavasti sairaalaan, ja vielä 10-14 välillä ilmaiseksi.
Pysäkki keittiön ikkuna alla, joten siltä osin hyvä juttu.
Jospa tästä alkaisi päivän touhuihin ja tietysti se joka viikkoinen siivous käyntiin, yritän joka päivälle jotain tarpeellista tekemistä keksiä, vaikka osaan kyllä hyvin laiskotellakin;)
Iloista lauantaipäivää teille ystävät, missä lienettekin, käykää viestiä laittamassa;) - En ole sitä mieltä, ilmaisin huonosti, monta kertaa ilman nikkiä olevat ovat kirjoittaneet asiallisesti, joten anteeksi huonosti kirjoittamani.
Harvempi jo rekattu kuitenkaan ikäviä viestejä laittaa, mutta mukaan mahtuu heitäkin, pahoittelen, katsoin aiheelliseksi vielä oikaista erheeni;)
Kaikille varmaan jotain mietintämyssyyn laitettavaa. - Noin voi olla, ei pakkoa, mutta kyllä muistan aika vakuuttavia tuloksia saatiin sokeripalan syönnistäkin ja muut kulkutaudit voitettiin, kuten keuhkotautikin, joka nyt taas esille on tullut päiväkodeissa, lääkkeet siihen löytyy.
Muistini on valikoiva, joten erheitä tullee, hyvä on korjata väärä tieto, kiitos;) - Lauantaihin on päästy, nyt uhkaavasti tummuu taivas, kohta voi jyrähtääkin, lämmintä 18 astetta, hyvä tilanne sen suhteen;)
Lenkille en tohdi lähteä, melko varma kastuminen ja pesukin illalla saunassa onnistuu;)
Ikkunasta ikkunaan kierrellen saattaa tämä päivä mennä, no ei ehkä kuitenkaan, jotain järkevää aion aikaan saada.
Makriina mainitsit nuo meidän ikäisten äitien kotiin jäämiset lapsien pieninä ollessa, minulla kyllä alkoi työnteko heti sen sallitun äitiysloman jälkeen, oliko se kolme kuukautta, en muista.
Ei todellakaan mitään masennuksia tunnettu, ei tiedetty, sitä vaan tehtiin töitä ja kotia hoidettiin minkä voimat salli.
Hyvin onnistui lapsien kanssa hoito minulla, tyttären hoiti vanhempani ja pojalla samasta talosta hoitaja, helpolla sen suhteen pääsin.
Omatoimisiksi oppivat lapseni, yksin iltaisin olivat, kun mies teatterissa ja minä elokuvateatterin lipunmyynnissä, tosin vain muutaman tunnin.
Silloin hankin puhelimen kotiin, joten turva siitä haettiin jos apua tarvittiin.
Tuo lääkäriin meno on minulle melkoinen rasitus, onneksi en ole kuin ehken kerran vuodessa tarvinnut, tai jos olisin kipua kestämätön, useimmin olisin apua hakenut, en pienistä lääkäreitä vaivaa.
Ystävistäni suurin osa asuvat sairaalassa odottaen lääkärin sanomaa;)
Verenpaine mittari on minulla, joskus sitä kokeilen, mutta aina on hyvät lukemat, miten kauan sitä ei kukaan tiedä.
Poliisi toinen, johon en koskaan ole yhteyttä ottanut, heillekin noita hommia kertyy, aina on joku ihmeellisyys ilmenee, kuten nyt tuo rokotusvastaisuus, koululta kerrotaan, että jokainen sen tyylin yhteydenotto rikostutkintapyynnön aiheuttaa.
Aikoihin on eletty, sodasta liian kauan, nyt pitää riitaa saada vaikka millä tavalla.
Kapinoidaan kaikkea vastaan, olipa tietoa hankittu lainkaan, ennen oli rokotuspakkokin ja tauteja voitettiin.
Demeter, ei se vauhti, vaan liike sitä meidän tulee yrittää;)
En ole koskaan kenellekään kieltoa kirjoitteluun esittänyt, miksi olisin, yleinen keskustelupalstahan tämä on ja minun vallassa ei muutenkaan ole kirjoittajia valita.
En tälläkään kertaa ymmärrä korpikirjailija tarvettasi vetää minut joka (melkein) viestiin, en ole sinulle uhka, en sen paremmin ystävyyttäkään hae, ole vaan oma itsesi, niin minäkin.
Miksi näet vaivaa noita vanhoja kaivella, en ole seurannut viestittelyjäsi ennenkään, en niihin ole vastaillut puskasta, vaikka epäilyksen alainen olenkin.
Minullakin on Suomi24:ssä historia ja siihen mahtuu ikävääkin yhteyden ottoa, mutta olen ne jättänyt taakseni ja nautin kaikista mukavista kirjoittajaystävistä.
Miksi pitäisi vanhoja kaivella, ohitan ilkeydet olan kohotuksella ja siihen se jää, voisitko sinäkin näin tehdä?
Vastailen viesteihin, mihin löydän jotain sanottavaa, riitaisiin pyrin olemaan vastaamatta.
Jatketaan toki näillä eväillä, sinä omalla, minä myös omalla tyylillä, ehkä joskus onnistuukin;)
Minä vastaan omat sanomiset, sinä omasi, minä en tunnista itselläni olevan yhtään vihamiestä en perästä kulkijaa, mistä johtunee?
Onko niin, että rivienvälien lukuni ei ole kohdallaan;)
Brinkalaa ei ole aikoihin näkynyt, sinisirustakin kuulumisia odotan.
Mukavaa ja surutonta päivää kaikille, rakastetaan olemassa oloamme ja toisiamme;) - Kaunis aamu, lupaava alku viikonlopulle.
Kävelin eilen torille ja kauppaan, pitkä lenkki, mutta hyvin jaksoin.
Torilta euron pöydästä ostin punasipuleja, herneitä ja kurpitsaa, kotiin päästyäni saman tein putsasin ja valmistin säilöön pakkaseen.
Punasipuli ei pakkaseen vaan etikkaliemeen keitettynä ja purkitettuna jääkaappiin, se on sitten hyvää;)
Nämä Marttana olemiset vaan jatkuu;)
Mukava kuulla, että kuntosi on kohentunut demeter, sitkeästi vaan kävellen se aina vaan paranee, näin uskon.
Omat vaivani jatkuvat, mutta sinnikkäästi vaan liikkeellä olen ja ilman näin tekemistä varmaan sängyn pohjalla jo olisin.
Lääkäriin en ole itseäni saanut, helmikuussa lupasin ottaa yhteyden, mutta näinpä on jäänyt, hyvä vai huono mene tiedä.
Kälyni kävi lääkärissä, särkypillereitä sai, osaan niitä popsia ilman lääkärin kehotusta, kostautuuko saamattomuuteni?
Aina näitä nimimerkillä kirjoittavia kaipaa pidemmän poissaolon huomatessaan, anonyymejä ei osaa kaivat, kun ei tunnista.
Ramoonalla riittää ihasteltavaa ja siitä kertoen saa mielen iloiseksi meille muille kirjoittajille, varmasti luonasi viihtyvät, omat kuin vieraatkin niin paljon vaivaa näet sen eteen.
Miaelina ihastelit Ramoonan viestiä, teillä varmaan saman hengen kiinnostuksen kohteet, näin olen ymmärtänyt.
Makriinan ajatuksiin viestien kohtaamisesta yhdyn, se oksapuu on ollut monessa viestissä toivomukseni, ei vaan palata siltä osin takaisin.
Väärinkäsitykset on huomattavissa monessa kiistan kohteessa, kun sanoma väärään osoitteeseen menee.
Ynnämuu olen samoja ajatuksia pitänyt tästä kirjottelusta, ei liioin innosta lukea jatkuvaa törkeilyä, mutta olen optimistinen luonne ja aina uskon toisen päivän hyvää tuovan;)
Sinä lenkkejäsi myös jaksat, se on hyvä, näin sinnittelemme elämää eteenpäin, mitään uutta ja ihmeellistä se ei varmaan mukanaan enää tuo.
Olen ihmeissäni siitä, miten korpikirjailija yhden perässä kulkijan aina vaan epäilee häntä kiusaavan, olen sitä mieltä, että ei kukaan jaksa koko päivää päivystää.
Kyllä siinä on monen kirjottajan lähettämiä herjoja, ehkä juuri siksi, kun osallistut vastailemaan.
No ihmettelyä on monen asian suhteen, niin sinun, kuin joidenkin toistenkin viesteissä, kaikki ei kirkastu, onko tarpeenkaan?
Radiosta kuuluuttavat juuri, että iltapäivä kuureja luvassa, no tuuli on herännyt ja se voi sadepilvet esiin tuoda, mutta onneksi katto ei vuoda;)
Mukavaa viikonlopun alkua kaikille Noja-tuoliin istahtavalle ja lukijoille. - Hyvää torstaiaamua ja terveiset mökki olemisista, mukava oli vaihtaa maisemia, mutta kiva oli tulla kotiinkin.
Kovin on ikäväksi taas ketju mennyt, jokohan riittäisi tämän ketjun osalta?
Sujuvasti luku minulta sujuu, mutta jos muutamia sanoja välistä puuttuu, asia muuttuu kokonaan, näin kävi taas;(
Tuo oikein kirjoitus minulla hieman heikoissa kantimissa, mutta yritän ymmärrettävästi kuitenkin sanana laitaa.
Hyvällä tahdolla viestini varmaan ymmärretään;)
Fiinufammun tapaan minä myös ajattelen, turhaa on kiinnittää huomiota kiistaa aiheuttaviin kirjoituksiin, eihän ne ole edes kaikille tarkoitettuja.
Kirjoitellaan omia turinoita, lukee ken tykkää, pakkoahan siihenkään ei voi laittaa;)
Olen sinisirua jo vähän kaipaillut ja ynnämuukin, älä nyt aivan unholaan meitä jätä, kaikille muillekin toivomus laittakaa viestejä, elon merkkinä.
Eliaanan kohdalle sattui herrasmies oikeaan saumaan, kerran taas tuli todistettua, että kyllä heitäkin löytyy;)
Poikasi taitaa olla taitava kaveri ja höveli auttamaan, säästyy monet eurot osaavan kaverin kanssa.
Tuo naapurien kanssa sovussa ja avun annossa voi tuottaa vain hyvää mieltä, jos kaikessa pienessäkin olisi vastahankaan, se kostautuisi.
Kiva että kirjoittelit, jatketaan hyvillä mielin;)
Jokohan Makriinan tauko riittää, tulehan jo viestittelemään;)
Nyt sitten katson mitä viestini sai aikaan, varmaan pelkkää hyvää, näin toivon.
Epäilyt, että puskasta viestejä laittaisin, ei todella kolahda, siihen en syyllisty, jätän viestin laittamatta, jos en uskalla omalla nikillä sitä laittaa.
Toivoisin näin tekevän jokaisen, se rauhoittaisi ketjua kummasti, sillä ilkeillä osaa jokainen jos niin haluaa.
Puumerkki perään, kiitos;)
Kaunista päivää aika laajalti luvassa, nautitaan ,kesä jatkuu;) - Etkö ole huomannut, että voit jättää lukematta, mieluummin vielä niin, kuin tylyin vastauksin;)
- Sateiset ja minulle jopa myöhäiset huomenet sunnuntaiaamuun, kello vuoteeni vieressä oli hidastanut kävelyään, näytti kuutta kun heräsin, koneelle tullessa tajusin kellon olevan jo puoli kymmenen, kiireeksi muuttui päivän alku.
No eipä mitään varmaan hyvää tekee olla joskus lyhytsanainen, niin on olleet toisetkin;)
Toivotan mukavaa päivää, jatkakaa harjoituksia;) - Istahdin huilaamaa siivouksen lomassa ja näin kysymyksesi.
Ruotuun tarkoitus on palata keskustelemaan, ei syyttelemään, ei kinaamaan, kuka on mitäkin sanonut vuosien aikana, toki mukavat muistot on tervetulleita, sillä muistoissa jo muutenkin elelemme.
Eiköhän meille kaikille olisi ilo lukea keskustellen, vastausten myötä rikastuttaa heitä joille ei saman tyyliset tavat ole periytyneet. aina jotakin tarjolla jokaiselle.
Myös terveysasiat on jokaiselle erilaiset, vinkkejä saamme muiden kokemuksista ja moni muu asia on selvitettävissä sopuisassa hengessä.
Kenellekään ei ole kieltoa koskaan laitettu, sopuisuutta vain pyydetty, joten siitä vaan mielipiteitä laittamaan, erimielisetkin voi hyväksyä paremmin, kun ne ne asiallisesti esitetään, menemättä moittien henkilökohtaisuuksiin.
Asiaa en mieleisekseni saa, kaikki riippuu teistä toisista kirjoittajista.
Kirjoittaminen on taitolaji, virhelyöntejä tulee vaikka kuinka pohtisi viestiään, nöyrtyminen on taito mikä myös olisi hyvä omata, pyytää anteeksi, jos huomaa loukanneensa. - Huomenta kauniista lauantaiaamusta täältä Savon maisemista.
Kivikasat peltojen keskellä ja reunoilla todistavat elämän kovuutta näissä maisemissa vuosikymmeniä sitten, mutta nyt hyvin vointia riittää tännekin.
Työtä on pitänyt tehdä koko elämänsä, kerätä ja säästää omaan kotiin ja johonkin pieneen muuhunkin, velat on maksettu ja voin sanoa, että omillani elän, tietenkin se kaikki mikä jokaiselle tulee on myös minun onnekseni.
Toivon näin jatkuvan ja saappaat jalassa täältä lähtisin.
Miten tuollainen nyt mieleen tulikaan, ehkä siitä syystä että mietin tätä palstankin tilaa.
Noja-tuolista on tullut riitelyn paikka, sen sijaan, että jutustelisimme arkemme kulumisista ja muista päiviin kuuluvista asioista, terveysasioista, juhlimisista ja muusta elämään kuuluvista tapahtumisista.
Välillä tuntuu onnistuvan ja sitten taas asiat sekoaa, en millään jaksa seurata tuota eipäs juupas kiistaa, miksi nämä moneen kertaan läpi käydyt asiat ei voisi jo jäädä unholaan.
Itse en kivirekeä vedä, niin vakavana en tätä kirjoittelua pidä, että siitä päivääni surua ottaisin, mutta harmittaa niin monelle henkireiäksi muodostunut ketju pilalle laitetaan.
Juuri luin lehdestä miten 80- vuotias ensimmäisen kirjan kirjoitti, nyt jo kuusi kirjaa kirjoittanut ja hänen todistus siitä miten kirjoittaminen auttaa ymmärtämään erilaisia asioita ja pitää mielen virkeänä, oikein oivaltaen myös kasvattaa vielä tässäkin iässä.
Oman itsensä tuntemisessa myös apuna, jos osaa oikein tyyliään seurata.
Tämä ikävänpuoleinen viesti tarkoittaa sitä, että henkiset voimavarat alkaa huveta ja yksinomaan siitä syystä, että kaikkea joutuu selittelemään ja ennen selkeät kirjoittelut sotkeutuvat mielenkiinnottomiksi.
Toistoja toistojen perään, eikö jo voitaisi jokainen antaa periksi ja koettaisimme jakaa hyvää mieltä, ei "nuoleskellen" vaan rehellisellä mielin, mikä on ollutkin idea koko ajan, jatketaan siitä.
Väsymisen merkkejä olen ollut huomaavinani toistenkin viesteistä, ennen melkein joka päivä tervehdyksen saattoi huomata, nyt yhä harvemmin.
Tutkitaan väliin omaa mieltä ja se selvyyden voi tuoda, kiva olisi kirjoittaa, mutta ei tämän nykyisen tavan mukaan, palataan niin sanotusti "ruotuun".
Eipä tämän enempää , kaunista ja viihtyisää päivää toivottelen. - Reissusta selvinneenä huomenet toivottelen, aamu kauniina alkaa, niin onnisti eilenkin matkamme tehtiin aurinkoisessa säässä.
Karjalaisten kylässä käytiin, Parppeinvaara oli paikannimi, Ilomantsin maisemissa.
Runonlaulajan pirtti ja muut asumukset tutkittiin, siellä oli myös sodan aikainen rintamalta tuotu jonkun komentajan asumuksena ollut, no nimi ei mieleen jäänyt.
Ikkunaton huone, minne komentaja oli sahannut irrotettavan aukon, jos pako oli edessä siitä pääsisi ulos.
Kanteleen soittoa kuunneltiin ja karjalaisen pitopöydän antimet nautittiin.
Viitisen tuntia automatka kesti edestakaisin ja niska illalla sen vaivaksi koki.
Miten paljon onkaan maassamme kohteita, joita ei edes tiedä olevankaan, kuljettaja kertoi nykyisen koronan aikana tämäkin harmi on poistumassa, kotimaan matkailu lisääntynyt, hyvä niin.
Onpa ollut vilkasta taas eilinen päivä kirjoittelun puolella ja ei niin mukavaakaan antia kaikki, hyvät ihmiset unohtakaa menneet ikävät asiat ja palataan lupsakkaan sanailuun.
Mitään ei kukaan voita toinen toistaan moittien, vikaa on kaikissa, toisiin ei pakolla onnistu korjausta saamaan, kyllä ne omat sormet näppäilee ilkeilyt koneelle, se poistuu vain oman itsensä tutkimuksella.
Olen kyllä huomioinut, että joillakin on kyky tuoda asiat niin esiin, että on helppo tarttua kielteiseen vastauksiin.
Usko siitä, että kaikki voidaan korjata hyvällä tahdolla on mielessäni vahvana, elämän kulkua emme voi tietää, mitä kelläkin on kestettävänä, joten suvaitsevuutta kehiin;)
Makriinan mainitsit tuon kaikkiin kohdistuvan "hyödyttömät akat" kommenttiin myös tartun.
Ilman näitä hyödyttömiä mummoja ei kukaan teistä olisi nyt kirjoittelemassa, sillä mummo ja äiti on niitä ihmisen aikaan saamiseksi olleet ehdottoman tärkeitä, joten suu suppuun meidän nimittelylle.
Jokaisella on ollut mummo jossain vaiheessa, arvon anto paikallaan.
Demeter, ymmärrän hyvin viestisi sanoman, olen itsekin joutunut näiden parin kymmenen vuoden aikana muutaman (ehkä monenkin)kerran silmätikuksi, mutta olen myöntänyt moittijien olleen oikeassa ja usein siihen on jäänyt ja helppo on osaamattomuutensa tunnustaa.
Kun itse on hyväksynyt vajavaisuutensa, helppo on toisten mietteet samasta vastaanottaa.
Eihän ole mukavaa aina vaan joutua viesteillään pannaan joita joku toinen virittelee, vaikka aihetta tuskin olisikaan.
Usein nämä syntyy myös väärin ymmärryksestä, kirjoittaminen on taitolaji ja nyt kun kohdistaminen on vaikeaa, siitäkin sotkua syntyy.
Fiinufammu samoissa puuhissa kuin minäkin viime aikoina olen ollut ja aina sitä itseään onnittelee, kun jonkun purtelon saa täyteen ja pakkaseen.
Kivaa seuraa nuo koirat sinulla, eivät moiti, kiittävät hännän huiskiessa hyvästä kohtelusta ja huolenpidosta;)
Tuleva viikonloppu minulla ohjelmaa pitkästä aikaa runsaan puoleisesti, jos jaksan mukana olla, syntymäpäivä, rippijuhla, uuden kodin tupaantuliaiset ja ensi viikon alkuna ystävien mökille meno suunnitteilla, miten onnistuneen kaikki, yritystä on kuitenkin kaikkeen osallistumaan.
Viestitelkää omia tapahtumia kotipiiristä ja muista tapaamisista, näin aika kuluu ja joulun odotus tulee puheeksi ennen kuin huomaammekaan, no väliin mahtuu tietysti ne ikkunanpesut ja siivoukset;)
Iloista viikonlopun alkua jokaiselle;) - Aikaista torstaiaamua, reissuun lähtö edessä.
Pilviä seilaa taivaalla, mutta eipä tuo haitanne jos vettäkin tulee, aamurusko lupasi kyllä kaunista säätä, ei punoittanut;)
Eipä mitään suurempaa intoa lähtemiseen, mutta ilmoittanut olin jo ennen koronaa tälle matkalle ja niiltä peruin nyt matkaan laittaudun.
Toivoisin jonkun piristysruiskeen saavani, kun nykyisin vaan kotona haluaisin olla, vai kuuluuko näin ollakin, kohdaltani maailman ilotko jo nähty.
Tuolla joku ihmetteli, että eikö saa kirjoittaa ja lukea, toki saa ja toivonkin kirjoittajia riittävän ja lukijoita myös, ei todellakaan ole "Skillanin ketju", yhden ketjun paikan täytämme, luulisi siinä tilaa kaikelle muullekin olevan.
Sellainen ajatus kyllä mielessä kävi, että voisiko nämä vanhoja muistelevat laittaa oman ketjun, jossa voisi tuntojaan purkaa sydämen kyllyydestä, no tämä vain ajatus, ei tietenkään onnistu.
Kiva olisi mukavia muistoja lukea menneistä, mutta näiden ikävien asioiden jatkuva kaivelu ei mieltä ilahduta.
Eikö ne voisi jättää jo unholaan, olla ystäviä kirjoittelun myötä.
Olen monta monituista kertaa näitä toiveita esiin tuonut, mutta ei ole tuottanut tulosta, säännöt on laadittu meidän kaikkien parhaaksi, yritetään niitä toteuttaa.
Taas turhaa puhetta, mutta minkäs luonnolleen mitään mahtaa, aina vaan samoja höpäjän.
Nyt matkaan lähtö odottaa, joten ei muuta kuin anteeksi jos jollekin pahan mielen aikaan sain, se ei ollut tarkoitus, vaan niitä äidillisiä toivomuksia ovat;)
Iloitkaa päivästä ja sääkin kesäiseksi pitäisi muuttua. - Kymmenen asteen lämmöstä huomenet huutelen, tuntuu oudolta helteiden jälkeen, mutta aurinko paistaa, sateet ainakin aamulta ohi.
Eilen sain marjaurakan tehtyä, mehut pakkasessa ja tyttären annos odottaa jääkaapissa.
Kaksi työntäyteistä päivää ja nyt lepopäivä, että huomenna jaksan reissuun lähteä, saapa nähdä tuleeko seurauksia, vai rokotko puree?
Hieman arveluttaa asia, mutta tiedä taas minkä kieltolain saavat aikaan, jääpä jotain muisteltavaa.
Taitaa olla niin, että pysyvä riesa tästä koronasta muunnelmineen meille tulee.
Eläimiä ottaisin, mutta ikä arveluttaa, kuitenkin niin kissan kuin koirankin ikä aika pitkä.
Telkkaria minäkin selailen, vähemmän näillä uusinta kanavilla, muualta yritän viihdettä löytää.
Brinkkala puikkoja kilisyttää, minä vaan yhdellä koukulla peittoani yritän jouduttaa, reilut puolet vielä puuttuu ja ei juurikaan innosta.
Kyselen itseltäni, miksi piti aloittaakin ja vielä niin hitaan mallin kanssa, mutta kun aloitin loppuun vien, jos ei kuolema väliin tule;)
Lehdestä luin tämän pronssimitalin saaneen nyrkkeilijän olevan kotoisin Heinävedeltä, isä siellä vieläkin elää, joten ihan rintaa röyhistän, melkein kuin samasta kaupungista on kotoisin, siis melkein, 50:nen kilometrin päästä;)
Joka aamu vähän lähemmäksi ikävän karkottamisessa pääset Neeassa, mutta surut on surtava, elämän halu palaa aikanaan taas takasin.
Vedet katkaistaan kohta talostamme, kadulla on hommat käynnissä.
Sangot olen jo täyttänyt, voin muistella aikaa jolloin vettä ei raanasta tullut, tosin minulla vain mökki aikana tämä puutos koettavana.
Iloista päivää! - Osanottoni Neeassa menetyksesi johdosta, eläydyn ajatuksin sinun surusi määrään, se on jotakin jonka vain voi tuntea, kun on kokenut saman.
Kuitenkin se meillä jokaisella on oman näköinen, surun määrää ei voi mitata, eikä siitä helpolla selviä kukaan.
Sukulaisten ja ystävien tuki on korvaamaton, heille puhuminen, aina vaan uudestaan ja uudestaan tuo helpotusta olotilaan.
Lopulta kuitenkin aika on se, mikä surun hälventää, mutta koskaan se ei mielestä poistu, ikävä esiin tulee kuvien ja muistojen kautta, mutta elämä jatkuu.
Itselläni mieheni kuolema vei surutyön pitkäksi, kaksi vuotta ja lopulta jo lääkärin apua jouduin hakemaan ja sillä sitten elämä alkoi sujumaan.
Anna itkun tulla, sillä se keventää sydämen jaksamista, mitkään sanat surua ei pois vie, se on vaan elettävä ja surtava, voimia jaksamiseen.
Varmaan mielikuvitukseni ne piikit aikaan saa korpikirjailija, mutta vain sinä tiedät mikä on totta.
Olen herkistynyt huomaamaan hyvin paljon olemattomia, mutta eihän se saisi kirjoittelu intoa keneltäkään viedä, joten ollaan kumpikin omillamme;)
Voihan olla, että ajan kuluessa, myös huumorisi osaan iloksi kääntää;)
Sen verran voin sanoa, että huomiota en minäkään hae, miksi pitäisikään, kirjoittelu riittää.
Jatketaan elämää, suruakaan emme voi estää, loppujen lopuksi aika pieniä olemme näine murheinemme, kun oikea suru koskettaa, ajatuksia se silloin herättää. - Huomenta viikon alkuun ja elokuun toiseen päivään, sateiselta näyttää, mutta toivoisin että sateeton päivä olisi, viinimarjan keruuseen teen lähtöä.
Kälyni entisen kodin pihaan suunnistamme, siellä runsaasti punaisia viinimarjoja kerättäväksi.
Kuuma kesä kulutti kovasti mehuvarastoa, täydennystä kaipaa.
Vastaan kysymykseen korpikirjailija, myös anonyyminä kirjoittavat asialliset viestit vastausta saavat, lähinnä yritän aivan asiattomat sivuuttaa, näin toivon sinunkin tekevän.
Aika usein huomaavinani olen, että pieni piikki viesteissäsi piilee, mutta toivottavasti vain omaa mielikuvitusta;)
Poikani jossain vaiheessa sanoi olevan liput tuonne Ilja Repinin näyttelyyn, liekö käyneet?
Yritin esitellä, että miksi sinne asti menet katsomaan, onhan taulunäyttely pysyvästi seinilläni, jostakin syystä vain hymähti(:
Hälyttäviä on nuo korona muunnosten ilmenemät, niin kai on, että pysyväksi riesaksi jää.
Jäipä katsomatta tuo Mak-Riksen mainitsema ohjelma, jotenkin tutulta kuulosti, olisiko ollut uusinta, joskus sellaista muistan katsoneeni.
Voihan sen nimimerkin perään pistää, jos ei kirjaantuminen onnistu, mutta eikun uusi yritys, sitkeä joskus näiden vimpaimien kanssa on oltava;)
Brinkkala, olen tunnetusti joutuisa ajattelija ja toimin aika usein "vie mennessäsi, tuo tullessasi" tyyliin, hyvin tarkkaan askeleeni ja toimintani hyödyksi yritän saada.
Niin nopeakin olen, kirjoitan ja usein sanan lopussa kirjaimet väärään järjestykseen menevät, esimerkiksi pitäisi olla ta, se onkin at, sormet ehtivät ennen koneen ymmärrystä;)
Hätähousuksi voisin liikanimen saada, ärsyynnyn jopa elokuvia katsoessani, hitaasti sanansa suusta ulos saamisiin.
Tilannetapahtuma on huumorilajeista se naurattavin ja voin nähdä tämän esityksen ja sen hupaisuuden;)
Hyvää tekee joskus nauraa ääneen, minä sisälle päin useinkin, en ole kova nauramaan, tai siis harvoin niin hauskaa sattuu, että ääneen nauran. se tapahtuu juuri tilanteiden kohdalla.
Punajuuria olen jo säilönyt, lanttu vuoroon sitten syyskorjauksien tultua, soseen itse keitän joulua varten, kuten porkkanoista myös.
Tunnen itseni ahkeraksi ja hyväksi emännäksi, pienet ne ilot minulla;)
Nyt kone kiinni ja lähtöä tekemään, vähän arveluttaa tuo sää, pitäkää peukkuja , että satamatta tämän päivän olisi.
Heipparallaa ja hymyä huuleen;) - Sunnuntaiaamua, sää epävakainen, eilen mahtavan näköisiä pilviä taivaalla, mutta sadetta vain puolille päivin ja sitten mustat pilvet taivaalla siirtyivät toisaalle, ei ukkostanut ei myrskynnyt.
Pilviä leijailee tänäänkin, mutta ei niin komeita kuin eilen, varmaan sadetta taas saadaan.
Lämpöä 19 tällä hetkellä, 22:n eilen kohosi, minulle kesäsääksi riittävä.
Tuo huomioiminen, ei kai kukaan siksi kirjoittele, että hänet huomioitaisiin, jatkuvuuden kannalta toki viestittely sitä vaatii.
Jos selkeä kysymys esitetään toivoisi siihen jokaisen vastaavan, mutta jos kirjoituksessa ei ole kysymystä tai aihetta mihin kantaa ottaisi, voi jäädä huomiotta.
En osaa kaikkeen puumerkkiäni jättää, ei kai ole tarkoituskaan, sattumalta aloittaja olen, senkin homman voin antaa toisille, kohta pakostakin.
Kirjoitteluni venyy liiankin pitkiksi, siitä on huomautettu, yritän kyllä jotain sanottavaa joka viestiin löytää, mutta kaikkeen ei anna aihetta.
En näe itsekään itseäni joka viestissä mainittavan ja olisi se jo vähän liikaa vaatiakaan, aikuisia luulen meidän olevan;)
Minua harmittaa hidasteluni, näin pienen kiikkutuolin kirpparilla ja miettiessäni sen menetin.
Samoin kuin demeterin tuoli, tämäkin oli pieni "nykkäsy" kiikku, olisi sopinut hyvin tiloihini, no itseäni saan syyttää.
Joskus pitäisi toimia heti, kuten useimmiten teenkin, mutta tämän kiikun menetin miettimisen vuoksi.
Minulla myös huonoja kokemuksia perunoiden suhteen, ostin pussin ja keitin reilumman puoleisesti, ajattelin paistaa seuraavana päivänä, no olipa kuori muuttunut pelliksi, vuolemalla löytyi pieni osa perunaa, ihmetytti tämä kokemus, ei ennen tuollaista tapahtunut.
Torillakin olen huomioinut perunoiden koostumuksen jotenkin muuttuneen, kuiva kesäkö sen on tehnyt?
Minä en sauvoja vielä ole opetellut käyttämään, olisi kyllä aihetta, kävely joskus hyvinkin vaappuvaa, tukena olisivat.
Toivottavasti mökkivierailu mukavaksi muodostuu fiinufammu ja sade pysyy poissa, että ulkoiluun ja uimiseen mahdollisuus.
Noin ajattelin olleenkin Eliaana, olet kertonut yhteisistä olemisista mökeillä ja näin touhua riittää.
Samoja hommia tein minäkin eilen kanssasi, kurpitsoja ostin, kun oli tarjouksessa ja soseeksi keitin pakkaseen.
Harmittaa, kun ei ole mahdollisuutta itse kasvattaa, mutta tähän on tyytyminen ja helpolla pääsen, 0,99 kilo maksoi, joten kannattaa vielä reilummin säilöä.
Kerta annoksiin laitoin, rasia pakkasesta ja loraus kermaa, kiehutus ja vain suolaa maustamiseen, helppoa ja makoisaa.
Pyhäaamun hommiini kuulu parin viikon välein pullanpaisto, tänään se päivä, alustan taikinan ja lähden lenkkini "juoksemaan" sitten pullien tekoon, aika on rahaa sanotaan, niin minunkin on hyvin suunnitellen sitä käytettävä;)
Toivotaan, että myrskyt kiertävät ja menevät matkoihinsa, aurinko jossain väliin muistuttaisi olemassa olostaan;) - Pilvistä ja auringon paistetta, sitä luvassa tälle lauantaipäivälle, lämmintä tällä hetkellä 17 astetta, siitä se kipuaa 20:n aremmalle puolelle.
Vettä on nyt tullut jo reilusti, mutta ei ehkä vielä normaali tilanteessa sen suhteen olla, järvien korkeudet matalia ja juoksutuksia ei tehdä, meilläkin Ämmänkoski kuivilla.
Lueskelin Facebookista ja lehdestäkin, miten ulkopaikkakuntalaiset kiittelivät kotikaupunkini maisemia, mutta paikkakuntalaiset vaan moittivat, ollaanko liian lähellä huomataksemme nämä ihanuudet joiden keskellä elämme.
Voihan olla, että pienet ihanuudet ei nykyiselle nuoremmalle polvelle riitä, pitäisi olla jotain suurta ja mahtavaa, ei ehken mielessä käy, mistä kustannuksiin tarvittavat eurot.
Minun tytär täyttää tänään vuosia, ei juhli, siellä mökillään on, lomaa vielä jäljellä.
Ostin lahjaksi suurenpellavaliinan, joskus juhliin isojakin kattauksia laittaa, joten kestävä ja kaunis muisto äidiltä.
Itselleni olen joskus virkannut saman kokoisen, lapsenlapsille merkannut niinikään pellavaisen, joten nyt tyttären vuoro;)
Muistan äitini joskus sanoneen, että yksi musta mekko on oltava, se sopii joka tilaisuuteen, minä varmistan, että isot pöytäliinat on jokaisella.
Minulle noita liinoja on kertynyt useampia, joten vielä jää jälkeenikin.
Onnea vaan tyttäriään juhlineille;)
Surujuhlissa Miaelina ollut, niistäkin kauniit muistot jäävät, vaikka myös ikävä poistunutta seuraa.
Olipa mukava huomata ynnämuun viesti pitkästä aikaa, elämä kuljettaa samoja latuja meitä tämän ikäisiä, vaivoja aina vaan enenemissä määrin lisääntyy.
Onhan se hyvä, että pystyy jollakin tapaa itse asioitaan hoitamaan ja nämä pienet askareet hoitamaan.
Tärkeää on juuri itse yrittää selviämistä, jos kovin paljon valmiille rupeaa, se kostautuu.
Tuo kuntopyörä varmaan hyvä kapine, sillä jaloille olisi työtehtäviä, no olen kertonut montakin kertaa oman tapani "pyöräillä" uskon kovin siihenkin saatuun tehoon.
Täällä on tullut vettä sen verran reilusti, että madotkin ylös syvästä mullasta kipuavat;)
Nauhukset kukkivat tuossa puistossani, omaksi nimitän, kun aika harvoin siinä penkillä istujia on, minä kuitenkin joka lenkin jälkeen.
Olympiakisoja en ole seurannut yhtään, tietokoneelta luin Matsonin vaikeuksista uinti uransa kestäessä ja nyt sitten työ ja tuska palkittiin pronssimitalilla, onnea vaan jatkoon.
Minä ostan aina juurekset torilta ja irtomyynnistä ja kuorin itse, tykkään tämän kaltaisista puuhista, ruokaa pienen vaivan jälkeen on minun iloni.
Martta ajatus on tapoihini iskostunut ja ei niitä halua edes unohtaa, itse tehty alusta loppuun on mottoni;)
Brinkkalalle kiitos linkistä, kävin lukemassa ja aika paljon samoja liikkeitä teen joka aamu, mutta uuttakin sain sieltä lisäksi.
Uskon vakaasti noiden liikkeiden auttavan, miten huono olisinkin ilman tätä kymmenen vuotta kestänyttä aamu liikuntaa.
Nyt myös tuosta pienestä lenkistä on tullut tapa ja silläkin koen saaneeni kuntoani kohoamaan ja painokin lasku suunnassa, siis edelleen tuon "liike on lääke" uskomuksiin uskon, kohtuudella tietenkin ja omien voimien mukaisesti.
Onhan se kaupankäynnin vuoksi varmaan tuotava kaikenlaista vastapainoksi viennille, mutta kyllä vierastan kaiken maailman hedelmiä, en ole niiden makuun oppinut,
Joskus tuntuu kuin olisi eräänlainen muoti tuokin, että on syötävä outoja ulkomaan tuotteita, kun se on niin erikoista, no kai sitä oppisi niitäkin nauttimaan, mutta kotimaan tarjonta riittää minulle;)
Muistan jonkun talven, kun pakastin herneitä, (on niitä nytkin pakkasessa) miten ihanilta ne maistuikaan, kun tuoreina sai syödä.
Olen niin vähään tottunut, että kaikki kotimaassa viljeltävät ovat minun makuuni, toki tutut ulkomaiset hedelmät kauppansa myös tekee.
Tässäpä tämä aamusaarnani jälleen, ei mitään ihmeellistä, mutta elon merkkejä kuitenkin.
Eliaanaa ei ole aikoihin näkynyt, onko käärme puraissut ja nyt sairastaa, no ei kuitenkaan, varmaan väkeä paljon mökeillään, aika hyvin kuluu.
Käynpä väliin vilkaisemassa, oletteko Noja-tuoliin istahtaneet;) - Epävakainen sää, vettä on saatu ja taivas mustia pilviä työntelee tuonne rajan suuntaa, uusia sitten lännen suunasta tulee.
Nyt näyttää kuin olisi kastunut jo maa syvempääkin ja lämpöä tällä hetkellä 19 astetta, hyvä olotila sen suhteen.
Myrskyä on ennustettu, saapa nähdä koetaanko nyt sekin?
Demeter kiitos "mielistelystä" en sitä niin kyllä kokenut, uskon, että et noin sanoisi ellet tarkoittaisi.
Muutenkin koen tuon nuoleskelun tarpeettomana ilmiönä, miksi pitäisi kehuskella jos ei ole mieli aito.
Itse en varmaan sellaisessa mielin kiitosta anna, ehkä useinkin sorrun liian suoraan sanontaan, täällä livenäkin.
Ylen määrin kiitosten saanti aiheuttaa kiusallisen tunteen, itsensä tuntien ei sellaista ansaitse ja oma usko horjuu totuudellisuudesta.
Kiitos on paikallaan ja ei kai kukaan siitä pahoillaan ole, hyvä on sitä jakaa jos mieli on avoin kiitoksien antamisiin.
On niin helppo kirjoittaa, kun ei tarvitse olla kuin oma itsensä, puutteensa tietäen ja ymmärrystä saaden tämä viestien jakaminen on mielekästä.
Tuo lukija määrä yllättää nykyisin joka kerta, jos kaikki viestejä laittaisi, numero Noja-tuoli ketjussa joka viikko muuttuisi;)
Hyviä neuvoja olet saanut noiden vaivojesi suhteen, tämä ketju myös siltä osin paikkaansa puoltaa, lääkärit köyhtyy;)
On tainnut hellittää helle jo Mak-Ris sinullakin, kai nuo sateet on läpi suomen kulkeneet.
En hyppäile liikkuvaan en pysyväänkään kohteeseen, jos ei kädet apuna ole nojaillen johonkin kaiteeseen tai vastaiseen.
Voimat on reisistä mennyt ja niitähän sitä nousemiseen tarvitsee, kohta kai kainalokeppien kanssa joutuu kulkemaan, mistähän löytäisi sen elävän tuen, joka jaksaisi avittaa;)
On nämä mummot tarpeen sen todistaa niin fiinufammu kuin brinkkalakin, koirat ja kissat hellässä hoidossa.
Kyllä minäkin toivoisin noita kyseisiä eläimiä voivani helliä, mutta poikani sen verran kaukana ja ilman kyytiä en sinne pääse, olisi kaksi isoa koiraa joiden turkki silityksiä kaipaisi.
Jos jonnekin pidemmälle menevät, lapset talon vahdiksi ja koirien hoitajiksi menevät.
Eipä kovin usein mihinkään menevätkään, poikani työn perästä matkustaa ja koti sitten se mukava paikka, kun aikaa ylettyy.
Kun työ ja harrastus samassa, kai sen sitten jaksaa ilman lomiakin;)
Pitääkin lukea nuo ohjeet mitkä brinkkala esiin toi, kälyni lonkat on kovin kipeät ja voi sieltä muutakin apua löytyä.
Kovin nopsaan see vaa´an lukema ylöspäin nousee, jos rutiinit muuttuvat, pian sen lukeman tutuksi saa, kun sen teholiikunnan kanssa alkaa toimia fiinufammu.
Viinimarjoja ajattelin juuri torilta kysellä, mehua keitän, joka syksy olen tehnyt itse, en juurikaan kaupan mehuja ostele.
Facesta luin eilen, että itsepoimintaa tarjosivat punaherukalle, 10 euroa sankollinen (10l ), ei hinnan kiroissa, harmi vaan etten paikalle pääse.
Kurpitsaa myös tarjolla, euron kilo, niistäkin keitän soseen ja rasioita täytän pakkaseen, sieltä sitten joskus herkuksi keitän kerman tai juustojen kera.
Aivan tuoreen makuisia ovat.
Olen jo valmistautunut syksyn tuloon, vaihtelua elämään vuodenaikojen myötä, elokuu nyt kesästä vielä menee, mutta muutoksia tuo kuitenkin arkeen säilömisten ja sadon keräämisien myötä ja luonto alkaa muuttaa muotoaan.
Ihanaa elää neljänvuodenajan maassa;)
Katselen tuota pilven liikettä, pitäisiköhän sisällä pysyä, toisaalta aurinko välillä tirkistelee, jospa kastumatta kulkuni sujuisi.
Kaikkea mukavaa päiväänne, viikonloppukin aluillaan ;)