Epäilen että tuskin löytyy ketään joka vuosikausien tahattoman lapsettomuuden jälkeen ois valmis tekeen abortin vain esim. täyden lapsiluvun, muuttuneen elämäntilanteen (ero, opiskelu, matkailu, uusi työ/työttömyys) tms. hepposilla syillä.
Niitä taas varmasti löytyy paljonkin jotka aiemmin tekivät enempiä miettimättä kevytmielisesti abortin, ja myöhemmin lapsia ei sitten tulekaan kun kaikki ois muuten valmiina, täydellistä ja niitä vihdoin päätetty haluta. Näistä jotkut on voineet olla jopa kiihkoilevia abortin puolesta puhujia, mutta niin se elämä sitten vaan on laittanu nöyrtyyn kun osuukin omaan nilkkaan ja joutuu tajuaan ettei lapsia aina tuukaan tosta vaan.. ja sen myötä on sitten myös "naisen haluamisoikeuksien" suhteen takki kummasti kääntyny ja uho laantunu! :)
Niitä taas varmasti löytyy paljonkin jotka aiemmin tekivät enempiä miettimättä kevytmielisesti abortin, ja myöhemmin lapsia ei sitten tulekaan kun kaikki ois muuten valmiina, täydellistä ja niitä vihdoin päätetty haluta. Näistä jotkut on voineet olla jopa kiihkoilevia abortin puolesta puhujia, mutta niin se elämä sitten vaan on laittanu nöyrtyyn kun osuukin omaan nilkkaan ja joutuu tajuaan ettei lapsia aina tuukaan tosta vaan.. ja sen myötä on sitten myös "naisen haluamisoikeuksien" suhteen takki kummasti kääntyny ja uho laantunu! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
No lähtöasetelma on jo ihan eri alusta asti kun verrataan tahattomasti lapsetonta ja sellaista,joka ei ehkäpä koskaan halua lasta..
On paljon miehiä ja naisia jotka eivät tosiaankaan koskaan halua lapsia.
Abortissa,varsinkin toistuvissa sellaisissa on riski jäädä täysin lapsettomaksi tai hankaloittaa raskauden alkua myöhemmin,tottahan se on. Tämä riski on kaikilla tiedossa joten jokainen voi silloin syyttää vain itseään jos todetaan suora yhteys abortilla ja lapsettomuudella,kun niitä lapsia ei alakaan näkyä.
Itse tiedän että tekisin abortin jos nyt raskaaksi tulisin enkä pelkäisi lapsettomuutta koska en halua enää koskaan lapsia monestakaan syystä. Tosin kohta sekin mahdollisuus on häviävän pieni koska olen menossa sterilisaatioon.
Lapsia haluattomia todellakin löytyy. Lapset eivät ole mikään elämän onni ja autuus. Minunkin tuttavapiirissäni on neljä pariskuntaa jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Minulle ja yhdelle pariskunnan naisista on tehty abortti. Kaksi naisista on menossa sterilisaatioon kun sen nyt saavat.
Se etteivät hedelmälliset ihmiset halua lapsia lainkaan, yleistyy ilmiönä jatkuvasti. Naisen olemassaolon tarkoituksena ei ole olla kävelevä kohtu tai utareteline, tämä johtaa vääjäämättä naisten kohenevaan asemaan työelämässä, politiikassa ja yleisesti maailmassa. Holtiton sikiäminen on kehitysmaiden naisten ongelma, tosin siellä ei yleisesti lisäännytä omasta tahdosta, vaan äijä tarvitsee (seksin lisäksi, nainenhan on kehitysmaissa sekä länsimaisissa herätysliikkeissä seksiautomaatti) pellolle poikia apuun.
Lapset eivät todellakaan ole onni tai autuus, vaan oman elämän hallinta ja elämän omistaminen itselleen. Itsekkääksihän vapaaehtoisesti lapsettomia haukutaan, mutta todellista itsekkyyttä on hukuttaa tämä pallo sontaan tekemällä lisää saastuttajia - maailman sontaanhukuttamisoikeuden osittainenkin rajoittaminen on tosin niin suuri tabu, ettei siitä saa puhua poliittisilla foorumeilla.
Abortti ei sen fyysisen epämukavuuden vuoksi ole tavoiteltava operaatio, mutta onneksi sen tekeminen olisi pahimman sattuessa vastuullisille ihmiselle mahdollista ja ehdottoman puolestettava oikeus. Vielä muutama viikko ja tämä kammottava skenaario on lopullisesti ikionnellisen, kahden aikuisen ja yhden koiran perheemme osalta aiheeton pelko, kun pääsen vihdoin sterilisaatioon.