Omakuva

Mulla on vähän samat fiilikset. Mä olen oksettavan ruma nainen. Ei ihme että jouduin kiusatuksi ala- ja yläasteella ja ei ihme ettei kukaan mua puolustanut kiusaajia vastaan. Mä olen niin oksettavan näkönen että harvat tutut häpesivät liikkua mun kanssa kaupungilla. Harva kehtas lähteä mun kanssa konsertteihin tai teatterissa käymään. Olisihan se ollut hirveä häpeä heille, jos joku parempi tuttava olisi sattunut kohdalle ja nähnyt minkälaisia tuttavia heillä oikein on. Tuskin toiset ovat pelkkää ilkeyttään mulle mun rumuudesta sanoneet. Eipä enää kannata turhan takia itsensä laitella tai muka nättejä vaatteita ja kenkiä käyttää, se vaan näyttää hiton kornilta, kun ruma yrittää olla muka kuin ei olsi ruma. Ilmankos muut, aina vihjailivat ulkonäöstä silloin, kun yritin laittautua. Ei ruma näytä hyvältä vaikka mitä pukis päälle tai meikkais naamaansa. Jos olisin ollut edes ihmisen näkönen, niin kai mullakin olisi ystäviä ja ehkä mies ja perhettäkin. Rumana naisena mulla ei ole mitään syytä, oikeutta edes elämiseen. Ei näin ruman olis pitänyt edes syntyä ollenkaan.