Elämä potkii

Kolme-neljä vuotta tässä on jo ollut sellaista pysähtynyttä elämää, mistään en innostu, siivoan silloin kun on ihan pakko, ja silloinkin se on sellaista että tungen tavarat kaappiin kun vieraita tulee. Koti on ihan rempallaan, ennen rakkaat harrastukset on unohtuneet, koirat vien lenkille ja hoidan muutenkin hyvin, mutta sekin on sellaista pakkopullaa. Tietysti välillä on asioita, jotka tuottavat iloa ja innostun välillä jostain, mutta se ei koskaan kestä. Työpaikka on hyvä, työkaverit ihan ok, eivät mitään läheisiä mutta toimeen tullaan. Välillä mietin että pitäisi keksiä joku harrastus, mutta sitten sekin jää. Pihaa en ole jaksanut hoitaa ollenkaan, vaikka se oli ennen yksi lempiasioista, samoin askartelu. Nykyään lempiharrastus on nukkuminen..

Pari kuukautta sitten mummoni kuoli, olin hänen kanssaan todella läheinen. Suren häntä tietysti, mutta suurimman osan ajasta ei tunnu miltään, ja sitten tunnen huonoa omatuntoa siitä etten sure enempää. Tuntuu että elämä on pelkkiä vastoinkäymisiä, viimeksi tänään auto hajosi ja sen korjaukseen pitäisi repiä jostain rahaa. Tuntuu etten vaan enää jaksa..

Eikä tässä kirjoituksessakaan ole mitään järkeä, en tiedä mitä tällä haen takaa.. Mikään ei (tuota mummon kuolemaa lukuunottamatta) periaatteessa ole huonosti mutta elämästä on kadonnut ilo jo vuosia sitten.