Yritän kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Mainitsen myös heti, että rakastan molempia kissojani, mutta mietin asioita järjellä ja pidemmällä tähtäimellä.
Minulla ja äidilläni on kaksi kissaa, 7- sekä 2-vuotiaat. 7-vuotias kuuluu jo ikäänkuin kalustoon, se on ihan perheenjäsen. 2-vuotias taas otettiin hieman yli vuosi sitten, sillä se tarvitsi pikaisesti uuden kodin, että ei joutuisi lopetettavaksi. Päätimme siis äitini kanssa pelastaa pikkuruisen kissaparan (oli vieläpä tutun kissa) ja ottaa omalle kissallemme kaverin. Tämä vanhempi kissa on aina ollut tosi rauhallinen, nukkuu paljon jne. mutta tämä "pikkukissa" sen sijaan on oikea vilperi! Tosi levoton, haluaa koko ajan ulos, tekee pahojaan, leikkii jne. Kissat leikkivät myös välillä yhdessä, mutta tuo ikäerokin on tietysti pienoinen pulma, että vanhempi on rauhallisempi jne. Ja kyllä, ulkoilutan molemia useita kertoja viikossa, asutaan siis rivarissa!
Mutta... nyt me olemme äidin kanssa miettineet, että olisimmeko ihan hirveitä ihmisiä, jos alkaisimme etsiä tuolle pienemmälle kissalle uutta kotia maalta... se kuuluu ihan selvästi jonnekin maalle temmeltämään! Ja nimenomaan hyvää kotia, ei mitä tahansa! Pahalta tietysti tuntuu luopua, mutta asiat olisivat paremmin noin, tuntuu pahalta katsoa kun kissa haluaisi koko ajan jotakin virikettä ja itsellä ei aika semmoiseen riitä. Ja nimenomaan minullakin on aika alkanut käydä vähiin tässä, ei riitä enää niin paljon leikkimiseen jne. Ja omilleen muuttokin on edessä ehkä piakkoin, en kyllä mitenkään voi muuttaa kahden kissan kanssa ja elättää molempia ja vielä itseänikin.
Mielipiteitä? Tai jotain... olemme kyllä siitäkin jutelleet, että vaikeahan se on luopua, mutta kissan parasta ajattelemme! Ja se kyllä varmasti sopeutuisi nopeasti uuteen kotiin jne, on nimittäin niin kiltti ja muuta. :)
Minulla ja äidilläni on kaksi kissaa, 7- sekä 2-vuotiaat. 7-vuotias kuuluu jo ikäänkuin kalustoon, se on ihan perheenjäsen. 2-vuotias taas otettiin hieman yli vuosi sitten, sillä se tarvitsi pikaisesti uuden kodin, että ei joutuisi lopetettavaksi. Päätimme siis äitini kanssa pelastaa pikkuruisen kissaparan (oli vieläpä tutun kissa) ja ottaa omalle kissallemme kaverin. Tämä vanhempi kissa on aina ollut tosi rauhallinen, nukkuu paljon jne. mutta tämä "pikkukissa" sen sijaan on oikea vilperi! Tosi levoton, haluaa koko ajan ulos, tekee pahojaan, leikkii jne. Kissat leikkivät myös välillä yhdessä, mutta tuo ikäerokin on tietysti pienoinen pulma, että vanhempi on rauhallisempi jne. Ja kyllä, ulkoilutan molemia useita kertoja viikossa, asutaan siis rivarissa!
Mutta... nyt me olemme äidin kanssa miettineet, että olisimmeko ihan hirveitä ihmisiä, jos alkaisimme etsiä tuolle pienemmälle kissalle uutta kotia maalta... se kuuluu ihan selvästi jonnekin maalle temmeltämään! Ja nimenomaan hyvää kotia, ei mitä tahansa! Pahalta tietysti tuntuu luopua, mutta asiat olisivat paremmin noin, tuntuu pahalta katsoa kun kissa haluaisi koko ajan jotakin virikettä ja itsellä ei aika semmoiseen riitä. Ja nimenomaan minullakin on aika alkanut käydä vähiin tässä, ei riitä enää niin paljon leikkimiseen jne. Ja omilleen muuttokin on edessä ehkä piakkoin, en kyllä mitenkään voi muuttaa kahden kissan kanssa ja elättää molempia ja vielä itseänikin.
Mielipiteitä? Tai jotain... olemme kyllä siitäkin jutelleet, että vaikeahan se on luopua, mutta kissan parasta ajattelemme! Ja se kyllä varmasti sopeutuisi nopeasti uuteen kotiin jne, on nimittäin niin kiltti ja muuta. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm, no selvästi ajattelette kissan parasta. Ehkäpä sen olisi maalla parempi, mutta itse sen parhaiten tiedät. Teet niin kuin parhaaksesi näet, mutta en pidä teitä huonoina ihmisinä jos päätätte antaa kissan pois.
Me adoptoimme 2 vuotiaan kissan kun muutimme maalle puoli vuotta sitten. Kissan kanssa oli muutettu kerrostaloon, vaikka se oli ennen ollut ulkokissa. Kerrostalossa asuessaan se ei päässyt kertaakaan ulos joten hän alkoi osoittaa mieltään, pissaili joka paikkaan ym. Vanhat omistajat pitivät häntä sitten vessassa ja meinasivat lopettaa sen. Onneksi tämä tuli puheeksi juuri kun olimme muuttamassa, joten päätimme ottaa hänet itsellemme. Hän tottui meihin viikossa ja on aivan eri luontoinen nyt meillä, kuin edellisillä omistajilla. Kiltti ja todella seurallinen, vaikka ulkoileekin yksikseen. :)
"se tarvitsi pikaisesti uuden kodin, että ei joutuisi lopetettavaksi"
Oliko sama syy, kuin tälläkin kertaa eli kissan villiys?
^ Ei ollut sama syy, tämä omistaja oli raskaana ja hänelle puhkesi allergia.