Olen alle 30- vuotias ja jäin viime keväänä pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Miehen kanssa välit ovat todella ristiriitaiset, enkä ota selvää edes omista tunteistani häntä kohtaan, välillä vihaan ja välillä rakastan häntä. Hän on sanonut että hänellä on tunteita vieläkin, mutta onko nämä tunteet vain pinnallisia, koska olen hänen lapsen äiti. Hän on myös sanonut että ei aijo palata yhteen kanssani vuoteen tai kahteen..?? ( outoa, että voi sanoa noin) Lapsen takia olemme yrittäneet pitää välit kohtalaisina.Haluaisin tietää onko meillä yhteistä tulevaisuutta? Onko tällä miehellä vielä tunteita oikeasti minua kohtaan? Pääsenköhän koskaan naimisiin? Vai odottaako minua uusi elämä jossain muualla?
Keskiyölle
Pähkinäx
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No hei pähkinänsärkijä
kyllä sinunkin elämääsi työkalut löytyy :-)
sinulla on ihana lapsi ja olet nuori, voit saada víelä lisää lapsia.
näen sekä sinut että miehesi säikähtäneenä ja kiusallisesti ravaamassa eteen ja taakse. voisitteko te tehdä selvät säännöt tapaamisajoista sillä tavalla, että mies ei pullahda luoksesi ilman varoitusaikaa?
voisit varautua henkisesti ja rauhoitella itseäsi etuajassa.
sitäkin voisi kokeilla, että hän on kahden lapsen kanssa ilman sinua - sillä lapsi tuntee kireän ilmapiirin aivan varmasti.
te voisitte miehesi kanssa sopia vaikka kerran kuussa pienestä illallisesta, jossa te tapaatte kahden kesken vain juttelemaan. vain te kaksi ja vaikka pizzat.
menkää ravintolaan, siellä ei voi päästää tunteita kuohumaan samalla lailla kuin kotona.
kyllä minä näen teillä yhteisen tulevaisuuden, jos te olette kumpikin valmiita sitä rakentamaan. se ei putoa syliin ettekä te voi jatkaa vanhasta, on tehtävä uusi aloitus.
teidän tunteet ovat myös paikallaan, ne ovat vain päiväunilla.
elämää on joka paikassa, ei vain suomessa. näen sinut afrikassa, kuumassa ja kosteassa afrikassa safarilla. etkä ole yksin, siinä jeepissä on sinun perheesikin.