rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Miltä näyttää, voi ei, aika kauhealta. Työpöytäni on isäni vanha iso ja siihen olen hommannut lasin päälle ja lasin alle olen kätkenyt kaiken tärkeän, ihanat mieleiset runot, mieleiset kortit ja kuvat. Nyt niitä ei näy lain.
    Joten järjestelijälle olisi töitä, on kaikenlaisia pinoja ja sitten on töherrettyjä papereita ja kirjekuoria. Käytän kirjekuoria suttupaperina, mutta kun ne ei ole suttuja vaan tärkeitä ajatuksia ja sanoja täynnä, joita joskus tarvitsen ja sitten yleensä etsin kissojen ja koirien kanssa sitä oikeaa.
    Mappihyllykin on vaan kun paperit eivät tahdo millään sinne oikeaan mappiin eksyä vaan jäävät pinon päällimmäiseksi ja sitä rataa kerran ovat silmien näkymättömissä jossain alempana ja taas etsittävänä.
    Törppöjä on minunkin pöydällä, muutama vanha lasipurkki sikin sokin täynnä kynää ja tussia, niistä kyllä löydän juuri oikean, tunnen kynäni kuin sormeni.
    Sitten pöydällä on valokuvakehys, lapset ja lapsenlapset siinä muistuttavat olemassaolostaan, jos en nimittäin muuten heitä muistaisi. Sitten siinä seisoo kaksi pientä miehen elämästä kertovaa pronssipatsasta, toinen on metsästäjä ja toinen runoilija.
    Voi kun se olisikin siisti ja avoin tila, siihen heti ulkoa kuskaisin kimpun kukkia, nyt ei kannata, toisaalta pidän tästä pöytäni vaihtelevasta sotkutilasta.
    Jossain lehdessä on ollut kuvia ihmisistä ja heidän kirjahyllyistään, voisihan olla kuvaa myös ihmisistä ja hänen työpöydistään.
  2. Kiva kysymys... tulipa vilkaistua muinaisia jumalia pitkästä aikaa
    Löytyi sieltä kaksi , joita voisin seurata
    Eos - aamuruskon jumalatar
    isojen ja pienten aamut ovat ihania ja tärkeitä hetkiä, joten ajaisin aamuisin vain auringon nelivaljakkoa.
    tai
    Iris - sateenkaaren jumalatar, sateenkaari joka yhdistää taivaan ja maan, ihmiset ja jumalat, tuulen nopeudella olisi ihana matkustaa.
    Molemmilla on siivet, siis monia ulottuvuuksia.
  3. Kerro, mikä lie elämätöntä sun elämääsi.
    Eletty niin kuin Elämätön Elämä elää perspektiivissä,
    ei me tiedetä kenenkään öitä ei päiviä
    silti kaikesta voi kirjoittaa.
    Täällä on ihanaa
    täällä kasvaa tillit ja tupsut ja minäkin rakkauden hupsu.
    Eikö me jo olla elämää.
    Ripaus arkea, yötä ja päivää, työtä ja harmia haavetta
    unelmaa kaikki me kuulutaan elämään.
    https://youtu.be/V2ZvTPZ8Nb4
  4. Usein yritän kirjoittaa epätoivoisesti laulusta
    josta pidän, taas yksi yritys... https://youtu.be/Tge1Uf48qPI
    ’Voikukkaseppeleen sinulta sain
    ei koskaan se kuivu, vaan elämää jatkaa
    keltainen kulta kasvaa kypsyy täydellistyy
    siemeniksi valkoisin laskuvarjoin
    ikävää kaipuuta rakkautta pieninkin henkäilee
    vaiti tuuli kuriirina yhden luoksesi lennättää.
    Löysitkö sen yhden sieltä parvekkeen kaiteeltasi.
    Voi, ei... oliko taas väärä osoite...'
  5. Rakkaus on aikaa, vaivaa, työtä ja taikaa
    rakkaus on hetki, sekunti, tunti, vuosi, elämän ikuisuus
    rakkaus on käsi, jalka, silmä ja suu
    rakkaus on kaukana, lähellä, vierellä
    rakkaus on sana, lause, riimi, rukous
    rakkaus on varmuus, luottamus, levollisuus
    rakkaus on elämää, voimaa, vireää
    rakkaus on sinä, minä, ei kukaan muu.

    https://youtu.be/HfKy1gBqjw0
  6. Tuuri lautoja pitää odottaa muutamia vuosia
    ennen kuin seuraava rypäs omassa suvussa repäsee.
    Naapurinlikkoja pääsee sentään onnittelemaan.
    Täälläkin onnea vaan kaikille joiden lähipiirissä
    päästään tuulihattuja ym herkkuja valkolakin ahertajan
    kunniaksi syömään. Ne on kivoja juhlia.
  7. Musta vanutettu loikkasi saunan ikkunasta,
    silmät kiiluen ravisti kroppaansa kuun valossa
    hopeiset vesipisarat kaarsivat spiraalissa
    asteli keinuen portaat laiturille
    hyppäsi siitä kuunsillalle...https://youtu.be/p0lrcd4jPPs
  8. Kyllä uskallan ja haluankin jos sellainen tilanne tulee, koska ei tarvitse olla mikään päällepäsmäri tai suurempi tai mestari hallitsemaan kaikkea. Tulee aina mieleen Pave Maijasen laulun sanat "jokainen joka apua saa se tajuu myös antaa..."Ei avun pyytäminen ja tilanteen tunnustaminen mielestäni heikkoutta ole, jokaiselle voi joskus raja tulla vastaan.
    Kerran oli käsissä katoamistilanne, jossa todella pelkäsin ja toisaalta piti olla kuin mitään suurta hämmennystä ei olisi tapahtumassa. Sitä hetkeä en haluaisi elää uudelleen, mutta se johtu siitä, että ei ollut välineitä hoitaa sitä tilannetta. Nyt on, nyt ei olisi mitään hämmennystä.
  9. Se riippuu paljon tilanteesta ja ajankohdasta.
    Päivittäin on oltava vahva ja rohkea heikompien rinnalla, luotava turvallisuutta heille, jotka tarvitsevat apuani, ei niissä tilanteissa voi nössöillä. Kova en ole koskaan, en edes silloin kun olen saanut tappouhkauksia ja saunaan taakse on uhattu viedä. Tunteeni näytän aina ja se ei mielestäni ole heikkoutta vaan vahvuutta. Itkevän kanssa on itkettävä ja nauravan kanssa on tietysti jokaisen helppo nauraa.
    Toisaalta elämänkokemus antaa vahvuutta jota saa käyttää ihmissuhteissa ja erilaisissa ihmisten kohtaamisissa päivittäin.
    Mutta sitten on ihan oma privaattialueensa, jolloin saan olla niin heikko, tosi heikko, silloin kasaan itseni, se ei tapahdu yksin vaan omien turvallisten luotto ihmisten lähellä. Sitten on tiettyjä ihmisiä joiden näkeminenkin tai äänen kuuleminen tekee minusta syliä kaipaavan rääpäleen, ne tilanteet ovat tietysti parhaita heikkouden hetkiä.
  10. Perjantai illan arvoitus, ’eläinarvoitus’.
    Tunnetko, tiedätkö, mikä olen?
    Olen valkoinen, melko isokokoinen, kovera, ovaali
    minulla on linjakkaat pyöristetyt muodot ja kulmat.
    Lyhytjalkainen olen, neliraajainen, ehkä viisivarpainen, joskus kultatassuinen.
    Juon kerralla noin pari sata litraa vettä, aikamoinen vesipeto siis.
    Hyväntuoksuisia kuplivia nautin mielelläni.
    Saat vinkin…
    https://youtu.be/DO8t752Kkv0
  11. Toivottavasti ei noin tiukkapipoinen ja ahdasmielinen mies tai varsinkaan rakkaus edes lähestyisi näin kevytmielistä naista.
    Tuskin luopuisin, mutta joutaisiko enää mihinkään, kaikki luppoaika menisi kieputukseen ja riekkumiseen.
  12. Tuntuu ihan samalta kumman musiikin mukaan itkeä pillitän juhlatilaisuuksissa.
    Runebergin sanoista pidän enemmän kuin Koskenniemen.
    Kaikki hyvin kunhan eivät koske porilaisten marssiin.
  13. Koko ajan pikkuisen kerrallaan jotain napsaistaan elämästä pois,
    mutta asia, jota en millään haluaisi antaa pois on tämänhetkinen terveys ja kunto.
    Sen mukana kaikki muu on vain plussaa ja plusplussaa.
  14. Tehtävä suoritettu.
    Omenankukat terälehtensä luovuttaneet.
    Tuuli mennessään vienyt ne.
    Hetken kauneutta todistettu.

    https://youtu.be/bch1_Ep5M1s
  15. No, ei kyllä sopis tähänkään pirtaan, rakkauteen uskon kuin hullu puuroon mutta avio on jo ohi kiitänyttä elämää.
  16. Olen surullinen, murheellinen, alakuloinen, en siksi, että on tihuuttanut vettä koko päivän, en siksi, että olen väsy ja vielä kolme työpäivää, en siksi, että koko päivän olen saanut setviä asiakkaiden pelkoja, lohduttanut, selittänyt elämää parhain päin, vaan… miksi…
    Luulin, ajattelin, ihanaa kohta luen aurinkoni ja saan kirjoittaa koska aamulla en ehtinyt. Luen muiden kirjoitukset koska ne on tarkoitettu kaikille mutta minä hassu kirjoitan… koko vähäisen elämäni pistän kirjoituksiini. Kirjoitan niin aidosti kuin osaan, niin totta tunteella ja sydämelläni. En kirjoituksellani halua ketään loukata. ’Höpisen’ koska tekstejäni on usein kutsuttu höpinöiksi ja sitä paitsi pidän siitä sanasta, liirumlaarumini ovat rakkausrunojani. Rakkaudesta kirjoitan.

    Täällä on eräs mestari, joka osaa kirjoittaa vertauksilla niin mainiosti, että päätä huimaa. Opettelen vasta sitä taitoa ja sekin leimataan mielikuvitukseksi, aseeksi jota täällä ei tulisi käyttää. Elän tätä päivää, mennyt elämäni on muisteluja vain silloin kuin muistelen. On todella kannustavaa ja ihailtavaa suorastaan mieltä sykähdyttävää kuinka paljon rohkaisevia sanoja saattaakaan naapurin kirjoituksesta täällä löytää. Mutta miljoona kertaa innostavampaa on, kun aloittaja kirjoittaa hyvän jutun, vaikka vain rivinkin ja se lennättää omat juttuni lentoon ja ne ovat itselleni miljoona kertaa tärkeämpiä kuin tillin kasvatukseni.

    Elämään kuuluu ’mustat raskaat riimut’, ehkä ne olivat minulle häivähdyksenä tänään juuri tällä hetkellä, muuten tähän aloitukseen kirjoittamiseni on itselleni vain iloa ja valoa ja paljon muuta. (Voihan se kanssakulkijoilleni olla tuskaa, kidutusta häiriköintiä ja kiusaamista, tiedä häntä, sitä voin vain valittaa.)

    Taidankin mennä tämän mäen päällä kalliolla sijaitsevan punaisen mökkini kam… ja… jatkaa huomenna taas höpinöitäni… en malta kuitenkaan… lopettaa… Hyvää yötä… ja kirpuille työtä… jyrsikööt ne… teitä kaiket yötä.

    https://youtu.be/JcGtKojv5UY
  17. hmp.f
    Hei, Ohi on mennyt joku tärkeä hymiöjutustelu, mutta pitäisi varmaan päästä sun hymiökurssille, koska en ymmärrä yhtään mokomista otuksista. Käytän vain yhtä iloista naamaa, jota tutuilleni nimeni sijaan viljelen. Mutta esimerkiksi tuossa edellä on yksi hymiöotus joka jotain tärkeää varmaa yrittää kertoa, vaan ei mene perille. Yksi sana sen perässä puolipilkku ja rivi sulkukaaria. Kertooko se kirjoittajan mielialasta vai sinulleko se on vai yleistä höpinääkö se vain on. Vitsi, Hupi, Surku, Ilo, Itku, voi itku en ymmärrä.
    No, joo yritän opetella antaa palaa.
  18. Olen vain pieni punainen mökki korkealla mäellä
    mökkini alla kallion paineissa virtailee
    kiihkeä timantti- ja kultasuoni.
    Ole sinä salama kirkkaalta taivaalta.
    Aina kun kultasuoni ja salama kohtaavat
    ne iskevät tulta, syttyvät, palavat, hehkuvat.
    Liekit polttavat. Mökkini palaa poroksi,
    taas yhä uudelleen ja uudelleen, ei koskaan tuhkaksi.
    Mökkiraunioista nousee pienoinen
    hiiltyneen musta pääskynen valkoisin siipipeilein
    se laulaa sävelen se laulaa onnen.

    https://youtu.be/6nzinzAMxtI
  19. No niin on, keltaisessa soputeltassa nukuttu ja joka paikka oli märkänä kun vettä satoi...silloin oli elämä sellaista... hyvää
    Pitkä on aika kun viimeksi kömmin telttaan... pienten ihmisten kaverina nurmikolla poutapäivänä on vieläkin mukava retkuilla teltassa ja lukea aku ankka...
  20. Täällä on sisällä ja ulkona suunnilleen yhtä lämmintä 24 astetta. Aurinkoa ei ole näkynyt, kosteus on aika kovaa, kohta se ropsii vettä niskaan.
    Elämä kutistuu kutistumistaan, ennen kasvatin pellossa, sitten lavoissa ja nyt on kaikki kasvaminen purkeissa ja purnukoissa. Äsken just kylvin persiljan ja tillin ja jotain salaatinsiemeniä purkkiloihin.
    Purkkikasvatuksessa on yksi mahtava etu, niihin ei koskaan hyökkää väinönputkia sun muita häirikköjä.
    Terassilla on sex erilaista tomaattia kasvamassa vanhoissa kukkaruukuissa. Kuvasin ne eilen ja jos kehtais parin viikon välein kuvata niin kahdeksan kuvaa saisin todistusaineistoksi, että missä elämänsä vaiheessa mikin kuolla kupsahtaa.
    Kumma kohtalo vainoaa, ensin ostan siemenet ja sitten taimet ja kuitenkin saan tomaatit lopulta kaupasta kantaa. Onkohan vika kasvattajan vai olosuhteiden vai onko viherpeukaloni kosketus kuihtunut myös vai onko se vika tuon surkean maailmantalouden, epäilen viimeistä syylliseksi.
    21. 100 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt