Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Ei pahemmin silmääni häiritse kulkekoon jokainen mimmoisissa loimissa tahansa, mutta kauniit ja persoonallisuutta korostavat vaatteet kyllä noteeraan.
    Tuli vaan mieleen kun jouduin viimeksi turvatarkastukseen niin miten mahtavat näitä burkanaisia tutkia. Koska nyt oli tosi tarkka tarkastus, siinä keskellä lattiaa seisoin ja nainen tutki rintavarustukseni ja vyötärön ja lantionseudun tosi tarkkaan, tarkemmin kuin koskaan ennen. Työnsi esimerkiksi kätensä rintaliiveihini puseron päältä joka ainoalta puolelta ja päältä ja alta, edestä ja takaa joka mutkassa käpelsi. Samoin kun vyötä ei pyydetty poistamaan vaikka tarjouduin, se kanssa tutkittiin päältä ja alta. samoin lantion seutu. Tavallisesti sitä vain pyyhkäistään sivut ylhäältä alas ja sillä siisti.
    Vievätkö burkanaisen koppiin vai miten se oikein tapahtunee.
  2. Kyllä vanhenemisestakin jaksaa vielä innostua ja siitä jopa löytää hyviä puolia. Enää ei tarvitse tärkeänä nöpöttää joka paikassa, voi huoletta antaa mennä. On jo nähnyt ja kokenut niin paljon ja ymmärtää nämä elämän peruskuviot ja tajunnut mikä ja ketkä ovat tärkeitä juuri omassa elämässä. Koskaan ei kuitenkaan unohda uuden etsimistä ja löytämisen iloa.
    Ulkonäköpaineille antaa piutpaut, omassa elämässä niitä en ole raskaana mukanani kantanutkaan, olen kevyesti hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Oppinut tuntemaan tämän naisen perin pohjin, mutta yllätyksille olen aina jättänyt portit kuitenkin auki.
    Pari kymmentä vuotta värjäsin tukkaani milloin minkin väriseksi ja luonnollinen vaalea väri oli muisto vain. Siitä hommasta luopuminen oli kyllä suuri helpotus, se täytyy tunnustaa, ja itse toimenpide vei aikaa aika pitkän tovin. Kunnes lopulta löytyi se oma väri, ja harmaakin on juuri sellainen josta pidän. Meikkiinkään en tarvitse kuin hajuveden ja huulipunan.
    Kunnosta ja syömisestään pitää kyllä pitää hyvää huolta, kun olen huomannut, että joka vuosi uuden rempan saa vaivoikseen, jos unohtuu sohvailemaan tai muuten lepsuilee. Kaikista arvaamattomin kenkkuilija on tuo mieli, jos alakulolle antaa pikkusormensa niin koko käden se vie helposti, ja sekin on tahto asia, kukaan muu ei pidä minun mielestäni huolta ellen minä itse vaikka kuinka olisi ympärillä rakastavia ihmisiä. Joskus voi tulla eteen päivä jolloin kaikki romahtaa mutta vanhuudessa senkin on jo kokenut ja osaa suhtautua oikein omalla tavallaan.
    Muuten, rakastaminen ja rakastuminen ne nuorentavat, sen olen huomannut ja niitä veijareita ei kannat väheksyä vaan kutsua tupaan vaan kun ne oville kolkuttavat.
  3. Unikon ja ruusun välissä keikun, molemmista tykkään.
    Vihkikukat näkyy enää kuvissa, vaikka kauan niitä säilyttelinkin, oli vaaleanpunaisista pienistä ruusuista ja valkoisista harsoista koottu kranssi päässä vaaleilla hiuksilla ja lisäksi pieni kimppu, voi, että oli kaunis morsian ja vielä raskaana, niin oli senkin vuoksi tosi kaunis, eikä sulhasessakaan mitään vikaa.
    Mutta kukkiin... ruusuja on pihassa ja varsinkin pionit, ne kukkii upeasti vaikka ovat neljäkymmentä vuotta tuossa samassa paikassa kukkineet. Sitten on lemmikkejä ja liljoja, kaikkea mahdollista, ei ole paljon suunnitelmista tietoa, tökätty sinne ja vaihdettu tänne. Tykkään kaikista kukista ja ne varmaan tykkää musta kun ne jaksaa vaan kukkia ja kukkia kunhan saavat keväisin hevosenlantaa.
    Sitten sorrun kaupassa reilunkaupan ruusuihin tai muihin hortuksiin viikonloppuisin ja muulloinkin, aattelen aina että tässä nautin viikon tupakkini ja viinani.
    Olen testannut paikkakunnan kukkakaupat markettien lisäksi ja tiedän mistä puotista kannattaa ruusut ostaa jos haluaa hyviä ja kestäviä.