wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Todella hyvä analyysi poes poekkeen sanaparista. Sillä on erilaisia merkitysvivahteita.
Minunnii vanaha viijatti toemmii vielä ihan tääsijjään. Poes poekkeen ajelloo sillä vielä kaappareissut. - Otanpa osaa näin aamutuimaan:
1. tutkia
2. teki nopeasti
3. tulee mieleen humanteri eli velmuileva hamppari
4. rentostava kävelytyyli
5. rentostavalla tehty taivallus
6. viivytellä tahallaan, odotella
7. veikkaan aikaansaapa
8. voimakasääninen henkilö, äänen "väri"
9. kivitasku
10. kokonaan pois
11. vakavarainen
12. huonokuntoinen mökki (myös mörskä) - Osallistun kielikeskusteluun, ettei palstan lukijoille jää väärää käsitystä kyseisestä kielioppiasiasta.
Kun kielen nimi, esimerkiksi suomi, esiintyy sanan kieli kanssa, sanat kirjoitetaan erilleen pienellä alkukirjaimella: suomen kieli. englannin kieli jne. Ei siis missään tapauksessa yhdyssanaksi.
Kielten nimistä muodostetut adjektiivit eli laatusanat ja niistä muodostetut muut sanat ovat yhdyssanoja: suomenkielinen, suomenkielisyys ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Uskon, että omien opintojeni jälkeen suomen kielioppiin ei ole tehty muutoksia.
Uskon myös, että yllä oleva viesti on tehty tahallaan harhaanjohtavaksi. - Unohtui edellisestä viestistäni maininta, että Rantalan lisäksi myös Pankakosken tehtaalla oli veturitalli pässeille. Kun se oli aidatun tehdasalueen sisällä, niin harvempi pääsi sitä näkemään.
- Maintsemasi Niskan rantaan menevä rautatie oli myös kapearaiteinen. Rata kulki tehdasalueelta vuonna 1902 rakennetun paikallisjohtajan asuinrakennuksen suuntaan ja ylitti joen silloista puista Hevossiltaa pitkin Niskan puolelle ja edelleen rantaa pitkin puutavaravaraston lastauspaikalle. Hevossillalla oli suuri kello, jota soitettiin junan tullessa sillalle.
Hevossilta on purettu, mutta sen puisien silta-arkkujen jäännöksiä on vielä näkyvissä matalan veden aikaan.
Niskassa oli myös saharakennus ja kehyspaja eli kehysnaulaamo, jossa tehtiin kartonkipaalien kuljetusta ja suojausta varten puiset lavat. Kehyspaja oli suosittu työpaikka Pankakosken nuorten keskuudessa ja moni tehdastyöläinen aloitti uransa juuri Niskan pajalta.
Vasta 1970-luvun puolivälin paikkeilla lavojen valmistus siirrettiin hiomon taakse valmistuneeseen rakennukseen. Myöhemmin lavojen rakentaminen on ulkoistettu. - Kuvan oikeasta alareunasta löytyy muitakin Pankakoksen pässejä ja kuvia aiheesta.
- Kokeillaanpas toista pässin kuvaa:
https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-48524 - Muistan hyvin Allin ja hänen työnsä ihmisten hyväksi. Terveyssisarista tulee mieleeni 50-luvulta lieksalainen Liisa Puustinen. Hän oli hyvin ahkera terveydenhoitaja koko Pielisjärven alueella. Moni lapsi ja aikuinenkin saivat häneltä apua vaivoihinsa kun lääkärit eivät ehtineet kiertelemään pitäjällä. Kiertäviä terveyssisaria tarvittaisiin vieläkin.
- Pankakosken tehtaalla oli käytössään vuosien 1897 – 1952 välisenä aikana viisi kapearaiteisella (600 mm) rautatiellä käytettävää Tampellan valmistamaa veturia eli ”pässiä”.
Niistä ensimmäinen, teholtaan 15 hv, oli käytössä vuosina 1897 – 1917. Toinen, 40 hv, veturi hankittiin vuonna 1911 ja se oli käytössä vuoteen 1941 saakka, jolloin se tuhoutui höyrykattilan räjähdyksessä. Veturi numero 3 hankittiin tehtaalle vuonna 1913 ja se oli käytössä vielä 30-luvulla. Veturi numero 4 oli vuosimallia 1917 ja kooltaan samanlainen kuin veturi 3. Tehtaalla oli käytössään vielä veturi numero 5, josta seuraava kuva:
https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-48527.
Käytössä olevia vetureita säilytettiin Rantalassa sijaitsevassa tallissa.
On mahdollista, että käytöstä poistettuja vetureita tai niiden osia hyödynnettiin tavalla tai toisella esimerkiksi Lieksankosken rakennustyömaalla 1958 – 1960. Tehoiltaan ne olivat kuitenkin hyvin vaatimattomia koneita ja kooltaan pieniä laitteita.
1960-luvun lopulla, 50 vuotta sitten Yläkanavantien varren varastossa oli tallessa vain Gutzeitin metsäosaston laitteita.
Lähteet: "Pankakosken kartonkitehdas 1912 – 1987", Erkki Vaalama ja omat muistikuvat. - Tunsin hyvin yllämainitun Eero Viklan. Hän työskenteli 50-luvulla Lieksan Puunjalostustehtaalla puusepän töissä ja tehtaan ajauduttua konkurssiin vuonna 1965, Eero perusti Lieksaan autokaupan. Myös varaosien myynti autojen myynnin ja vuokrauksen lisäksi tulivat hänelle tutuiksi.
Eeron lapset toimivat omilla aloillaan ja ammateissaan ja tietääkseni ovat edelleenkin mukana työelämässä. Heitä on turha yhdistää isänsä toimien jatkajiksi. Harvoin ammatit ovat periytyviä kuninkaallisia lukuun ottamatta.
Lieksassa oli tuolloin 60 - 70-luvuilla useita auto- ja varaosaliikkeitä eikä ala ollut kovinkaan tuottoisa Lieksan kokoisella paikkakunnalla. Paikallisista autokauppiaista ei tullut miljonäärejä yhdestäkään.
Yksi autokauppa ja yksi varaosaliike näyttävät Lieksaan riittävän nykyään. Naapurikunnissa on myös riittävästi tarjontaa. - Tunnen tämän yrittäjän hyvin. Hän täyttää huomenna 87 vuotta. Onnittelut siitä hänelle! Muistan myös hänen isänsä Aarnen, joka asusteli Honkalahden rannalla vaimonsa Allin kanssa. Aarne teki kirvesmiehen töitä paikkakunnalla ja oli rakentamassa meidänkin rintamamiestaloa 66 vuotta sitten. Allin ja Aarnen luona vallitse aina leppoisa ja kodikas tunnelma vieraillessani siellä 50-luvun alkupuolella. Pielisen ranta oli hyvin lähellä, mutta rautatie oli talon ja rannan välissä. En ole käynyt paikalla ainakaan 60 vuoteen enkä tiedä miten seutu on muuttunut.
- Ensimmäinen liiketila Tokmannin paikalla oli yksikerroksinen Osuusliike Pielisen liiketalo E-Halli, jonka avajaisia pidettiin 8.12.1972. Rakennuksessa oli ravintola Vonkamies. Sarkala oli purettu samana kesänä liiketalon oikean puoleiselta tontilta tavaratalon Öystilän vierestä. Yhden kerran ehdin käymään Vonkamiehessä pikkujoulun merkeissä.
Myöhemmin palaneen Tokmannin paikalle rakennettiin kaksikerroksinen rakennus. Sen toisen kerroksen tilat ovat vielä testaamatta. Samoin jäi testaamatta S-marketin alakerrassa sijainnut Simo Hurtta ravintola. Kerran eräällä vaskiviikolla olin jo laskeutumassa rappusia alakertaan kun sankka tupakansavu keskeytti matkanteon. Käynneiltäni ovat säästyneet myös paikallinen Icella ja Fanny's PUB ja tulevat varmaan säästymääkin. Oikeaa ruokaahan niistä ei tietääkseni saa ja juomapuoli ei minua kiinnosta. - Saattoi olla minunkin kansakouluaikana jonkilainen pakkasraja, mutta kun koulumatkani oli vain kilometrin luokkaa, en ollut pakkasen takia koskaan poissa koulusta. Keskustan koulussa taisi olla vain lyhytmatkalaisia kauppalan alueen oppilaita. Kevätniemen Harjulasta kolmen kilometrin päästä taisivat tulla kauimmaiset koululaiset keskuskoululle. Surpeenvaaran koululle olisi ollut lyhyempi matka, mutta ilmeisesti kauppalan rajat jakoivat koulualueet.
- Saavan puinen hyppytorni purettiin 1950-luvun alussa sen vaarallisuuden takia. Se oli samaa kokoluokkaa kuin Pankakosken Rasivaaran hyppytorni. Hyppyrimäkien alastulorinteet olivat mäenlaskijoiden suosioissa. Rasivaarankin hyppytorni on purettu, mutta hyppyrin paikan löytää kulkemalla Hyppyrintietä hyppyrimäen kohdalle. Molemmissa mäissä hypättiin parinkymmenen metrin pituisia leiskauksia.
- Kouluun piti mennä joka päivä sunnuntaita lukuun ottamatta, olipa keli millainen tahansa. Siinä ei pakkasrajoja tunnettu. Ulkoliikunnassa oli kuitenkin pakkasraja kuten viesteissä kerrotaan.
Koulukyytejä ei ollut, mutta onneksi jokaisessa kylässä oli jonkinlainen kansakoulu. Varsinaisia koulurakennuksia ei kaikissa kylissä ollut, vaan koulua käytiin esimerkiksi suurimmissa taloissa.
50-luvulla kouluja tai vastaavia koulunkäyntipaikkoja oli Pielisjärvellä noin 50. Silloin suuret ikäluokat aloittivat koulunkäyntinsä. Oppikouluun kuljettiin kyliltä linja-autoilla tai rillukoilla eli lättähatuilla. Osa oppilaista asui kauppalassa koulukortteerissa. - Muistan, varsinkin kun rinne oli aivan jäinen kovan käytön jäljiltä. Sehän oli lieksalaisten suosima mäenlaskupaikka ainakin vielä 50-luvun alkupuolella, jolloin siellä hiihtelin.
- Pakkasraja oli tuo miinus 25 astetta ja hiihto oli hyvin yleinen liikuntamuoto talvisin liikuntatunneilla. Luistelu oli harvinaista herkkua.
Keskuskoululta hiihdettiin Lieksanjoen jäätä pitkin Saavalle ja noustiin hyppyrimäen rinnettä kallion päälle ja lasketeltiin takaisin jäälle ja hiihdeltiin koululle. Voimalaitosta ei tuolloin vielä ollut Lieksankoskella.
Kaikilla ei ollut omia suksia, mutta koululla oli jonkinlainen suksivarasto. Ongelmana oli löytää sopivat sukset, joissa oli käypäset varpaalliset omiin kenkiin. Monoihin, jos joillakin sellaiset oli ,tarvittiin jo sopivat rotanloukkusiteet.
Nykyaikaan taitaa olla aika vähän hiihtäjiä liikuntatunneilla. - Olet oikeassa. Taloudessani on vesikiertoinen keskuslämmitys kahden kuution varaajalla. Lisäksi on puolessa lattiapainta-alasta varaava lattialämmitys. Näissä tiloissa ei ole lämpöpattereita. Ilmalämpöpumppua käytetetään myös lämmitykseen päiväaikaan.
- Minun+ja+Katuvankan+sähkön+hintaero+johtunee+vain+tariffista.+Mainitsin+aloituksessa,+että+minulla+on+vuodenaikatariffi,+jossa+on+sekä+energialla+ja+siirrolla+eri+hinnat+kesällä+(huhti-lokakuu)+ja+talvella+(marras-maaliskuu).+Talviaikaan+on+öisin+ja+päivisin+eri+hinnat.++Päivisin+talvella+on+kalliimmat+hinnat+ja+muuna+aikana+halvemmat+hinnat.
- Ei taida ollla muuta eroa kuin hinta, mikä on tietenkin kalliimpi ekologisella sähköllä kuin normaalilla. Samoissa sähkölinjoissa kulkevat kaikki sähköt.