Ateismilla ja tieteellä on yhtä paljon tekemistä keskenään, kuin perunalla ja helikopterilla. Ateismi liittyy uskskontoihin sekä uskomuksiin negaationa. Pitäisikö vastakohdat laittaa aina eri kategoriaan? Jos olisi palsta suunnille, niin pitäisikö oikea ja vasen olla eri kategorioissa?
Ehkä noin joka toinen kuukausi suurinpiirtein. Joskus on menty puolikin vuotta ilman. Miunun tapauksessani sille on neurologi selittänyt luonnollisen syyn.

Neurologisen häiriön takia, minulla välillä katkeaa/sammuu päässä tietty alue, jonka jälkeen tunnen olevani milloin missäkin lähitilassa. Välillä mennään katon rajassa, lattialla tai muutaman metrin päässä vaikka seinän toisella puolella. Aivoni ei silloin kykene paikantamaan kehoni sijaintia tilassa, vaan menee sekaisin. Tilanne ei ole koskaan kestänyt minusta edes minuuttia, vaan muutamia sekunteja.

Koskaan en ole mitään valoja tai ns. enkeleitä nähnyt. Se on periaatteessa sama tunne, kun ohjaisit jotain radio-ohjattavaa robottia kauempaa, mutta aisteista esim kosketus tuntuu siinä radio-ohjattavassa, kun näköaisti saattaa olla taas siellä, missä tunnen kehoni silloin olevan. Kehon motorisista toiminnoista tulee hankalaa, mutta en jostain syystä kykene sinä hetkenä lopettamaan tekemiä asioitani, vaan siirryn ikäänkuin "puoliautomaatille".

Ilmiölle on siis olemassa täysin luonnollinen selitys, enkä ihmettele, jos vanhalle ihmiselle tapahtuisi samaa. Ei ne hoksottimet toimi vanhalla välttämättä enää niin hyvin, kuin nuorempana. Aivojen vajaatoiminta yleistyy, kun ikää kertyy ja se on kylmä fakta.

Olen jo tottunut tähän, koska minulla on ollu näitä kokemuksia niin kauan, kuin muistan. Pidin sitä jopa pitkään normaalina ja että muutkin kokevat samaa, koska enhän minä nuorempana ymmärtänyt, että ihmisillä voi olla erilaisia subjektiivisia kokemuksia kehostaan. Tavallaan voin myös ymmärtää, että jos on elänyt pitkään ja sitten kokee jotain tuollaista, niin se on suuri kummastus itselle.
Ei löydy.