Työpöytä (puinen) järjestyksessä!

Toimistopöytäni, järeä, massiivinen, lakattu umpi-Teak puuta on niin täynnä "roinaa" tarpeellistakin toki, että jouduin pakenemaan sen pinnalta tähän pöydän jatkeena olevalle, valkoiselle lastulevyiselle koululaispöytämäiselle halpis paskalle, jossa pidän läppäriä ja printteriä. Keskelle jäävässä solassa on esimerkiksi pinoa laskuja ja pankkitunnukset. Toinen tunnuslukusovellutus (nordea) on ladattu puhelimeen yhden pin koodin varaan.
Myös rullakkolaatikostoja on kaksi kappaletta, sekä paperisilppuri, järeä: mitään todisteeksi en jätä elämästäni :)
Mutta olkoon järjestykset vaikka kuinka sekavat, tiedän tasan tarkkaan mistä löytyy se ja se lappu, lippu, paperi, kynä, muistikortit ne ja ne ja ne, kansiossa siinä on sitä, toisessa tätä ja tuota jne.
Kyllä kerran viikossa oikaisen järjestystä, ja jos oikein tarkkoja ollaan, itse asiassa kaikki on tosi hyvssä järjestyksessä, itseäni ajatellen.

Miltä näyttää, voi ei, aika kauhealta. Työpöytäni on isäni vanha iso ja siihen olen hommannut lasin päälle ja lasin alle olen kätkenyt kaiken tärkeän, ihanat mieleiset runot, mieleiset kortit ja kuvat. Nyt niitä ei näy lain.
Joten järjestelijälle olisi töitä, on kaikenlaisia pinoja ja sitten on töherrettyjä papereita ja kirjekuoria. Käytän kirjekuoria suttupaperina, mutta kun ne ei ole suttuja vaan tärkeitä ajatuksia ja sanoja täynnä, joita joskus tarvitsen ja sitten yleensä etsin kissojen ja koirien kanssa sitä oikeaa.
Mappihyllykin on vaan kun paperit eivät tahdo millään sinne oikeaan mappiin eksyä vaan jäävät pinon päällimmäiseksi ja sitä rataa kerran ovat silmien näkymättömissä jossain alempana ja taas etsittävänä.
Törppöjä on minunkin pöydällä, muutama vanha lasipurkki sikin sokin täynnä kynää ja tussia, niistä kyllä löydän juuri oikean, tunnen kynäni kuin sormeni.
Sitten pöydällä on valokuvakehys, lapset ja lapsenlapset siinä muistuttavat olemassaolostaan, jos en nimittäin muuten heitä muistaisi. Sitten siinä seisoo kaksi pientä miehen elämästä kertovaa pronssipatsasta, toinen on metsästäjä ja toinen runoilija.
Voi kun se olisikin siisti ja avoin tila, siihen heti ulkoa kuskaisin kimpun kukkia, nyt ei kannata, toisaalta pidän tästä pöytäni vaihtelevasta sotkutilasta.
Jossain lehdessä on ollut kuvia ihmisistä ja heidän kirjahyllyistään, voisihan olla kuvaa myös ihmisistä ja hänen työpöydistään.

Nykyään ei ole työpöytää, olen vallannut tuvan ison pöydän käyttööni.
Pieniä huomautuksia olen tilanteesta saanut, onneksi huumorilla heitettyinä.
Pöydällä on läppäri ja sen ympärillä lippusta, lappusta, muistikirjaa ja lehtikasoja, kyniä ja mahtuu mukaan orkideakin. Kirjaston kirjakin tuossa näkyy olevan, sekä rahapussi ja rannekello. Kaksi kännykkää ja piuhat korviin.
Jos sattuu tulemaan "hienompaa väkeä" kyläilemään, sellaisia joille ei keittiön pyöreälle pöydälle sovi kahveja kattaa, niin kokoan kaiken ja kannan peräkamariin. Siellä oli ennen työpöytäni, mutta en halua istua yksin, vaan olla toisten seurassa.
Kirjoituspöytäni on nyt varastossa ja sen laatikoista siivotut tavarat ties missä.
Voi jos saisin kaiken noin hyvään järjestykseen, kuin sinulla nyt on. Vaan taitaa olla utopiaa.

Miltäkö työpöytäni näyttää ? Kolhiintuleelta ainakin. Sain sen perintönä, kun entistä työpaikkaani ajettiin alas. Hyvä pöytä se on, Skannon kestävää laatua. Siihen mahtuvat läppäri, printteri, arkistolaatikko ja maapallovalaisin.
Järjestystä en menisi kehumaan. Tytärpuolellani on huoneentauluna englanninkielinen miete, jossa vakuutetaan, että siivoamiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä.
Itse en ole tuota mieltä. Vähintäinkin sama aika menee tavaroiden etsimiseen, ellei järjestystä ole, edes sitä alkeellista.

Haluan säilyttää tärkeiksi tai 'todennäköisesti-joskus-tarpeellisiksi' luokittelemani asiakirjat enimmäkseen paperimuodossa. Olen mielestäni aika tarkka ja hyvin kartalla siitä, mikä on säilyttämisen arvoista. Tiedän ihmisiä, joiden on melkein mahdotonta heittää pois edes joitain vanhoja matkalippuja tai hotellilaskuja, puhumattakaan vähän virallisemman oloisista papereista. En kuulu siihen ihmisryhmään, mutta aika paljon tuota paperia silti kertyy.

Harmittaa kun päästin itseni vieraantumaan työpöytäni riippukansioiden käytöstä. Miehen puutteesta se alunperin alkoi, menin siitä mistä osasin ja aita matalin, suorinta tietä vetämäni piuhat sitten estivät sen vetolaatikon avaamisen jossa riippukansiot ovat. Arvelen, että kaikki paperini mahtuisivat noihin riippukansioihin, niitä mahtuisi siihen enemmänkin kuin jo olemassa olevat 20, joista suurin osa nimeämättä ja tyhjinä.
Seuraava tämän aiheinen projektini tulee olemaan riippukansioiden käyttöönotto ja päivittäminen. Sitten rupeaakin olemaan viimeisen päälle järjestyksessä ja oman otsikon alla kaikki kuitit, takuutodistukset, renkaiden säilytystodistukset, terveystiedot hammas- ym. röntgenkuvineen jne. jne..

Olen aivan samaa mieltä järjestyksestä ja tavaroiden etsimiseen menevästä ajasta. Ei ole pitkää aikaa siitä kun etsimällä etsin yhtä ostoskuittia 'osastolta' takuutodistukset ja käyttöohjeet. Vasta tänään löysin senkin, olin iskenyt sen piikkiin johon tapaan laittaa vain lyhyen aikaa säilytettävät lähiÄrrältä (asiamiesposti ja Matkahuolto) saamani tositteet asiakaspalautuksista.

Työpöytänä ruskea puinen 140 sm pitkä ( puulaatua en muista ), kolmella kerroksella lakattu viitisen vuotta sitten.
Äskettäin eläkkeelle jäätyäni alkoi isosiivoaminen. Yli 40 v ajalta on mapeissa ollut tallella kaikki talo-, pankkipaperit, tiliotteet, sopimukset, aikanaan tärkeät kuitit jne., kun silppuria ei ollut. Hankin silppurin ja sen läpi on nyt mennyt n. 20 mapillista paperia, josta osa skannattuna talteen.
Nyt tulee lähes kaikki uusi säilytettävä vain digitaalisena tikkuun ja varmistuksena ulkoiselle kovalevylle. Luojalle kiitos tietotekniikasta.

Salasanat, koodit, käyttäjätunnukset ovat jo pitkään olleet salattuna tikussa. Tolkuttomasti niitäkin kertyy - melkein kolme arkkia A4-paperiseksi muutettuna.
Silti vaan aika äkkiä työpöytä uudelleen ja uudelleen täyttyy kaikenlaisesta.

Aivan toisinpäin meikäläisellä. No, sellaista työpöytää ei varsinaisesti ole mutta ne sekalaiset paperit ym. on useammassakin (sängynalus-, lipaston ja TV-pöydän) laatikossa sellaisessa sekajärjestyksessä, että mitään ei tarvitessaan löydä ellei käy kaikkea läpi. Aikaa sitten olisi pitänyt ne läpikäydä, järjestellä ja heittää turhat pois mutta aina vaan on se muu tekeminen vienyt voiton. No, jos sitten syksymmällä kun ei tuolla pihalla enää viihdy.

Oma työpöytäni on vain pienehkö Alvar Aallon suunnittelema koivupöytä, joka on sohvan edessä. Tätä voisi kutsua pulpetiksi. Kun pojanpoika tulee, laitan tietokoneeni pois. Sitten lapsukainen voi vaikkapa piirtää pöydän ääressä tai tehdä Juniori Aku Ankan tehtäviä.

Kyllä tämäkin työstä käy. Onneksi kuitenkin puuttuvat kaikki koepinot ja sen sellaiset, koska olen eläkkeellä.

””Minulla yksi ja ainoa, sopivan mutkikas salasana joka jeevelin paikkaan””

Aloittaja bessiellä tuli 2 arkkia koodeja yms., mutta et siitä riemastunut vaan minun 3sta arkista. Ilmeisesti toimin hiukan laajemmalti kuin bessie.

Joku tuntee pärjäävänsä yhdellä salasanalla, toinen ei. Lopputulos aika paljon tsäkästä kiinni. Joku polttaa pari askia/pv tupakkaa nuoresta 90-vuotiaaksi ilman syöpää. Harvoin tarvitsee etsiä salasanaa tikusta, kun ne on pääosin pääkopassa, mutta ikääntyminen saattaa jossain vaiheessa tehdä temput.

Ehkä tänä päivänä suurin riski on saada tiedostot lukitseva haittaohjelma. Senpä takia en myöskään säilö mitään olennaista tietokoneen kiintolevylle.

””Jossain lehdessä on ollut kuvia ihmisistä ja heidän kirjahyllyistään, voisihan olla kuvaa myös ihmisistä ja hänen työpöydistään.””

Olin satunnaisesti käymässä around 50sen yksinasuvan naisen kotona kerrostalossa. Ei kirjahyllyä tai yhtään kirjaa. Jokunen muistoesine. Pääuutisten aika, mutta telkkari kiinni. Ei tietokonetta eikä työpöytää. Tolkuttoman kallis älypuhelin, mutta käyttää vain puheluihin. Maksaa laskunsa marketin automaatilla. Ainoa säännöllisesti luettava oli Seiska-lehti. Yli 100 paria kenkiä. On isoja eroja toimintaympäristöissä.

Epäjärjestys pitää mielen virkeänä.
Järjestyksen ylläpito ei ole parhaita puoliani.
Mutta kyllä minä tätä notkuvaa systeemiäsaan ylläpidettyä ja laskutkin ajallaan maksettua. Maksan silloin kun tulevat.
On minulla hyväkin järjestys keittiössä, olohuoneessa ja vessassa, (vieraiden varalta, naiset käy aina vessassa).

Ei minulla enää mitään varsinaista työpöytää edes ole. Tietokonepöydän vieressä kaappi missä kolme vedettävää laatikkoa ja tulostin/skanneri päällä. Laatikoissa kaikki tarpeellinen ja ajankohtainen paperitavara: hiirimaton vieressä kalenteri, mapit ja kansiot kirjahyllyn alalaatikoissa ja takuupaperit ja kaupan säässtettävät kuitit keittiön astakaapissa niile varatussa korissa.. Eli minunnäköiseni huono järjestys mutta tiedän missä kaikki jutut on ja ei tarvi kauaa etsiä. Yleensä.

Mun työpöytä on mun mahani päällä, eli läppäri. Vanhat asiakirjat ovat pienessä salkussa kaapissa. Laskut ovat e-laskuja. Salasanat ovat päässäni ja joskus kateissa.