oikeampi paikka tälle voisi olla skitsofrenia-palsta tai pelot-palsta, mutta kun nää mun harhaluulot ja pelot ja muut oireet on masennuksen ja ahdistuksen tuotoksia ja pääsen vihdoin psykologin testeihin kaksisuuntaisen epäilyjen takia, ajattelin kirjoittaa tänne.
ensimmäiset selkeät harhat mulla oli noin kuusitoistavuotiaana, näin hetken näkyjä, en tunnistanut perheenjäsentä, kaikki ympärillä muuttui pelottavaksi ja uhkaavaksi, ja vaikka yritin järjellä selvitä tilanteesta, en silti saanut näkyjä loppumaan. ne olivat seuraus pitkään padotusta pahasta olosta, ja loppuivat melko lyhyeen. niiden näkyjen jälkeen näin pahoja painajaisia, olin varma, että peilit ja kaikki esineet, joissa on reikä (esim suihkun vesisuutin, kaiuttimien ne pyöreät jutut...) oli kameroita, joilla mua seurattiin. sain pelkokohtauksia tietynnäköisistä ihmisistä. noin vuosi siitä kun olin parantunut noista, olin varma, että sairastan erästä kuolemanvakavaa sairautta. pelkäsin niin, että halusin ulos kropastani.
ainakin siitä lähtien, ellei jo paljon aiemmin, mulla on ollut masennuskausia ja sellaisia, kun menee kovempaa. olen joko yliaktiivinen, kaipaan seuraa ja jatkuvaa tekemistä, olen tehnyt töitä ja ollut kavereiden kanssa ja bilettänyt paljon olemattomalla unella ja syömättä oikeastaan mitään. tämänlaisina jaksoina maailmani on kaunis, minä olen kaunis ja ihmettelen omia kykyjäni itsekin, olen luova kirjallisesti, taiteellisesti, harrastan urheilua ja olen hauska ja melkein jatkuvasti seksin puutteessa. toisaalta saatan räjähtää pienimmistäkin, olen äkkipikainen ja pakkomielteinen, en pysty hillitsemään itseäni jos tuntuu, että jotain on pakko tehdä (ihan kuin jokin minussa tai ulkopuolellani käskisi mua toimimaan kuten toimin, eikä mulla ole siihen vastaansanomista), jos jotain haluan, on mun saatava se keinolla millä hyvänsä.
seitsemäntoistavuotiaana, pitkän ja harhaisen masennuksen jälkeen, mulla oli vauhtivaihe päällä. kiltti tyttö muuttui huutavaksi, tappelevaksi, valvoin öitä joko kirjoittaen, juhlien tai miesten kanssa, jos kavereista ei kuulunut päivään tai pariin, romahdin. pitkään ajattelin, että se oli elämäni onnellisinta aikaa, vasta lukiessani silloista päiväkirjaani selvisi, kuinka vihainen olin ja miten mun onni riippui kolmen viikon elämänrakkaudesta, tanssin veitsenterällä. siitä seurasi masennuksen ja vauhtivaihteiden vuodenmittainen tasapainottelu, nukuin pitkälle päivään ja pukeuduin yöpaitaan kuin sairaalapotilas ja itkin pelkojani ja paskaa elämää tai järjestin juhlia, joissa muutkin kuin minä viihtyivät, petin parasta kaveriani ja ryyppäsin baarissa vanhojen äijien kanssa...
vainoharhoja
3
138
Vastaukset
- vähän jatkoa
seurustelu lopetti tuon elämänvaiheen, onneksi. vaikka rakastuin poikaystävääni samana iltana (lähes jokainen mies oli se elämänmies ja paras pano) ja toisin kuin aiempien, hänen kanssaan oli jopa puhuttavaa ja yhteistä. tunsin kuuluvani hänen luokseen ja hänen tasapainoisuutensa näytti minulle, ettei elämän tarvitse olla yhtä vuoristorataa. tuntui, että meillä on tulevaisuus. se kammotti mua, ja kun päivät toisensa jälkeen olivat mukavan rauhallisia, turhauduin. valvoin taas öitä kirjoittaen ja piirtäen, riitelin pikkujutuista, kadun päivää kun ensimmäistä kertaa löin häntä. olin vain niin turhautunut, halusin päästä taas vauhtiin.
seurustelumme aikana masennuin ja sairastuin syömishäiriöön. kun erosimme, olin helpottunut, saatoin taas hengittää, maailma oli avoin. rakastin työtäni, vaikka olinkin syrjitty työpaikallani. ne ämmät oli vaan kateellisia, kun olin niin kaunis, ajattelin. oikeasti ihmisten on vaikea lähestyä mua ujouteni ja surullisen ilmeen takia, vaikutan siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. juhlin taas rankasti, en vieläkään käsitä, mistä revin ne kaikki rahat baarireissuihin ja kavereiden juottamiseen. baarissa tunsin itseni kuningatareksi ja hetken aikaa laastarisuhde oli elämäni rakkaus, en kehdannut myöntää edes itselleni, että inhosin ja häpesin ko tyyppiä.
tätä ruusuista vaihetta seurasi kesäloma, jonka aikana syömishäiriö riistäytyi käsistä. sen myöntäminen oli kuitenkin vaikeaa, enkä tahtonut sen häiritsevän menoani. juhlin kaikki rahani, makasin väärien tyyppien kanssa, tappelin itseni mustelmille muistamatta aamulla sitten mitään. olin vihainen ja jatkuvassa pelossa, että vastatappelija tulee ja vetää turpaan, ajoittain tosi yksinäinen, mutta mitä tahansa pahaakin kun tapahtui, tunsin olevani elossa, siis onnellinen.
viime talvi oli pitkästä aikaa tällainen vaihe. olin ollut masentunut ja ahdistunut pitkään, taisin kokea jonkun asteen psykoosin, en muista. talven pimeydestä huolimatta mulla riitti voimaa ja intoa käydä töissä, olin taas elämänimussa ja vaikka mulla ei ollut enää kavereita ja välit miehen kanssa rakoili, ylitöitä paiskiessani olin onnellinen. join melkein joka päivä, söin noin kerran viikossa, silti tunsin olevani terveempi kuin aikoihin. jouluaattona itkin ensimmäisen kerran aikoihin, ja sen jälkeen itkinkin joka päivä ehkä kuukauden ajan. keväällä musta tuli vainoharhainen ja niin pelokas, että ulos ei ollut menemistä...- ja vielä......
tajusin tämän kaiken vasta, kun loppukeväästä palasin talviseen työpaikkaani. miten erilainen olin silloin. nyt en millään jaksaisi keskittyä, vaikka tykkään työstäni ja aion hankkia siitä ammatin, tällä hetkellä se tuntuu rankalta, turhauttavalta ja pelkään pomoani. pelkään myös asiakkaita ja keväällä huomasin "lukevani" näitä vieraita ihmisiä, tiesin pelkästä vilkaisusta millaisia he olivat. vähä aika sitten sain päähäni, että pomoni on narsisti, ja seuraava työviikko oli paniikinvaltainen. eilen mua pelotti taas, ei pomoni vaan painajaiseni, ja vaikka vakuutin tulevani tänään töihin, enpä taida kyetä. en kehtaa sanoa pomolleni, etten oikeasti pysty tekemään töitä.
ravitsemukseni on parempaa kuin talvella ja suhteeni ihanan vakaa, päivät miehen kanssa rullaavat mukavasti. rakastan häntä, haluan elää ja kokea hänen kanssaan, hänen olevan onnellinen, pitkästä aikaa haluan jopa seksiä. silti musta tuntuu, etten pysty kiireiseen työhön juuri nyt, ei aikaiset herätykset mua haittaa, mutta ne pitkät päivät... päässä rullaa niin moni juttu, etten vaan pysty keskittymään. joskus olen intoa täynnä, joskus taas pelottaa niin, että jalat meinaa pettää alta ja oksettaa.
kirjoitus on sekava, mutta viime psykiatrin käynnillä sain lähetteen psykologin testeihin. mainitsin kaksisuuntaisesta, ja lääkäri oli ajatellut samaa. nuorempana elämäni heitteli niin, ettei se jälkeenpäin katsottuna tuntunut saman ihmisen elämältä. hyvää aikaa seuraa aina masennus, masennuksesta nouseminen kestää kauan. romahdan helposti, pelkään romahtamista. pelkään myös sitä pakkomielteistä "juoksuaikaa", joka välillä meinaa muhun iskeä. vaikka silloin jaksaisin kantaa koko maailman. lääkityksenä mulla on nyt opamox monen kuukauden ajalta, muutaman kuukauden olen syönyt seronilia, pahimmat ahdistukset ja masennus on paksun peiton alla, mutta minnekään ne eivät ole kadonneet.
en tiedä onko tällä kirjoituksella juuri mitään tarkoitusta. ei sillä diagnoosilla niin väliä, kun olen tähänkin asti selvinnyt pienellä lääkeannoksella ja pitkiä aikoja ilmankin, haluaisin vain kuulla, miten te joilla on samankaltaisia oireita ja vaiheita, olette elämästä selvinneet.
tuskasen helteistä päivää......
- mitä mitä
Voi sinnuu pientä *hali*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717688Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245676- 1232642
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172162Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361795Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111047- 59973
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32941Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45941