Uutta lihaa opposition

kirveille.

Vierailessani tässä kuluneen vuoden aikana Tbilisisä. en tavanut kuin yhden kerjäävän romanin. Nuori nainen lapsensa kanssa vanhassa kaupugissa, lähes luhistuneen alikulkutunnelin alimmalla rappuulla. Kerjääjiä oli harvassa ja nekin vanhoja mustiinpukeutuneita kantaväestöön kuuluvia naisa.


Mutta miten on laita Azerbaitsenin?

Poliisin kampainoivat Azerbaitsani Bakussa kerjäläisiä vastaan keräilemällä nämä pois kadunkulmista ja jalkakäytäviltä isoon bussiin millä kerjäläiset sitten kiidätettiin isoihin yhteiseleihin, missä näitä sitten pidettiin päivän kaksi, uskossa, että nämä jättäisivät yleisillä paikoilla kerjäämisen.
Nälkäisien lapsien ja naisien pitäminen pidätys selleissä ei kuitenkaan käynyt kovin pitkään päinsä ja tuo yritys lopettaa kerjääminen tuolla tavoin jäi pelkäksi, ' köh, ma vastustan kuitenkii',viittaukseksi, sillä kerjäläiset palasivat kaduille ja kujille, nyt paremmin piilouineina ja valppaampina keksimään virkavallan läsnäolon.
Tuosta kampanjasta ei ollut paljoa apua senkään vuoksi että kadun kerjäläisillä ei ollut muunlaista elinkeinoa ottaa kerjäämisen tilalle, minkä turvin olisivat selvinneet seuraavat päivät hengissä.
Sisäministeriön poliisit käyttivät myöskin keinoa kitkeä kerjääminen kaupungissa -kuljettamalla kerjäläiset maaseudun aroille mistä nämä alkujaan olivat tulleet kaupunkiin.
Tuokaa kuljetus ei siivonnut katukuvaa, sillä kerjäläiset palasivat jalan kaupunkiin jatkamaan sala kerjäämistään.

Vaikka kerjäläiset koostuvat monesta ihmisryhmästä – niin kun nyt Euroopassa ja missä maaosassa hyvänä. Kuitenkin Bakun kerjäläiset ovat suurimalta osaltaan niiden tuhansien hindujen jälkeläisiä jotka vyöryivät maahan ensimmäisen vuosituhannen lopulla.
Romanien kieli kuuluu Indo- Eurooppalaiseen kieliryhmään ja Azerbaitasanin romanit poikkeuksetta kutsuvat itseään kurdiksi, oli miten oli, romanien puhuma kieli on lähellä Kurdia ja on korvattu monessa tapauksessa Persian kielisillä sanoilla, jotka he ovat omaksuneet matkatessaan Iranin poikki. Samaa alkuperää ovat ne islamilaiset tavat joita on helppo löytää romanien keskuudessa.
Tämä saattaa siis olla yleisesti peruja romanien siirtymisestä Iranin kautta Azerbaitsaniin, mutta vaikka romani naiset käyttävät pitkää peittävää asua, islamilaisuus ei esiinny mitenkään erottuvana uskontona näiden keskuudessa, Azerbaitsanin romanit eivät liioin suorita islamin vaatimia uskonmenoja keskuudessaan.

Neuvostoliiton aikana oli joillekin alueille romaneille muodostettu pysyvä asutus, asunnot missä nämä voivat asua ja elää joutumatta kerjäämään elantoaan katujen kulmilta.
Tämän tyypin asuma-alueta oli mm. Agdamissa. Silti saattuaan nämä kiinteät kerrostalo asunnot romanit tuota pikaa palasivat perinteellisten elinkeinojen pariin ja käyttivät näitä asuntojaan pelkästään hetkelisiin lepotaukoihin.

Pietarin yliopiston itämaisten kielten laitoksen esimies K. Patkavo julkaisi kirjan tarnscaukasian romanikielten tutkimuksistaan, jotka koskivat alueilla puhuttua romanikielen Bosha ja Karachi murteita.
Tekijä kuvaa Karachi murreryhmään kuuluvien romanien elävän suurimalta osaltaan Azebaitsenin valtion alueilla.

Patoanovin mukaan, Nakhchivassa elää 518. Ceichaskysan alueella 1750 ja Charachin kylässä Gubinkin alueella 131 romania.