Omakuva

Oksetan itseäni aivan kammottavasti.

Tajusin sen juuri kuinka paljon oksetankaan olemuksellani itseäni.

Niin vapauttavaa nähdä itsensä peilistä ja sanoa että hyi helvetti.

On ollut aivan kamalaa taistelua sanoa itselleen etten ole oksettava, kuvittelen sen vaan. Kaikki minussa huokuu oksetusta ei ihme että asiat on aina niin päin persettä.

Olen halveksunut ja arvostellut ihmisiä jotka kohtelevat minua hyvin, ja taas ymmärtän ihmisiä täysin jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Nyt ymmärrän, hehän ovat vain samaa mieltä kanssani, en ole yhtään eri mieltä siitä, että olen perseestä. Miksi olen edes yrittänyt päästä pisteeseen, jossa en kuule totuutta enää, ei ihme että on ollut ongelmia.

Oikeasti, niin vapauttava tunne, olen aivan kamala kaikin puolin, ja tiedän sen.
1487
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mulla on vähän samat fiilikset. Mä olen oksettavan ruma nainen. Ei ihme että jouduin kiusatuksi ala- ja yläasteella ja ei ihme ettei kukaan mua puolustanut kiusaajia vastaan. Mä olen niin oksettavan näkönen että harvat tutut häpesivät liikkua mun kanssa kaupungilla. Harva kehtas lähteä mun kanssa konsertteihin tai teatterissa käymään. Olisihan se ollut hirveä häpeä heille, jos joku parempi tuttava olisi sattunut kohdalle ja nähnyt minkälaisia tuttavia heillä oikein on. Tuskin toiset ovat pelkkää ilkeyttään mulle mun rumuudesta sanoneet. Eipä enää kannata turhan takia itsensä laitella tai muka nättejä vaatteita ja kenkiä käyttää, se vaan näyttää hiton kornilta, kun ruma yrittää olla muka kuin ei olsi ruma. Ilmankos muut, aina vihjailivat ulkonäöstä silloin, kun yritin laittautua. Ei ruma näytä hyvältä vaikka mitä pukis päälle tai meikkais naamaansa. Jos olisin ollut edes ihmisen näkönen, niin kai mullakin olisi ystäviä ja ehkä mies ja perhettäkin. Rumana naisena mulla ei ole mitään syytä, oikeutta edes elämiseen. Ei näin ruman olis pitänyt edes syntyä ollenkaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_61778 kirjoitti:

Oksetan itseäni aivan kammottavasti.

Tajusin sen juuri kuinka paljon oksetankaan olemuksellani itseäni.

Niin vapauttavaa nähdä itsensä peilistä ja sanoa että hyi helvetti.

On ollut aivan kamalaa taistelua sanoa itselleen etten ole oksettava, kuvittelen sen vaan. Kaikki minussa huokuu oksetusta ei ihme että asiat on aina niin päin persettä.

Olen halveksunut ja arvostellut ihmisiä jotka kohtelevat minua hyvin, ja taas ymmärtän ihmisiä täysin jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Nyt ymmärrän, hehän ovat vain samaa mieltä kanssani, en ole yhtään eri mieltä siitä, että olen perseestä. Miksi olen edes yrittänyt päästä pisteeseen, jossa en kuule totuutta enää, ei ihme että on ollut ongelmia.

Oikeasti, niin vapauttava tunne, olen aivan kamala kaikin puolin, ja tiedän sen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu