kuinka monta tekstiviestiä olen sulle kirjoittanut, vaikken yhtäkään ole uskaltanut sulle lähettää. Viestin sisältö on yksinkertaistettuna se, että olen pahoillani aiheuttamastani episodista ja lupaavani käyttäytyä jatkossa korrektimmin. Nähdessämme yritän käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, vaikka todellisuudessa uskallan tuskin puhua sulle ja silti muut ympärillämme näyttävät huomaavan, ettei kaikki ole ihan ennallaan. Lapsellista (ottaen huomioon, ettei mitään vakavaa tapahtunut) -ehkä? Silti tämä tilanne alkaa olla mulle lähes sietämätön. Miksikö kirjoitan ikävä palstalle, no yksinkertaisesti siksi, että kaipaan sinua edelleen ja kaikesta huolimatta! Ehkä juuri tämän takia sen viestin lähettäminen on niin pirun vaikeaa...lopputuloshan on eittämättä se, että vakuutat kaiken olevan hyvin ja asioiden pysyvän ennallaan. Kommentti, joka pakottaa minut lopullisesti luopumaan unelmoinnistani, palaamaan todellisuuteen. Siksi en pystynyt siihen tänään, pahoin pelkään etten pysty huomennakaan, joten auta minua ja laita sinä se tekstari!
Et arvaakkaan
-txt-
26318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kerran se kirpasee...
Tuo on ihan totta että suurin kynnys varmaan sen tekstiviestin lähettämiseen on tuo pelko illuusion romahtamisesta. Viestisi ei ole mulle mutta muutama luonnos löytyy tämänkin naisen puhelimesta ja päästä. Mitä ihmettä siihen viestiin oikein kirjoittaisi ettei ihan romahda jos sitä onkin kuvitellut kaiken kiinnostuksen vain omassa pienessä päässään.
Mulle kävi just noin, jälkeenpäin tajusin ettei kukaan ikinä ole ollut musta kiinnostunut. Sitten oivalsin että oikeastikin olen tosi ruma nainen. Kai mustakin joku olis ollut joskus kiinnostunut, jos en ruma olis ollut. Totuus satuttaa, mutta myös helpottaa. Ei tarvitse turhia enää haaveilla ja kuvitella, kun ei siinä asiassa ole toivoa olemassakaan :)
Mihis numeroon sen voisi lähettää?
Mikä sun viimeinen puh. numerosi on
noh, mä en ainaskaa voi eräälle lähettää edes textaria kun eräs kielsi
niin et hänen täytyy olla se eka joka lähettää ja jos hän ei uskalla niin se on sitten voi voi
tyhmiä sääntöjä!!
Ettei vaan ollut juuri niin että sun pitäisi olla seuraavan viestin lähettäjä.
Eikö ole parempi että saat tilanteen selväksi nyt jos haluat? Ei mee aikaa hukkaan johonkin kuviteltuun - siis sitten kun oot valmis kattomaan miten asia on.
Olet ihan ja niin oikeassa. Tuota olen itsekkin miettinyt ja haluan saada tilanteen selväksi.
Niin monta samanlaista tarinaa ja tunnisteita liian vähän.
Sepä se.
höpsö ! :D
Mitä sä haluisit kuulla multa? Vastaa rehellisesti. Jos saisit laittaa sanat mun suuhun, niin mitä mä sulle sanoisin? Mitä sä musta haluaisit? Ois kiva tietää mitä musta yleensä ajatellaan...
Mä ainakin haluan aina totuuden. Ei mitään olet ihan kiva, mutta...Noissa mutta lauseissa on se vika, että vain loppuosa on totta. Ei muuta kuin suoraa puhetta, sillä ne asiat selviää. Tietenkään toista ei saa tarkoituksella loukata, mutta reilu pitää olla.
Oli se vakavaa, ainakin minun puolelta. Enää tiedä, mitä se on- haaveita? Asiasta pitäisi ottaa selvää ja sitten marssia eteenpäin- yhdessä tai erikseen.
Vastaan edelleen että tykkään susta jollain tasolla, mutta olen vähän kriisissä erään jutun takia. En ole todellisuudessa pohtinut tätä asiaa paljoakaan, vaan ehkä ajattelin sen johtuneen jostain...no tiedät varmaan. Laita se viesti, en mä vähästä pelästy. Ja niistä muista, huomaavatkohan kuitenkaan?
No, anna anteeksi kommenttini. Ei ollut paljon vaihtoehtoja. Tilanne on se, että mikää ei ole hyvin ja kuitenkin kaikki on ok. Se riippuu siitä mistä sitä tarkastelee. se että kaikki on hyvin ei tarkoita sitä että se olisi. Ei oikein osaa selittää tätä. Kaikkeen voi sopeutua mutta nyt se on vain todella hankalaa.
Minäkin kaipaan sinua. Kaipaan niin että sille ie ole enää kuvaavaa sanaa. Kaipaus vain kalvaa ja voimistuu sitä enemmän mitä enemmän yritän sitä unohtaa ;(
Ymmärrettävissä jos tunteet on suuret.Hänen pitäisi sanoa sinulle suoraan ellei ole kiinnostunut
Voi :( Viestisi voisi olla kenelle vaan. Mullekin.
Jos kaipailemasi henkilö olisin minä, voisin hyvin kertoa, ettei asiat ole hyvin eikä ne toisaalta voi jatkua tällaisina. Elämän palapeli on niin suuri, ettei oikeiden, toisiinsa sopivien palasten etsimistä voi enää viivyttää. Tämä jos mikä on karua todellisuutta.
Unelmia pitää olla - vaikkei mitään vakavaa tapahtunutkaan.
Niin meitä on tässä tilanteessa kait useampia... Tunnisteita en laittanut, koska todellisuudessa tiedän, ettei hän näitä palstoja lue. Monta muutakin asiaa hänestä ja hänen liikkeistään tiedän mm. sen ettei hän ole nyt koneen ääressä. Kirjoitukseni tarkoituksena oli lähinnä purkaa tuntojani -kerätä rohkeutta sen viestin lähettämiseen. Todellisuudessa tiedän, että vaihtoehtoja on tasan kaksi: antaa asian unohtua vähitellen (=hitaasti) omalla painollaan, jättää sanomattomat sanat sanomatta tai laittaa se viesti, kohdata totuus ja unohtaa samantien. Tietysti salaa toivon, että toinen osapuoli tekisi aloitteen, se olisi niin paljon helpompi tie, mutta tiedän ettei niin tule tapahtumaan. :( Jatkoa "meille" ei todellisuudessa ole, se on fakta. Nyt vain mietin olenko todella valmis kuulemaan sitä -vielä. Ja jos saisin vapaasti valita, mitä hän minulle kirjoittaisi, menisi se suunnilleen näin: Olen huomannut kipinän välillämme, ylitetään esteet, otetaan selvää toisistamme ja katsotaan mihin asiat johtavat, tulevaisuutta ei tiedä kukaan...
Aika hienosti kiteytetty. Yrittäisin tuolla. Siis yritä sinä tuolla. Minähän ei tiedä, kenelle viestiä laittaisin :-) Tai tiedän, mutta en laita.
Mua joskus pelottaa, kun en tiedä minne tulevaisuus kuljettaa
mut mitä muuta sitä ihminen tarvitsee kuin suurta rakkautta, kait sellaisella voimalla ja jääräpäisyydellä selviää vaikeistakin asioista.
http://www.youtube.com/watch?v=_4DJMPGNiD0
Minäkin kamppailen joskus itseni kanssa, tekisi niin mieli laittaa viestiä, kysyä edes kuulumisia. Toisaalta en ehkä halua edes tietää, olisin vain mustis kuten hän jo tiesikin vaikka ei kunnolla tutustuttu. Mutta suurin kysymys on se, miksi enää ajattelen häntä? Itse ns. "katkaisin välit", annoin ymmärtää että en halua häneltä mitään. Nyt tuntuu siltä että mokasin ja kadun sitä, että saatan törmätä nyt häneen toisen naisen kanssa. Riittäisi nähdä hänen vastaantulevassa volvossaan kyydissä nainen, voi h------- se tuntuisi pahalta. Olen siis mustis miehestä, jonka itse päätin jättää muiden naisten metsästettäväksi. Lopulta en kehtaa sitä viestiä laittaa. Ehkä emme enää ikinä puhu sanaakaan, enää ei pysähdytä juttelemaan vaan mennään lujaa ohi. Joskus toivoisin sitä pysähtymistä, että saisin pitkästä aikaa katsoa silmiin ja läheltä, mutta se vain kirpaisisi enemmän. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa, jos ne ei kerran näytä mihinkään kuukausien myötä katoavan. Ei enää montaa kuukautta ja on kulunut vuosi siitä kun viimeksi juteltiin. Nekin viestit ja tuntemukset muistan kuin eilisen.
Kuka on tämä
niin suuresti rakastettu.
Kahden käden sormet ei riitä luonnoksiin, niitä on tehtailtu ja poistettu, uudestaan ja uudestaan, muutamat lähetetty. En osaa kirjoittaa mitään tarpeeksi kaunista.