rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Hauskaa, että tiedät asian noin hyvin. Kokemusta vai.
    Olisihan se ihan kiva kokeilu.
    Asian tai ajatuksen arvokkuus tai kiillotus ei ole nimimerkin väristä kiinni. Kummastakin tuutista tulee joskus täyttä soopaa tai tosi hyvää mielipidettä.
    Loppujen lopuksi arvokkuuden tai kiillotuksen ratkaisee lukija, näkijä ei tekijä , kirjoittaja. Kummallakin kun on erilainen kokemusmaailma. Ainoa yhdistävä tekijähän täällä on vain 60+
  2. Kirjoitan aina tällä nimimerkillä, uskallan kaikki sanottavani tämän alla sanoa. Kyllä rekkautuminen takaa, että kukaan muu ei voi sen alla kirjoittaa, ne ovat aina minun piikkini tai lepsuiluni.
    Rekkautuminen on niin vakiintunut tapani, ettei edes tule mieleen jotain muuta käyttää, niin äkänen tai turhautunut, kiireinen en koskaan ole. Onhan se siinäkin mielessä hyvä, että kun palstalla olijat eivät halua edes vilkaista tympeitä juttujani , niin voivat helposti ohittaa. Toisin päin tietysti, kun näkee tutun nimimerkin niin osaa jo odottaa jotain hyvää tai mielenkiintoista tai sitten jotain muuta.
    Joskus täällä pohditaan kauheasti kuka kukin on ja muuta sellaista, en jaksa moisia tarkkailuja pitää, syynäillä pilkkuja jne, mutta joskus tulee mieleen, että tätä ei ole kirjoitettu omana itsenä vaan on yritetty kietoutua toisiin kuteisiin, hupina tai mielestäni epäonnistuneena alter egona, silloin jutusta katoaa paitsi mielenkiinto niin myös aitous. Kyllähän tänne kaikkea mahtuu, kaikki kukat kukkikoon.
  3. Musiikki unohtui, näinkin voi sääliä
    https://youtu.be/pWidI-SJDoY
  4. Ei sääli mitään sairautta ole, vilkaisepas sairauslistoja ei siellä esiinny sanaa sääli.
    Sääli on tunne ja terve sellainen, voidaanhan siihen sana negatiivinenkin joskus lisätä mutta ei se siitä silti tee sairautta.

    Säälin jatkuvasti monia asioita, ihmisiä, eläimiä jne. Tapaan usein ihmisiä, jotka tunnen ja säälin heidän oloaan ja elämäntilannettaan, koskaan en voi asialle mitään tehdä. Ihmiskohtaloissa vaan on niin paljon kaltoinkohtelua ja yhdellä ihmisellä saattaa olla niin monta onnetonta tapahtumaa päällekkäin, auttamaan ei mitenkään pysty, vaikka kuinka haluaisi, voi vain kulkea rinnalla. Eikä se, että säälin heitä tee minusta tekopyhää. Tilanne ei ole koskaan sellainen, että kokisin olevani jonkun yläpuolella, se on vain oma tunteeni, jota kannan mielessäni, en ole mikään säälittelijä tai voivottelija tyyppi. Säälini on aina haikea surullinen lämmin tunne.

    Jos sääli olisi sairaus voisin heti huomispäivänä piipahtaa omalääkärini juttusilla ja pyytää ehkä sairauslomaa tai lääkkeitä koska sairastan sääliä. Rupattelun jälkeen hän ehkä kirjoittaisi lähetteen Kangasvuoreen tai Niuvanniemeen säälisairauteni laadusta riippuen.
  5. Jaa, se oli vain inhimillinen erehdys ja unohdus,
    ajattelin, että olisi naapurissas ollut niin antelias ja avokätinen automaatti.
    Fiksusti muuten teit. Oikea omistaja setelitukolle löytyi.
  6. Hyvä idea, aina olisi sivulla oma riitelyaloitus, jonne voisin tulla riitelemään ja soittamaan suutani, purkamaan kaiken pahan mieleni, vi.tuilemaan ja levittämään kaiken myrkkyni, mikä muuten valuu pitkin poikin palstan sivuja.

    Kannatan ajatustasi, se todella puhdistaa ilmaa, minäkin voisin suorastaan asua sillä riitelysivulla aamusta iltaan, joskus on hyvä puhdistautua, siellä saisi sen homman hoitaa kaikessa rauhassa saman henkisten kylänmiesten ja -naisten kanssa.
    Muihin aloituksiin saattaisi sitten kirjoitella kaikella rauhalla ja rakkaudella.

    Ryhdy sinä vakialoittajaksi riitelysivulle, en tiedä oletko asian asiantuntija mutta delegoi homma jollekin jonka tunnet paremmin ja joka olisi riitelyyn vihkiytynyt.

    Siihen voitaisiin jopa kehitellä pari salamankuvaa tuohon sivuun tunnukseksi, ei tarvitsisi edes lukea aloitusta kun tietäisi jo silmäyksellä missä riitelyaloitus luuraa.
  7. Kerro kiireesti, missä luuraa moinen automaatti,
    tukku seteleitä kuulostaa niin mielenkiintoiselta.
  8. Tietoisesti - tietoisen läsnäolon tiedostan
    kuuntelin, mietin, kokonaisen päivän pohdiskelin
    tietoisesti - nauti syömisestä, harjoittelen joulua silmällä pitäen
    pienen suklaapalasen vain suuhuni vien, makustelen ja mietiskelen
    miltä sen pureskelu tuntuu, miltä sen suklaa maistuu
    riittääkö vain yksi pala jouluksi, onko täyteläinen olo nyt
    ei pojat, ei, koko rasian haluan, ei joulua ilman juhlapöydän konfehteja
    tietoisesti - havannoi hengitystä, hengitän syvään sisään ulos, sisään ulos, mieliala paranee, keskityn, rentoudun
    tietoisesti - puuhaile jotain mieluista, silitän, hyväilen, katkaisen ajatuksenvirtani
    tietoisesti - kirjoita huolesi talteen, tännekin niitä joskus raapustelen
    tietoisesti - talleta ilosi rakkautesi, mihin lie nekin eksytän
    tietoisesti – höllää, löysäile elämääsi, huomaan, soutulavitalla on oiva paikka
    tietoisesti – pienen hetken tietoiselle läsnäololle.

    https://youtu.be/cPConDwJu1Q
  9. Kaunis joulukuun päivä täällä tänään, siis eilen
    aurinko paistoi ja ihan pikku nipistys pakkasta
    lumesta ei tietoakaan, puijaakohan allakka meitä
    omituiselta tuntui koristella joulukuusi terassille
    jouluvalot ja muutama säänkestävä himphamppu sekaan
    yhtä omituiselta tuntuu laulattaa jo joululauluja
    ”maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas”
    sehän nyt pitää paikkansa, samoin
    ”joulumaahan joku tietä kysyy” mutta
    ”kun maas on hanki ja järvet jäässä” jo vähän falskaa.
    Komealta kuulosti Finlandia laulettuna suurkirkon portailta,
    Sibeliuksen juhlapäivänä, kyllä hesalaisia hemmotellaan.
    Komealta kuulostaa myös suvivirsi turkulaisittain ja piristää kummasti.
    Olen ollut kolmekymmentä vuotta savolaisessa kielikylvyssä
    joten saat "myrskynsilmään" piristyspisaraksi tämän
    https://youtu.be/9cKFcSxHo-8
  10. Voi kun osaisin jonkin kannustavan sanan sanoa kun olet itse aina niin oikeamielisen kannustava, älä välitä, ne joilla on hyvä itsetunto ei he pahasti halua sanoa kenellekään, varsinkaan tutuillenikeille, erimielisyydenkin voi sanoa rakentavasti. Mutta, jotka vähän heikoilla keikkuvat haluavat joskus suorastaan loukata, niin minusta tuntuu. Vahvat kirjoittavat lempeästi ja heikot rumasti. Sanat tavallaan katoavat. En tiedä pitääkö paikkansa mutta näin ajattelen. Eikä tämä ole mikään lirkku, olen tainnut jo unohtaa miten lirkutellaan, paha juttu.
  11. Onnittelen, voi kun pääsisi itse samaan, että seuraava suurempi juhlapäivä olisi 80 ja noin hyvä tilanne kuin sinulla. Perässä tullaan, kovasti yritetään ainakin pitää tuo mieli virkkuna.
  12. Hyvä kirjoitus, lapsena omaksutaan ihmissuhteet ja huomataan omien vanhempien käytöksestä kuinka isovanhempiin suhtaudutaan, miten he kuuluvat perheeseen. Ovatko kaikki yhtä perhettä, voidaanko koskaan viettää monen sukupolven yhteistä aikaa vai ovatko isovanhemmat vain hoitopaikka. Se menee ketjussa. Jos et ikinä ole kiinnostunut omista vanhemmistasi ja huolehtinut mummoista ja papoista, tuskin lapsesi huolehtivat sinusta kun tarvitset huolenpitoa, se on silloin yhteiskunnan asia, helposti tokaistaan.
  13. Voi sinä mokoma,
    Kummaa salakieltä näin kielitaidottomalle kirjoittelet.
    Eikö muka pidä paikkaansa, ettei omaan napaansa kannata kauheesti tuijotella.
    Tulee huono olo.
    Jep, mutta oli mukava kuulla, etten sinulta mitään varastanut,
    vai huomasitko jotain, kerro. Nuo muut ei mitään välitä, ovat avarakatseisia nuoria kuuskymppisiä, niin kuin mekin, vai mitä.
  14. Ei hassumpaa, ei hassumpaa, ikäni olen unohtanut kokonaan, aikaa on kaiketi kaikkeen enemmän. Fyysisestä kunnosta kun pitää huolen, pillerit ja rollaattori siirtyy kauemmaksi, ja muisti se vasta on pirunmoinen veijari, jota on suorastaan hyvä helliä ja muutenkin keksiä iloiset asiat elämän rikkaudeksi, sillai siirtää sitä palvelutaloa vielä kauemmaksi. Rakkauden riettailut ja kulttuurin kujeilut rikastuttavat kummasti elämää ja ovat ihan miestä/naista myöten. Uteliaisuus ei ole koskaan pahasta, olet sitten 40 tai 60, mutta on helpottavaa huomata, ettei niin mahtavan viisas ja tietäväinen aina tarvitse ollakaan, voi höllätä ja jopa naureskella itselleen. Oman navan tuijottelu alkaa tuntua jotenkin tylsältä.
    Jos on viiskymppisenä seurannut aikaansa, niin ei siitä nutusta kannata luopua kuuskymppisenäkään, joskus nuorempien toilailut ärsyttää, aikamme lapsia sitä aina ollaan ja silti aina on pakko porskutella porukassa. Se vaara kuuskymppisellä saattaa olla, että historian kiinnostus puhkeaa kukkaansa, kiinnostuu omasta, sukunsa ja maansa menneisyydestä, kun on tullut perspektiiviä nähdä elämää omien elettyjen vuosikymmenien kautta. Pakolaisista en sano mitään, lähipuskissa heitä ei ole vielä vilissyt, se asia kuuluu sarjaa surulliset asia. Ja niitä tulee, surua ja luopumista, ne jutut kannattaa tiedostaa ja tehdä omat bee ja cee vaihtoehtonsa, silti elää päivä kerrallaan ja nauttia elämästään kuusikymppisenä. Jos tämä olisi musiikkialoitus niin saisit kuulla laulun ”…elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa…”
  15. Hieman vain lie pää pyörällä sydän sykkyrällä, sanasi ”empien” niin innosti
    lörpöttelemään liirumlaarumini ja lirkkuni lirittämään
    ei ole näissä riimeissä järjen hiventäkään, tokko nuo edes riimejäkään
    vain hetken sanoja peräkkäin, hoopoja kökköjä vaan
    aamun valossa yön mustissa murheissa sormeni niin levottomat
    kirjaimet sanoina vielä levottomammat, lohtuna musiikki
    tänne ne tuikkaan kiusaksi, tiedän ja tunnen harmituksen viisaiden
    rakkaus kaipaus kauneus ne tunteita sieluni syvyyksistä
    en niitä osaa ohittaa, kätkeä, peittää, piilottaa, ne vain on
    eivät ne mitään ketään etsi, jokainen heti oivaltaa kuin valkeita valheita vain
    sinulle kauaksi niin kauaksi tuntemattomaan
    sinulle lähelle niin lähelle, että sydämen sykkeeni kuulla voit
    hiljaa vain kuiskaan, yritä vain hetkinen ymmärtää yhtä hassua hupsua tämän maan.
    https://youtu.be/Q2AnzO2FL5A
  16. empien rämpien kömpien
    edessä ehtaa päivää,
    elämää hetken häivää
    eilinen vielä mielessä rämpii,
    epäily hiertää kohti köliä kömpii
    ettäkö mukaan uuteen myrskyyn
    elon virtaan hyökyyn rajuun tyrskyyn
    estoitta irrota ote turhaan piuhaan
    emmitä ei, surutta sukella riehaan
    rämmi siinä et sinä elämään kuole
    kömmi peittoosi itke haavojas nuole

    https://youtu.be/tYvzWtJYNd4
  17. Just niin me tehdään. Hyvin eli paras seuraaja Neuvoselle löytyi luonto-ohjelmiin.
    Kiira on kyllä viehättävä nuori nainen, kuin prinsessa ja hymyilee kauniisti ja
    juttelee niin sydämellisesti.
    Aika hyvä maku miehillä jos Kiirasta pitävät.
    Eilen hänen asussaan jokin suuri moka median mukaan.
    Kaunis asu ja kaunis tyttö, mitä noista nipukoista.
    https://youtu.be/DXd65e8reX0
  18. Sama täällä PPP on TOP,
    kukista tykkää ja on HSP,
    niin lempeällä äänellä puhuu luonnosta
    kauniisti laulaa itse kullekin naiselle kuka ties
    hylkeennahkarusetissa tuo verraton mies.
    https://youtu.be/z32LGc7Clxg
  19. No, on, tosi nätti ja punaisena söpökin kun mikä. Onnea vaan, hyvä valinta. Mitähän mahtaa kertoa tästä höpöhuttupupputaivaanrannan maalarista oma valintani.
    Tietysti voin kertoa miksi olen valinnut niin kuin olen. Pieni ja näppärä tuli aivan puskista, joitakin vuosia sitten, kahdesti jo katsastettu, ”siirini” C4 oli vielä tyyppinsä esittelyautona. Tammikuussa kun sen ostin, silloin oli ajettu 3000 km, nyt paljon enemmän. Halvalla sen sain ja kaikilla mausteilla, joita en tosin osaa käyttää (en ole opetellut tai ehtinyt opettelemaan), lasikatolla, ei ole merkitystä, kesäisin tosin mukava, iso kone, hyvä vääntö ja tottelee raskasta kaasujalkaani hyvin.
    Renkaat ovat leveämmät ja vanteet metallia, pyörissä oli kitkat, joten olen opetellut ajamaan kitkoillakin. Näinä vuosina huollot hoituneet vähällä rahalla, service valon syttymisestä en tykkää yhtään, kulutus kohtuullinen kuten trafi ja vakuutuksetkin. Sisätilat passelit, olen sillä kuljetellut pitkiä lautoja ja kymmenittäin pihalaattoja. Peräkoukun olen siihen laitattanut ,vetää hyvin peräkärryä. Värikin oli sopiva, hopeanharmaa, eipä näy kaikki rospuutot puskurissa.

    Joku aika sitten haastatin kahta papparaista autoista, kehuivat kumpikin omaa mersuaan ja minä tietenkin ranskalaistani, niinhän se on, jokaisella on se maailman paras auto se oma auto. Kysyin myös heiltä, mikä on huono kohta sitikassa, kumpikin vastasi, ruostuvat pellit.
    Seuraavana päivänä ajoin pihaan, toinen kommentoi, sulla taitaa vuotaa pakoputki, joopa joo. Hän oli entinen konemies ja kuuli äänestä vikani. Myös autokauppiaalta kysyin aikoinaan autoni heikoimman kohdan, hänen mielestään sähkölaitteet pettävät herkimmin. Joskus sivupeilit jumittavat pakkasella. Oikeassa oli siis hänkin.
  20. Suomen lipun nostin aamulla salkoon. Siellä se sateessa roikkuu surullisen ja melkein lohduttoman näköisenä.
    Vääpeli liikkuu eturintamassa pioneerina rakentaa ja taas rakentaa siltoja. Karamelleista lyö vetoa korsukavereidensa kanssa, että palatessaan on jo rengastettu mies. Lotta, paksuista turkeista huolimatta palelee, kiikaroi ja kuuntelee vihollisten koneita valvontatornissa. Välillä hän opastaa alle kahdeksantoistavuotiaana yksin sotavankeja, kulkuvälineenä vain polkupyörä, pitkin kyliä. Vääpeli kihlaa lottansa, naapurin tytön, voittaa vetonsa, saa karamellinsa.
    Sotamies makaa haavoittuneena sotasairaalassa ja odottaa uutta leikkausta, että Karjalan kannaksella ammuttu vihollisen sirpale poistettaisiin käsivarresta. Koskaan sitä ei kokonaan saada poistettua ja kipu kulkee mukana seitsemänkymmentä vuotta. Pikkulotta käärii siteitä ja parsii sukkia, paikkaa vaatteita, tiskaa ja siivoaa, välillä laulaa ja leikkii muiden ikäistensä kanssa. Viisitoista vuotta myöhemmin tuo silloinen pikkulotta, Äitini, leikkii kanssani vaatettaa meitä lapsia ja myös nukkejani.
    Nämä neljä sodan käynyttä läheistäni muistelivat mielellään nuoruuttaan taisteluissa ja tapahtumissa, kun olivat luomassa itsenäisyyttä minulle ja kaikille jälkeen tuleville. Heillä oli silloin visio, joka kantaa yhä vielä, itsenäinen vapaa isänmaa, jonka merkitys korostuu aina vaikeina aikoina. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille
    https://youtu.be/--GPVrDU7HE
    21. 149 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt