Haluaisin vaan sanoa, että kaikki on hyvin meidän välillä, vaikka sinä tunnut kuvittelevan vaikka mitä mörköjä. Ei ole mitään hätää, rakas.
Älä ole huolissasi
Kaikki hyvin
14381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuletko takaisin?
ei ihmisellä voi olla "meitä", jos kirjoittaa tälläisen viestin nettipalstalle, oikeasti pitäisi kirjoittajan olla huolissaan, jos joko ei ymmärrä viestien sisältöä, tai ei halua ymmärtää, miten tahansa kumpikaan tapa ei tuota "meitä" , sillä sellaista ei voi tuollaisen viestin kirjoittajalla olla.
Ylimielistä holhoavaa asennetta, hyi helvwttu
Sen enempää ottamatta kantaa aloitukseen, mutta omaa oloani helpotaakseni saan (ah -kiitos aloituksen) sanoa että luuletko että sinulta kysytään tai että sillä olisi enää mitään merkitystä? :D
Mulla ei vaan ole enää sanoja. Anna anteeksi kaikki, Ei sitä aina muista, kun tää on niin vaikea tilanne. Kun kaikki konkreettinenkin on hävinnyt tässä ajan saatossa. Joskus joku pieni flashback tuo mieleeni jotakin, mutta siinä se.
tiedän sen. tunteet ovat ennallaan, mutta jotain voisi tapahtua... ehkä.
Tuleeko koskaan sellaista hetkeä, että saisin olla sylissäsi ja pitäisit musta hyvää huolta...
Tahtoisin kyllä niin. Kun tapasimme taas, yritin olla kovasti "normaali", en tiedä kuinka onnistuin. Mutta haluaisin niin paljon, tai edes pikkuisen enemmän....
Mitä pikkuisen enemmän tarkoittaa sinulle? Saisinko laittaa käteni ympärillesi ja vain olla vähän aikaa siinä, totutella varovasti siihen miltä tunnut... vai olisiko se liian vähän?
Juuri sitä minäkin haluaisin! Enemmän kuin mitään muuta ja se on ihan taivaan tosi...
hmmm..sanavalintasi tuo mieleen yhden kaverini, mutta tuskinpa olet hän ;)
Saisit. Ja jos joku sillä aikaa pysäyttäisi ajan... Ei olisi liian vähän, vaan ehkä juuri sen verran, minkä sydämeni onnea kestäisi yhdellä kertaa. Muuten se saattaisi haljeta.
Tiedän tunteen. Vaikka ensimmäistä kertaa pitkän ja vaiherikkaan kokemusmaailmani aikana pystyn kuvittelemaan itseni naisen (hänen!) hellään huomaan ja vice versa, luonnollisestikin niin, niin en kuitenkaan pystyisi siihen suoralta kädeltä... se olisi yksinkertaisesti liikaa. Näin rakastuneena tuntuu, että jo kädestä pitäminen pyörryttäisi. Hullua, mutta todellista!
Milloin tapasimme? Minähän se olin, joka yritin olla aivan cool, vaikka sisällä paloi...sun täytyi aistia se...etkö aistinutkin?!
Yksi mörköjä mieleensä maalaileva tunsi ainakin sunnuntaina suunnatonta onnea sisäisen palonsa lämmöstä. Valitettavasti illasta täytyi kadota työhön...