korpikirjailija

korpikirjailija profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Auringonlasu 12.08.26

Liittynyt 11v sitten
105 aloitusta · 7451 kommenttia
Onko tää DW:n aloitus? Jos on pitää myöntää, että on loispummi mikä loispummi.
Kun luin tämän aloituksen ajattelin, että tämä on sitä samaa mitä Paloma kirjoittit joku aika sitten.

Paliman aihehan koski nuoruuttamme ja kamalaa viiskytlukua. Traumaatisia sodan pahoin vammauttamia isiä. Äitejä penskalauman keskellä sinkkivesiämpärissä komein käsin hinkkaamassa perheen paskapyykkiä.

Näistä ajoista oli kuulemma jäänyt pysyviä arpeja. Näin käsitin Paloman aikaisemmista kirjoituksista.

Nyt hinkkaan älykännykkääni ja pesukone pesee pyykkini. Pidän yhteyttä nuoruuden ja lapsuuden ystäviini gmailin välityksillä ja facebookin avulla sekä tapaan satunnaisesti kaupungilla, aika on kivaa jutusteltavaa kuten eilenkin kuntapasin serkkuni kaupassa. Viimeistään saan ystäviäni vieraakseni joka vuotisilla heinäkuun helteiden Niemijuhlilla.

Onhan toki jokunen kuollutkin, mutta suurin osa on vielä hengissä. Ei hengailtu rikosliigoissa. Ei ollut alkoholiongelmia vanhemmillani ei suvussani. Kerran löysimme tyttöystäväni (joka on vielä ystäväni) kanssa kossupullon hänen veljensä kumisaappaasta ja otimme kulaukset ja olimme muka humalassa.

Kotona oli lämmintä ja ruokaa sekä avoin keskusteluyhteys äitiin naisten asioita keskustellessamme.

Kaipaan vanhempiani, kaipaan lapsuudenkotia. Talo on vielä pystyssä, mutta sihen taloon en kaipaa vaan siihen taloon, joka oli kotini yli viisikymmentä vuotta. Kotiin jonne oli hyvä palata kun maailma murjoi tai kun oli reppu täynnä iloa.

Lapsuuteni ja nuoruuteni oli huoletonta aikaa. Lapsuuden ystävien taustat olivat erilaisia. Ystäviä, kanssani vastaavissa olosuhteissa eläviä ja aloittajan kotioloista lähteneitä. Maailma kohteli silkkihanskoin tai murjoi itsekutakin meistä, kuten jokaista ihmistä.

Pitääkin soittaa kierros ja kysellä kuulumisia.
Oletko tehnyt testin?

Kirjoituksiasi tulkiten olet suvaitsematon joten joku sinun tulee etsiä puolue joka syrjii suomalaisia ulkomailla ja tukee mamuja kotimaassa. passit pois ulkomailla eläviltä ja Suomen passi ulkolaisille. Oletko tietoinen, että jo vuonna 2020 alkaa kansojenvaellus miljardit kolmannen maailman kansalaisista suuntaavat Eurooppaan. Syy, sodat, ruoka ja vesi sekä ilmastonmuutokset.. Mutta sen tosiasian edessä silmät ummistetaan ja lässytetään kuten Lola Vallinkoski suvaitsevuudesta ja ihmisarvosta sekä ulkomaalaisten loispummien oikeuksista vaikka periaatteessa Vallinkoski hyväksyy vain työperäisen maahanmuuton.

Vallinkoski/Immonen väittelyssä ps. Immonen, ihmetteli kuinka Lolan puolue (kokoomus) onnistuisi siinä missä Euroopan muut maat ovat epäonnistuneet, sopeuttamisessa. Vastaus oli yhtä pyöreä kuin vastaaja.

Mutta takaisin ehdokkaisiin.

Olet sitä mieltä, että vaalipiirien ulkopuolella olisi hyviä ehdokkaita. Minusta, oman kylän naiset ja miehet eduskunnassa pitävät huolta paikkakuntani asioista niillä resusseilla jotka ovat heille mahdollisia.

Olet sitä mieltä, että ei kehäraakkia eikä kokemattomia saisi valita. Samainen syrjintä on työelämässä yleistä ja johtanut loispummiuteen. Nuorella pitää olla työkokemusta ja vanha nyt vaan on vanha.

Hallitus on eduskunnan renki ja päinvastoin he työskentelevät enempi tai vähempi yhteistyössä. Kontrolli on molemminpuolista. Isot päätökset tehdään tapellen valtapuolueet vastaan oppositio vaikka tarkoitusperät olisivat ihan samat. (Opin tuon jo seitkytluvulla ammattiliiton asioita hoitavana ja politiikkaan osallistujana) jos olet oppositiossa pääasia, että äänestät vastaan.

Jokaisen velvollisuus on äänestää oman paikkakuntansa edustajaa vai siten voi vaikuttaa paikallisiin ongelmiin. Esim. Kajaanin julkinen liikenne on ollut usein uhattuna, niin lentokentän toiminnan supistamisaikeina tai junayhteyksien lakkauttamisina. Pottuviljelijöiltä ja jyväjemmareilta sekä lestaadeilta on pyritty rajoittamaan liikkumista.

Ei Korven asiat kiinnosta oululaisia saati hesalaisia edustajia. Vai paikalliset pystyvät toimimaan siten, että palvelut säilyvät syrjäpaikkakunnilla ei toivotuilla loispummeilla.
Terveiseni tuulisesta Hollannista. Viimeyönä oli kova myrsky ja rankkasade. Vieläkin tuuli vihottelee vaikka aurinko yrittää pilkistellä pilvien raoista.

Yleensähän sanojen tulkinta on vaihtelevaa. Päivä voidaan tulkita koko päiväksi vaikka päiväaika on rajattu ; ) Kuka sitä nyt koko päivää murjottaa jaksaisi.

Kyllä minä ymmärrän tapaasi elää. Minulla on lapsuuden ystävä, joka herää keskiyöllä, lämmittää pirtin uunin ja alkaa leipomaan kalakukkoja, nisuja ja jos jonkin sortin kakkuja. Hänellä on tapana pistää päivitys facebookin leipomisistaa ja uuniruoistaan.

Olenhan itsekin ollut perheenäiti ja touhuillut perheeni eteen. Nyt en enää juurikaan touhuile kun itseni eteen. Siksi kai lasten ja lastenpapsien kanssa tiiviisti elävät isovanhemmat ihmetyttävät minua. Kuinka he jaksavat. Oikeesti ei he jaksakaan ja kun pääsevät irti päivän kieputtuaan lastenlasten kanssa ovat ihanan vapautuneita kuten eräs nainen joka alkoi jututtaa meitä terasilla. Hän kertoi tulleensa lasilliselle päästyään eroon tyttärensä huushollin siivouksesta ja lasten kaitsemisesta.

Eräs kaksimetrinen aikamiespoika asuu vanhenevan äitinsä kanssa, koska äiti saa rahaa hoitamisestaan hän haluaa huoltaa sairasta lastaan. Siitäkin huolimatta vaikka poika akressiivisuuskohtauksia aikana lyönyt äitiään.

Täällä Hollannissa päivähoito on kallista. Isovanhemmat ovat usein sidettuja lastenlastensa hoitoon. Kuulin juuri, että ystäväpariskuntamme, jotka molemmat ovat sairaita (miehellä parkinssonintauti ja naisella tukielinsairauksia) ovat pienen vauvan päivähoitajia talossa, jonne johtaa kapeat kierreportaat. Mielestämme he ovat kykenemättömiä hoitamaan vastasyntynyttä tyttärenlasta. He ovat ottaneet vauhan hoitoonsa sillä äiti on palannut töihin. Hollannissa äidit palaavat työelämään kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen.

Kun kysyin miksi päivähoito on kallista. Täällä on alettu karsimaan kuluja siten, että omaisten on hoidettava toisiaan, yhteiskunta on sanoitunut irti velvollisuuksistaan niin lasten kuin vanhusta kohdalla. Voi olla esimerkki tulevasta kehityksestä Suomessakin.

Kaiken tämä kulujen karsimisen edessä ihmetyttää häly, joka nostettiin kun paperittomien terveydenhuoltolaki jäi pöydälle ja evättiin. Miksi Suomen pitää ottaa kannettavakseen kurjuudesta tulleiden hoitaminen. Loppuuhan ne rahat ennen pitkään, ja kuka kärsii oma kansa.

Enkä juuri sitoutumisen näkökulmilta katsottuna, tunnen olevani vapaa. Tottahan minä tahdon joskus sekaantua lasteni tekemisiin varsinkin nuorimpani. Juuri nyt hänellä on menossa muutto isompaan asuntoon ja olen huojentunut koska minun ei tarvitse siihen hässäkkään sekaantua, muutoin kuin joskus puheluilla. Esikoisella on vaimo, joten pysyn sivussa heidän tekemisistään.

Menneisyyteen sidoksissa oleminen ja velvollisuuksissa roikkuminen on mielestäni raskasta katsoa varsinkin kun monien parhaansa yrittävien äitien ja isien oma terveys alkaa antaa merkkejä väsymisestä.

No, kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa sisäisiä paineita. Jokaisella lie oma lehmä ojassa kun asioita pohtii.
Pakko sanoa, vaikka palstalla ei saisi käsitykseni mukaan kehua, mutta sinä hmp.f ja demeter olette palstan älykköjä. Jälleen kerran annoitte molemmat minulle uutta näkökulmaa pohdintoihini. Miksi tuo tärkeä muuttumisen näkökulma jäi huomaatattani. Juttelin mieheni kanssa ja hän on samaa mieltä, valotti minulle personaalisuutta vastaan toimimisen vaarallisuudesta jos taustalla on pakkovalinta. Mieheni teki uransa erikoislastenkoulussa ja hänellä on paljon tietoa psykologiasta ja kokemusta erilaisista lapsista. Liekö syy, että tykkää minustakin ; )).

Mietin erästä miesystävääni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli vammaisen lapsen isä, ukkomies. Uskon, että hän etsi suhteestamme ulospääsyä arjesta kotona. Päivästä päivään, vuodesta toiseen samat kuviot. Hän avautui kuinka, pienet asiat kotona ärsyttivät häntä esim. ruokapöytään nakatut muovipussissa olevat ruokaleivät.

Turhautuneisuus painottuu ympäröivän arjen pieniin asioihin. On pakko pitää ärtymys sisällä. Muuttaahan se ihmistä silloin poistuminen vaikkakin hetkeksi auttaa.

Tällaisia tuli mieleen näin tuulisena, mutta aurinkoisena maanantai aamuna.
Oli vuosi 1979 Olin Korfun saarella Kreikan länsirannikolla. Oli kuuma loppukesä, makoin auringossa rantahiekalla ruotsalaisten ystävieni kanssa. Yhtä´äkkiä kakkahätä yllätti minut. Onneksi rannalla oli soma ruokokattoinen drinkkibaari ja sen yhteydessä käymälä. Käymälässä oli koppi ja sen lattiassa reikä. Ei onnistunut, joten säästin tarpeeni hotellin asialliseen käymälään. Kokemus innoitti minut uuteen harrastukseen aloin käymäläbongariksi. Kokemuksia on kerryttänyt noin kahdestakymmenestä kuudesta eri valtiosta ja kolmesta maanosasta ja karkean arvion mukaan yhteensä noin 200 käymälästä.

Joissakin maissa oli käymälän pytyn vieressä kori, johon kakkapaperit piti laittaa, käytettyjä papereita ei saanut vetää vessanpöntöön. Joidenkin hotelin käymälässä oli täydellinen kosmetiikkavalikoima ja upeat kylpyhuoneet kylpytakkeineen.

Huonoimmat kakkapaperit bongasin kahdeksankytluvulla Neuvostoliiton alaisissa Baltian maissa. Viiden sentin levyisiä ja kymmen sentin pituisia liukkaita paperiliuskoja, joita piti kuluttaa säästäen.

Pariisissa hotellin käymälä oli niin pieni, että jos halusi pyllistää toiseen suuntaan piti jättää ovi auki.

Helsinki-Vantaan lentoaseman käymälöissä visertelee linnut, joten siellä voi huoletta pieraista matkan aikana kertyneet ilmat pois suolistosta. Shipholin lentokentän käymälässa ei tarvitse käsiä käyttää kuin pyllyn pyyhkimiseen, kakka lähtee omia aikojaan liukumaan putkistoon kun nostat ahterisi pois istuimelta.

Olen kuitenkin aloittajan kanssa samaa mieltä, että kesämökin paskahuusissa sielu lepää. Linnut laulaa lähi puissa, eikä ole kiirettä minnee, ei ole oven takana odottajia ja paperinkin voi maksukykynsä mukaan valita, kolmenkertaisista tai riisutuista malleista. Huusin seinille nastoilla kiinnitetyista poikien lapsuuden piirroksista saa luovuutta herättäviä inspiraatioita.

Kyllä kelpaa kakkia Suomen suviyössä.