mun sukuni on juoppoja täynnä...Nyt oon jäänyt sellaiseen elämäntilanteeseen että en edes viitsi kertoa tarkemmin...sanon vaan että en pääse näiden neljän seinän sisältä pois, eikä se ole oma syyni. Olen vasta 22 v. nuori nainen, kauniskin...olen menettänyt elämäni alkoholiin...se alkoi jo 15-vuotiaana. Vaikka joisin kuinka paljon en tunne täyttyväni, silti se on jonkinlainen pakkomielle. Jos pari olutta ottaa sille tielle jää..Kauhea toleranssi jo tässä iässä ja surettaa ajatella miten turhaa se kaikki on.. Mä voisin olla vaikka missä jo nyt. En voi siirtyä siihen mihin haluan koska olen vanki..omien sukulaisteni otteessa olen liian kiltti, liian vähän ajattelen itseäni. Haluan vain antaa, antaa ja antaa ihmisille jotain mutta mun elämää pyörittää sellaiset ihmiset jotka vain haluavat ottaa, antamatta mitään. Tuntuu että on turhaa nähdä mitään edessäpäin..kaikki nuori ja kaunis on poistunut sisältäni. Olen yhden ihmisen otteessa, varsinkin nyt. Humalassa, Ilman yhdenkään ihmisen neuvoa...En tiedä elämää tämän talon ulkopuolella. Tiedän, että itsemurha on jumalanpilkkaa suurimmassa mitassa mutta on joskus vaikeaa nähdä elämää valoisana, kun muut pilaavat alun, kaiken sen mitä normaaleilla nuorilla on puuttuu multa. Sanon sen uudestaan ja uudestaan, mitä hävittävää minulla on?
vaikea taistella
Cassandra.
4100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokainen menetetty elämä on turha. Olen 53v. mies ja kaiken nähnyt, nyt mietin koska rinta revitään auki ja odotellaan lopullista niittiä. Olen käynyt elämäni vaikeimman kautta -vankila puuttuu. Olen naimisissa ja lapset maailmalla mutta kuningaskeiju alkoholi on vienyt parhaat päivät elämästäni. Olen empaattinen ihminen ja nähnyt monta kaltaistasi/ni joita olen potkinutt eteenpäin koska tiedän mikä helvetti heitäkin odottaa. On ollut kuivia kausia mutta sitten tulee tehtyä "hallittu juopottelu" joka on kyllä nytkin päällä ja nykyisin onnistunut hyvin muutaman vuoden. Olen minäkin aikonut jättää "tuskan" muille mutta on tämä niin hienoo että katotaan loppuun saakka kun näinkin menee. Nyt kärsin suuremmin siitä ettei mulla ole kavereita joita ennen hyysäsin ja kaljoille talutin ja kaljat tarjosin että horkasta selvisivät, heitä ei enää ole tai eivät halua tavata koska olen kirkosta eronnut.
Sinulla on elämä vielä edessä ja voit kääntää kaiken hyvinpäin mutta se vaatii... elä itsellesi ja tule itsekkääksi - olet itsesi herra. Olin itsekin aikoinaan suvun mustalammas josta kärsin mutta ...nousin ja olen siitä ylpeä! Pistä pää pystyyn ja TAISTELE! "Jos luotat tähän päivään, luotat myös huomiseen sillä jokainen päivä on uusi eilinen" Tzemppiä sulle!
Jätä semmonen porukka ja häivy, turvakotiin jos et muualle pääse.
Tai suoraan katkolle
Olet vaikka millaisessa tilanteessa, se on itsestäsi ja tahdonvoimastasi kiinni, irrottaudutko kehästäsi, vai jäätkö sinne säälimään itseäsi ja jatkamaan juomista.
Tarvittaessa viranomaisapua löytyy, sosiaalitoimisto on olemassa, ja muutakin apua on tarjolla.
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/
? Kuis menee nyt ?