Facebookin haukkuminen tympii

Kyllästyttää, kun täällä jatkuvasti valitetaan Facebookista. Ihmiset ottavat sen aivan liian vakavasti, ja osa ei ole ollenkaan käsittänyt, mistä siinä edes on kyse. Miksi ensinnäkin pitäisi stressata siitä, miten monta nimeä kaverilistassa on? Ei se lista kerro henkilön sosiaalisesta elämästä saati onnellisuudesta mitään. Jollakin voi olla vain kymmenen kaveria Facebookissa ja jollakin toisella sata, mutta jos ne kymmenen ovat läheisiä ystäviä ja ne sata pelkkiä puolituttuja, niin eiköhän se lyhyemmän kaverilistan omaava ole kuitenkin sosiaaliseen elämäänsä tyytyväisempi. Eli lyhyt kaverilista ei kerro onnistumisesta ihmissuhteissa yhtikäs mitään.

Ihmettelen niitä, jotka lisäävät jokaikisen ohimennenkin tapaamansa ihmisen Facebook-kaverikseen. Sitten lähetellään näille käytännössä tuntemattomille tyypeille kutsuja ties minne ja petytään, kun he eivät tulekaan paikalle. Tai petytään siitä, kun kukaan ei kommentoi kuvia tai statuspäivityksiä. Hei, ei se niin mene! Ei Facebookista saa uusia ystäviä, jos ihmisiä ei ensin tunne netin ulkopuolella. Ihmissuhteet solmitaan edelleenkin livenä, mutta niitä voi vaalia Facebookissa. Onhan netin kautta helpompi pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin, jotka asuvat eri paikkakunnilla tai eri maissa.

Mihin sitten Facebookia voi käyttää? Itse olen esimerkiksi löytänyt sieltä entisiä työkavereita, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt, kun työpaikka on vaihtunut. Heidän kanssaan on ikään kuin ystävystytty "uudelleen". Ensin on kirjoiteltu ja sitten ollaan tavattu ja esimerkiksi matkusteltu yhdessä. Näissäkin suhteissa ystävyys on kuitenkin vaatinut sen live-elämän kontaktin ensin.

Sinkuille Facebook voi olla näppärä seuranhakuväline. Siellä on erilaisia sovelluksia, joiden kautta voi tutustua toisiin sinkkuihin. Itse olen käynyt esim. yksillä treffeillä Facebookista bongaamani henkilön kanssa. Treffit eivät johtaneet sen pidemmälle, mutta ainakin Facebookin kautta on mahdollisuus tavata potentiaalisia seurustelukumppaneita.

Ensisijaisesti Facebook on mielestäni yhteydenpitoa varten. Sen avulla siis ollaan yhteyksissä jo olemassa oleviin kavereihin tai tuttuihin. On hauska katsella kavereiden lomakuvia ja kuulla heidän kuulumisiaan. Jos telkkarista tulee jokin mielenkiintoinen ajankohtainen ohjelma tai vaikka Suomen lätkämatsi, Facebookissa kavereilla on usein reaaliaikainen kommentointi päällä. Vaikka katsoisi telkkaria yksin kotonaan, voi silti keskustella ohjelmasta kaveriensa kanssa.

Kannattaisi muistaa, että Facebook on jenkkiläinen keksintö, ja asennoitua siihen sen mukaisesti. Yhdysvalloissa "ystävän" käsite on vähän laajempi kuin Suomessa. Jenkeissä kuka tahansa puolituttu voi olla "ystäväsi", kun taas suomalaisessa kulttuurissa siihen vaaditaan läheiset välit ja yleensä monen vuoden tunteminen. Jenkeissä ei myöskään ole tapana julkisesti toitottaa ongelmistaan, vaan pitää olla positiivinen ja korostaa hyviä asioita. Be happy! On turha masentua ihmisten bilepäivityksistä, matkakuvista ym. fiilistelystä Facebookissa, kun tapana on, ettei sinne päivitetä mitään ikäviä asioita. Facebookissa näkee ihmisten elämästä vain hyvät puolet, mutta ei se tarkoita sitä, että heidän elämänsä olisi pelkkää onnea ja auvoa. Tai en ainakaan itse usko niin. En ole ikinä nähnyt kenenkään kertovan Facebookissa jääneensä työttömäksi, tulleensa petetyksi, elävänsä paskassa parisuhteessa tai kroonisessa rahapulassa tms. Tällaiset päivitykset eivät yksinkertaisesti kuulu sinne, vaikka tällaisiakin asioita tosielämässä tapahtuu. El ei kannata ottaa ihan vakavasti sitä, millaisen kuvan Facebook ihmisten elämästä antaa.