rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Täytyy myöntää, että aikaani täällä kulutan. Tänään esimerkiksi olen viettänyt vapaapäivääni, siivonnut ja virkannut, siinä sitten välissä täällä pyörähtänyt. Ei tämä mikään elinehto elämälleni ole, mutta joskus täältä saa ajateltavaa omaan arkeensa. Kommenttini kumiset tyhjyyttään, siinä olet oikeassa.

    Jos olen kirjoituksillani sinulle mielipahaa tuottanut, niin en enää voi mitään muuta kuin pahoitella.

    Täällä kun pyörähtelee niin oppii pian tuntemaan kenen kommentit saa jättää omaan arvoonsa. Meille ihmisille on annettu eri määrä kykyä kuunnella ja kykyä asettua toisen asemaan. Avoimella palstalla se tupsahtaa sanoina eteen ja joskus tuntuu, että ei edes yritetä ymmärtää toista ihmistä. Joku kaipaa lohdutuksen ja välittämisen sanoja ja toinen purkaa suuttumustaan ja pahaa oloaan, ei ne voi mitenkään kohdata. Omalta surultaan ei voi sydäntään koskaan sulkea mutta silmänsä voi joskus sulkea ja valikoida mitä haluaa lukea.
  2. Uinuvia voimavaroja ihminen helposti lataa tulevaisuuteen, juuri tässä iässä kuulee usein sanat, että sitten kun eläkkeelle pääsen, teen sitä ja tätä.
    Jos sitten elinpäiviä riittää, niin sehän on vain mukavaa kun vihdoinkin voi toteuttaa unelmiaan, joita elämän kiireessä on sinne piilottanut.
    Ehkä tässä kohtaa voisi ajatella, että mielen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä muuttaa näkökulmaansa aikaisemmin ja antaa mahdollisuuden uudelle kehittymiselle esim mieliharrastuksensa parissa. Mutta kiireinen työelämä vaatii aina omansa ja aikansa.
  3. Niin, siis, missä jonossa, en ole viime aikoina täällä mihinkään hakeutunut, valaise vähän.
    Ja ei vaikuta mitenkään elämääni jos jossain olen viimeinen.
    Toisaalta rivi on paljon parempi muodostelma, on katsos katsekontakti silloin.

    Nämä rasvat eivät oikein innosta, ei minua, ei varmaan sinuakaan, koeta kestää.
  4. Ei mitään humpuukia, jokaisen on hyvä pitää hyvä huoli niin mielestään kun kropastaan.
    Tietoisen pyrkimyksen kanssa on vähän niin ja näin. Asiat tulevat vain eteen elämässä ja sitten ne avataan ja ratkaistaan. Repussani ne sitten painavat tai kepeästi keikkuvat tilanteesta riippuen.
    Jatkuvasti joka päivä omalla polullaan kompastelee ja itsensä kanssa saa kehityskeskusteluja käydä, nuttuaan kääntää ja anteeksiantaa.
    Onneksi mieleni ei kuitenkaan ole niin hyvinvoiva, ettei alvariinsa elämästä jotain uutta oppisi ja mieleensä painaisi.
  5. Heh, hyvä juttu.
    Mutta hei, kerro lisää...
  6. Tiedäthän, täällä olen täysin aloitekyvytön, ei synny aloituksen aloitusta, vaikka kuinka haluaisin. Lörpöttelen vain rekatullani kun en muutakaan osaa.

    Muuten, huvittaa tämä palsta ja oma kieppuminen aiheesta toiseen, kevyesti siirtyy isänpäivästä liikuntavälineisiin ja seksistä rasvoihin, että sellaista elämää vapaapäivän aamussa. Voi kun vielä sen lirkuttelualoituksen jostain löytäisi, niin kepeys olisi huipussaan.
  7. En käytä kasvisrasvaa lettuihin,
    paistan vain voilla, niin teki mummonikin.

    Voi olla, että myös paistolämpötilalla on vaikutusta asiaan,
    en jaksa kantaa huolta moisista rasvoista.
    Kaikki syömiseeni liittyvä on loppujen lopuksi arvailua.
    Syöpää ei lautasellani näy ja silti se jostain saattaa pompata sisuksiini.
    Liika tieto ja totuus ja varsinkin pelko vie ilon ruuanlaitosta ja syömisestä,
    nautin vain molemmista.
    Kohtuus kaikessa kuomaseni, sanoi jo muinoin Arvo Ylppö ja häntä jos ketä kannattaa uskoa.
  8. Tasan ei käy onnen lahjat, se on totta, mutta korteilla, jotka olet käteesi saanut pitää pelata ja elää.
    Kirjoituksistanne tuli vain mieleeni, ettei parisuhde loppujen lopuksi mitään takaa. Miten moni elääkään vakaassa ja vakiintuneessa parisuhteessa ja kuitenkin samat asiat pyörivät mielessä kuin parittomilla. Saan haluta mutta saanko saada.

    Ei se yksin ole miehen ongelma, moni nainen painii saman asian kanssa. Mies lähtee hakemaan seksiä parisuhteen ulkopuolelta helpommin, jos ei muuten niin seikkailumielessä. Nainen, niin kuvittelen, ainakin tämän ikäluokan nainen, haaveilee ja miettii pitkään ennen kuin uskaltaa.

    Tuttuja ovat ilmoitukset, Kylmässä parisuhteessa elävä mies etsii samanlaisessa suhteessa elävää naista, siis vertaistaan. Silloin kärkkäämmät helposti puhuvat avioliiton ja perheen rikkojista, tulee vaan mieleen mikä missäkin parisuhteessa on oikeus ja kohtuus...siihen ei tietenkään ole ulkopuolisilla puuttuminen.

    Naisena olen tietysti kuunnellut monenmoisia miesten tarinoita. Joku saa juhannuksena ja jouluna ja joskus harvemminkin jne.

    Seksi on aina kahden ihmisen välinen hyvä, lämmin, hellä juttu ja aina toivoisi, ettei se sananlaskua mukaillen olisi koskaan kolmannen korvapuusti.
  9. Hei, käytätkö aktiivisuusranneketta liikkuessas.
    Tuli mieleen kun noin askeleitas laskeskelet.
    On tehnyt mieli hankkia moinen värkki ja olen jo käynyt niitä kattelemassa, mutta on vaan jäänyt hankkimatta. Sitäkin pitäisi osata sitten käyttää. Kytkennät tietokoneeseen pelottaa, sanovat aina, että pitäisi olla yhteensopivat ranneke ja tietokone tai aiphone. Kalliimmat kuin pieniä tietokoneita.
    Pitäisiköhän pyytää joulupukilta, jos ne tontut tietäisivät mimmonen on oikea.
  10. Se muuten onkin aika hyvä juttu, ettei tarvitse kaikkia apuvälineitä itse hankkia, apuvälinekeskuksesta voi lainata ja pyörätuolitkin tehdään täysin omien mittojen ja painojen mukaan.
    Kunnasta saa neuvoja ja opastetaan niiden käytössä.
    Jos joutuisi itse hankkimaan niin hinta on kyllä aikamoisen kova vempeleessä kuin vempeleessä. Joskus kun piipahtaa semmoisessa kaupassa on jännää nähdä missä kaikessa ihminen voi pienillä apuvälineillä helpottaa arkeaan.
  11. Kiitos kysymästä, en onneksi vielä asu vanhusten talossa, senioritalo olisi kyllä aika mukava, ehkä joskus tulevaisuudessa, saa nähdä.

    Pyörätuolia saattavat joutua käyttämään myös nuoremmat ihmiset, ikävä kyllä, sen vuoksi tuo kaikki on jouduttu ottamaan huomioon.

    Lisäisin myös, että huono liikkuminen yleensä, eihän sitä tarvitse kuin käyttää sauvoja, niin kaatumisriski jo kasvaa, silloin kodista lähtee ensimmäiseksi matot, turhaa niihin on kompuroida.
  12. Polkupyörää käytän kesällä pikku matkoihin, kuntoon ja hupiin.
    Autosta en halluu luopua, voi kun pystyisi ajamaan koko loppuelämänsä, olisi niin mukava lähteä omia aikojaan maalle ja muualle. Auto voidaan varustaa jos joskus tarvitsisi jotain apuvälineitä, että saattaisi itse ajaa mahdollisimman pitkään.
    Potkulautaa ei tämmösessä kannokossa pystyis käyttämään.
    Rollaattori on sitten tulevaisuuden kulkupeli.
    Kotini on helppokulkuinen, ei kynnyksiä, leveät ovet ja luiskalla sisääntulo ja kahvoja ym löytyy, koska täällä pitää pystyä pyörätuolia käyttävä liikkumaan ja pyörimään.
  13. Sanos muuta, kyllä se yksinolo aluksi opettelua vaati. Hyvä sanapari tuo ei hassumpaa, sitähän se juuri nyt on. Yksin saa menonsa miettiä ja eipä ole huolta siitä milloin kotiin palaa.
    Vaikeinta oli aluksi kun oli tottunut savolaismenoon ja aina sai rupattaa asiansa toiselle ja sitten yhtäkkiä ei kuuntelijaa ollutkaan siinä viereisellä tyynyllä, vaan kuuntelija piti hakea jostain muualta vähän kauempaa.

    Positiivinen katsanto elämään on, kuuleppas eero, pitkän iän salaisuus, ja sehän meillä molemmilla ilmiselvästi on.
  14. Aikamoisen monitahoinen kysymyksesi on.
    Totta kai saa haluta ja saadakin mutta se saanti on joskus kiven takana. Yksin jäämisen jälkeen omassa kuviossa on ollut kaikkea mahdollista, on joidenkin vuosien sitoutumista, joka päättyi aikanaan ystävyyteen. Omituista salarakas systeemiä elin hetken, vaikka eihän minulla mitään salattavaa ollut, en ole edes mustasukkainen mutta se kuvio tuntui lopulta tympeältä. Sen jälkeen olen ollut vapaa taiteilija ja polku ollut aika mutkikas, etsimistä ja löytämistä, hakemista ja tapaamisia, mikään ei ole oikein tuntunut hyvältä tai vakuuttanut, että ko kuvio olisi omani.
    Joku tuossa edellä sanoi, ettei halua nurkkiinsa ketään pyörimään, en minäkään halua ketään sotkemaan hyviä elämänkuvioitani, mutta joskus olisi mukava tavata joku kahden kesken ja intiimisti, kauniisti sanottuna, sitä ei voi kieltää.
    Jos on tanssi-ihminen sieltä löytää helpointen, treffipalstoja voi kokeilla, on sieltäkin voi rakkautensa löytää. Mutta jos on kotikissa niin vaikeaa on. Kotikissallakin on halut ja toiveensa jakaa kokemuksia.
    Uusi ajatus mummopapparinkin ja sieltä sitten arvotaan perjantai-illan intiimit. Muuten hyvä mutta arpomalla en kenenkään kainaloon halua kyllä mennä. Jatkuvuus on tässä haluasiassakin tärkeää.
    Ystävissäni on useit , joilla on sama elämäntilanne, toiset ovat luopuneet kaikista asiaan liittyvistä, haaveistaankin, toisilla se painaa päälle ja luopumisesta ei ole tietoakaan.
  15. Saahan sitä nyt jo valita meneekö yksityiselle tai jonottaako terveyskeskuksessa.
    Palveluseteli on jo käytössä esim ikäihmisten hoitosysteemissä, voi vain kysellä kuinka hyvin se toimii.
    Jos olen pihtiputaan mummo ja saan palvelusetelin hoitoani varten mutta kuitenkaan mailla eikä halmeilla ole yrittäjäpohjalta toimivaa lääkäriasemaa johon palvelusetelin voisin käyttää. Niitä seteleitä on sitten lompsa täynnä ja mummona poden edelleen mahaani.
    Toivottavasti systeemi sitten joskus saadaan hyvin toimimaan.
  16. Jotenkin tuntuu, että jos se viiden malli toteutuisi niin silloin sitä vasta rahastettaisiin. Yksityistäminen olisi huipussaan ja onnessaan, kaikki keskittyisi, potilaat pikku hiljaa ohjattaisiin yksityisiin sairaaloihin ja laboratorioihin ja yksityisille lääkäreille ja lopulta yksityisiin saattokoteihin.
    Ei se mikään ongelma varakkaille olisi, mutta vähätuloisille se olisi rankkaa, näin, että edes vähän hajautetaan helpottaa pienituloisen mahdollisuutta päästä hoitoon.
  17. Katsoisin, että kolmanteen sektoriin kuuluvat myös esimerkiksi kaikki potilasyhdistykset ja ne tekevät nyt jo hyvää neuvonta yms työtä.
    Esimerkiksi muistiliitto järjestää erilaisia palveluja muistisairaille ja heidän omaisilleen.
    Sairaus kuin sairaus sen nimikkeen takaa löytyy yhdistys, joka on usein sairastuneelle tosi tärkeä linkki tietoon ja vaikkapa vertaistukeen.
  18. En surmin suinkaan tahdo moittia 60+ palstalaisia,
    mutta sen kymmenen vuoden matkan varrella on moni hauska ja elämän iloinen nimimerkki kadonnut, jättänyt seikkailut täällä, siitä se ehkä enemmän kertoo kuin tämän päivän kirjoittajista.
    Ehkä se voi johtua siitäkin, että sitä lueskeli uudella innostuneella ajatuksella silloin. Nyt on repullinen jo kertynyt matkan varrella ja se joskus painaa, haluaisi kaikkialta löytää kepeyttä .
    Kaikille aloittajille nostan vilpittömästi hattua, itse en koskaan aloittele mitään, sotken vain välissä tosikkona silloinkin.
  19. Joku kirjoitti täällä punkin taposta
    Runon Rumasta Runoilijasta,
    ajatus innostaa:

    Marraskuun ankeana yönä
    kutoo punoo ahkerana työnä
    terassin parrusta ritarinkannukseen
    sieltä vuorimännyn latvukseen
    vahvana vaijeri liikkumatta saalistaa
    kompastelevaa yön kulkijaa odottaa
    aamun sumu vihdoin paksun peittonsa heittää
    pitkin seittiä vesipisarat leikkien iloaan tuskin peittää
    nälkäinen kutoja yksin vain ympyrää kulkee
    ilman saalista häkkinsä päiväksi taas sulkee.
  20. Ihmetellä jaksan myös yhtä asia, joka ilmeisesti kopsataan ruotsinmaalta, on kuinka raha seuraa potilaan mukana, ensinnäkin mikä raha, onko se vakio, vai mikä, toisekseen me jokainen tarvitsemme eri määrän rahaa.
    Miten esimerkiksi, kun terveyskeskus ei suostu kirjoittamaan lääkärin todistusta ajokorttia varten vaan pitää mennä yksityiselle ja toisaalta sukulaiseni sairastaa syöpää ja jo yksi hoitokerta maksaa kymppitonnin, missä se raha seuraa ja ketä.
    Toisaalta silloin meillekin tulee priorisointi nousemaan paljon suurempaan arvoon kuin nykyään.
    Televisiossa on ollut ohjelmia ruotsin terveydenhoidosta, kuinka järjestelmä sallii asiakkaiden suoranaisen pompottelun ja julkinen terveydenhoito valitsee parhaiten tuottavat potilaat, se on lääkäreiden vallassa, kuka tuottaa parhaiten. Joku muistisairas, joka tekee kuolemaan on tosi arvoton potilas järjestelmässä.
    Ehkä kohta meilläkin.
    21. 156 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt