Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. ööö...eihän me toki täällä junttilassa teitä rikollisina,
    kateellisena vaan katellaan kuinka hongat humisevat,
    välillä kehutaan kuin ka hienon sijoituksen nuokin tukkukyläläiset ovat tehneet,
    taitavat olla tosi viisaita ja ainakin fiksuja ovat...

    Jos tuota suvaitsemattomuutta ajattelee, niin jotenkin on mutua, eihän mulla muuta olekaan, että kyllä se kaikista jyrkin suhtautuminen, suorastaan äkkiväärä, on nuorilla, eikä tällä harmaahapsisukupolvella
  2. Joissakin Viron kylpylöissä olen käynyt,
    Piritassa en viihtynyt, pitkät käytävät, muuten hyvä sijainti, ruoka loppui kesken, jos et ollut heti jonossa,
    Haapsalussa Laineessa olen saanut parhaat hoidot, siellä tarjotaan täysihoitoa, ainainen syönti tuntui liialta, kiva pieni kaupunki, konsertteja,
    Saarenmaalla olin Rosessa, hyvä sijainti ihan keskustassa, viihtyisä kylpylä ja huoneet, hoidot ok, mutta ei kunnon uima-allasta, vain pulikointia porealtaissa, erittäin hyvä ruoka, keskikesällä siellä linnakkeessa varmasti hyvää kulttuuritarjontaa ja rantapaikoissa kannat silloin asua,
    Pyhäjärvellä, hyvä uima-allas, sain jopa ohjausta uimiseeni, hyvät mieshierojat, ei mitään hivelyä, kivat ulkoilumaastot, olin talvella, kesällä varmasti mukavampaa, rajan läheisyys, paljon venäläisiä
    Kalev spaassa Tallinnas useita reissuja, hyvä sijainti, ruokaan kyllästyy nopeasti, syötiin muissa ruokapaikoissa, lääkärin vastaanotolla sain hyvät lääkkeet flunssaani,
    Laulumaassa on hyvät uima-altaat, paljon väkeä ja lapsiperheitä, hyvät ulkoilumaastot, kivoja polkuja ja merimaisemia ja erittäin hyvää ruokaa, ihania monenlaisia salaatteja, siellä sielu ja kroppa todella lepäsi. eikä sinne edes ollut kovin pitkä matkakaan,

    tämä nyt tuli mieleeni tältä istumalta, seuraavaksi menen Pärnuun johonkin pienehköön kylpylään, siellä on niitä valtavia hotelleja ja pitkiä käytäviä, ne kierrän kaukaa, rantaviiva ja ulkoilu kiinnostaa sielläkin
  3. Kyllä pitäisi moinen palvelus tehdä.
    Ikäni olen ollut se keräävä sukulainen, jolle kelpaa kaikki mikä ei kenellekään muulle kelpaa.
    Perikuntien tavaraa olen säilönyt ja aina on ollut mielessä se tavaraan liittyvä tarina ja se juuri tekee vaikeaksi luopua.
    Suurena johtoajatuksena on ollut että "kyllä aika tavaran kaupihtoo" ja onhan se joskus toiminutkin, vaan hyvin harvoin. Nuoriso ostaa Ikeasta mieluummin lastulevykalusteita kun käyttävät isoisoisän kokopuusta tekemää lipastoa. Vaarallista on ollut myös muuttaa aina vain isompaan asuntoon, johon mahtuu vaikka mitä.
    Jokaisessa sukupolvessa on ollut käsistään käteviä ja kauniita käsitöitä en minäkään millään henno viedä kirpputoreille. Siis, en vielä, mutta kohta sekin aika tulee...
    Äitini oli aikoinaan töissä astiakaupassa ja niitä astioitakin on huushollissa ihan liikaa, kauniita astioita, joita käytän tai sitten ne ovat vain kaappien täytettä.
    Pahinta on tietenkin se, että olen lukenut kataloogeista minkä arvoinen tämä ja tämäkin kippo on, niin osaa senkin perusteella arvostaa, sitä ei nuorempi polvi vielä hoksaa, ehkä joskus. Kirjat ovat myös yksi heikoista kohdistani ja niistähän en luovu.

    Joka kesä tuosta pihasta lähtee peräkärrillinen kaatopaikalle, niin ensi kesänäkin. Toivottavasti menee jo jokunen kärrillinen enemmän, silloin olisin hippusen sisäistänyt jo tuota otsikon hyvää lausetta.