Mä inhosin silloin homejuustoa, punaviiniä, kesäkeittoa ja kaalikääryleitä, nyt ne kaikki on mitä parhaimpia herkkuja.
Pidätkö nyt jostain mitä inhosit 70-luvulla?
parikymppisenä
32
171
Vastaukset
- Kizmir
En pidä. Aamu-unisena inhosin silloin liian aikaisia herätyksiä, ja inhoan edelleen.
- eräs123
Juuri nuo samat minullakin, lisäisin siihen vielä tillilihan. On jopa tieteellisesti
tutkittu että sinihomejuusto alkaa maistua vasta kolmekymppisenä.
Inhosin parikymppisenä myös kaikkea iskelmämusiikkia. Nyt olen siltäkin
saralta löytänyt jotain helmiä, esimerkiksi Laila Kinnunen. - "piive"
Voi niin tuttua! Tuo sinihomejuusto-juttu on hyvä! Itsekkin inhosin sitä ja nyt vasta aikuisena suorastaan rakastan sen vahvaa makua!
En kuunnellut nuorena iskelmiä, nyt niitä on hauska kuunnella ja hoilata mukana.
ruoanlaitto oli suuri inhokki ennen ja yritin luistaa siitä aina kun vaan oli mahdollista. Nyt kokkailen ja etsin uusia reseptejä ja raaka-aineita.
Jumppa oli ihan out mutta nyt käyn säännöllisesti jumpassa ja liikun muutenkin paljon.
Onhan näitä. kaikkineenkin oli kiva aloitus ja piti oikein alkaa miettiä vastausta. No toisin päin on käynyt, senaikaisissa mieltymyksissä on paljon sellaista mistä en enää pidä.
- kiertäen kaartaen
Jos sie olisit nainen niin sanoisin että onpa paha pms tahi tavallista vaikeammat vaihdevuodet, vaan kun et kai ole niin en sano.
kiertäen kaartaen kirjoitti:
Jos sie olisit nainen niin sanoisin että onpa paha pms tahi tavallista vaikeammat vaihdevuodet, vaan kun et kai ole niin en sano.
(Miten tämä liittyy asiaan? Siis vaihdevuodet jne? Niistä ukot jaksaa meuhkata...)
Huuhkajan kanssa sama kokemus, eli moni 70-luvun mieltymys on menettänyt viehätyksensä. Salmiakkia en enää himoitse eikä lonkero tai siideri juuri maistu!
Nuorena punaviini oli kamalaa. Ehkä silloin myös valitsi niitä kaikkein halvimpia ja karseimpia merkkejä. En mikään viinien tuntija ole vieläkään, mutta panen hyvän merkin muistiin. Ikävä kyllä se unohtuu aina... Makunystyrät ovat kehittyneet tai muuttuneet.
En myöskään rakasta samoja värejä kuin 70-luvulla, mutta muodin muuttuminenkin voi vaikuttaa.
Rusketuksen puute oli kauhistus. Nyt ei kalpea masu rassaa hermoja. Niin, taas se muoti.
Hiljaisuus ja yksinolo merkitsi yhdessä vaiheessa tylsyyttä. Nyt niistä nauttii.
Hyvä aihe mietittäväksi ja keskusteluun tämä inhokkien vaihtuminen!tuulikkij kirjoitti:
(Miten tämä liittyy asiaan? Siis vaihdevuodet jne? Niistä ukot jaksaa meuhkata...)
Huuhkajan kanssa sama kokemus, eli moni 70-luvun mieltymys on menettänyt viehätyksensä. Salmiakkia en enää himoitse eikä lonkero tai siideri juuri maistu!
Nuorena punaviini oli kamalaa. Ehkä silloin myös valitsi niitä kaikkein halvimpia ja karseimpia merkkejä. En mikään viinien tuntija ole vieläkään, mutta panen hyvän merkin muistiin. Ikävä kyllä se unohtuu aina... Makunystyrät ovat kehittyneet tai muuttuneet.
En myöskään rakasta samoja värejä kuin 70-luvulla, mutta muodin muuttuminenkin voi vaikuttaa.
Rusketuksen puute oli kauhistus. Nyt ei kalpea masu rassaa hermoja. Niin, taas se muoti.
Hiljaisuus ja yksinolo merkitsi yhdessä vaiheessa tylsyyttä. Nyt niistä nauttii.
Hyvä aihe mietittäväksi ja keskusteluun tämä inhokkien vaihtuminen!Niin, kyllä näitä nostalgiamuotikierroksia on sen verran tässä ollut, että kaikkea tuota mikä parikymppisenä tuntui hienolta on päässyt nyt uudestaan kokeilemaan, eikä ole tuntunut välttämättä lainkaan samanlaiselta.
Esimerkiksi silloin asui mielellään pitkiä aikoja vaikka miten kurjasti ilman mitään mukavuuksia, sähköä tms kanniskellen vettä satojen metrien päästä ja tyhjennellen puuseitä, nykyisin se tuntuu jo pieneltä kidutukselta...yohuuhkaja kirjoitti:
Niin, kyllä näitä nostalgiamuotikierroksia on sen verran tässä ollut, että kaikkea tuota mikä parikymppisenä tuntui hienolta on päässyt nyt uudestaan kokeilemaan, eikä ole tuntunut välttämättä lainkaan samanlaiselta.
Esimerkiksi silloin asui mielellään pitkiä aikoja vaikka miten kurjasti ilman mitään mukavuuksia, sähköä tms kanniskellen vettä satojen metrien päästä ja tyhjennellen puuseitä, nykyisin se tuntuu jo pieneltä kidutukselta...Just tuli eilen mieleen, kun mietittiin tutun kanssa miten loman mieluiten viettää, että mihinkään alkeellisiin olosuhteisiin ei enää hevin lähde! Mökillä hurahti tosiaan parikymppisenä viikko jos toinenkin, jos ei töissä ollut. Eikä tuntunut missään pesukoneettomuus ja sähköttömyys. Kivaa vaan oli. Mitenkähän olisi Interrail? Ei taitaisi jaksaa rinkkaa raahata kovinkaan kauan.
Positiivisempaan suuntaan on muuttunut kaurapuuro. Se oli nuorena aikuisenakin inhokki numero yksi ruokapuolella, mutta nykyään maistuu, oma tekemä nimittäin. Muuten tahtovat olla vieläkin liika suolaisia monet puurot, kuten ne valmiit pussit.
Monella muullakin tuntuu olevan aamuherätykset asia, joka ennen oli tuskaa, nyt käy kuin itsestään. Enpä olisi 20-v. uskonut, että joskus vielä rakastan varhaisia aamuja!tuulikkij kirjoitti:
Just tuli eilen mieleen, kun mietittiin tutun kanssa miten loman mieluiten viettää, että mihinkään alkeellisiin olosuhteisiin ei enää hevin lähde! Mökillä hurahti tosiaan parikymppisenä viikko jos toinenkin, jos ei töissä ollut. Eikä tuntunut missään pesukoneettomuus ja sähköttömyys. Kivaa vaan oli. Mitenkähän olisi Interrail? Ei taitaisi jaksaa rinkkaa raahata kovinkaan kauan.
Positiivisempaan suuntaan on muuttunut kaurapuuro. Se oli nuorena aikuisenakin inhokki numero yksi ruokapuolella, mutta nykyään maistuu, oma tekemä nimittäin. Muuten tahtovat olla vieläkin liika suolaisia monet puurot, kuten ne valmiit pussit.
Monella muullakin tuntuu olevan aamuherätykset asia, joka ennen oli tuskaa, nyt käy kuin itsestään. Enpä olisi 20-v. uskonut, että joskus vielä rakastan varhaisia aamuja!No, noihin aikoihin heräsin itse todella aikaisin aamulla koska koulun lisäksi jaoin aamulehtiä rahaa saadakseni. Työpäivällä riitti pituutta aamukolmesta iltaneljään ja kotitehtävät päälle. Tuon jälkeen olen aamuherätyksiä vältellyt ja työt ovat olleet pitkään yötyötä. Nytkin, vaikka lomaa on ollut jo ties miten pitkään, valvon edelleen pitkään yöhön ja nousen myöhään aamulla. Näin helleaikaan se on muutenkin järkevää koska kuumuus ei haittaa yöllä ollenkaan niin pahasti kuin päivisin.
Kaurapuuro, en pidä edelleenkään vaikka toisinaan erilaisia puuroja itsellenikin teen.- Vain elämää, ei sen
tuulikkij kirjoitti:
(Miten tämä liittyy asiaan? Siis vaihdevuodet jne? Niistä ukot jaksaa meuhkata...)
Huuhkajan kanssa sama kokemus, eli moni 70-luvun mieltymys on menettänyt viehätyksensä. Salmiakkia en enää himoitse eikä lonkero tai siideri juuri maistu!
Nuorena punaviini oli kamalaa. Ehkä silloin myös valitsi niitä kaikkein halvimpia ja karseimpia merkkejä. En mikään viinien tuntija ole vieläkään, mutta panen hyvän merkin muistiin. Ikävä kyllä se unohtuu aina... Makunystyrät ovat kehittyneet tai muuttuneet.
En myöskään rakasta samoja värejä kuin 70-luvulla, mutta muodin muuttuminenkin voi vaikuttaa.
Rusketuksen puute oli kauhistus. Nyt ei kalpea masu rassaa hermoja. Niin, taas se muoti.
Hiljaisuus ja yksinolo merkitsi yhdessä vaiheessa tylsyyttä. Nyt niistä nauttii.
Hyvä aihe mietittäväksi ja keskusteluun tämä inhokkien vaihtuminen!Eipä juuri tule ikävä 70-lukua jolloin olin tosi nuori, olen nyt täällä vähän varkaissa kun pitäisi olla yli 60-kymppisten palstalla mutta kun sielu ei siedä noita terveyskeskuskeskusteluja, mieluummin oikeaa elämää, eikä kuudenkympin ja kuoleman välillä. Tosi nuori tarkoittaa siihen aikaan vähän yli parikymppistä.
- Putkivalo
Rikkaruohojen kitkeminen. Ai että mä inhosin. Nykyisin se on lähes terapiaa.
- sunnuntaina
nukuin aamulla klo 10 asti
nyt herään klo 6 - 7. - nyt on nyt
Leikkasin kinkusta pois silavakerroksen, inhosin silliä ja graavikalaa, nypin sipulit jauhelihapihveistä, inhosin löysksi keitettyä kananmunaa ja pinaattikeitto oli yököttävää.
Nykyään ei löydy kinnkua missä olisi tarpeeksi silavaa, jääkaapissa on aina silliä ja jotain graavia, sipulia menee useampi päivässä ja pinaatt (nokkos) keitto on suurta herkkua löysäksi keitetyn kanamunan kanssa nautittuna.
En muista muuta mistä pidin parikymppisenä ja nykyään inhoan kuin exän ;) Maku ruuan suhteen on varmaan muuttunut eniten. Jogurtti oli silloi yök-hurttia. Jouduin aina keräämään mustaherukat, koska eivät maistuneet - nykyisin ne ovat parhaimmillaan suoraan puskasta suuhun noukittuina. Ja jo ketjussa moneen kertaan mainitut homejuustot - ne olivat myös inhokkien listalla. Eivät ole enää.
Pidän edelleen samasta musiikista, musiikkimaku on vain laajentunut huomattavasti. Nykyisin uppoaa myös esim. jazz ja blues. Toisin kuin 70-lvulla, Bay City Rollersia en kuitenkaan enää kuuntele! En edes nostalgian vuoksi. Tai laita ruudullista kaulaliinaa...
Ja sitten toisinpäin. 70-luvulla makoilin rannalla parikin tuntia ihan helposti. Tänä päivänä en voi moista käsittää. Siis minäkö... en uskois todeksii, ellen muistaisi. Enkä voi kieltää muistojakaan, kun on valokuvia.Ei tule mitään muuta mieleen kuin kahvi ja pari väriä. Vihreä ja vaaleanpunainen olivat mun inhokkeja. Nykyään pidän molemmista väreistä. Sopivina sävyinä ne ovat oikein hyviä. Kahvin mausta en oikeastaan pidä vieläkään, mutta käytän sitä aamuisin herättäjänä ja verenpaineen nostajana. Tai joo, ekspresso hedelmäsokerilla makeutettuna maistuu hyvältä.
Lähes kaikki 1970-luvun ruuat olivat ankeita, enkä pidä niistä nykyäänkään. Kun menen kylään, mulle tarjotaan usein kesäkeittoa, koska olen ollut 30 vuotta laktovege. Vanhemmat ihmiset eivät osaa valmistaa kasviksista muuta kuin ylikeitettyjä vihannespaloja kuumassa maidossa. Ne ylikypsät juurekset ja vihannekset vielä menee, mutta kun pitää tarjoilla maidossa. Tottahan minä syön ja kehun maukkaaksi, kun on varta vasten minulle valmistettu, mutta en minä edelleenkään kesäkeitosta pidä.
Sipulia inhosin nuorena. Inhoan edelleenkin sen tunkkaista makua ja hajua. Valkosipulia sen sijaan syön päivittäin raakana ja kypsennettynä. 1970-luvulla en kokonaista valkosipulia edes nähnyt muualla kuin lehtikuvissa.
Muistan, kun äiti toi ekan paprikan kaupasta. Istuimme äidin ja veljeni kanssa keittiön pöydän ääressä. Äiti vuoli paprikasta pieniä paloja, joita maistelimme. Yritimme löytää karvaan maun takaa makeutta, jonka oli luvattu paljastuvan makuun tottumisen jälkeen. Paprikaa ostettiin jatkossakin. Muutaman kuukauden päästä karvas maku oli kadonnut, ja paprika alkoi maistua hyvältä. Nykyään paprikat ovat hyvin makeita. Karvaudesta ei ole tietoakaan. Olivatkohan 1970-luvun lajikkeet aromikaampia.- TropicalFruit
Mukava nähdä että suurimmalla osalla on käynyt niin päin että moni asia on muuttunut negatiivisesta positiiviseksi. Elämä on paljon mukavampaa kun ei inhoa kovin montaa asiaa.
Oma käsitykseni mukaan (perustuu omiin havaintoihin ympäristöstä) taantumus alkaa joskus kuudenkympin jälkeen (65-70), silloin ei enää niin kovin halua kokeilla uutta ja näin ollen elämänpiiri rupeaa supistumaan.
Aiemmin en perustanut muista hedelmistä kuin ompuista, päärynöistä ja appelssiineita. Nykyään ostan aina maistiaisen kun näen uuden itselleni tuntemattoman hedelmälajin kaupassa. TropicalFruit kirjoitti:
Mukava nähdä että suurimmalla osalla on käynyt niin päin että moni asia on muuttunut negatiivisesta positiiviseksi. Elämä on paljon mukavampaa kun ei inhoa kovin montaa asiaa.
Oma käsitykseni mukaan (perustuu omiin havaintoihin ympäristöstä) taantumus alkaa joskus kuudenkympin jälkeen (65-70), silloin ei enää niin kovin halua kokeilla uutta ja näin ollen elämänpiiri rupeaa supistumaan.
Aiemmin en perustanut muista hedelmistä kuin ompuista, päärynöistä ja appelssiineita. Nykyään ostan aina maistiaisen kun näen uuden itselleni tuntemattoman hedelmälajin kaupassa.Nin, en voi sanoa että inhosin nuorena esimerkiksi homejuustoja, koska aloin syömään niitä vasta myöhemmällä iällä, ehkä olisin pitänyt jos olisin maistanut. Nytkin löytyy kämpästä vähintään puolta tusinaa sorttia.
yohuuhkaja kirjoitti:
Nin, en voi sanoa että inhosin nuorena esimerkiksi homejuustoja, koska aloin syömään niitä vasta myöhemmällä iällä, ehkä olisin pitänyt jos olisin maistanut. Nytkin löytyy kämpästä vähintään puolta tusinaa sorttia.
Niin, vasta uusien vaihtehtojen myötähän sitä hoksaa, ettei se vanha perusjuttu ollutkaan niin hyvää, kuin kuviteltiin. Lapsena tykätään nakista ja muusista, kun ne eivät oikeestaan maistu miltään. Kai lapsella on vielä niin herkkä makuaisti, että vahvat maut tuntuvat hyökkääviltä.
Kun olin lapsi, äitini leipoi pullaa joka lauanatai. Halusin omani huonosti vain vaaleksi paistettuna. Lopetin pullan syönnin noin 14 vuotiaana, kun huomasin, ettei se maistu millekään. Sen koommin yhtäkään pullan palaa syönyt, kun en näe sen syömiseen mitään järkevää syytä.
Ei minunkaan lapsuudenkodissa sinihomejuustoa ollut, ja vasta parikymppissenä sitä ekan kerran maistoin. Erikoinen maku pakotti maistamaan uudelleen ja uudelleen, ja herkkuhan siitä tuli.
Mulla oli muuten yks gourmet-kissa, joka söi sinihomejuustoa, jos se oli roqueford. Fetakin meni, jos se oli lampaan tai vuohen maidosta. Smetana paransi kummasti ruokahalua, jos tarjolla oli pelkkää kissanruokaa. Savustettu peuran liha ja äyriäiset olivat erityistä herkkua.- eikö näin?
sedna2003 kirjoitti:
Niin, vasta uusien vaihtehtojen myötähän sitä hoksaa, ettei se vanha perusjuttu ollutkaan niin hyvää, kuin kuviteltiin. Lapsena tykätään nakista ja muusista, kun ne eivät oikeestaan maistu miltään. Kai lapsella on vielä niin herkkä makuaisti, että vahvat maut tuntuvat hyökkääviltä.
Kun olin lapsi, äitini leipoi pullaa joka lauanatai. Halusin omani huonosti vain vaaleksi paistettuna. Lopetin pullan syönnin noin 14 vuotiaana, kun huomasin, ettei se maistu millekään. Sen koommin yhtäkään pullan palaa syönyt, kun en näe sen syömiseen mitään järkevää syytä.
Ei minunkaan lapsuudenkodissa sinihomejuustoa ollut, ja vasta parikymppissenä sitä ekan kerran maistoin. Erikoinen maku pakotti maistamaan uudelleen ja uudelleen, ja herkkuhan siitä tuli.
Mulla oli muuten yks gourmet-kissa, joka söi sinihomejuustoa, jos se oli roqueford. Fetakin meni, jos se oli lampaan tai vuohen maidosta. Smetana paransi kummasti ruokahalua, jos tarjolla oli pelkkää kissanruokaa. Savustettu peuran liha ja äyriäiset olivat erityistä herkkua.tämän avauksen kysymys taisi olla esitetty 50 ihmisille, jotka ovat varttuneet 70-luvulla aikuisiksi, silloin on kyllä ollut tarjolla aika hyvä valikoima lähes kaikkea.
eikö näin? kirjoitti:
tämän avauksen kysymys taisi olla esitetty 50 ihmisille, jotka ovat varttuneet 70-luvulla aikuisiksi, silloin on kyllä ollut tarjolla aika hyvä valikoima lähes kaikkea.
Niin, kaikkea oli mutta nuorena kaikki ei kiinnostanut. En voi sanoa että autoja inhosin, en vain pitänyt sellaista tarpeellisena ja ajokortin hankin lähemmäs nelikymppisenä. Vasta silloin syntyi tarve liikkua paikoilla joihin ei enää julkisilla tai lihasvoimin kunnolla päässyt.
eikö näin? kirjoitti:
tämän avauksen kysymys taisi olla esitetty 50 ihmisille, jotka ovat varttuneet 70-luvulla aikuisiksi, silloin on kyllä ollut tarjolla aika hyvä valikoima lähes kaikkea.
Noh noh, eipäs vittuilla! Minä täytin 20 vuonna 1977. Ei meillä pienessä maaseutukylässä kaikkea saanut, vaikka oli kolme lähikauppaa. Valikoima oli tavanomaista varman päälle kaupaksi menevää tavaraa. Kylmäsäilytystilatkin olivat kaupoissa sitä sun tätä. Sinihomejuustoa saattoi olla joskus ihan kokeeksi tarjolla. Nuuka äitini osti aina halvimpia tuotteita, eli juustossa edamia. Täysjyväriisinkin hain alkuun kaupungista, kun kotikylässä oli pitkään pelkkää valkoista.
- Putkivalo
sedna2003 kirjoitti:
Noh noh, eipäs vittuilla! Minä täytin 20 vuonna 1977. Ei meillä pienessä maaseutukylässä kaikkea saanut, vaikka oli kolme lähikauppaa. Valikoima oli tavanomaista varman päälle kaupaksi menevää tavaraa. Kylmäsäilytystilatkin olivat kaupoissa sitä sun tätä. Sinihomejuustoa saattoi olla joskus ihan kokeeksi tarjolla. Nuuka äitini osti aina halvimpia tuotteita, eli juustossa edamia. Täysjyväriisinkin hain alkuun kaupungista, kun kotikylässä oli pitkään pelkkää valkoista.
Niin, ja vaikka vielä on 40 (nippanappa ;)) niin silti tuli kasvattua 70-luvulla.. tuo näyttää odolta.. olkoon.
Vaikka saattoi olla kaikkea tarjolla, niin ei meillä kotona sitä ollut, oltiin sen verran köyhiä kai. Makkarakeittoa vaan päivästä toiseen... :)) Putkivalo kirjoitti:
Niin, ja vaikka vielä on 40 (nippanappa ;)) niin silti tuli kasvattua 70-luvulla.. tuo näyttää odolta.. olkoon.
Vaikka saattoi olla kaikkea tarjolla, niin ei meillä kotona sitä ollut, oltiin sen verran köyhiä kai. Makkarakeittoa vaan päivästä toiseen... :))Meillä oli melkein puolet tontista peittävä perunamaa, ja pottua oli aina ruokapöydässä, silloinkin, kun oli riisiä tai makaronia. Perunasta mä olenkin aina tykännyt ja tykkään edelleenkin. Lajikkeen kanssa olen tarkka. Siikli on ehdoton kestosuosikkini. Van Gogh on kakkonen, ja sitä löytyy luomunakin. Nicola makeutuu kypsennettäessä, ja sitä en osta koskaan. Katsoin eilen nauhalta ohjelman, jossa kaavailtiin perunasta, bataatista ja jamssista ratkaisua ruuan riittävyysongelmiin.
70-luvulla inhosin makaroonia. Keitetyt makaroonit näyttivät mielestäni jonkin elollisen alkuolennon tekeleiltä ja kuvitelma siitä sai minut inhoamaan makaroonia. Nykyään makaroonit eivät ole niin vastenmielisiä. Sitten oli sinapit. Niistä tuli mieleeni jokin sellainen mitä löytyy pikkulapsen vaipoista ja pelkkä ajatuskin sai oksennuksen nousemaan kurkkuun. 90-luvulla maistoin toisten houkuttelemana yhden kotimaisen valmistajan tulista sinappia ja sen jälkeen olen joistain sinapeista jopa pitänyt valtavasti. Ei ole mokoma sinappi voittajaansa löytänyt, vaikka parisen viikkoa sitten maistelin seitsemää erilaista ranskalaista sinappia. Mokoma on niin hyvää. Ehkä parasta mitä rahalla saa.
Minä muuten en tykännyt ketsupista. Etikka ja sokeri maistuivat niissä liian räikeästi. Nykyään käytän hyvin harvoin ketsuppia, ja silloinkin tarkoin valittua merkkiä. En käytä etikkasäilykkeitä, enkä ymmärrä sokeria eturuokaan laitettuna. Sinapista ole aina tykännyt, ja eräs teitty merkki mietona on paras, eikä ranskalainen sitä voita.
sedna2003 kirjoitti:
Minä muuten en tykännyt ketsupista. Etikka ja sokeri maistuivat niissä liian räikeästi. Nykyään käytän hyvin harvoin ketsuppia, ja silloinkin tarkoin valittua merkkiä. En käytä etikkasäilykkeitä, enkä ymmärrä sokeria eturuokaan laitettuna. Sinapista ole aina tykännyt, ja eräs teitty merkki mietona on paras, eikä ranskalainen sitä voita.
No minä en ole ketsupista pitänyt juuri koskaan. Tällä hetkellä se mun suosikki sinappi on hunajasinappi. Se mikä multa joskus vei kielen oli tietty "Härän lieska"
Myös Rokan Sinappi "Tulta monille" on melko hyvä. Ainoastaan se karheus ei ole ihan minun mieleen.
Tietysti omatekemä sinappi on myös hyvää. Makeaa ja väkevää. Mitään vakiokaavaa ei sinapin valmistuksessani kuitenkaan ole, vaan luovaa keittiökemiaa.
- 60-luvulla
maksaa ja maitoa
70-luvulla olin jo iso
mitä ostin
sitä söin - mun kakkaa
..olivat kun karkit..mä soin niin paljon karkkia..
- Sienet
Nuorena -70-luvulla inhosin sieniruokia. Opin syömään niitä vasta 30-vuotiaana. Poimin sieniä jopa metsässä ja laittelen niitä moniin ruokailuihin.
Ilmaiseksi vieläkin! ;) - iremember
70-luvulla en olisi voinut ajatellakaan kuuntelevani vanhaa jazzia, esimerkiksi, nyt kuuntelen. Musiikkimaku on muuttunut jonkin verran, osa 70-luvun lemppareista säilynyt. Riippuu mielentilasta, joskus kunnon heviä ei voita mikään. Ruoista kaalikääryleet maistuvat nyt, sinihomejuustosta pidin jo nuorena. Nuorena ei koulussa historia kiinnostanut, nyt kyllä, miksiköhän ;))
- N pks 1961
Ruoka: Äitivainaa oli hyvä kokki, joten ruokamaku ei juurikaan ole muuttunut, ja kiinnostus ruuanlaittoon syttyi jo murkkuikäisenä. Mielipiteitä jakava (sini)homejuusto oli 70-luvun inhokki, enkä sitä itselleni osta edelleenkään koskaan. Syömättä ei enää kuitenkaan jää, jos kyläreissulla eteen kannetaan "homeruokaa". Samaan osastoon kuuluu sienet, jotka penskana jäi lautaselle, nyt menee kohteliaisuudesta, mutta kotikeittiössä niitä ei näy. Täydellisenä kestoinhokkina on pysynyt marsipaani, joka vielä tänäpäivänäkin jää syömättä. Ja vielä tuli mieleen kookos... edelleenkään en pidä sen tuoksusta, enkä esim. leivonnaisten päälle ripotelluista kookoslastuista, mutta olen oppinut nauttimaan kookosmaito/kermapohjaisista keitoista, kastikkeista jne.
Jazz upposi jo nuorena, ja monen moni muukin musiikki (johtuiko vähän siitä, että isoveli oli 7v. vanhempi?) Hyvin voin kuunnella vielä pian 50vuotiaana, vanhoja tuttuja 70-luvulta, vaikka uutta hyvää tarjontaa on tullut vuosikymmenten saatossa paljon tilalle. Varsinaisesta discomusiikista en juurikaan nauttinut nuorena, enkä edelleenkään kaipaa sitä. Sensijaan hauska huomio oli telkkarin syksynsävel-retro... muistan ihmetelleeni mm. kisan Ritva Oksasta, Irina Milania, jotka nyt sekä näyttivät, että kuulostivat ihan hienoilta :) Musiikkimausta voisi siis sanoa, ettei se ole muuttunut, mutta laajentunut paljon.
Nuoruuden harrastukset, pääosassa kuvataide monissa muodoissaan, kulkee mukana edelleen ja sekin on saanut uusia ulottuvuuksia vielä tässä keski-iässä, laajentuen mm.valokuvaamiseen.
Koulussa ei varmaankaan jossain vaiheessa kiinnostanut mikään :) heh (no, ehkä se kuvis ja kirjoittaminen) Aikuistuessa on tullut harrastuspohjalta mukaan yhtäsun toista, johon olisi voinut ahkerampa perehtyä jo koululaisena. Historia, kasvioppi/eläintiede (biologia?)...jopa kemia.
Aloitusta miettiessä huomaan, että loppujen lopuksi kovinkaan suuria muutoksia ei siis ole tapahtunut? Ei siis mitään kehitystä :) - Kullervo Trudilutzky
Nykyisin tykkään Pekka Puupää-elokuvista. Aikaisemmin oli muotia väheksyä niitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse754537Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1053769Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä1423473Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.371970Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575691921Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.891229- 1181035
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.129950- 55925
Mikä homma?
https://share.google/NvruSS4P4EzjTWPov Poliisilla oli keskiviikkona 4. maaliskuuta yksityisasunnossa Saarijärvellä tehtä25837