http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1311016443419&language=fi
Näin puhuu vanhoillislestadiolainen äiti. Tuollaistako se on, kun lapsia tulee koko ajan? Kahden lapsen menetyksestä puhuu kuin se ei olisi merkinnyt mitään.
Näin puhuu vanhoillislestadiolainen äiti. Tuollaistako se on, kun lapsia tulee koko ajan? Kahden lapsen menetyksestä puhuu kuin se ei olisi merkinnyt mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin. Sanotaan, että se johtuu uskosta, en usko tuota kuitenkaan. Pistää vihaksi että uskonnon taakse piilotetaan välinpitämättömyys.
Mikä tässä äidissä niin järkyttää? Varmasti on merkinnyt kahden lapsen menetys. Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on eri tapamme käsitellä asioita.
Itse ohjelman alussa ihmettelin ,että miten tämä äiti voikin olla niin "cool" ja välillä pieni hymynkarekin suupielessä.Mutta sittenhän kävikin ilmi,että mukuloita on tupa täynnä,että kai se murhe sitten hukkuu siihen arjen pyörittämiseen.Ja onhan elämän jatkuttava..kai uskovaiset saavat sitten enemmän voimia Jumalalta kuin pakanat...
Ettekö te huomaa tosiaan pieniä elekielen merkkejä jotka kertovat suuresta surusta? Tapahtumasta on kymmenen vuotta, pääpiirteisesti tämä äiti osaa jäädyttää itsensä kertoakseen tarinansa. Tapahtuma hetkellä tämä äiti on ollut SHOKISSA ja siksi rauhallinen. Usko varmasti auttaa arjessa eteenpäin, oli se sitten vanhollislestaadiolaisten hörhöilyä mutta varmaankin tämä äiti uskoo jotta hänen lapsensa pääsi parempaan paikkaan. Mun mielestä tosi törkeetä ruveta mollaamaan tätä äitiä tunteettomaksi, kyllä se kuolema näytti koskettaneen tätä äitiä, eikö ole hyvä jotta tästäkin aiheesta on saatu tehtyä jonkun näköinen dokumentti pätkä. Hävetkää nyt oikeesti aikuuset? ihmiset :(
Todella hienoa että äiti kykeni selviytymään asiasta noin hyvin. Eloon jääneille lapsille olisi varmasti ollut kauheaa, jos äiti olisi kuukausi tolkulla ollut psykiatrisella osastolla ja/tai vain itkenyt ja maannut sängyssä.
Tapahtuneesta tosiaan yli 10 vuotta aikaa, ja eikö menehtyneitä lapsia saisi muistaa hyvällä? Hymyillä hyville muistoille heistä?
todella koskettava... itkin melkein alusta loppuun dokumentin. itse haluaisin lapsen muttei vielä ole tärpännyt...
Siis mitä ihmettä? Jos äiti kahdentoista vuoden jälkeen juopottelisi joka päivä suruunsa ja myrkyttäisi lasten mielet loppumattomalla surulla, olisitteko sitten tyytyväisiä?
En minä ainakaan mitään "huihai, pari meni mutta tehdään tilalle tuplasti lisää niin ei haittaa" -asennetta huomannut..
No etpä sinä osaa ollenkaan näköjään lukea ihmisen tunnetiloja ja tulkita olemusta. Äitihän puhuu selvästi hyvin kipeästä asiasta, jota on kuitenkin ehtinyt prosessoida elämänsä aikana. Liikuttunut hän on selvästi vähän väliä. Tökeröä tuomita siitä, että on rauhallinen ja haluaa tulla vaikean asian kanssa omalla nimellä julkisuuteen.
Tunnen hiekosti ko. äidin... enkä häntä kovinkaan lämpöisenä äitikarhuna pidä. Mutta tapaus oli toki järkyttävä. Ehkä Taivaan Isän keino sanoa: Lapset ovat lainassa, ei itsestään selvyyksiä!
Tuo on niin surullista. kun lapsia vaan tulee koko ajan, ei heihin silleen näytä kiintyvän kuin "normaalit" äidit.
Ja uskontoa sitten syytetään... PAH!
Meidän naapuriin muutti lestadiolaisperhe ja sellaista elämää en ole koskaan nähnyt missään ennen. Pienimmät ovat ihan itsekseen ulkona, kulkevat esim. metsän läpi keskenään, autotiellä ym. !!! Vaatetus on mitä sattuu, useimmiten liian niukkaa ilmaan nähden. Tuntuu todella pahalta katsoa tuota kun itse on kolme lasta vahtinut, pukenut ym. Ihan kuin ajattelisivat että "herra antaa ja herra ottaa" eli ne pärjää jotka pärjää ja sitten ei voi mitään jos jollekin lapselle sattuu jotain, kun itsekseen aina kulkevat. Voihan sitä sitten taas tehdä uusia lapsia.
Tuo perhe ei ole köyhä eli rahasta ei ole kiinni esim. vaateasiat. Kai se sitten on heidänlaistensa tapa elää.....
Juu, tuttua. Minäkin tunnen lestadiolaisperheen. Nyt on 14 lasta, kun vanhemmilla oli edellisistä liitoista lapsia. Nyt siis menivät yhteen. sossukin on käynyt katsomassa menoa. lapset keskenään ulkonakin, jopa juuri kävelemään oppineet ilman aikuisen valvontaa. Iso tie vieressä.
Jotenkin ihan suorastaan vituttaa tuollainen välinpitämättömyys.