Hesarissa on tänään juttu, kuinka lapsuusporukka tapaa toisensa ja muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Onko teillä vielä yhteyksiä lapsuuskavereihin? Minulla ei ole!
Joskus vuosituhannen alussa aloimme kerätä porukkaa kasaan, mutta saimme huomata, että suurin osa oli kuollut hyvinkin nuorina ja osa oli pahasti päihderiippuvaisia ym. elämästä erotettuja.
Tulee aina niin surullinen olo, kun asiaa ajattelee. Lapsuutemme ja nuoruutemme oli rankka. Pyörimme väkivaltaisissa jengeissä, joissa kaikenlainen rikollisuus kuului erottamattomasti elämään. Virkavalta ja vankilat olivat enemmän sääntö, kuin poikkeus. Elämä oli taistelu kaikkea vastaan.
Vanhempamme olivat sotien tai muiden syiden vammauttamia. Oli paljon väkivaltaa, päihde- ym. riippuvaisia ja me lapset olimme kadulla.
Aina puhutaan ihaillen ajasta ennen, muttei se läheskään aina niin auvoista ollut ja jälkensä jätti sekin. Nyt ei ole ketään kenen kanssa muistella, jos kukaan sitä aikaa haluaisikaan muistella. Sitä en voi tietää!
Lapsuuden ja nuoruuden ystävät!
46
96
Vastaukset
Ei minulla ole koskaan ollut kuvailemiasi ongelmia.
Johtunee siitä että koti- ja kasvu-kuntani oli sivistynyttä aluetta.
Vanhempanikin sotivat terveellisesti.
Taidat ressu olla kamala poikkeus säännöistä.
Tai kaipaat runsaasti turhaa höpötystä ja klikkauksia.
Lisää blogiisi vlogi.
Tunnen lievää surua vuoksesi.
H.Ei minullakaan ole mitään traumoja lapsuudestani eikä nuoruudestani, virkavalta, päihteet ja huumeet eivät olleet mitenkään vahvasti mukana (huumeet ei ollenkaan, alkoholin käyttö nuoruusvuosina ei ollut mitenkään ongelmallista) tuo väkivaltainen ja holtiton nuoruus mitä kuvaat (psykot.) on minulle täysin vieras. Taisin olla aika tavallinen opiskelijatyttö maalta....pienet olivat paheeni. (Olemme hunkszin kanssa naapurikunnista joten tunnistan kyllä tuon suhteellisen siistin kasvuympäristön).
Lapsuudenystävistä olen tavannut joskus satunnaisesti, vuosia sitten jonkun, meillä ei ollut kauheesti mitään yhteistä enää. Aika menee eteenpäin ja me kaikki muutumme ja ystävyydet joita ei vaalita eivät kestä ajan hammasta. Nuoruudenystävistä minulla on varmaan yksi ainoa tallella, opiskelijatoverini Turun ajoilta, jonka löysin facesta ja jonka kanssa olemme pitäneet jonkinlaista yhteyttä vuosien varrella. Olemme paljolti samanhenkisiä ja se on auttanut asiaa.
Mistään luokkakokouksesta ei voi edes puhua: yo-luokkani oli täynnä suoraansanottuna aika hankalaa porukkaa ja pieniin klikkeihin jakautunut. Oli minulla ystäviä ja kavereita ja joitakin olen tapaillut kun käyn kotikylässäni; suurin osa hajaantunut taivaan tuuliin ja ties missä."Paloma.se.co"
Älä vastaa tollee.
Korppiskin vielä innostuu, ja teevee...
Tiedä vaikka perustavatkin vlogin ja laittavat kuvia tatskoistaan :)
Tatskojahan surrataan liikaakin sinne sun tänne.
H.hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Älä vastaa tollee.
Korppiskin vielä innostuu, ja teevee...
Tiedä vaikka perustavatkin vlogin ja laittavat kuvia tatskoistaan :)
Tatskojahan surrataan liikaakin sinne sun tänne.
H.Tietenkin innostuin Paloman takinkääntötempusta. Psykoterapeutin vuodatushan on samaa vanhempiemme ja kotiemme solvaamista. Se nyt vaan on pistetty sarjaan nuoruuden ystävät ja rikollisuus. Elämä meni persieellen ja kuolemakin niitti ja syynä elämän murjomiseen olin huonot lähtökohdat.
korpikirjailija kirjoitti:
Tietenkin innostuin Paloman takinkääntötempusta. Psykoterapeutin vuodatushan on samaa vanhempiemme ja kotiemme solvaamista. Se nyt vaan on pistetty sarjaan nuoruuden ystävät ja rikollisuus. Elämä meni persieellen ja kuolemakin niitti ja syynä elämän murjomiseen olin huonot lähtökohdat.
"korpikirjailija"
Melkein tuli minullekin mieleeni pyytää teeveltä anteeksi.
Että on tullut sorkittua häntä joka paikkaan tänäänkin.
Mutta tulkoon ja menköön.
Vielä surkeampaa on huomata heidät, jotka innokkaasti typeryyksiin kommentoivat :)
H.- Hökki.pöperö
Kyllä minäkin solvaan edenmenneiden vanhempieni koti-sohvia. (Lukihäiriö).(...vanhempiemme ja kotiemme solvaamista) Ne olivat huonot. Sohvat.
Olen säilyttänyt ´kodin´ vapaa-ajan mökiksi ja uusinut kaikki lattiasta kattoon ja hankkinut vanhoillis-uudet mööpelit rempan kuorrukkeeksi. hunksz kirjoitti:
"korpikirjailija"
Melkein tuli minullekin mieleeni pyytää teeveltä anteeksi.
Että on tullut sorkittua häntä joka paikkaan tänäänkin.
Mutta tulkoon ja menköön.
Vielä surkeampaa on huomata heidät, jotka innokkaasti typeryyksiin kommentoivat :)
H.Onko tää DW:n aloitus? Jos on pitää myöntää, että on loispummi mikä loispummi.
Hökki.pöperö kirjoitti:
Kyllä minäkin solvaan edenmenneiden vanhempieni koti-sohvia. (Lukihäiriö).(...vanhempiemme ja kotiemme solvaamista) Ne olivat huonot. Sohvat.
Olen säilyttänyt ´kodin´ vapaa-ajan mökiksi ja uusinut kaikki lattiasta kattoon ja hankkinut vanhoillis-uudet mööpelit rempan kuorrukkeeksi.Minun mökkini olohuone on kopia syntymäkotini olohuoneesta. Ruokatilan pöytä ja tuolit ovat syntymäkodistani. Ylisen bonnelpatjat isäni ja äitini perua. Uutta pelauspatja.
Eilen entisöin olohuneeseen sohvapöydän. Tuli komea. Huonekaluni ovat kokopuuta ei mitään lastulevykyhäelmiä. Saunamökissä banbua.- ent.siivoojaparka
korpikirjailija kirjoitti:
Minun mökkini olohuone on kopia syntymäkotini olohuoneesta. Ruokatilan pöytä ja tuolit ovat syntymäkodistani. Ylisen bonnelpatjat isäni ja äitini perua. Uutta pelauspatja.
Eilen entisöin olohuneeseen sohvapöydän. Tuli komea. Huonekaluni ovat kokopuuta ei mitään lastulevykyhäelmiä. Saunamökissä banbua."Pelauspatja?"
Onko tarkoituksellista huumoriasi vai hauska kirjoitusvirhe?
Sinusta kun ei aina osaa sanoa. ent.siivoojaparka kirjoitti:
"Pelauspatja?"
Onko tarkoituksellista huumoriasi vai hauska kirjoitusvirhe?
Sinusta kun ei aina osaa sanoa.Pelauspatjoina ne joskus toimivatkin, mutta kirjoitusvirhe se nyt oli ; )
- ö-Öö
korpikirjailija kirjoitti:
Onko tää DW:n aloitus? Jos on pitää myöntää, että on loispummi mikä loispummi.
Hankkisit sinäkin elämän nukkekotisi kaveiksi.
=DW= - Korppis1
ö-Öö kirjoitti:
Hankkisit sinäkin elämän nukkekotisi kaveiksi.
=DW=Loispummilla ei ole mielikuvitusta vain nettimaailman yksinkertaisuuksien yksinkertaisuus.
Minä tyttö se heittelin sateen alkaessa sammaleen poistoaineen mökin ruohikkoon, sen jälkeen ajoin kaupunkiin ja menin vällyjen alle. On se elämmää ottaa päiväköllöset. (nukkekodissa kaikki hyvin). - ö-Öö
Korppis1 kirjoitti:
Loispummilla ei ole mielikuvitusta vain nettimaailman yksinkertaisuuksien yksinkertaisuus.
Minä tyttö se heittelin sateen alkaessa sammaleen poistoaineen mökin ruohikkoon, sen jälkeen ajoin kaupunkiin ja menin vällyjen alle. On se elämmää ottaa päiväköllöset. (nukkekodissa kaikki hyvin).Heh
Taisit heitellä sammaleenpoistoaineet väärään paikkaan :D
=DW=
Kun luin tämän aloituksen ajattelin, että tämä on sitä samaa mitä Paloma kirjoittit joku aika sitten.
Paliman aihehan koski nuoruuttamme ja kamalaa viiskytlukua. Traumaatisia sodan pahoin vammauttamia isiä. Äitejä penskalauman keskellä sinkkivesiämpärissä komein käsin hinkkaamassa perheen paskapyykkiä.
Näistä ajoista oli kuulemma jäänyt pysyviä arpeja. Näin käsitin Paloman aikaisemmista kirjoituksista.
Nyt hinkkaan älykännykkääni ja pesukone pesee pyykkini. Pidän yhteyttä nuoruuden ja lapsuuden ystäviini gmailin välityksillä ja facebookin avulla sekä tapaan satunnaisesti kaupungilla, aika on kivaa jutusteltavaa kuten eilenkin kuntapasin serkkuni kaupassa. Viimeistään saan ystäviäni vieraakseni joka vuotisilla heinäkuun helteiden Niemijuhlilla.
Onhan toki jokunen kuollutkin, mutta suurin osa on vielä hengissä. Ei hengailtu rikosliigoissa. Ei ollut alkoholiongelmia vanhemmillani ei suvussani. Kerran löysimme tyttöystäväni (joka on vielä ystäväni) kanssa kossupullon hänen veljensä kumisaappaasta ja otimme kulaukset ja olimme muka humalassa.
Kotona oli lämmintä ja ruokaa sekä avoin keskusteluyhteys äitiin naisten asioita keskustellessamme.
Kaipaan vanhempiani, kaipaan lapsuudenkotia. Talo on vielä pystyssä, mutta sihen taloon en kaipaa vaan siihen taloon, joka oli kotini yli viisikymmentä vuotta. Kotiin jonne oli hyvä palata kun maailma murjoi tai kun oli reppu täynnä iloa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni oli huoletonta aikaa. Lapsuuden ystävien taustat olivat erilaisia. Ystäviä, kanssani vastaavissa olosuhteissa eläviä ja aloittajan kotioloista lähteneitä. Maailma kohteli silkkihanskoin tai murjoi itsekutakin meistä, kuten jokaista ihmistä.
Pitääkin soittaa kierros ja kysellä kuulumisia.- 55555598
Sinä se jaksat referoida toisten kirjoituksia, mutta jos omiisi viitataan, niin heti on stalkkaaja. Kuinka ne asiat meni Paloman (Palima?) kanssa niin vaikeaksi, että aina pitää nyt arvostella?
Heitä nyt taas muutama nikki, kuka minä olinkaan? 55555598 kirjoitti:
Sinä se jaksat referoida toisten kirjoituksia, mutta jos omiisi viitataan, niin heti on stalkkaaja. Kuinka ne asiat meni Paloman (Palima?) kanssa niin vaikeaksi, että aina pitää nyt arvostella?
Heitä nyt taas muutama nikki, kuka minä olinkaan?Oleppa kuka olet EVVK ; ) Olin juuri puhelimessa. Eräs ihana ystäväni tulee huomenna Korpeen ja haen hänet mökilleni viikonlopulla. Minulla on näitä tosi ystäviä niiden kanssa emme riitele. Tuskin sinunkaan kanssa tai "Paliman" jos olisimmme nokatusten. Livessä ei huudella nurkan takaa toisille; )
Muistan kun vuosia sitten tuolla mäenharjanteella olevan talon isäntä huuteli Petzelle nurkan takaa. No, eihän Petze kuullut saati ymmärtänyt miestä. Hiukan myöhemmin olimme mökkitiekokouksessa. Menin miehen eteen ja kysyin, kerro nyt minulle mitä sinulla oli sanottavaa miesystävälleni än kun ei ole oikein hyvä suomenkielessä. Juttelimme ja meistä tuli hyvät kaverit. Eli nurkantakaa huutelut ovat huutoja tuuleen eivätkä edistä ystävyyden syntymistä.
Sitä paitsi en arvostellut. "Palimalla" oli aloitus vastaavasta asiasta vai väitätkö jotain muuta?
- Viimeinen.mohikaani
On yhteyksiä.
Aina kun käyn hautausmailla.
Harvoin. Heh.
Joillakin on ollut onnellinen ja tasapainoinen lapsuus viiskytluvulla, varallisuuttakin on ollut ja vanhemmat lempeitä ja terveitä sekä ruumiiltaan että sielultaan. En osaa sanoa muuta kuin he saavat olla iloisia ja onnellisia siitä. Ei yhden ihmisen kokemukset ja totuus ole sama kuin kaikkien kokemukset ja totuudet.
En ole missään vaiheessa sanonut että minulla henkilökohtaisesti olisi ollut onneton lapsuus. Luulen että lapsuuteni oli aika keskiverto varattomassa evakkoperheessä maaseudulla. Kyllä mamma pesi pyykkiä kohmeisin käsin saunan eteisessä ja ripusteli talvella lakanoita kuivamaan ulos kovaan pakkaseen. Elämä ei ollut helppoa eikä ruusuista ja työtä oli paljon suurperheessä Kaikki lapset toki koulutettiin, matkan takaa ja päivät olivat pitkiä. Ei viisikymmnetäluku ollut välttämättä niin ihanaa aikaa kun sinun kuvauksestasi luulisi. En kuitenkaan missä tapauksessa kiellä etteikö juuri sinun kokemuksesi ja muistosi omasta lapsuudestasi olisi tosia ja arvokkaita; ne ei kuitenkaan kuvaa keskiverto-olosuhteita Suomen maaseudulla ennenkuin vasta joskus kuusikymmentäluvun puolivälissä kun talous oli vakaantunut, kodeissa oli sähköt ja pesukonekin ilmestyi jo joihinkin varakkaimpiin taloihin. Autot ilmestyivät pihalle useammassa talossa, lapset koulutettiin yliopistokaupungeissa ja varallisuus kasvoi.
Minä olen puhunut etupäässä 50-luvun konservatismista: arvomaailma oli erittäin vanhoillinen ja jämähtänyt ja siihen tuli sitten vastareaktiona kuusikymmentäluvun kulttuuri-ja arvomaailman vallankumous: taistolaisuus, hippiliikkeet, poliittinen valveutuminen ja nuorten kapina vanhempiensa arvoja vastaan.
Osa nuorista palasikin sitten tutuille ja turvallisille jalanjäjilleen, sukujensa ja perheittensä menneisyyttä vaalimaan, jotkut kulkivat harhaan ja tuhosivat oman nuoren elämänsä huumeilla ja alkoholilla, jotkut, joihin itse lasken itseni, kehittyivät ja kasvoivat henkisesti eri suuntaan ja löysivät oman vakaumuksensa.
(Korppikselle: näin unta että olit mun saunassa heittämässä löylyä, huh :)) )Tiedä häntä jos ja kun tulet Suomeen heitämme löylyä rantasaunassani ; ) Muuten illalla kun juhlimme yhdeksänvuotista yhteistä taivaltamme Petzen kanssa katselimme lasikuistille, kerroin verhoistasi ja koska värini tänä kesänä on punainen tulimme siihen tulokseen, että verhoiksi kuistille sopisi punaiset noin 30 - 40 cm leveät ja kolme noin 2 metristä kappaa.
Pistä tilaus sinne takakonttiin ; )- ent.siivoojaparka
""""""Minä olen puhunut etupäässä 50-luvun konservatismista: arvomaailma oli erittäin vanhoillinen ja jämähtänyt ja siihen tuli sitten vastareaktiona kuusikymmentäluvun kulttuuri-ja arvomaailman vallankumous: taistolaisuus, hippiliikkeet, poliittinen valveutuminen ja nuorten kapina vanhempiensa arvoja vastaan.""""""
Eihän tuo ole mitenkään erityisen tyypillistä vain 50 ja 60 luvuille. Niinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan sukupolvesta toiseen. Aina ovat nuoret pitäneet vanhempiaan jämähtäneinä konservatiiveinä ja niin tulee taas heidänkin lapsensa pitämään heitä. Niin se maailma menee eteenpäin (tai ottaa takapakkia).
Vai onko mielestäsi ne 60-luvun arvot vieläkin voimassa nuoremman sukupolven keskuudessa, samat arvot kuin meillä oli silloin, kun kapinoimme vanhempiemme arvoja vastaan? ent.siivoojaparka kirjoitti:
""""""Minä olen puhunut etupäässä 50-luvun konservatismista: arvomaailma oli erittäin vanhoillinen ja jämähtänyt ja siihen tuli sitten vastareaktiona kuusikymmentäluvun kulttuuri-ja arvomaailman vallankumous: taistolaisuus, hippiliikkeet, poliittinen valveutuminen ja nuorten kapina vanhempiensa arvoja vastaan.""""""
Eihän tuo ole mitenkään erityisen tyypillistä vain 50 ja 60 luvuille. Niinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan sukupolvesta toiseen. Aina ovat nuoret pitäneet vanhempiaan jämähtäneinä konservatiiveinä ja niin tulee taas heidänkin lapsensa pitämään heitä. Niin se maailma menee eteenpäin (tai ottaa takapakkia).
Vai onko mielestäsi ne 60-luvun arvot vieläkin voimassa nuoremman sukupolven keskuudessa, samat arvot kuin meillä oli silloin, kun kapinoimme vanhempiemme arvoja vastaan?Itseasiassa tuossa ruokaa tehdessäni ajatuksissani pyöri jokseenkin samoissa asioissa. Mistä lähtee omien lastemme ideologiset suuntautumiset, juuristako, kasvuolosuhteistako vai mistä?
ent.siivoojaparka kirjoitti:
""""""Minä olen puhunut etupäässä 50-luvun konservatismista: arvomaailma oli erittäin vanhoillinen ja jämähtänyt ja siihen tuli sitten vastareaktiona kuusikymmentäluvun kulttuuri-ja arvomaailman vallankumous: taistolaisuus, hippiliikkeet, poliittinen valveutuminen ja nuorten kapina vanhempiensa arvoja vastaan.""""""
Eihän tuo ole mitenkään erityisen tyypillistä vain 50 ja 60 luvuille. Niinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan sukupolvesta toiseen. Aina ovat nuoret pitäneet vanhempiaan jämähtäneinä konservatiiveinä ja niin tulee taas heidänkin lapsensa pitämään heitä. Niin se maailma menee eteenpäin (tai ottaa takapakkia).
Vai onko mielestäsi ne 60-luvun arvot vieläkin voimassa nuoremman sukupolven keskuudessa, samat arvot kuin meillä oli silloin, kun kapinoimme vanhempiemme arvoja vastaan?Poliittinen radikalisoituminen ja arvomaailman vallankumous joka alkoi kuusikymmentäluvun alussa ja kosketti pohjoismaisiakin yhteiskuntia kuusikymmentäluvun lopulla ja seitsemänkymmentäluvun alussa oli yleismaailmallinen ilmiö joka tuntui voimakkaasti koko länsimaisessa yhteiskunnassa. Se oli reaktio edellisen vuosikymmenen arvokonservatismiin. Pendulum heilahti voimakkaasti ja se oli eräs aikamme suurista ja maailmanlaajuisista tapahtumista (länsimaisen maailman: Pohjois-Amerikka, Eurooppa, E-Amerikka.
(Ps tää ei ole "mielipide, vaan faktaa)
http://www.uta.fi/cmt/yhteystiedot/henkilokunta/kaarlenordenstreng/index/Yleisoluento_Lempaalassa.pdf
http://www.finnica.fi/luennot/03vilkuna.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/1960-luku- Psykoterapeutitar
No, voi voi! Sorruin sitten minäkin vanhoja muistelemaan ja lapsuusystäviä kaipaamaan.
Oikeasti se oli vain pieni henkilökohtainen muistelo lehtiartikkelin herättämänä. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen nyt ja menneisyydessä ja kaikki täytyy suhteuttaa. Suhteuttaa mihin? Sotiin, lamaan, eri aikakausiin ja arvoihin niissä!
Jokaisella meistä on oma subjektiivinen näkemyksemme elämästä, muttei sen takia kannata surra tai voivotella tai hurraata huudella, kun se on vaan pieni muisteluhetki menneestä, joka on jo unohtunut, eikä merkitse enää mitään. korpikirjailija kirjoitti:
Tiedä häntä jos ja kun tulet Suomeen heitämme löylyä rantasaunassani ; ) Muuten illalla kun juhlimme yhdeksänvuotista yhteistä taivaltamme Petzen kanssa katselimme lasikuistille, kerroin verhoistasi ja koska värini tänä kesänä on punainen tulimme siihen tulokseen, että verhoiksi kuistille sopisi punaiset noin 30 - 40 cm leveät ja kolme noin 2 metristä kappaa.
Pistä tilaus sinne takakonttiin ; )Punaset kapat on leveämpiä, tyyppi 50-80 cm. Mulla on 4 metrin ja1,20 metrin pituiset jotka ovat täsmälleen samaa punasen sävyä.
- korppis1
Käytä joskus omia ajatuksiani. Tuolla ylempänä yhteinen ystävämme kirjoitti minun kopioivan muiden kirjoituksia. Näinköhän kopioin. Minä ajattelen ja teen omat johtopäätökset ilman että kopioin viisaampia. Fakta on aina kirjoittajan faktaa
Siihen joko uskoo sokeesti tai sopeuttaa infon itselleen ymmärrettävään muotoon. En muista kuuskyt en seitkytluvulta muuta kuin huiman nuoruuteni
En ajatellut radikaalisti en toiminut ketään vastaan - korppis1
Paloma.se.co kirjoitti:
Punaset kapat on leveämpiä, tyyppi 50-80 cm. Mulla on 4 metrin ja1,20 metrin pituiset jotka ovat täsmälleen samaa punasen sävyä.
Pituus olisi sopiva, mutta 50/80 cm liian leveä tykkään kuistilla istuessa katsella järvelle.
- ent.siivoojaparka
Paloma.se.co kirjoitti:
Poliittinen radikalisoituminen ja arvomaailman vallankumous joka alkoi kuusikymmentäluvun alussa ja kosketti pohjoismaisiakin yhteiskuntia kuusikymmentäluvun lopulla ja seitsemänkymmentäluvun alussa oli yleismaailmallinen ilmiö joka tuntui voimakkaasti koko länsimaisessa yhteiskunnassa. Se oli reaktio edellisen vuosikymmenen arvokonservatismiin. Pendulum heilahti voimakkaasti ja se oli eräs aikamme suurista ja maailmanlaajuisista tapahtumista (länsimaisen maailman: Pohjois-Amerikka, Eurooppa, E-Amerikka.
(Ps tää ei ole "mielipide, vaan faktaa)
http://www.uta.fi/cmt/yhteystiedot/henkilokunta/kaarlenordenstreng/index/Yleisoluento_Lempaalassa.pdf
http://www.finnica.fi/luennot/03vilkuna.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/1960-lukuSitähän minäkin, että ei se sinun mielipiteesi ole vaan joittenkin toisten. Ja kaikkihan, mitä toisten sanomaa netiltä löytyy, on faktaa?
Minä taas kirjoitan mieluiten omista mielipiteistäni.
Sitten kun taas kymmenien vuosien jälkeen katsotaan taaksepäin tätä aikaa, niin nähdään uusia maailmanlaajuisia heilahduksia tässä ajassa 60-70 lukuun verrattuna.
Sanotaan nyt yhtenä tai kahtenakin esimerkkinä tämän ajan arvomaailman muuttumisina vaikkapa sateenkaariliike ja islamilaisuuden leviäminen ja sen yliote ympäri maailman...
Hauskan artikkelin huomasin muuten yksi päivä Aftonbladetissa, kun panttipankin ryöstäjät pahastuivat arestissa ja halusivat nostaa syytteen vartijoita vastaan tortyyristä, koska heille soitettiin kovaäänisistä vanhaa ruotsalaista tanssimusiikkia vaikka vartioitten olisi pitänyt ymmärtää, että he ovat lähiön kasvatteja eikä heidän korvansa ole tottunut sellaiseen. Yhtenä esimerkkinä tortyyrilauluista oli
https://www.youtube.com/watch?v=YTQY0_fIPU4
Voihan tuon laulun sanat heille vähän veetuiluna ottaa, mutta itsehän he itsensä sinne arestiin järjestivät. ent.siivoojaparka kirjoitti:
Sitähän minäkin, että ei se sinun mielipiteesi ole vaan joittenkin toisten. Ja kaikkihan, mitä toisten sanomaa netiltä löytyy, on faktaa?
Minä taas kirjoitan mieluiten omista mielipiteistäni.
Sitten kun taas kymmenien vuosien jälkeen katsotaan taaksepäin tätä aikaa, niin nähdään uusia maailmanlaajuisia heilahduksia tässä ajassa 60-70 lukuun verrattuna.
Sanotaan nyt yhtenä tai kahtenakin esimerkkinä tämän ajan arvomaailman muuttumisina vaikkapa sateenkaariliike ja islamilaisuuden leviäminen ja sen yliote ympäri maailman...
Hauskan artikkelin huomasin muuten yksi päivä Aftonbladetissa, kun panttipankin ryöstäjät pahastuivat arestissa ja halusivat nostaa syytteen vartijoita vastaan tortyyristä, koska heille soitettiin kovaäänisistä vanhaa ruotsalaista tanssimusiikkia vaikka vartioitten olisi pitänyt ymmärtää, että he ovat lähiön kasvatteja eikä heidän korvansa ole tottunut sellaiseen. Yhtenä esimerkkinä tortyyrilauluista oli
https://www.youtube.com/watch?v=YTQY0_fIPU4
Voihan tuon laulun sanat heille vähän veetuiluna ottaa, mutta itsehän he itsensä sinne arestiin järjestivät.Edelleenkin, ei noi mitä linkitin olleet kenenkään "mielipiteitä" vaan dokumentoin faktaa. Nykyhistoriaa. Mutta onhan niitäkin jotka kieltävät esim. holokaustin ja pitävät sitä vain jonkun "mielipiteenä".
Tää ideahistoriallinen heiluriliike on todellista ja heilahtanut monta kertaa meidänkin elinaikanamme. Tosin ei koskaan uudelleen yhtä radikaalisesti kuin juuri meidän nuoruudessamme.korppis1 kirjoitti:
Pituus olisi sopiva, mutta 50/80 cm liian leveä tykkään kuistilla istuessa katsella järvelle.
Suomessa olen nähnyt virkattuja kappoja juuri tollai 30-50 cm. levyisinä. Nää mitä mulla on ovat järjestään leveämpiä. Mulla on verannalla läpinäkyvät pitsiverhot ja tykkään katsella joelle päin ja puutarhaani plus mamman virkkaamat kapat. Kaikki valkoista ja luonnonvalkoista.
- ent.siivoojaparka
Paloma.se.co kirjoitti:
Edelleenkin, ei noi mitä linkitin olleet kenenkään "mielipiteitä" vaan dokumentoin faktaa. Nykyhistoriaa. Mutta onhan niitäkin jotka kieltävät esim. holokaustin ja pitävät sitä vain jonkun "mielipiteenä".
Tää ideahistoriallinen heiluriliike on todellista ja heilahtanut monta kertaa meidänkin elinaikanamme. Tosin ei koskaan uudelleen yhtä radikaalisesti kuin juuri meidän nuoruudessamme.No joo joo, kyllä minäkin sen heilahtelun huomasin. Monet aktiiviset kiihkoheilauttelijat muistavat sen heilauttelun vieläkin vähän nolona nuoruuden haihatteluna näin jälkeenpäin.
Aina nuoret ovat olleet pieniä maailmanparantajia ja tulevat olemaan. Mutta mitä siitä loppujen lopuksi jäi? Suomi ja Ruotsi ainakaan ei ole vielä kommunistisia maita.
Mitä yritin sinulle sanoa, niin niitä heilahteluja ja kultteja on eri aikakausina erilaisia. Silloin 60-luvulla sen huomasi siitäkin syystä paremmin, kun asialla olivat suurten ikäluokkien nuoret.
Nykyheilahtelu näyttää olevan taas ihan vastakkaiseen suuntaan kuin 60-70 luvulla. Sitä sinäkin jämähtäneenä konservatiivinä kauhulla katselet, että mihin tämä maailma on menossa, ihan niinkuin 60-luvun vanhemmat kauhistelivat sitä kommunistista vouhotusta, Kiinan ja Neuvostoliiton ihannoimista sodan jaloista selvinneessä Suomessa. - ent.siivoojaparka
ent.siivoojaparka kirjoitti:
No joo joo, kyllä minäkin sen heilahtelun huomasin. Monet aktiiviset kiihkoheilauttelijat muistavat sen heilauttelun vieläkin vähän nolona nuoruuden haihatteluna näin jälkeenpäin.
Aina nuoret ovat olleet pieniä maailmanparantajia ja tulevat olemaan. Mutta mitä siitä loppujen lopuksi jäi? Suomi ja Ruotsi ainakaan ei ole vielä kommunistisia maita.
Mitä yritin sinulle sanoa, niin niitä heilahteluja ja kultteja on eri aikakausina erilaisia. Silloin 60-luvulla sen huomasi siitäkin syystä paremmin, kun asialla olivat suurten ikäluokkien nuoret.
Nykyheilahtelu näyttää olevan taas ihan vastakkaiseen suuntaan kuin 60-70 luvulla. Sitä sinäkin jämähtäneenä konservatiivinä kauhulla katselet, että mihin tämä maailma on menossa, ihan niinkuin 60-luvun vanhemmat kauhistelivat sitä kommunistista vouhotusta, Kiinan ja Neuvostoliiton ihannoimista sodan jaloista selvinneessä Suomessa.Laitan tässä vielä 60-luvulle jämähtäänneelle Palomalle 60-luvun musiikkia, jos sattuu, että olet missannut jotain.
https://www.youtube.com/watch?v=28GYLcMx-2M
Saat vaan uskoa, että sodan kokeneille vanhemmille oli katkeraa kuunneltavaa, kun omat kakarat keikkuivat barrikaadeilla ivaamassa Suomen "yritystä tehdä Suur-Suomi". Monella 60-luvun keikuttelijalla olisi aihetta pyytää anteeksi vanhemmiltaan, vaikkakin myöhäistähän se nyt jo useimmilla on. Monet sen ehtivät tekemäänkin aikuiseksi kasvettuaan, kun alkoi järki kasvaa ja se kommunistinen massahysteeria mennä ohi. ent.siivoojaparka kirjoitti:
Laitan tässä vielä 60-luvulle jämähtäänneelle Palomalle 60-luvun musiikkia, jos sattuu, että olet missannut jotain.
https://www.youtube.com/watch?v=28GYLcMx-2M
Saat vaan uskoa, että sodan kokeneille vanhemmille oli katkeraa kuunneltavaa, kun omat kakarat keikkuivat barrikaadeilla ivaamassa Suomen "yritystä tehdä Suur-Suomi". Monella 60-luvun keikuttelijalla olisi aihetta pyytää anteeksi vanhemmiltaan, vaikkakin myöhäistähän se nyt jo useimmilla on. Monet sen ehtivät tekemäänkin aikuiseksi kasvettuaan, kun alkoi järki kasvaa ja se kommunistinen massahysteeria mennä ohi.En ollut poliittisesti valveutunut vielä kuuskytluvulla; seitskytluku meni opiskelun, työnteon, pesän perustamisen ja oman elämän kuvioiden merkeissä: ei siinä minnekään barrikaadeille keritty. Mitään jämähtämistä tuskin on tapahtunut, mutta dokumentoin mielelläni ideahistoriaa edellisiltä vuosikymmeniltä ja heiluri on heilahtanut useamman kuin yhden kerran: siis vasemmalta oikealle ja taas vasemmalle tapahtuvaa liikettä on koko ajan.
Enemmän kuin poliittista radikalismia referoin arvomaailman pardigmimuutoksia siis mikähän suomen sana parhaiten tuohon sopisi? Isänmaallisuus vs. kansainvälisyys, yhteiskunnallinen ja kirkon kontrolli vs. seksuaalinen ja mielipiteiden vapaus, feminismi, koulutuksen modernisointi jne. ovat esimerkkejä niistä suurista yhteiskunnallisista muutoksista nuoruudessamme.
(Muuten, puolustan Suomen sotaa maahanhyökänneitä russkeja vastaan henkeen ja vereen mutta jatkosotaa en ymmärrä....vieläkään.)
- ö-Öö
Satuikin.
Just äsken juttelin yhden lapsuuskamin kanssa muutamia tunteja. Tunnettu alle kouluikäisistä. Mikäpä siinä, välillä pitkiä välejä, että ei olla yhteyksissä, mutta sen verran "kasvettu kimpassa"tms, että juttu luistaa ja kommunikaatio toimii.
Ja kun sattuikin, toinen, samanlainen tapaus, vähän aiemmin, ei siitä kommunikaatiosta tule yhtään mitään, kundi on juntti, ei ole yhteistä säveltä kommunikaatio epäonnistuvaa.
Tympii kaikenlaiset luokkakokoukset jne. Vaikka nyt kosketuspintaa tavallaan ihmisiin onkin, ei se muuta sitä tosiasiaa, että olleen "kasvetttu erillemme". Sitä maailmassa kaikenlaisia sukan kuluttajia, ei niihin kaikkiin kannata tuhlata aikaa. Jossain yhteiskoulun pileissä kerran kävin, lähdin nopeasti pois, pitäkööt pileensä. Ketä oli tutumpia, ei nekään kauaa olleet, suuri osa paremmista tutuista ei tulleet koko tilaisuuteen. Muissa yhteyksissä siitäkin asiasta keskusteltu, kaikki vähän samaa mieltä, pitäkööt pileitä keskenään, ketkä haluavat.
Että ainakin mun mielestä kaikenlaiset tekaistuilla tekosyillä kokoonkyhätyt kimppakivapiletykset on paikasta, minne aurinko ei paista. Vaikka kuinka koittai kehitellä jotain joutavaa nostalgia-osoa mukaan, Kundien kanssa kakarana sanottiin, että yhteyttä pidetään, jos pidetään. Mimmit voi vaihtua ja elämä heitellä, mutta kenen kanssa oltu tekemisissä, kaveria ei jätetä. Ja näinhän se on mennytkin. Saattanut mennä vuosia, vuosikymmeniäkin, että jonkun kanssa ei olla oltu yhteyksissä. Mutta kyllä met pärjätään edelleen. Kaikenlaista tapahtunut kaikille ja osa porukasta mennyt jo krematorion piipustakin läpi. Välit kuitenkin aina kaikkien kanssa ok, ei sitä tarvitse mitenkään korostaa,
Se on se oma jenginsä, jotka junailee noita luokkakokouksia jne. Teennäistä väkisellä vääntämistä, mun mielestä. Ja monen muun mielestä kans.
=DW= - de-meter
Mitään noin dramaattista - viittaan aloitukseen - en tiedä omille lapsuudenystävilleni tapahtuneen. Aika säyseästi olemme eläneet. Edes avioeroja ei ole ollut muilla kuin minulla, paras kaverini ei koskaan mennyt naimisiin, vaikka on aina elänyt parisuhteessa.
Koska meidän lapsuudenkoti on vielä tallella ja käymme siellä, tapaan lapsuudenystäviäni silloin tällöin. Tänäänkin tuli kiitoskortti viime tapaamisen muistoksi.
Jos vertaan lapsuutemme aikaa ja tätä, ilmapiiri on kyllä avoimempi nyt. Ennen monet tragediat jäivät kotien seinien sisäpuolelle, omaa pesää ei liattu. Eräs ystävistäni eli äitinsä kanssa, eikä kukaan ottanut koskaan hänen isäänsä puheeksi. Toisen ystävän isä oli melkoinen tyranni, väkivaltainenkin, eikä siitäkään puhuttu kuten ei oman isäni alkoholiongelmastakaan. Vasta nyt aikuisena muistellaan näitäkin, useimmiten ymmärtäen, huumorin varjolla. - Viatonsivullinen
Syntymäpitäjän naapurissa kun asun käyn usein kotipaikassa.
Pikkukylän taajamassa tapaan lapsuudenkavereita. Koulukavereita,
naapureita, selvästi me kaikki nautimme koska hakeudumme heti juttusille. Kaikki olemme samoja kun ennenkin, jutut on vaan aikuisten.
Voimakas läheisyydentunne ja välittäminen on aistittavissa, liikuttavaa.
Olen onnellinen siitä, saatamme istua kahvilassa juttelemassa pitkän tovin. Emme puhu vanhoista ajoista vaan ihan tästä päivästä, yleisesti
elämän menosta, kuka mitäkin puuhastelee, kertoilemme. Hengissä kun
ollaan vielä. - Reettaska
Missä olet lapsuutesi viettänyt? Jossain Jakomäessä? Eipä ainakaan meikän nuoruudessa noita laitapuolen jengiläisiä kaveripiiriin kuulunut, siksi varmaankin useammat ovat ihan hyvissä toimissa olleet ja osa on vielä edelleen. Facen kautta olen moneenkin lapsuuden ystävään yhteydessä, livessä vain viiden kanssa.
- Psykoterapeutitar
Kaverit antoi turvan ja katu oli koti! Sitä se vaan oli, kun ei muuta ollut. Mitä väliä missä ja miksi!
Toisistamme jouduimme huolehtimaan, kun ei muita ollut. Joskus lastensuojelu yritti ja sieltä parhaimman tuen saimme, jos ymmärsimme vastaan ottaa. Olivat ainakin jonkinlainen turva ja ponnahduslauta maailmaan. Kaikille ei vaan apu riittänyt!
- en-ole-kiinostunu-
meneisyydestä enkä lapsuuteni satulinnasta,
--------------
Lapsuuden ajan kaverit ei enää suuremmin kiinosta ,
elämä ja kymmenet vuodet on erottanu kaikki toisistaan ,
jokaisella on oma elämän tarina kerrottavana,
heidän sekä omat jälkeläiset ovat täysin tuntemattomia toisilleen,
osa korkeastikoulutettuja, osa työttömyyden kurjuudesa eläviä ,
kaikkien maailma on valtavan erilaista,
jokaisella ihmisellä on omat elämän taistelunsa,
omassa elämässä on riittämiin tekemistä,
olemme kaikki vierita ihmisiä toisillemme,
tuntemattomaan vieraaseen on vaikea enää näin vanhana tutustua,
en jaksais enää uusia ihmis-suhteita,- elämäMaailmanTuulissa
tuohon ylemmäs voi lisätä, kaikki lapsuuden ihanat kaverit, jopa sukulaiset on hajautunu ympäri suomea ja osa kauas maailmaan,
joten luontoki on erottanu kaikki meidät toisistaan ja kymmenet vuodet kukanenki avioliitoissaan tai eronneina ovat kehittyneet kuka suuntaan jos toiseen,
kuitenki kaikki mun parhaat kaverit ovat menestyneet elämässään loistavasti, kuten itsekki,
no juu,,, jos sattuma toisi entisen kaverin elämäni tielle tietenki olisimme kuin vanhat tutut, mutta lopulta tulisimme huomamaan että elämä on jotenki erottanu kaikista vanhoista kuvioista
joki olis vierasta välillämme, se kokin olisi 40-50 vuotta, siihen mahtuu paljon,
mutta aina kun kuulee " juoruja " niitä tietenki on mukava kuulla, ne aina on olleet positiivisa menestys tarinoita,
teietnki voi olla ettei ikävistä asioista kukaan kerro,
jokainen kertoo vain hyvät asiat, näin luule,
se johtuu noista vuosikymenten erottavasta tekijästä,
- 1eero
Sukulaiset pysyy sukulaisisia, naama tuttuja pienellä paikkakunnalla näkee hyvin usein , kohteliaisuuden tavalla tervehitään jopa joku sana jutellaan. Muutamia jopa kylä tuttuja joidenkin perusulkonäkö pysynyt vuosien myötä, pysyny tunnistevissa kurttujen virneen takaa, on sellasia ettei haluis nähhä kummiskii mieluiten kääntää katseen toisaalle.
- siilimuori
Niih, soon varrmaanhi noin jos on ikäsä asunu samalla paikkakunnalla. Mut jos on jo pilttinä lähteny mualimalle ja moneen kertaan paikkaa vaihtanut, nuoruuenystävät on jääneet taa. Mutta Facebook kaiken korjaa :).
- 1eero
siilimuori kirjoitti:
Niih, soon varrmaanhi noin jos on ikäsä asunu samalla paikkakunnalla. Mut jos on jo pilttinä lähteny mualimalle ja moneen kertaan paikkaa vaihtanut, nuoruuenystävät on jääneet taa. Mutta Facebook kaiken korjaa :).
Facesta uteliaisuutta joskus kurkkinut läheisiä tapauksia, jos vähällä lähestyä mutta jättänyt tunkeutumatta, joidenkin nimi on muuttunut.
Facessa on yllättävän paljon ihmisiä joita tuntee kuiteski parempi ettei työnnä nokkaansa joka paikkaan. - siilimuori
Juu. Tarkoitin tässä kohden facella sitä et muutama lasuudennnuoruudenystävä löytynyt uudelleen. Vuosikymmeniä meni ettei oltu tekemisissä. Näitten kohdalla kyllä on ollut mieluista "työntää nokkansa":).
- siilimuori
siilimuori kirjoitti:
Juu. Tarkoitin tässä kohden facella sitä et muutama lasuudennnuoruudenystävä löytynyt uudelleen. Vuosikymmeniä meni ettei oltu tekemisissä. Näitten kohdalla kyllä on ollut mieluista "työntää nokkansa":).
Toisaalta oot oikiassa siinä et kaikkia ei kehtaa sillain pitkän ajan perästä lähestyä. Tiiä vaikkei muistakkan tai haluakkaan et lähestytään. Semmosia varmoja tapauksia vain :).
- 1eero
siilimuori kirjoitti:
Juu. Tarkoitin tässä kohden facella sitä et muutama lasuudennnuoruudenystävä löytynyt uudelleen. Vuosikymmeniä meni ettei oltu tekemisissä. Näitten kohdalla kyllä on ollut mieluista "työntää nokkansa":).
Tyttärestä oon huomannu että näköjään naiset helpommi läshestyy entisiä kavereita yhteynen pidossa, on mullaki face kaveria nuoresta sukulais polvesta, iha mukavia huuliheitto juttuja väliin.
- siilimuori
1eero kirjoitti:
Tyttärestä oon huomannu että näköjään naiset helpommi läshestyy entisiä kavereita yhteynen pidossa, on mullaki face kaveria nuoresta sukulais polvesta, iha mukavia huuliheitto juttuja väliin.
Jep. Sitä vissiin vähänniinkuin pysyy siinäkin mielessä ajan hermolla kun näkee mitä tuo nuorempi väki puuhastelee. Meilkii poika ei niinkää ole facessa, mutta tyvären kanssa poristaan facen kautta päivittäin yksityisesti tai kommneotidaan toisen höpöhöpö tai vähemmänhöpöpäivityksiä :).On siellä iha asiallisiakin kannanottoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä531489- 1231334
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1231218- 1401044
- 101897
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten337831Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82724Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54646Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50643Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64602