?Autistiko?

Minulla on ollut lapsesta asti sellaisia salaisuuksia, joita olen kantanut osana itseäni ja jotka myöhemmin ovat rassanneet minua ihan kamalasti (häirinneet normaalia elämää ja muiden elämää). Vasta nyt, kun olen jo aikuinen törmäsin autismiin ja aloin ajatella, että oireeni ovat hieman samanlaisia.

Olen aina hävennyt sitä, että keskustelen itseni kanssa. Oikein kunnon keskusteluja. Olen pitänyt itseäni hulluna ja pelännyt sitä, että joskus pölähdän jotakin yleisellä paikalla. Keskustelen yksin ollessa noin tunnin kerrallaan yksin.. Nautin olla yksin ja musta on joskus tuntunut, että olen liian itseriittoisa.
Nyt olen kahden lapsen äiti ja tarve yksinäisyyteen häiritsee perheen asioita. Minun on esim. saatava päivässä tietty määrä itselleni, keskusteluille itseni kanssa ja ajatusten järjstämiseen. Tähän kuuluu se, että esimerkiksi netistä tai kirjoista selvitän asioita itselleni. Mistä nyt olen kunakin hetkenä kiinnostunut, lentokoneista, euroopan historiasta, taudeista, ihmisen käyttäytymisestä ja ihmismielen toiminnasta, kaikesta maan ja taivaan välillä. Mulla on tarve selvittää inhimillistä käyttäytymistä, jotta ymmärtäisin sitä paremmin.

Illalla en saa unta, ellen lue kännykästä "numeroita" joskus tuijotan vaan kellon aikaa, tai kalenteria. Kun ahdistun niin menen seinäkalenterille ja tujotan sitä ja niitä päivämääriä. Se auttaa ja huojentaa mieltäni, joka ylikuumenee kun stressi tulee.. Ai niin ja hymisen kappaleita, joita päässäni soi. MInua nolottaa, jos joku kuulee..

Pidän itseäni aika hyvänä näyttelijänä. Minulla on usein tunne, että mun pitää näytellä "tavallista" koska tiedän, että jos olen täysin oma itseni, mut ehkä dissataan ja mua pidetään friikkinä. Osaan siis jutella, hymyillä ja katsoa jopa silmiin..
Huomaat, että silmäni lukittuvat varsinkin ihmisiin joista tykkään. Enkä voi sille mitään. Nyt törmäsin duunissa samanlaiseen "vammaiseen", joka on komea, mutta samanlainen tuijottelija. Kuvitelkaa, minkälaista se oli, kun kaksi tuijotti toisiaan minuuttikaupalla. Tykästyin häneen, koska hän on "poikkeava" ja olen koko elämäni aina hakeutunut "omituisten" seuraan. Tuunnen oloni turvalliseksi heidän kanssaan. He eivät uhkaa.. Eivät vaadi multa mitään..

Osaan englantia kuin natiivi. Lausuntaani hion tuon tuostakin ja on tehty yliopistotason testit tuloksella 5, eli siis täydet pisteet. Jos teen yhdenkin virheen, kidutan itseäni ja lausun kunnes taas osaan.

Ahdistun, jos joku yrittää iskeä mua. Menen lukkoon. Ja taas löydän itseni kalenterin luota, lukemasta päivämääriä. V..tuttaa niin saamaristi oma käytös.. Uskon kuitenkin, että ulkoisesti olen aika normaalin näköinen, käyttäydyn suht. normisti.

Mulla on ollut kaksi lemmikkiä ja niitä rakastanut aina niin että ihmiset on ihmetelleet sitä.. "Miten sinä saamari nyt eläimen laitat tuollaiselle alustalle"..Olen kuullut..

Oma lapseni kysyy usein, miksi sinä äiti säikähdät, kun halaan sinua.

Seksuaaliseen kanssakäymiseen pystyn hyvin, mutta haluan sen toisen painon kokonaan kehoni päälle, kunnon halauksia. Minua ahdistaa suunnattomasti, jos joutuu alastomana olemaan päivänvalossa, jokin peitto on ainakin oltava...Romanttiset kumppanini ovat aina ihmetelleet käytöstäni. Joku yrittää jotakin, esim. koskettaa ja vetäydyn jne. Laitan paitaa tiukemmalle jne. Olen aina odottanut sitä sankaria, joka ymmärtäisi minua. Romanttinen unelmani teininä oli, että on mies, joka pussailee, on lähelläni, halaa, vaatteet päällä. Naurettavaa!!

Ajattelin tästä mennä lääkärille. Olen huojentunut lähinnä siitä, että saatan nyt saada oikean diagnoosin itselleni, joka auttaa mua ymmärtämään itseäni. Tietääkö joku, ovat kuvaamani oireet autismiin viittaavia?

Pyytäisin lähinnä rakentavia vastauksia, jos joku haluaa pari sanaa heittää :) En ole provo, vaikka hullulta varmasti kuulostankin!