Paljonko nukutte?

Imetätkö? Tiesitkö, että joillakin imetyshormonit aiheuttavat tuon? Kärsin esikoisen kanssa samasta asiasta koko imetysjan ja kun imetys loppui, niin samalla loppui unettomuuskin! Eräs gynekologi minulle sanoi, että ilmiö on aika yleinen imettävillä äideillä, tiedän myös muitakin, joilla oli sama ongelma imetysaikana. Minulla ei ollut masennusta, en vain saanut unta! Toisen lapsen kohdalla tuo ei onneksi toistunut jostain syystä, vaikka imetin.

Mulla on myös kolmikuinen tyttö. Nukkuu öisin 7-9 tuntia putkeen. Itse vain 4-6 tuntia. Teen aamulla päivän kotityöt(siivoukset ja pyykit). Ja kun likka menee ekoille päikkäreille, niin meen samaan aikaan lueskeleen viereen. Joskus nukahan ja joskus en.
Kyllä mulla auttaa jaksamiseen ihan pelkkä makoilu ja silmät toviksi ees kiinni. Mutta jokainen ihminenhän on erilainen.
Välillä tosin on väsyny niin että silmiä särkee, mut yleensä saan "paikattua" tilanteen viimestään seuraavana päivänä.
Ei muuta ku jaksamisia:)

uneton_äippä...

Tuntuu tutulta.
Minulla poika nyt 1,10 v. Valvoin ensimmäiset kolme viikkoa synnytyksen jälkeen niin, että jonakin aamuna oksensin. Ensimmäiset neljä yötä laitoksella menivät totaalisesti valvoessa. Tilanne oli aivan uusi (tulla äidiksi 40-vuotiaana). Olin koko ajan "hälytyksessä", vaikka poika oli terve ja kaikki meni hyvin.

Noin vuoden verran nukuin koiran unta. Tilanteeseen auttoi, että poika siirrettiin omaan huoneeseensa, ettei hän kuule kääntymisiäni enkä minä hänen ääniään. Se oli aivan hirveetä, ajattelin, että nukunkohan koskaan. Minulle yksi lääkäri sanoi, että on olemassa ärsykeherkkiä ihmisiä, eli jotka reagoi kaikkeen hyvin herkästi. Eikä sitä mikään muuta.

Sinulla onneksi lapsesi herää nyt vain kerran yössä syömään. Meillä yöt olivat yhtä kiekumista ja sitten minusta jo tuli sellainen "möykky", että vaikka päivälläkin olisi voinut nukkua, kun vauva nukkuu, niin olin niin "häiriintynyt", että siitä nukkumisesta ei tullut mitään. Kävin siis sen ensimmäisen vuoden aivan ylikierroksilla. (Ja töihinkin palasin jo, kun poika oli 9kk.)

Kyllä siitä lepäämisestäkin apua on. Mutta olisi tietysti hyvä joskus edes saada sitä oikeaa untakin palloonsa. En usko, että verottaa yöunia, koska et nuku, vaan lepäät.

Oletko kovin tunnollinen ja perusteellinen uneton äippä?
Eli, on vaikea relata. Minulla ainakin se oli ongelma. Olin koko ajan "palveluksessa". Ihmisluontoja on niin erilaisia. Vaikka olisin nuorempikin, en luonteeni ja asennoitumiseni vuoksi edes yrittäisi toista lasta. Sydänkin varmaan sanoisi stopin, kun koko ajan on "lähdössä lentoon."
Minkä ikäinen olet?

Nyt jo nukun melko hyvin, mutta kyllähän se sitä on, kun on kerran "leikkiin" lähtenyt, niin siinä on. Ja kun pienimmätkin rapsahdukset kuulee, niin välillä kyllä itseäänkin tympii.

Tsemppiä Sinulle!
Jos et saa nukuttua, niin anna lapsen isän hoitaa vauvaa niin, että menet ihan muualle nukkumaan. Menet siis jonnekin toiseen rakennukseen, vanhempiesi tai jonkun tutun luo nukkumaan vaikka pariksi tunniksi, Etkä mieti mitään, vaan koitat nukkua. Itse ainakin hieman piristyin, kun sain kunnolla unta. Se on joku sisäsyntyinen hälytysvalmius, mikä äideillä (joillakin?) on, ettei sitten nuku. Sitä vaan kuulee kaikki ja koko ajan on valmis ponkasemaan palveluun.
En olisi uskonut, jos en itse olisi kokenut.