Vapaa kuvaus

Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512

Aloituksia

36

Kommenttia

2899

  1. niinhän_siinä_käy

    "Viimeisen vuoden sisälläkin on niistä saatu seuraa, eikä vain yhden kerran, ihan vällyjen alle saakka"??

    Minä en kaipaa vällyjeni alle ketään, ainakaan sinun laistasi, enkä taatusti lähde mihinkään eläkeläisten rientoihin, saati tansseihin. Heiluttele sinä vain niitä vällyjäsi, koska niistähän olet kehunut aikaisemminkin täällä.

    Ihmettelen sitä, kuinka sinulla on aikaa täällä palstalla "roikkua" yökaudet, jos ne vällyt niin kovasti pölisee ja onko aina tarkoitus uusi "peiton heiluttaja" sinne?
  2. Olipa kiva johdatus Venlastiinalta tuohon autoiluun. Minä en ajanut edes vesilammikkoon, mutta autoni kuitenkin simahti (ei jaksanut startata käyntiin saakka), mutta onneksi tyttäreni pihaan.

    Ainahan kehotetaan ajattelemaan ne hyvät puolet, joten näin minäkin ajattelin, että onneksi tuttuun pihaan ja lisäksi oli tuuria siinäkin, että en tarvinnutkaan viedä lasta kouluun, jota varten minut oli kutsuttu sinne. Iskä oli vienyt, koska enkun kirja oli koulussa, joten hakivat sen sieltä ja lapsi teki läksynsä iskän töissä.

    Tilasin siis taksin, että pääsen kotiin ja kuinka´ollakkaan aloin esitellä taksille tätä ihmettä, josko hän tietäisi, että akussa on vika ja auto hyrähti käyntiin! Maksoin siis taksin lähtömaksun 7,90€ ja pyysin, että katsoo vielä pääsenkö lähtemään. Pääsin, mutta kyllä se auto "nikotteli, joten en uskaltanut lähteä Lidliin, jonne olin aikonut mennä, vaan palasin kotiin.

    Nyt mietin, että onko tämä kosteus tehnyt ns. "tepposet"? Onko tulpat kostuneet? Painoinko sittenkin liikaa kaasua lähtiessäni ja siinä oli syy? Apua autoilijat! Mitä tein väärin?

    Sateista on täälläkin, mutta meillä on hyvin hiekoitettu piha ja minähän en liiku jalkaisin muuta, kuin autolleni ja pakkasilla sinnekkin oli turha mennä, siis -20.

    Täällä on hyviä vinkkejä mm. tuo pippurilaastari, jonka pistän "korvantaakse" kuin joku, joka luki kaalinlehden parantavasta vaikutuksesta, niin hänkin lupasi sen pistää sinne "korvantaakse" ja siitäkös "riemurepesi" hauskasti kirjoittajien kesken.
  3. Jotkut saavat siitä kait kiksejä?

    Ei ne mitään erikoisia "kiksejä" saa, koska mielestäni se on vain tämän raadollisen ihmisrodun ominaispiirre ja ilmeisesti kaikkialla.

    Kyllä sen jo huomaa täälläkin kirjoittaessa, että kohi´ei satu koskaan. Aina siitä joku vääntelee sen negatiivisen puolen ja oikaisu ei ainakaan korjaa tilannetta mitenkään.

    Kuinka tuosta tulikin mieleeni, kun kerran kirjoitin eräästä kirjoittajasta, että oli? Eikös vain heti tullut vastaus, että "OLI"! Onko hän jo kuollut?

    Jotenkin huvittaa myös tämä pakolaiskeskustelu, kun ollaan puolesta ja vastaan. Melkein "verissäpäin" käydään sanasotaa, kuka on rasisti, kukkahattutäti ja mitä näitä nimityksiä nyt onkaan?

    Olisi mielenkiintoista nähdä nämä kinaajat asutettuna sellaiseen vastaanottokeskukseen, jossa on patja lattialla ja valmis ruoka tarjotaan ilmaiseksi, koska siitäkin ollaan niin kateellisia. Kauankohan sopu säilyisi, kunnes poliisia apuun tarvitaan?
  4. Muistan äitini tuosta, kuinka hänen oli vaikeaa tottua laittamaan leipä taikinaankin vain kahdelle, kun aikaisemmin oli laittanut isolle veljes 7-8 katraalle.

    Olihan siitä hänelle sitten myöhemmin hyötyäkin, vain oliko? Sitä en koskaan tiedä, miksi hän meni avioon isäni kanssa 17-v, kun isäni oli jo silloin kaljupäinen 30-vuotias, ja ensimmäisen lapsensakin sai paljon myöhemmin, siis ei mikään "pakkoavioliitto".

    Oliko hänellä sittenkin halu pois pakoon siitä suuresta veljes-laumasta, joita hän joutui ruokkimaan, koska isänsä ja äitinsä olivat vanhoja.

    Sanoisin vain nyt, että "sudensuusta", kun pakoon lähtee niin "karhu vastaan tulee" ja niin tuli sitten äidillekin!

    Isälläni oli seitsemän sisarusta, kaikki jopa Helsingissä, mutta lomansa he halusivat viettää ns. kotitilalla ja äiti "passasi". Koskaan en unohda sitä äitini taitoa, kuinka hän ruokki kaikki nämä sukulaiset, joita joskus oli parhaillaan 20 pöydässä, no eihän se pöytäkään riittänyt, mutta sovinnolla syötiin.

    Aina oli kuitenkin äidillä tuoretta leipää, karjalanpiirakat, maito lehmistä, jotka hän aamuin illoin lypsi ja joudutti juotavaksi. Myönteinen asia oli sukulaisilta, jotka kuitenkin kalaa toivat, siis kalastelivat siellä ja joku noheva oli jopa perannut ne valmiiksi!

    Minä en enää siihen palveluun suostuisi, mitä äitini teki sukulaisten hyväksi. En silläkään kiitosten määrällä, kuinka nyt muistetaan äitiäni.

    ps. nyt mietintämyssy päähän kaikille. Onko kenelläkään ideaa, mistä voisimme keskustella? Onhan tämä nöyryyttävää meidän ikäisillä, että emme keksi jotain muita muistoja, kuin ruunen ja moninikin jututtuja spekuloimassa, silloin joskus "aatamin aikaan".