Mieheni on muuttunut

Kannattaa ehkä eka saaha miehes käymää psykalla ennenku haet eroo, juttele miehes kaa ja yritä saaha se tajuumaan että se tarvii apua eikä siinä oo mittää hävettävää (: ainaki meiä perheessä toimi, eka faija oli masentunu, sit se pääs käymää psykalla ja nyt on pari vuotta menny aivan loistavasti (: voimia sinulle

Ehkäpä juttelu miehen kanssa auttaisi, en tarkoita mitään pikaista "hölöhölö" -juttelua, vaan että siihen varataan kunnolla aikaa. Jos mahdollista, niin voisi vauvan viedä hoitoon pariksi tunniksi, niin saisitte toisillenne myös aikaa.
Voit myös "nostaa kissan pöydälle" ja kysyä asiasta suoraan. Ehkä olisi hyvä myös ilmaista huolesi elämisestänne.

Juttele miehesi kanssa. Kerro kaikki huolesi. Kysy, mitkä asiat miehellesi on tärkeimpiä: sinä ja vauva vai tietokone? Ilmaise huolesi teidän taloudellisesta pärjäämisestä ja hänen mielenterveydestään. Jos miehesi etsisi töitä, mikä kiinnostaa? Terapeutti? Työkkäri?

Tiedän, etten minä, -93 tyttö, tiedä paljoakaan tuollaisesta patista, mutta koitan ajatella realistisesti ja koetan auttaa sinua. :)

Tsemppiä.

Kiitos molemmille vastauksisanne! Itseasiassa molempien tekstit sai minun mielltimään asioita hieman eritavalla, jopa kyyneleet tulivat silmiini, koska ajattelin, että jotkin vastasivat minun murheeseeni ilman pakkoa, :) Samalla katselin miesäni tuossa sohvalla, kun hän katselee televisiota ja kaikki on hetkellisesti hyvin. Olo on haikea! :(

Puhuimme tänään vajaan tunnin, ja kerroin hänelle tunteistäni. Hän pyysi vielä kerran yrittämään. Mutta tuo "kerran" on jo muutamaan otteeseen käytetty. Yleensä keskustelumme ei ole rakentavaa. Siihen saattaa tulla kaikki muut ärsytykset mukaan ja riita paisuu. Minä pelkään siis vauvani ja itseni puolesta tulevaisuutta, koska hänen mielensä järkkyy ja hänellä on ongelmia. Hän on joskus aikoinaan syönyt mielialalääkkeitä, kun hänen lähei nen kuoli ja se oli hänelle ymmärrettävästi vaikeaa aikaa. En varmasti saisi häntä ammattiauttajalle, koska hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa. Kaikki tekevät asioita ja asiat, kuten hän - siis hänen mielesään ja minun mielestäni hän ei toimi parhaalla tavalla itselleen saati meille. :(

On tämä niin vaikeaa . Toisen kanssa jakanut kymmenen vuotta ja pieni lapsikin syntynyt. Mies alkoi pian häiden jälkeen kiinnostuu omista asioistaan ja riskeeraa elämämme. :(

Jos tilanne on tosiaan kärjistynyt noin pahaksi, kannattaa ehkä antaa miehellesi muutama vaihtoehto; joko hän käy ammattiauttajalla tai lähdet lapsen kanssa vetämään... Kiristys on ikävää mutta tietyissä tilanteissa miehiä on pakki vähän kovemmalla kädellä auttaa oikeaan suuntaan. Sano suoraan että et usko että pärjäätte kovin pitkään tuolla menolla. Muistan ku faijakaa ei uskonu että se tarvii apua, ja mutsi meinas ottaa siitä eron. Kuitenki ku faija näki mite mä itkin ku kuulin siitä ja olin ihan maassa se halus yrittää ihan mun takia ja meni ammattiauttajalle. On ollu huima parannus että eron partaalla olleet porukat on nykyää rakastuneempia ku ikinä. Älä luovuta vaan kerro miehelles sitkeesti että tarviitte nyt apua tän asian suhteen, koska voin omasta kokemuksesta sanoo et teiä skidi kiittää myöhemmi! Ite en koe millää tavalla nolona sitä et faija kävi psykalla, se pelasti meiä perheen...

:) Se o hienoa, että perheesi voi taas hyvin.

Ajatus tosiaan erosta ja kaikki lapsenhoito-asiat tuntuu niin ikäviltä. Mutta yrittää tässä kuitenkin puntaroida, miten lapsen elämä tulee olemaan paras mahdollinen hänelle. Onko se sitten ilman isää, jos isä ei "parane".

En tajuakaan, miten jonkun ihmiset arvot voivat yhtäkkiä muuttua ja muutenkin ihminen tulla alakuloiseksi. Hän keksii kaikkiin jotain ikävää ja laittaa kaiken milloin paniikkihäiriön, milloin huonon voinnin piikkiin.

Olin odottanut pitkään meidän yhteistä lomaa. Lähdimme paikkoihin, jonne olimme suunnitelleet. Olin ihan innoissani mm. huvipuistossa käymisestä ja mies valitti koko ajan oloaan epämukavaksi ja sieltäkin lähdimme pois hänen takiaan.

Mieheni on kyllä aivan ihana isä - kaikinpuolin huomio jne. Mutta mieheni sairaus menee nyt kyllä ylitse! :(

Rakkaus ei kestä ikuisesti. Se on surullista mutta totta.
Jokaisessa suhteessa joko, päädytään eroon, tai sitten ei erota, ja ollaan jumissa ihmisen kansaa, jota ei enää raksta.

Valitettavasti ei sitä apua miehelleni löydy ja yhteusymmärrystä ei enää synny meidän välillä. Ero on ainut vaihtoehto. Aika kovat tunteen myllerrykset täällä meneillään. :( Kai se on nyt vaan uskottava, kun joka päivä yön yli nukkuneena ajattelen vain parempaa huomista meille, etenkin lapsen tarpeita..

mmmmm... 29v yh äiti kelpais

Olen kolmekymppinen mies ja tulossa isäksi ensi vuoden alussa. Jotenkin tuo miehesti elämä kuulostaa siltä mikä tilanne minulla oli muutama vuosi sitten ennen kuin tapasin nykyisen vaimoni.

Opiskelin, elin ja juhlin lainarahalla josta tuli vähäksi aikaa ikävä kierre. Siinä velkoja murehtiessa tuli mieleen paljon erilaisia ratkaisumalleja joilla veloista voisi päästä. Tuo sijoittaminen oli yksi niistä. Olen terävä päästäni tuollaisissa asioissa mutta en silti lähtenyt sille tielle koska lainarahalla saa harvemmin tuloja osakemarkkinoilta ellet ole alan ammattilainen. Miehelläsi on velkaa ja hän ilmeisesti tekee lisää velkaa pitkällä aikavälillä tuolla sijoitustoiminnalla. Jos miehesi on kiinnostunut sijoittamisesta, hänellä on varmasti älliä tehdä sitä rahaa omalla työllään. Sijoitusleikkimiset siis kannattaa lopettaa ja alkaa maksaa velkoja työllä. Lapsiperheet pärjäävät kyllä yhteiskunnankin tuella jos on velkaa. Miehesi pitää vain rohkeasti laskea velkojen yhteissumma ja tehdä lyhennyssuunnitelma.

Tietokonepelit ja sohvalla makoilu olivat minulle keinoja sulkea velat ja ikävät asiat pois mielestä. Voi olla että miehesi tekee sitä samaa. Kun menet hänen lähelleen ja tiedustelet vaikka raha.-asioista, hän suuttuu. Niin minäkin suutuin. Kysely palautti minut taas arkeen tietokonepelien ja elokuvien maailmasta. Vauva voi kasata hänelle lisäpaineita ja hän pakenee siksi syvemmälle omaan maailmansa tai, mikä pahempaa, ottaa lisää velkaa ja ajautuu lopulta pikavippikierteeseen joka varmasti tuhoaa hänen ja teidän taloutensa. Tarkkaile käykö miehesi väkisin postilaatikolla ennen sinua. Sieltä on helppo noukkia ja piilottaa pikavippilaskut. Niin minä tein.

Miehesi osannee taiteilla siinä rajalla jossa hän saa pitää luottotietonsa mutta tekee itsellensä nopeaa lyhytaikaista velkaa joka vain lykkää väistämätöntä. Niin minä tein. Sain silti pidettyä luottotietoni kun vaimoni sanoi että nyt otat niskasta itseäsi kiinni. Osamaksuostoksissakaan ei ole järkeä jos on luottoja jo olemassa.

Eli nyt laitatte viimeistään vauvan edun takia kaikki velat pöydälle, otatte yhteyttä niihin velkojiin joiden suoritukset ovat rästissä tai varassa viivästyä. Lopetatte osamaksukauppojen tekemisen ja sijoitustoiminnan kunnes rahaa oikeasti jää käteen. Kun niin alkaa tapahtua, voitte vaikka perustaa riskittömän tai matalan riskin sijoitusrahastotilin jossa miehesi harrastaa sijoitustoimintaa. Osakkeista ei keräänny pieniäkään velkoja kattavaa voittoa ilman suurta pääomaa ja riskinottokykyä mitä teillä ei ole. Teillä on vauva. Silloin ei oteta riskejä.

Tsemppiä :)

Kiios Tuurihaukka kirjoituksestasi. Luin sen silloin heti, mutta nyt olen ollut tarkoituksella näiltä sivuilta pois ja keskittynyt elämääni. Sinulla oli hyviä pointteja ja muutenkin olit nähnyt ihanasti vaivaa vieraan ihmisen huoleen. Ja onnitelut tulevasta perheenlisäyksestänne! :)

Mä jouduin taas pettyy. Mies oli saanut lainan, joka piti käyttää joko vanhojen lainojensa yhdistämiseen tai yhteiseen kotiin - hän käytti ja hävisi ne sijoituksiin. Sain kuulla sen sunnuntaina ja järkytyin.

Kai se vain ero on ainut vaihtoehto. En minä halua tälläistä elämää - miestä, joka mokaa koko ajan. :(

Mistä sais apua ja tsemppausta eroon? Vaikea erota, kun monesta asiasta niin tietämätön ja pelottaa vähän miten kaikki asiat etenee. Tunteita kuitenkin miestä kohtaan ja ei haluaisi hänelle mitään pahaakaan.. Tää homma nyt vain etene. Mies ei suostu puhuu näistä ikävistä asioista ja kamppailen ihan yksin tän kans. Onko kohtalotovereita? Kuinka olette selvinneet erosta? Oliko ero oikea ratkaisu?