mieteinpä vähän

Nykyinen menetelmä on kaikessa paskuudessaan se toimivin. Siinä mitataan hyvin motivaatio ja uhrautuminen. Suuret päätökset vaatii valintoja ja pääsykokeisiin panostus vaatii tiettyjen asioiden karsimista. Näin jokaisella on mahdollisuus päästä opiskelemaan johonkin korkeakouluun, vaikka se vaatiikiin kovaa työtä.

T: yliopistoon tiensä raivannut amis

En kannata pääsykoejärjestelmästä luopumista.

Lukio mittaa toki kyvykkyyttä, mutta melkoinen osa alle parikymppisistä on aika laiskoja koulun suhteen, eikä menestyskään ole siksi henkilön koko potentiaalin mukaista. Omalla kohdallani lukio meni lonkalta ampuen läpi, eikä mangan papereilla olisi ollut mitään saumaa missään yliopiston suoravalinnassa. Vasta kirjoitusten jålkeen löysin innostuksen ja motivaation, kun tajusin mitä oikeasti haluan isona tehdä. Tämän päätöksen jälkeen luin sinnikkäästi kolme kevättä helsingin yliopiston erääseen suosittuun pääsykokeeseen, kunnes onnisti. Opinnot ovat olleet huikean mielenkiintoisia ja voin sanoa, että kaikki se vaivannäkö kannatti.

Jos ylppärit olisivat rarkaisseet pelin, olisi tämä polku ollut kohdallani suljettu jo ennen kuin edes tajusin mitä halusin oikeasti tehdä elämässäni. Olisin kenties päätynyt lukemaan jonekkin ammattikorkeakouluun puoliväkisin jotain liiketaloutta, josta en aidosti olisi ollut kiinnostunut. En minä tiennyt lukioikäisenä yhtään halusinko edes yliopistoon.

Haluaisitko tosissasi, että nuoren pitäisi jo 15 - 18 vuoden iässä kyetä tekemään tämä elämänsä suurin päätös? Vaikutat ikäiseksesi varsin kypsältä, mutta kuten sanoin ovat kovin lapsellisia vielä teini-iässä. Menestys ylppäreissä vaikuttaisi koko loppuelämään. Nykymallissa keskinkertaisesti koulussa menestynytkin voi korjata nuoruuden erheensä/laiskuutensa ja ponnistaa ylöspäin, jos kykyä, tahtoa ja motivaatiota riittää.

Jos näitä paljon parjaamiaisi pääsykokeita ei olisi, niin tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että valmennuskurssibisnes suuntautuisi ylioppilaskirjotuiksiin valmentautuviin abeihin. "Takuu laudutur", "Teho abi" "Varma yliopistopaikka" jne. Jokainen voi kehitellä päässään hienoja kurssinimikkeitä.

Myös vanhempien sosiaalinen asema ja arvostus koulunkäyntiä kohtaan vaikuttais yhä enemmän nuoren tulevaisuuteen. Yliopistoista muodostuisi yhä enempi eliittikouluja, koska fakta on, että korkeastikoulutetut vanhemmat ovat keskimäärin kiinnostunempia lapsensa koulunkäynnistä ja auttavat esimerkiksi läksyjen teossa, sekä kannustavat koulunkäynnissä.

Ylppärit ovat jo nykymuodossaan varsin painostava tilanne. Koko lukion ajan hoetaan ylppärien tärkeyttä. Ehdottomassasi mallissa paine senkuin kasautuisi yhä suuremmaksi. Yksi ainoa koetilanne ratkaisi kaiken. Nyt ylioppilasarvosanoista saa etua korkeakouluvallinnoissa, kuten pitääkin, mutta jokainen joutuu tasa-arvoisesti testaamaan oman motivaationsa pääsykokeissa. Se on kaikista reiluin ja tasapuolisin tapa valita opiskelija-aines.

kyllä ammattikorkeaan pääsee ammattikoulustakin eikä vaan lukiosta. Tyhmää ajatella, että lukio on muka parempi.

Oma väylä ylioppilaille ja esim. ammttikorkeasta valmistuneille. Yhteiskunta heittää hukkaan ammattitaitoista työvoimaa jos 4-vuotta liiketaloutta lukeneella
ei ole suoraa kiintiötä yliopistoon. Tämä tarkoittaisi sitä että opintotuet jäisi pois
näiltä opiskelijoilta koska heillä olisi opiskelun ohessa ammattinsa mukainen työpaikka. Ylioppilaille jäisi enemmän paikkoja tai sitten ylioppilaat menisivät amk:n kautta yliopistoon.

Samaa mieltä gunthersdfg kanssa. Lukioiässä kiinnostaa vielä niin monet muut asiat, ettei oma tulevaisuus ja ammatinvalinta ole yksinkertaisesti monellekkaan se tärkein asia.
Minä kirjoitin 11-vuotta sitten pa*kat B:n paperit, taustalla 12-vuotta kestänyt koulukiusaaminen, epävakaapersoonallisuushäiriö yms. Ei todellakaan kiinnostanut koulu pätkääkään. No nyt kolmikymppisenä monien vaiheiden jälkeen päätin tänä keväänä pyrkiä vielä yliopistoon ja kirkkaasti sisään pelkillä pääsykoepisteillä. Olisi kohtuuttoman suuri rangaistus omalle kohdalleni, jos olisi pitänyt pyrkiä ikivanhalla huonolla todistuksella tai ruveta sitä vielä parantelemaan ennen kuin olisi voinut edes hakea.
Kyllä ne ovet sinne yliopistoon aukeaa kun tarpeeksi haluaa ja koskaan ei ole liian myöhäistä :)