Olisi kiva, jos pystyisit kertomaan mitä elämääsi kuuluu. Olet siinä lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Olet ottanut minut elämääsi, mutta silti pidät minut etäällä minut. Mitä elämääsi kuuluu? Olen hämmentynyt, tuntuu, että jotain on tekeillä, mutta et kerro. Et puhu. Voit pitää minut etäällä sinusta, mutta mitä se tekeekään meille....
Hmmm...
Surullinen.....
11354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuinka paljon olet sitten itse avautunut asioistasi?
Annoitko koskaan mahdollisuutta kertoa mitään, avautua mistään ? Ethän sä ees puhu mulle, et oo puhunut vuosiin.
Pyysinhän mä monta kertaa mutta sulla meni niin lujaa noiden muitten naisten kanssa ... mä jäin niiden jalkoihin.
en oo kiinnostunut naisista.
Hyvä kysymys.. Avautuisin, mutta tuntuu, että häntä ei kiinnosta.
Pääni on täynnä asioita, joihin tahtoisin vastauksen. Ennen kuin sulkeudun ja jäädytän itseni... :(
ehkä olet tulkinnut väärin että häntä ei kiinnosta, jos se on vain ujoutta.
Samat on fiilikset täällä päässä, mutta kun kumpikaan ei avaudu niin mitäs siitä seuraa - ei mitään!
Totta. Tahtoisin keskustella kaikesta, mutta en todellakaan tiedä miten!! Mulla olisi niin paljon sanottavaa... Ja tahtoisin jutella kaikki painavat asiat selviksi, mutta miten tehdä mahdottomasta mahdollista.
Voin vaan muuttaa asennetta ja jatkaa eteenpäin miettimättä yhtään mitään.
sä voit tehä niin et sä puhut hänelle itelleen anonyymien viestien sijaan.
Eihän näin voi lähestyä eikä keskustella eikä avautua.
Älä luovuta, jos toinen on sinulle tärkeä!
Onhan sinulla häneen keskusteluyhteys?
Polku muodostuu asettamalla yksi kivi kerrallaan...
Ehkä hänenkin mieltään painaa useita asioita sinuun liittyen. Miksi pitäisi olla helppoa, kun voi olla haastavaa ja kehittävääkin? Opit itsestäsi ja toisesta...
Nää tällaiset aina tulee luettua, sillä olen yksipuolisesti ja jääräpäisesti pitänyt yhteyttä, olenhan kyllä saanut kieltoja, siksi en tiedä, miten hän niihin suhtautuu, sillä' aikaa on kulunut. Vaikka olen saanut vuosia sitten luvan katsella, tulee mieleen, onko se lupa voimassa vai menetinkö sen. En odota, että mitään merkkaisin, mutta elämässäni on tapahtunut paljon ja jos huonoa, niin paljon hyvääkin, enkä tiedä, ketä kiittäisin. Olet siis ollut lomalla, olet sen hyvin ansainnutkin. Mutta vain fb henk. pääsee katsomaan, en kuulu niihin, onko siis luovuttava kiusaamisestasi. Sori, kun en ole osannut lopettaa!
Olet kuulunut elämääni jo vuosia "jossain mielessä". Nyt tilanne on erilainen, muuttunut jotenkin vakavammaksi.
Mielessäni olet jatkuvasti milloin enemmän, milloin vähemmän. Unohduksissa et koskaan. Keskustelunaiheita on ja tarvettakin asioiden käsittelyyn on muualla kuin täällä. Päivä päivältä enemmän kasaantuu sisääni.
En ole nähnyt vilaustakaan hahmosta, joka tuntisi tilanteen. Vain tyhjä piha ohikulkumatkalla. Puhun, kun kohdataan jossain.