Keskiyölle

Vastasit näin minulle, mutta muutama asia jäi vielä vaivaamaan minua.


("No hei pähkinänsärkijä
kyllä sinunkin elämääsi työkalut löytyy :-)
sinulla on ihana lapsi ja olet nuori, voit saada víelä lisää lapsia.

näen sekä sinut että miehesi säikähtäneenä ja kiusallisesti ravaamassa eteen ja taakse. voisitteko te tehdä selvät säännöt tapaamisajoista sillä tavalla, että mies ei pullahda luoksesi ilman varoitusaikaa?
voisit varautua henkisesti ja rauhoitella itseäsi etuajassa.
sitäkin voisi kokeilla, että hän on kahden lapsen kanssa ilman sinua - sillä lapsi tuntee kireän ilmapiirin aivan varmasti.
te voisitte miehesi kanssa sopia vaikka kerran kuussa pienestä illallisesta, jossa te tapaatte kahden kesken vain juttelemaan. vain te kaksi ja vaikka pizzat.
menkää ravintolaan, siellä ei voi päästää tunteita kuohumaan samalla lailla kuin kotona.

kyllä minä näen teillä yhteisen tulevaisuuden, jos te olette kumpikin valmiita sitä rakentamaan. se ei putoa syliin ettekä te voi jatkaa vanhasta, on tehtävä uusi aloitus.
teidän tunteet ovat myös paikallaan, ne ovat vain päiväunilla.

elämää on joka paikassa, ei vain suomessa. näen sinut afrikassa, kuumassa ja kosteassa afrikassa safarilla. etkä ole yksin, siinä jeepissä on sinun perheesikin.")

Onko hän minulle "se oikea"? Pitäisikö minu antaa ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu? Vai viekö tämä aikaa ja energiaani turhaan?

Omat tunteeni ovat olleet aika voimakkaat tätä miestä kohtaa ja olin jo varma että elämme yhdessä lopun elämää. en ole koskaan aikaisemmin tuntenut ketään ihmistä kohtaan tälläisia tunteita., mutta sitten tuli lapsi. Mies on maanviljelijä, joka teki suuren investoinnin viime vuona, jolloin esikoisemme syntyi. Koko kevät tuntui rankalta ajalta ja lopuksi mies sitten päätti nostaa kytkintä ja lähteä väljemmille vesille, toisin sanoen sysäsi kokonaan lapsesta vastuun minulle ja muutimme erilleen.
Olen jotenkin hukassa elämässä, kun myös minun piti jäädä töihin hänen tilalleen ja sitten hän vetikin maton jalkojeni alta.

Mies sanoo välittävänsä minusta koska olenhan hänen lapsensa äiti. Mutta onko hän nyt jotenkin lukossa kaikesta tästä mitä on viime vuoden aikana tapahtunut? Milloin yhteenpalaamisemme tapahtuisi jos niin kävisi? Miten minun tulisi edetä hänen kanssaan? Olen yrittänyt olla hänelle avuksi niin paljon kuin voin, mutta tuntuu välillä että olen hänelle vain liian hyväsydäminen vaikka hän on särkenyt sydämeni. Sen verran vielä sanon että suhteemme on alusta asti ollut vuoristorataa, olemme aikaisemminkin eronneet ja palanneet yhteen muutaman kerran. Mutta nyt meillä on myös lapsi.

Haluaisin kovasti lapselleni onnellisen perheen tämän isän kanssa, mutta en tiedä miten.. Onko vain ajan annettava kulua se vuosi tai kaksi ja katsottava haluaako hän vielä yrittää. Pystytkö näkemään tapahtuuko lähiaikoina jotain merkittävää suhteessamme?
KIITOS TODELLA PALJON!