Vanhat heilat.

Kovin on teoreettinen kysymys. Kun ei minulla ole kumpaakaan, ei nykyistä eikä entistä heilaa. Tuskinpa kertoisin, vaikka olisi molemmat...

Ihmettelen, miksi moista kyselet, totta kait, mitä salailemista niissä on. Siinä menee uudet ja vanhat samoilla tunnustuksilla. Mutta koskaan en toki kerro, en moiti en kehu muuta meidän yhteisistä elämän kiemuroista. Tosin ei kukaan niin utelias ole ollutkaan, että olisi pitänyt enemmin kertoilla.

Toissa päivänä tuli vastaan vanha heila, ei edes moikannut katsoi vain pitkään en tiedä miksi,

Njoo. En. Miksi? Kai.
Pitäisi ripustaa A-4 arkki jääkaapin oveen pisteytyksineen, "valitse siitä sopivimmat haukuttavat ennen kuin aloitamme tämän uuden rakkauselämän puhtaalta arkilta ponnistaen.."

Aihe ei ole minulle mitenkään ajankohtainen.
En näe entisissä mitään salattavaa, jos nyt sattuisi niin, että ne jotain yleensäkään kiinnostaisi. Minua ne eivät enää kiinnosta. Mikä on ollutta se on ollutta ja mennyttä. Mitään ei ole jäänyt kaivelemaan. Tervehtiä voin niitä niinkuin ketä vain vanhaa tuttavaa, mutta se siitä.
En ole koskaan keräillyt mitään timanttikokoelmaa sydämeni sopukoihin. En myöskään välittäisi tutustua kenenkään toisen timanttikokoelmaan, mitä hän säilyttelee aarteenaan mielessään.
Oudollehan se varmaan kuulostaisin, jos alkaisin sanomaan, että en tähän ikään mennessä ole seurustellut kenenkään kanssa. Kuka uskoisi?

Eipä ole ajankohtaista. Kyseiset asiat selvisivät aikanaan muun keskustelun ohessa. Nykyinen vaimoni oli 17v tutustuessamme eikä hänellä ollut juurikaan kerrottavaa.
Joitakin asioita omasta taustastani putkahteli esiin ajoittain muiden asioiden yhteydessä. Sveduvuoteni olisivat tuskin kiinnostaneet enkä katsonut aiheelliseksi ryhtyä niitä tilittämään. Eipä jäänyt juurikaan ylpeydellä muisteltavaa. Olutta mikä menyttä. Puitteiden periaatteet olivat hahmotettavissa.

Pari kotoista seurustelusuhdetta olen todennut ja sillä selvä. Eikä kumppani ole mitään kysellytkään.
Kaksi torjumaani tyrkkytapausta olen kertonut senkin vuoksi, että toinen niistä tapahtui pitkäaikaisen tuttavaperheen rouvan toimesta. Herralta pidimme tapauksen salassa.
Elämäni on ollut hyvin tapahtumaköyhää ja väritöntä.

Miksi kummassa pitäisi kertoa? - Ei tule uniinkaan mitään syytä, miksi kertoisin. Ei myöskään mitään syytä miksen voisi kertoa, mutta EN todellakaan ryhtyisi kertomaan, kenen kaikkien kanssa olen joskus seurustellut.

Jos tulee jokin syy, voin tietenkin kertoa - tilanteesta riippuen. Jos ko. henkilö seurustelisi jonkun tutun kanssa, en ottaisi asiaa esille, ellei ko. henkilö itse tekisi sitä.

Yhteiselle tutulle olen joskus sanonut, että hänen kollegansa on joskus kauan sitten kuulunut tuttavapiiriini. Halusin mielelläni kuulla, miten ko. henkilöllä meni ja mitä hänelle kuului. En edes lähettänyt terveisiä - enkä saanut sellaisia. Aikoinaan ko. seurustelukumppani totesi, että ei voi eikä halua olla kaveri minulle, ellen halua sitoutua ja muuttaa yhteen hänen kanssaan. - Tapasimme liian nopeasti eroni jälkeen, enkä ollut vielä valmis, vaikka ko. poikamies oli uskomattomat upea mies kaikin tavoin. - Toivon hänelle kaikkea hyvää, eikä vanha suola janota.

Olen kertonut ja kaikki on vaimo myös tavannut tietäen tapaavansa entiseni. Kaikkien kanssa on hyvät välit edelleen ja joulukortit vaihdetaan vaimonkin nimikirjoituksella varustettuna... paitsi yksi, jolla on niin äärettömän mustasukkainen mies nykyään. En halua härnätä.
Juuri hän sanoi suhteen päättyessä, että "huonompaan nyt vaihdan, mutta tunteilleni en mitään mahda" ja vaihtoi tuohon mustasukkaiseen mieheen, johon yritin tutustua, mutta hänen mustasukkaisuutensa johdosta siitä ei tullut mitään.

Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silimään. Eipä niissä ole juuri kertomista. Kahdesta on todistuskappale olemassa. Yksi on kertoman varassa mutta mun mies on sitä sorttia ettei sitä paljoa menneet kiinnosta. Elää mieluiten tätä päivää.

En tietenkään ole kertonut menneistä kumppaneista, heidän määrästään, enkä kysellyt naiseltani hänen suhteistaan. Hienotunteisuutta puolin ja toisin.

Mitä "uskaltamista" tuo nyt vaatisi. Tarvittaessa/kysyttäessä kertoisin senkin, etten kaikkia luultavasti edes muista. Toki voisin myös sen tuosta vain pamauttaa ilmoitusluontoisesti, siis jos asia ihan niin yksinkertainen olisi.

Kummankaan entiset 'heilat' sinänsä eivät ole minusta mieluisa tai yhtään kiinnostava puheen aihe, mutta pakosta he joskus nousevat esille ja se taas on minusta ihan ok.. Ei kai aina ja koko ajan voida puhua vain 'asioista yleensä' tai sitten vain meistä kahdesta ja tulevaisuudesta. Ellei toinen ole ollenkaan kiinnostunut taustastani ja menneisyydestäni (johon mm. kuuluu 2 melko pitkää ja 2 n. 5 vuoden parisuhdetta), niin hän ei mielestäni ole 'riittävän' kiinnostunut minusta ihmisenä.

Oli puheen aihe mikä tahansa, niin kaikkihan lopulta riippuu siitä millaisia me kaksi olemme yksilöinä, millaiseksi arvioimme toisen, ja millainen on meidän keskinäinen suhteemme ja sille asettamamme odotukset.

Hei harjakaupasta heilan minä löysin
löysin pienen ja moppitukkaisen
hän kohta minut sitoi hellaan köysin
olin vanki iän ikuinen.
Mul on vettä polvessani ja kaihi otsassani
kuitenkin niin onnellinen oon.
Hei harjakaupasta heilin minä löysin
vaivuin moppaamaan elon ikuiseen.

En kyllä ymmärrä miks pitäis kertoa. Se on kuin haikailis menneitä. Hienotunteisuuttakin pitää olla.

Ei noista vanhoista heiloista kovinpal' viitsi rupatella, kuolleita kun ovat enimmäkseen, tärkeimmät, huonolla karmalla syntyneitä. Surulliselta tuntui kun kuolinilmoituksia luin. Eipä näytä valoisalta sensuhteen.
Missähän se tervaskanto piileskelee, joka minut hautaa :-)



https://m.youtube.com/watch?v=mAYEodZ0Mp4#