Kristiina23

Kristiina23 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512

Liittynyt 11v sitten
36 aloitusta · 2899 kommenttia
Minulla on vain pöytätietokone, siis ei mitään läppäriä, saati puhelinta, jolla kirjoitan ja ihmeellistä onkin nyt, että vaikka suljen yöksi koneeni, niin nimmarini "nikkini" on aina valmiina.

Minusta oli ihanaa, kun kerroin autoni simahtamisesta ja akun latautumisesta, niin tuli hyvinkin asiantuntevia kirjoituksia, että emme aina juttele pullan paistamisesta.

Olikin mielenkiintoinen uutinen, että 95 bensaan on laimennettu vedellä, tai millä, mutta autoissa on havaittu käynnistys ongelmia? Minun vanha kottero vaatii sitä 98, mutta kuitenkin simahti ja lähti sitten kuitenkin käyntiin, kun olin jo taksin tilannut.

Ajelin kotiini ja kävin vielä lähikaupassa, jossa jouduin tietenkin pysäköimään ja sieltäkin lähti suosiolla.

Nyt en ole edes uskaltanut yrittää mihinkään ja olen jo suunnitellut reitin, mitä ajelen, että akku latautuisi ja jos "nikottelee", niin yritän päästä minun "luotto korjaajalle", joka on luvannut, että sellaista vikaa ei tule, jota hän ei pysty korjaamaan.

Toivottavasti Skillanin kone ei ole kauan huolossa, sillä itselleni tuli melkein paniikki, kun näyttö simahti ja "vara" koneita en hanki, siis aamukahvi oli "väärässä kurkussa", koska aina olin tottunut lukemaan uutiset netistä ja tietenkin heti tämän palstan.
Olipa kiva johdatus Venlastiinalta tuohon autoiluun. Minä en ajanut edes vesilammikkoon, mutta autoni kuitenkin simahti (ei jaksanut startata käyntiin saakka), mutta onneksi tyttäreni pihaan.

Ainahan kehotetaan ajattelemaan ne hyvät puolet, joten näin minäkin ajattelin, että onneksi tuttuun pihaan ja lisäksi oli tuuria siinäkin, että en tarvinnutkaan viedä lasta kouluun, jota varten minut oli kutsuttu sinne. Iskä oli vienyt, koska enkun kirja oli koulussa, joten hakivat sen sieltä ja lapsi teki läksynsä iskän töissä.

Tilasin siis taksin, että pääsen kotiin ja kuinka´ollakkaan aloin esitellä taksille tätä ihmettä, josko hän tietäisi, että akussa on vika ja auto hyrähti käyntiin! Maksoin siis taksin lähtömaksun 7,90€ ja pyysin, että katsoo vielä pääsenkö lähtemään. Pääsin, mutta kyllä se auto "nikotteli, joten en uskaltanut lähteä Lidliin, jonne olin aikonut mennä, vaan palasin kotiin.

Nyt mietin, että onko tämä kosteus tehnyt ns. "tepposet"? Onko tulpat kostuneet? Painoinko sittenkin liikaa kaasua lähtiessäni ja siinä oli syy? Apua autoilijat! Mitä tein väärin?

Sateista on täälläkin, mutta meillä on hyvin hiekoitettu piha ja minähän en liiku jalkaisin muuta, kuin autolleni ja pakkasilla sinnekkin oli turha mennä, siis -20.

Täällä on hyviä vinkkejä mm. tuo pippurilaastari, jonka pistän "korvantaakse" kuin joku, joka luki kaalinlehden parantavasta vaikutuksesta, niin hänkin lupasi sen pistää sinne "korvantaakse" ja siitäkös "riemurepesi" hauskasti kirjoittajien kesken.
AA= on sukunimen lopussa lapsellani ja hänen perheellään, koska sukunimi ei ole se tavallinen nen-päätteinen, vaan päättyy -maa.

Tosi mukava huomio, kun ajattelen omia sukulaisiani. Useimmat sukunimethän päättyvät -nen-päätteeseen, joten se -e- on usein.

Kuinka usein esiintyy A? Minulla ja siskollani se on, mutta molemmilla veljilläni esiintyy E ja O, kun taas isällä ja äidillä nimi päättyi I;hin ja sukunimi tietenkin -nen päätteinen, koska sitä alkuliitettä von- ei ollut meidän suvussa.
Muistan äitini tuosta, kuinka hänen oli vaikeaa tottua laittamaan leipä taikinaankin vain kahdelle, kun aikaisemmin oli laittanut isolle veljes 7-8 katraalle.

Olihan siitä hänelle sitten myöhemmin hyötyäkin, vain oliko? Sitä en koskaan tiedä, miksi hän meni avioon isäni kanssa 17-v, kun isäni oli jo silloin kaljupäinen 30-vuotias, ja ensimmäisen lapsensakin sai paljon myöhemmin, siis ei mikään "pakkoavioliitto".

Oliko hänellä sittenkin halu pois pakoon siitä suuresta veljes-laumasta, joita hän joutui ruokkimaan, koska isänsä ja äitinsä olivat vanhoja.

Sanoisin vain nyt, että "sudensuusta", kun pakoon lähtee niin "karhu vastaan tulee" ja niin tuli sitten äidillekin!

Isälläni oli seitsemän sisarusta, kaikki jopa Helsingissä, mutta lomansa he halusivat viettää ns. kotitilalla ja äiti "passasi". Koskaan en unohda sitä äitini taitoa, kuinka hän ruokki kaikki nämä sukulaiset, joita joskus oli parhaillaan 20 pöydässä, no eihän se pöytäkään riittänyt, mutta sovinnolla syötiin.

Aina oli kuitenkin äidillä tuoretta leipää, karjalanpiirakat, maito lehmistä, jotka hän aamuin illoin lypsi ja joudutti juotavaksi. Myönteinen asia oli sukulaisilta, jotka kuitenkin kalaa toivat, siis kalastelivat siellä ja joku noheva oli jopa perannut ne valmiiksi!

Minä en enää siihen palveluun suostuisi, mitä äitini teki sukulaisten hyväksi. En silläkään kiitosten määrällä, kuinka nyt muistetaan äitiäni.

ps. nyt mietintämyssy päähän kaikille. Onko kenelläkään ideaa, mistä voisimme keskustella? Onhan tämä nöyryyttävää meidän ikäisillä, että emme keksi jotain muita muistoja, kuin ruunen ja moninikin jututtuja spekuloimassa, silloin joskus "aatamin aikaan".