rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Kunnilla kait on useampia vaihtoehtoja toimia, kunta voi hoitaa sen omana hommanaan tai antaa palvelusetelin tai sitten niin kuin tapauksessasi, että hoidettava toimii tavallaan työnantajana.
  2. Ei ollut mitenkään tarkoitus loukata tai moittia mistään. Kysymyksen herätti vain tuo yksi lause, joka pöllähti silmille. Siitä ajatus, että olenko alun pitäen todella käsittänyt jotain pahasti väärin tässä aloituksessa.
    Eihän täällä kukaan osaa kaikkien mieliksi olla. Omasta mielestäni ihan ystävällisessä hengessä kysymykseni asetin. Vahinko jos käsitit ne moitteeksi.
    Onneksi olet päässyt turvallisesti kotiin.
    Lähdenkin itse tästä vielä kangaskauppaan.
  3. Voi kiitos kiesus, noin hyvästä ja perusteellisesta kommentistasi, olen yllätetty.
  4. Työn laadusta en osaa sanoa, mutta korvaukseen vaikuttaa tietysti se mitä ja minkälaista apua hoidettava tarvitsee. Mutta harvemmin henkilökohtaiseksi avustajaksi pystymetsästä mennään, eikä se mitään valvomatonta toimintaa voi olla. Hoidettavan palaute siinä tärkeintä on.
  5. Hei, muutamia kysymyksiä herännyt...
    Laitan kysymykseni, tähän koska tämä mielenkiintoinen lause putkahti tässä kommentissa. En missään mielessä, missään olosuhteissa halua sotkeentua teidän somiin juttuihinne. Mutta kaikella lemmellä ja lämmöllä kertokaa minulle tomppelille viisaat mielipiteenne näistä asioista. Kyselee Nimimerkki "Reestä tipahtanut"
    "Kun ei päätarkoitus ole täällä"
    Mikä ihme se sitten on, päätarkoitus?
    Kenen karvarukkasissa ohjaksia pidellään?
    Keneltä kummalta voin kysyä, että voin liirumlaarumin tänne laittaa?
    Eikö olekaan kaikille kuolevaisille tarkoitettu aloitus?
    Mitä minun pitäisi puhella, että olisin kelvollinen musiikkialoitukseen?
    Mikä vika esimerkiksi näissä minun lemmen lurituksissani on, eikö ne sovi rupattelunne lomaan, kerta päivässä, onko se liikaa?
    Onko rakkaudesta höpiseminen kielletty aihe keinussa, sopimatonta ja rumaa, vai?
    En jaksa millään kertoa vain kuinka käyn koiraa kusttamassa ja kuinka lumi lentää...
    https://youtu.be/0FaN3TatpBU
  6. Ei mielestäni tässä asiassa ole mitään naurettavaa tai helvetillistä jeesustelua, ehkä sinäkin joku päivä tarvitset henkilökohtaista avustajaa, mene ja tiedä.
    On vaikeaa löytää hyvä henkilökohtainen avustaja, se on prosessi, jossa niin monen tahon pitää näyttää vihreää valoa. Ei häntä suoraan napata työkkärin hyllyltä. Tärkeintä tietysti niin kuin Linnea asian ilmaisi, hän näki heti Alin silmistä, että tässä on oikea henkilö.
    Tässä hämää se, että Ali saa kympin korvauksen tunnin työstä päivässä. Mutta jos suomalainen avustaja tekisi tätä työtä, tunti viikossa, hän katselisi kelloa ja tekisi vain sekunnilleen tunnin, sieltä hän menisi seuraavan hoidettavan luo ja sieltä seuraavan jne. Siitä muodostuisi kokonainen työpäivä. Mutta Alilla ei ehkä ole kotia eikä mitään muuta ohjelmaa koko loppupäiväksi. He ovat molemmat iloisia ja seurallisia ihmisiä, miksi he eivät viettäisi enemmän aikaa yhdessä, jos kerran viihtyvät yhdessä. Kahvittelukin yhdessä on paljon mukavampaa saatikka makaroonin keitto. Hyvää kotoutumista. Heillä on yhteinen kieli ja suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää toistensa kiemuroihin, jumalaan jms. Monissa kunnissa etsitään erilaisia kokeiluja kotouttamiseen, mutta ehkäpä pihtiputaan mummo ei suorilta käsiltä nielaisisi ideaa, vaikeaa sanoa.
    Usein henkilökohtaiset avustajat ovat nuoria ja toimiminen henkilökohtaisena avustajana vain yksi piste opiskelupolulla ammattiin. Toisaalta myös vaaditaan hyvää ammattitaitoa vaativammissa avustajan töissä ja silloin korvaus on toista luokkaa. Mutta jos istuu palkkatikkaiden yläpäässä monen tonnin palkoilla ja korvauksilla ei edes näe tätä alinta puolaa tikkailla, kuitenkin se on hyvä ja toimiva systeemi. Työ vaatii tekijältään myös ihan omaa luonnettaan, ei siinä hommassa pärjää öykkäri möykkärit, nirppanenät ja valittajat, sosiaaliset taidot tosi tärkeitä.
    En ole mikään suvakki mutta inhimillisyys tässä jutussa on hieno asia.
    Hyvä henkilökohtainen avustaja on todellinen aarre.
  7. Oi Kiitos, Harmiton Hupajahtaja,
    hyvistä vinkeistäsi, pitääpä laittaa korvan taakse.
    Luulen tosin, että viihdyn paremmin harmaiden hyrinöiden osastolla.
    Kaikista kaiuista olen toki aina iloinen, mutta keskiön jätän teille kaikille tulisille puna-keltaisille.
  8. Ruudulla kaikki maailmani sanat, sikin sokin huiskin haiskin
    hento puhallus ja jäljellä vain kaksi: ’rakastan sinua’.
    Piilotan ne sydämmeeni, etteivät jatkuvasti ihmisten silmille pomppisi.
    Testaan temppuni:
    Ruudulla kaikki maailmani sanat, sikin sokin huiskin haiskin
    hento puhallus ja jäljellä vain kaksi: ’tykkään susta’.
    Piilotus onnistui täydellisesti.
    https://youtu.be/rf_3D92IM14
  9. Tuon tarinan pohjalta rohkenen olettaa, että kirjainta tuossa tapauksessa noudatetaan aivan oikein. Ja asiat ovat kunnossa.
    Kannattaisi ehkä käydä vilkaisemassa ensin vaikkapa mol.fi sivustolta paljonko henkilökohtaisen avustajan saama korvaus on ja mitä kaikkea siihen kuuluu.
    Ei se ole tuon suurempi, jopa pienempi, riippuen hoidettavan kunnosta ja muista olosuhteista.
    Tuskin tähän mikään byrokraatti puuttuu.
    Henkilökohtaiset avustajat saavat samaa korvausta samanlaisesta työstä olivat sitten kantasuomalaisia tai muita.
  10. Tänään on täysikuu, hei ystävykset... vielä ehtii...
    https://youtu.be/yEM7KnmjnBo
  11. Ha, haa, kaikki muut tomumajat meni muualle, tänne pistelen hoopoja tunnelmiani... sydänmeni syke ei tunnu yhtään raskaalta...
    Yhtään väriä en vielä ehtinyt. Niin se elämä menee. Nopeat syö hitaat.
    Nyt jotain kepeää, sielu kaipaa jotain iloista värinää...

    Ilo, kaappaa kepeys kainaloosi, valo kiipeä sinä olkapäille ja nauru vikkelänä voi hypätä hassuun hattuun, reppuun tunkekaa laulua ja hyräilyä, saappaat täyteen huumorin kukkia, takataskuun tanssia, rintataskuun riemua, hei, rakkaus meinasi jäädä matkasta, ota sinä elämän kepeys love hellästi povitaskuusi, sitten mennään, tämä on ihanan kepeää
    https://youtu.be/5eDHlgnRuaM
  12. On niin eri asia unessa saada suudelma kuin antaa suudelma, nyt ole varovainen. Juudaksen suudelmakin on suudelma...sairaalan ovi???
    No, ei syytä huoleen suudelmia on aina ihana saada, unessakin, eikö vaan.
  13. Tämä oli mukava kirjoitus, tuli ihan hyvälle mielelle.
    Tavallisesti jos mainitaan sana pakolainen tai turvapaikanhakija en edes avaa.
    Aikas rempseitä molemmat, olisi hauskaa kuulla heidän sanailuaan. Tuovat arjen valoa toinen toistensa elämään.
    Yksi lause lämmitti erityisesti, kun Ali saa perheensä suomeen niin Linnea voi muuttaa heidän luokseen. Suomessa ei edes omat lapset toivota vanhoja omaisiaan luokseen asumaan, meilläkin oppimista siis Alin ajatuksista.
    Toivon vaan iloisia päiviä heidän elämäänsä.
  14. Hyvä 'syvällinen' ajatuksesi avasi sunnuntaitokkuraiset silmäni.
    Aidallani kasvaa villiviili, joka on oikea vinkkuroinnin ja vonkkuroinnin mestari, jutustasi vasta tajusin, noinhan se on, sillä reppanalla voi olla skolioosi, eli ensi kesänä minun täytyy vain ymmärtää sitä poloista.

    Meillä ihmisillä voi myös olla ihan ikioma " skolioosi". Terapeuttien istunnoissa sitä sitten saatetaan itkeä kuinka tuossa pikkulehtisen vihreän verson vaiheessa elämän kenkään tuli kivi tai muu vastus ja kuinka se on hiertänyt koko elämän ajan ja ehkä tehnyt elämästä joskus vähän vinkkuraa ja sairasta. Ei auta muu kuin elää vaan vinkkuroittensa kanssa.
  15. Huvikseenko haikeus haikailee?
    Mitä se oikein silloin meinailee?
    Katselen nuoriani: Pitkillä miehillä sylissään pienet lapset, ja niin hellyttävän onnellinen katse silmissään ja lapsilla herkkä nauru leikeissään. Sydämestäni silloin kouraisee. Vuodet ovat menneet, minne?
    Elämä joskus polttaa ja kipuja viskelee. Rinnalla kulkijana näen surevan suuren tuskan ja kaipauksen, mutta vain hitusen pystyn aavistamaan tuon ihmisen murheen määrää. Silloin jo alakuloisiin silmiin vilkaisu vihlaisee: Voisinpa hänet sulkea syliini ja pitää hyvänä hetken tuon. Vaan tuo hetki meni jo, minne?
    Haikeus yllättäen viipyilee hiljaa tunteiden vanavedessä. Vaikka vain pienen hetken haikeuden tunne luonani viivähtää, kohta se jo melkein sydämeni ’halkaisee’. Mikään ei riitä haikeutta hallitsemaan. Silloin olen niin hidas ja kömpelö, miksi?
    Kevätvalo ryöpsähtää sieluni silmille voimalla. Omenapuun alta kohta tavoitan ensi lemmikin ja kuinka se etelätuuli tuleekaan tuomaan tuliaisenaan jälleen kerran niin tutun haikeuden uuteen kevääseen. Aina se riipaisee, milloin taas?
    Kaikista haikeinta kuitenkin on rakkaus, niin kaukana, niin kaukana. Pienen haikean hetken saan, kun loruni loppuun raapustan pikkiriikkisen pisteen kukkuroillaan - rakkauden aatoksia sinulle – vain sinulle.
    https://youtu.be/w67-hlaUSIs
  16. Suruinen
    Aikaa sitten kaksi yksinäistä löysivät toisensa. Kuusamon Kitkajoen vuolas ’kuningatar’ Jyrävä kuohusi kevättään, kun kahden hupsun rakkaus, virtasi ja vaahtosi. Vuodet kuluivat ja tuo rakkaus muutti jatkuvasti muotoaan, se eli arjea ja juhlaa, vähitellen hiipui, lopulta asettui lämpimäksi erottamattomaksi elämänikäiseksi ystävyydeksi. Näin elämä antoi.
    Tänään, tämä ystävyys muuttaa jälleen muotoaan, on viimeisten jäähyväisten aika. Elämänikäinen ystävyys on keritty viimeiseen rihmaan. Aitan ovi lukitaan ikuisiksi ajoiksi. Rakkaus ja ystävyys kutsuvat välillä myös eroa ja erkanemista, itkua ja luopumista – joskus niin tuskallisen kivuliasta - lopullista. Näin elämä ottaa.

    Tänään kiedon kaulaani kultaisen Kuusamon muinaiskirveen. Muistelen lämmöllä korun saatesanoja sinä keväänä tuon kuohuvan kosken partaalla: ”Ihanaiselleni, jolla pysyy kirves kädessä”. Se tuntui silloin kuin kosinnalta, vaikkei se sen kiinteämpään yhteiseloon koskaan johtanutkaan. Neljä vuotta etäisyydestä huolimatta rakkautta ja läheisyyttä, yhteistä kirjaa ja kirjoittamista, matkustamista, öisiä maratonpuheluita, kaiken kaikkiaan antoisan rikasta etärakkautta.
    Huomenna tätä ystävyyttä minulla ei siis enää ole, jäljellä vain yhdessä kehrätyt lämpimät muistot siitä ja rakkaudesta. Kultainen muinaiskirves – vielä pienen hetken kaulallani.
    https://youtu.be/PO_FrqvHcWs
  17. Monesti olen villaisella painanut kun en ole halunnut ketään syyllistää.
    Jos ei halua jostain asiasta tehdä isoa numeroa, vaikka kaiken järjen mukaan siitä voisi nostaa isonkin haloon, villaisella painamisen voi käsittää tietynlaiseksi hetkelliseksi armahtamiseksi. Asian sitten ilmaisee kevyemmin ja samalla toivoo, että toinen älyää oman mokansa ja korjaa virheensä itse. Nuoriin ihmisiin on villaisella painaminen toiminut, ainakin joskus.
  18. Kerran jo tämän talven pakkasilla hyytyi lähikaupan pihaan, hinaajaa tarvittiin viemään huoltoon. Nyt on upouusi käynnistysakku.
    Voin tuolta tien päältä keräillä kyytiin kaikki haikailijat. Ei se ole varmaankaan kovin kivaa jos munat jäätyvät. Aikamoinen tappio tulisi jos jäätyvät.
  19. Öinen halaus kerran aitan nurkalla
    antoi avaimen yksinäisyyteen unohdetulle
    oven takaa löysin elämää kokeneen miehen
    maailmaa nähneen tuntevan laulavan menninkäisen
    nauru soi läheisyyden lämpöä, sanat kuin hellää runoa
    hipaisu helisi kevätpuroa, kosketus kuohuvaa koskea.
    Öinen halaus silloin aitan nurkalla vei hiipien
    jälleen elämä avasi oven salaisuuteen
    hiljaa yksinäisten onnenhetkeen
    naisen elämästä oli katoava
    tuolloin pitkä miehen ikävä.
    https://youtu.be/h7_z2l2BwqQ
  20. En käytä vakinaista siivouspalvelua, mutta odotan kesää.
    Kunnan kanssa yhdessä palkataan, eli kunta maksaa osan ja minä osan, yläasteen lopettavia nuoria. Sitten meillä siivotaan kunnolla. Tosi ahkeria ja fiksuja nuoria viime kesänä. Ovat käyneet avittamassa kesän jälkeenkin ja kertomassa kuulumisiaan. Toivottavasti ensi kesänä sama systeemi myös pyörii.
    Viime kesänä kaikki halukkaat nuoret työllistettiin tällä kuviolla ja ensi kesäksi keksisin heille jotain muutakin kivaa puuhaa kuin siivoamista.
    21. 136 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt