Vapaa kuvaus

Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512

Aloituksia

36

Kommenttia

2897

  1. Minun mielestäni ei, vaan asia on sovittu kaikessa ystävyydessä, ei siis vihan pidossa. Harvoin siinä mielestäni sanotaan lopuksi, että painetaan asia villaisella.

    Tietenkin ekana tuli mieleeni tuo kuhmun painaminen villaisella, mutta siinäkin itse asia, se kuhmu ei nouse, vaan painuu pois.
  2. Voi hyvä hurskainen! Kirjoitit; "Kun kipinä sai hyvää puhallusta samalla, roskapussi roihahti tuleen".!!

    Miten lohduttavaa luettavaa minulle, että sattuu niitä vielä toisillekin näitä erehdyksiä, kuten minulle, jota en ole uskaltanut kertoa kenellekään ja kenelle kertoisinkaan?

    (hiivatin oikolukija, kun ei ymmärrä minun kieltäni. Nyt kaikki suomenkielen maikat kertomaan, kuinka tuon oikein kirjoitan?)

    Tapahtui siis, että laitoin herneet likoon, ..j.n.e. kinkunjämät luineen kiehumaan ja äkkiä lukemaan mielenkiintoista kirjaa. Ihmettelin kyllä välillä, kun keitto tuntui kiehuvan, vaikka olin pienentänyt sen pienimmälle!? Ja sitten,... äkkiä palovaroitin vonkaisi ja minä ponkaisin keittiöön.

    Keitto oli pohjaan palanut ja kuinka olikin sattunut, että vastoin tapojani, seuraavan lieden päällä oli minun rakas micro kuppini sulaneena! Voi sitä siivoa ja putsausta.

    Hätä aina keinot keksii, sanotaan! Sulanutta muovi-astiaani en voinut enää pelastaa, mutta soppani kaadoin siivilään, sen mitä (oli paljonkin) siitä oli jäljellä. Huuhtelin kuumalla vedellä kraanan alla ja laitoin uuteen kattilaan, lisäten lihalientä. Syötävä soppa siitä tuli.

    Mitä tähän lisäisin? Jokaiselle yksin asuvalle 70+ pitäisi olla edullinen induktio liesi tarjouksessa, jopa pakollinen. Silloin ei sopat kärähdä ja palokuntakin joutaisi niihin "oikeisiin" tehtäviin. Ai, totta hiivatissa minun soppani olisi kärähtänyt, mutta muoviastia ei olisi sulanut!

    Toisen asian se olisi pelastanut, kun olin sammuttanut "mukamas" lieden, koska valo ei palanut ja aamupuuroni loppu oli siellä. Palatessani kotiin, oli "lämmin puuro" odottamassa, siis, ...aika kuivaa.

    Pitkän jutun laitoin ja ajattelin, että olisi lohdutusta Pirttiin, ennenkaikkea emännälle, joka on saanut aivan ylimääräistä huomionosoitusta toisaalla. Jaksa/jatka Skillan!
  3. Kiitos kaikille "leiväntekijöille" uusista ja vanhoistakin vinkeistä.

    Katleijan vinkillä olen joskus paistanut sämpylöitä, jossa tuo "juuri" aloitettiin omenasoseella, vedellä ja vehnäjauhoilla. Eka´kerran onnistui hyvin, mutta jo toisella kertaa lipsuin ilmeisesti ohjeesta, joten ei niin hyviä. Piimäänkin olen joskus tehnyt sämpylöitä, jotka oli hyviä.

    Sinisirkku voisi kokeilla saamaani ohjetta ruispuuroon, sillä siihen lisätään perunasosetta. Tämän vinkin antoi "rannikkoruotsalainen". Uskomattoman hyvää.

    Haasteellista on tehdä leipää/sämpylöitä, kun on vain yksi syöjä ja ei ole pakastinta, kuin "nyrkinkokoinen" jääkaapissa. Keitot on tosi hyviä ja siinäkin se ongelma, että ei sitä samaa keittoa monta päivää viitsi syödä, jos ei "sovella" siihen uusia makuja.

    Lapsuudesta muistan sellaisen ihmeen, kun isä Joulupöydässä halusikin syödä karjalanpaistia riisipuuron kanssa! Kaikki kauhisteltiin sitä muka sotkua, mutta nythän on riisi tosi hyvä lisuke, tosin ei joulu-puurona, mutta ei sitä silloin ymmärretty.

    Olen taas muistanut sellaisen herkun, kun maitokiisseli. Aina viitsi tehdä riisi- tai mannapuuroa marjojen seuraksi, joten vaniljalla maustettu kiisseli on melkein kuin jäätelöä. Toki kaupasta saa jos´jonkinlaista herkkua, mutta en viitsi käydä kovin usein kaupassa, koska haluan välttää niitä "heräteostoksia", sillä ne ovat suurin menoerä aika helposti. Säästöä tavoittelen tulevien "leikkausten" kompensoimiseksi, vaikka ei tuo leipä ole suurin menoerä, mutta on se kotona paistettu niin hyvää, kun vain onnistuu..

    Nyt olisi aika taas laittaa ostoslista kuntoon ja pidättäytyä vain siinä.
  4. Olen täysin (no melkein) erimieltä, vaikka "kukkahattua" en omistakkaan nyt. Joskus nuoruudessa oli sellainenkin.

    Onhan tämä kieltämättä uusi ilmiö koko Euroopassa, että tällainen kansainvaellus alkoi ja lopusta ei ole tietoakaan. Mielestäni media "ruokkii" nyt otsikoillaan, ainakin täällä Suomessa myyntiennätyksiään, kun on joku raiskattu, ei kun melkein, ei kun kourittu, vai kuinka se menikään, kun esim 14-v tyttöä ei meinattu saada pois näiden "raiskaajien" joukosta, siis tyttö ei olisi halunnut lähteä?:((

    Eikö kukaan naisista muista mitään vastaavaa tapahtuneen jo silloin meidän nuoruudessa? Kuinka ne pojat silloin lähestyi tutustumis tarkoituksessa? Täytyisikö katsoa muutama Kotimainen elokuva muistin virkistämiseksi, kuinka piika tuli paksuksi ja aina se ei ollut rengin syytä?:))No, Niskavuori pelastui, kun poika tuli kotiin!:))

    Minulla ei ole enää tarvetta, siis halua matkustella ulkomaille, mutta kyllä useimmat uskaltavat. Oma lapsenikin uskaltaa asua Tanskassa ja juuri Jouluksi "uskalsi" tulla jopa tänne Suomeen! Paljon hän joutuu muutoin matkustelemaan työnsä puolesta ja ainoa, mitä hän melkein pelkäsi, oli Grönlanin Jääkarhut. Hän olisi tarvinnut aseen, jos ulkona liikkui?

    Noista Jääkarhuista tulikin taas mieleeni lapsuuteni, koska asuimme rajanpinnassa, niin sodan jälkeen isä varoitteli meitä lapsia ulkona liikkumisesta pimeällä, että siellä voi olla Jääkarhuja!?

    Kuka täällä muistaa niitä vuosia, tai on edes lukenut, kuinka silloin elettiin Talvi- ja Jatkosodan jälkeen, puhumattakaan, kuinka kauan kesti "veljesviha" 1918 taistelujen jälkeen, joka edelleen kytee taas, ...nyt on vain jo kolme osapuolta.