Palstalla vuosia olleet vakiohemmot muistavat edelleen kuinka eräänä päivänä vuosia sitten minäkin oli windowsfanaatikko ja ilkuin linuxia. En nyt sinänsä haluaisi toistaa itseäni koska asiaa on käsitelty aiemminkin mutta pistän lisää mausteita..
Jos aletaan kauempaa henkilöhistoriasta niin vihasin myös valkosipulia. Vihasin kebabia ja turkinpippuria siinä. Vihasin punaviiniä. Vihasin aurajuustoa.
Vihasin, inhosin ja kehitin suojakseni tarinoita miksi nuo kaikki paskat ovat niin paskoja.
Ihminen on omaksi onnekseen oppiva ja kehittyvä, ilman tuota kykyä tätä meidän lajia ei kai olisi olemassakaan. Erityisen tärkeää on uteliaisuus, ilman sitä mikään ei kehity. Ja kun katson koiranpentuani jonka geeniperimän luonne on taistella eikä hävitä, loppuun asti, niin muistan mitä on sitkeys ja periksiantamattomuus. Ihmiselläkin voi olla sitä samaa piirrettä.
Vuosien mittaan olen itse oppinut lakaisemaan vihan ja inhon pois uteliaisuuden luudalla ja olen löytänyt kokonaan toisen maailman. Nykyään pidän kebabista, valkosipulista, juustoista ja punaviinistä. Uteliaisuus ja periksiantamattomuus on hyvä yhdistelmä, sillä voi kehittyä. Kaikkien vuosien jälkeen on myös kiva nähdä että on kehittynyt, ettei olekaan jäänyt madon tasolle ;) Elämä näyttää kummasti paljon paremmalta.
Ja olen oppinut käyttämään linuxia. Kuten aina ennenkin muistan kiittää siitäkin palstan vakiohemmoja jotka potkivat minua päähän juuri sopivasti silloin kun olin hukassa ;)
Kiitos.
Jos aletaan kauempaa henkilöhistoriasta niin vihasin myös valkosipulia. Vihasin kebabia ja turkinpippuria siinä. Vihasin punaviiniä. Vihasin aurajuustoa.
Vihasin, inhosin ja kehitin suojakseni tarinoita miksi nuo kaikki paskat ovat niin paskoja.
Ihminen on omaksi onnekseen oppiva ja kehittyvä, ilman tuota kykyä tätä meidän lajia ei kai olisi olemassakaan. Erityisen tärkeää on uteliaisuus, ilman sitä mikään ei kehity. Ja kun katson koiranpentuani jonka geeniperimän luonne on taistella eikä hävitä, loppuun asti, niin muistan mitä on sitkeys ja periksiantamattomuus. Ihmiselläkin voi olla sitä samaa piirrettä.
Vuosien mittaan olen itse oppinut lakaisemaan vihan ja inhon pois uteliaisuuden luudalla ja olen löytänyt kokonaan toisen maailman. Nykyään pidän kebabista, valkosipulista, juustoista ja punaviinistä. Uteliaisuus ja periksiantamattomuus on hyvä yhdistelmä, sillä voi kehittyä. Kaikkien vuosien jälkeen on myös kiva nähdä että on kehittynyt, ettei olekaan jäänyt madon tasolle ;) Elämä näyttää kummasti paljon paremmalta.
Ja olen oppinut käyttämään linuxia. Kuten aina ennenkin muistan kiittää siitäkin palstan vakiohemmoja jotka potkivat minua päähän juuri sopivasti silloin kun olin hukassa ;)
Kiitos.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siinäkö se oli ? Tämän viikonlopun pulinat ? Olen hiukan pettynyt, sillä vartuin jotakin uutta ja mullistavaa tarinaa, mutta nyt meni "letut seinille" !
"Paskareissu, mutta tulipa tehtyä" ( lainaus tuntemattomasta sotilaasta )
Itsekin suhtauduin alun pitäen kauan sitten hyvin suurella varauksella Linux-jakeluihin, tosin Linux oli siihen aikaan vielä melko lailla lapsenkengissä eikä sitä osannut käyttää. Ja vaikeapa sellaista on hyväksi mieltää, mitä ei osaa käyttää. En nyt kyllä windowssiakaan mitenkään rakastanut, kukapa sitä paskaa voisi vakavissaan kehua, DOS oli enemmän minun juttuni.
Mutta insinööriopintojeni vaiheessa käytettiin joka käänteessä sitten Red Hattia, jossa pääsi tutustumaan paitsi KDE:n käyttöliittymään, myös unix-komentoihin. Teimme ihan koodaamalla palomuureja tietokoneista, kirjoitimme shell scriptejä, ja niillä tuntui pystyvän tekemään mitä vain ja se oli paljon hauskempaa kuin varsinaiset ohjelmointikielet. Aukeni ihan uusi maailma, ihan kuin DOS potenssiin miljoona. Pystyin koulun aulassa olevilta windows-koneilta secure shellillä ottamaan yhteyden linux-purkkiini, käyttämään sitä komentoriviltä aivan kuten halusin, ei mitään rajoja. Uutta oppi koko ajan helposti ja nopeasti ja se oli palkitsevaa. Aloin ymmärtämään koko internetin ja verkon toimintaa, näin sen sisälle ja vain taivas oli rajana, mahdollisuudet olivat valtavat.
Windows-puolella piti C-ohjelmointia varten olla kaikenlaiset visual-studiot yms. asennettuna, luoda projektit yms. Linux-puolella riitti pieni VPN-pääte, jossa loin parilla käskyllä hakemistoja toisella puolella Suomea oleviin servereihin, kirjoitin nano-ohjelmalla pienen c-kielisen ohjelman, johon pystyin yhdistämään järjestelmäkutsulla pitkiäkin skriptejä... tietokoneen käytto ei ollutkaan enää windowssia, exploitterilla surffaamista etsien altavistalla typeriä videoita ja flasseja, joissa apina juo kustansa. Nyt pystyi tekemään mitä tahansa.
Se toi huvin ja uuden oppimisen ilon takaisin tietotekniikkaan. Kaikki oli muokattavissa miksi vain, halusin mitä tahansa, pienen googlettamisen avulla löytyi, miten se tehdään. Manuaalisivuja saattoi lukea yömyöhään ja kokeilla aina vain uusia komentoja, joita tuntui löytyvän loputtomasti. CAT-komento, joka paljolti vastasi windowssin type-komentoa, oli vain yksi sen monista käyttötarkoituksista. CAT-komennolla voi polttaa .ISO-levykuvan suoraan levylle. Eli cat levykuva.iso > /dev/asematunnus. Ei mitään polttosoftan latausta ja asennusta, vain yksi komento. Sitten huomasin, että sillä saattoi koostaa kokonaisen videon osavideoista, cat 1.mpg 2.mpg 3.mpg >>kokovideo.mpg. Yhdellä ainoalla komennolla saattoi olla vaikka kuinka paljon aspekteja ja komentoja oli monta.
Siitä lopulta sitten ihastui Linuxiin, windowshan oli pelkkä huonosti toimiva lelu siihen nähden. :)
Tässä sinulle EVOLUUTIOTA !
http://4.bp.blogspot.com/_0mQ1y_9kwxI/SFA1llMLRBI/AAAAAAAAAAc/CZ864XXtMtM/s400/evolutionofman.jpg
Tai...
http://www.uv.es/jgpausas/he/hePig.jpg
Ja tässä lisää samalta sivustolta:
http://www.uv.es/jgpausas/he.htm
Melko hieno lista sivistyksen kehityksestä !
asensin ensimmäisen slackin vuonna 93 ja en koskaan enää kaivannut vindooseja. tosin sain riesakseni läjän kavereita, jotka kuvitteli että olen ratkaisu kaikkiin mato-ongelmiin ja osaan ja tiedän kaiken jostain vintoosista??? WTF??
oho.. sori se oli 95 eikä 93 :)
Lisää potkuja päähän.
tosiaan vaikuttamaan ..