Erosin vastaikään nuoruudesta jatkuneesta suhteesta. Aika yllättäen, vaikka tyytymättömyys ja ero ovat olleet mielessä vuosikausia. Eroon liittyi myös toinen mies, jonka olen pistänyt "jäähylle". Ero, vaikka itse aloitettu, on ollut raskas. Kuvittelen kuitenkin, että jossakin vaiheessa asiat muuttuvat parempaan ja löydän sen, mitä olen etsinyt. Ja ennen kaikkea olen oppinut. Onko näin?
Tällä hetkellä painaa luopuminen, raha, tulevaisuus, rakkaus ja lasten jaksaminen.
Tällä hetkellä painaa luopuminen, raha, tulevaisuus, rakkaus ja lasten jaksaminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei sinulle
mieltäsi painaa tähänastisen elämäsi raskain paketti. kannat huolta ja huonoa omaatuntoa samassa kainalossa, hyvä kun jaksat pysytellä pystyssä. ei ihmekään.
sillä sympatioita ei sinulle satele, ehkä sukusikin on hämillään ja ärtyinen?
toki he eivät varmaan sekaannu päätöksiisi, fiksuja ihmisiä kun ovat.
se on juuri näin! tulee vaihe, jolloin sinä olet oppinut ymmärtämään elämää ja itseäsi - vaikka onkin niin, että jokaisen kymmenen vuoden välein alkaa taas uusi urakka, ne kriisit käy jokainen läpi omalla radallaan. eikä jokainen ole pikajuoksija.
ei voi luopua, jos ei jotakin aikaansaanut. raha on paperia, jota voi tehdä lisää, se ei lopu. rakkaus on onnea ja ihmettä.
ja kaikkein tärkeintä ovat lapset! laita heidät listasi kärkeen kun alat purkaa vyyhtiäsi.
olet vielä nuori ja lastenkengissä naisurallasi. olet rohkea ja kannat vastuun tekemisistäsi. kuitenkin on hyvä muistaa, että ihmistä ei voi laittaa jäähylle eikä hyllylle.
niin kauan kuin sinä liitelet perhosena kesäniittyä maistelemassa(tiedän työn ja perheen vievän suurimman osan ajastasi), sinä et pääse terälehteä syvemmälle. sillä siellä kukkasen sisällä on se varsinainen elämänneste, jota sinä janoat.
olen varma että tiedät mitä haluan sanoa.
ja sitten kun sinun pikku toukat purkautuvat koteloistaan ja sinä ylpeänä opetat heille lentämistä, sitten sinä olet se nainen, joka sinä olet aina halunnut ollakin.
sitten sinä rakastat kuin karhu etkä kuin perhonen :-)
kaikkea hyvää sinun kotiniityllesi!
Tiedän, ettei ihmistä voi laittaa jäähylle tai hyllylle ja podenkin siitä kauheaa omaa tuntoa, varsinkin kun on toinen on mitä sydämellisin. Mietitytää, voisinko tämän jälkeen kuitenkin rakastaa häntä vai löytyykö rakkaus jostakin muualta?
Ikävä kyllä kärsivällisyys ei ole tässä vahvin puoleni ja epäusko ja sisareni esimerkki pelottaa.
Rakas ystävä
sinun on mentävä vaikka kärsivällisyyskursseille tai opeteltava vääntämään sitä rautalangasta.
sillä muuten sinä teet kamalia emämunauksia ja sitähän sinä et halua, vai mitä?
rakastaa voi aina, rakkaus on vaatimaton eikä käske, eikä määräile. se hiipii hiljaa sydämeen ja tekee sinne kodin.
sellaista me emme voi manipuloida. suhteita kylläkin.
mutta eikö me juteltu rakkaudesta? :-)
sinä saattaisit tarvita apua, oletko jutellut kenenkään kanssa? avulla tarkoitan henkistä tukea.
Voi kuin Keskiyö muotoilee kaiken niin hienosti! " Voisin jopa rakstua häneen" ;)
Sinusta. Elämä on tätä. todella harvoin ensirakkaus kantaa avioon.
myös nää muut.. ?? tuskin siihen yltää.
Terve tuloa vaan aikuisten mailmaan.
Nyt kaikki on sitten vaikeampaa, nuoret aikusiset luulee että puolison talous olisi menestys onneen, näin ei ole, melkein päin vastoin.
se mitä kysyit?
On Niin!
Joo, no aviossa ehdittiin olla melkein 14 vuotta, joten tämä kantoi avioon ja pitkien vaikeiden vuosien läpi (paljon myös hyvää), kunnes erkanimme. Korjattavissa olisi ollut paljon, jos olisimme siihen ajoissa lähteneet.
Itse olen romantikko, ex-mieheni realisti. Illat menivät energiansäästöteorioita laskiessa. Jokainen arkiaskar mietittiin tehokkaaksi. Yhdessä ollun lähes 20 vuoden aikana sain yhden ruusun poikamme synnynnyttyä - nekun ovat niin kalliita. Ei silti, romantiikkaan ei rahaa tarvita, eikä rakkauteen. Tuntuikin, että minulla oli kaikkea muuta, mutta suhteestamme puuttui jokin. Kai sitä voisi kuvata rakkaudeksi, romantiikaksi tai toisen kunnioitukseksi - en kai muuten olisi jättänyt kaikkea yhdessä aikaansaamaamme. Tiedän, että onnen avain on sisälläni ja nyt minun käytävä vaikea koulu, löydettävä oma itseni ja elämäni.
Muutos on kova - tiedän kyllä selviäväni. Joka päivä tsemppaan itseäni ja muistututan, että en puuttuisi elämäni kulkuun, vaan antaisin sille aikaa ja uskaltaisin olla yksin.