2 ja puoli vuotta selibaatissa ja yhä saman katon alla

Olet tavallaan eronnut hänestä jo aikaa sitten
ja nyt olet yksin ,opettele elämään omaa elämää , pidä asunto siistinä ja huolehdi lapsistasi eronkin jälkeen , Olet venyttänyt pinnaasi niin pitkään ja tiukalle ,että olis varmaan aika vaan relata jonkin aikaa ja käydä kipeimmät asiat itsesi kanssa läpi .
Älä aloita mitään uutta suhdetta ,ennenkuin olet valmis uusille tuulille.

Huh huh.. Kauheeta vallankäyttöä exäsi puolelta. Hän tuskin tajusi tilannetta mihin sut laittoi. Kyllä lapset vaistoaa - eikä tuo nyt ihan oikea parisuhteen kuva lapsille ole ollut. Sinä olet ollut hänessä siis kiinni - ja hän sinusta vapaa. No, nyt otat henkisen eron, käsittelet nämä tunteet pois.. Ettet vain pura niitä tulevassa suhteessa, epäluottamuslauseena.
Oikeesti, käsittele mahdollisimman paljon.. Hauku vaikka oikeesti kasvotusten se exäsi.. jotta saat pään auki. Tällainen neuvo naiselta.. joka on 'saanut' elää yksin, vaikkakin myös pidemmissä suhteissa.

Hei!

Sulla alkaa olla asiat hyvällä mallilla, kun olet saanut muutettua omaan asuntoon. Konkreettinen ero on varmasti parempi mielenterveydellekin.

Aluksi on varmasti vaikeaa totutella omilleen, mutta ota se vapauden kannalta. Tapaa ihmisiä ja lapsiasi. Etäisyyden pitäminen exään on myös hyvä juttu. Tunteet laimenevat ja pääset seisomaan omilla jaloillasi.

Älä katkeroidu! Sinä teit aikoinasi päätöksen jäädä vielä kotiin, se oli oma ratkaisusi. Varmasti siltä ajalta on jotain hyvääkin jäänyt, ainakin se varmuus eroamiseen! Exää on turha syyttää omasta elämästään, siitä jokainen päättää itse.

Tee asioita joita et voinut tehdä kun asuit vielä exäsi kanssa. Kannattaisi myös jutella kavereiden kanssa, ja jos mahdollista terapeutin kanssa.

Usko pois, tuo on parempi malli myös lapsillesi. Et kai halua heille yhtä huonoa parisuhdetta kuin mitä sinulla oli? 2,5 vuotta on lyhyt aika elämästä. Sinulla on vielä vuosia edessä, nauti niistä äläkä katkeroidu menneistä!

Älä aloita uutta suhdetta 2,5v jälkeen. Tuohan on kuin "kuolemantuomio" parhaimmassa iässä olevalle viriilille miehelle, joka kaipaa läheisyyttä ja seksiä 2 pv välein. Ei kyllä tässä on jokin edes laastari saatava hankittua, vaikka nyt puihin voisikin mennä. Alapää alkaa olemaan jo rakoilla sanamukaisesti ja se on vain fyysisen paineen poistamista. Baaristahan noita varmaan löytää, mutta kyllähän olet oikeassa, että ei pitäisi rikkinäisenä ihmisenä lähteä etsimään ihan heti "elämänkumppania", mutta jotain on pakko tehdä. Viimeiset viikot ovat näemmä kaikkein pahimpia näissä muuttohommissa. Ei jaksaisi nauttia edes kesälomasta ja yleensä mistään, vaan edes hetken henkisestä yhteydestä toiseen ihmiseen. Haukkuminenkin kasvotusten on vähän vaikeaa, kun ei sitten tiedä, miten toinen asiaan reagoi. "Ymmärryksellä suhtautuminen" ei taida olla todennäköisin vaihtoehto, "Kosto elää" on aika pelottava ajatus tulevaisuuta ajatellen, varsinkin kun on lapsia. Itse kun en ole ihan lievemmästä päästä, kun suutun ja voin sanoa asioita, jotka tiedän loukkaavani kaikkein tehokkaimmin. Edellisestä suhteesta oleva exäni kertoi mulle, kun olin hänet haukkunut pystyyn, että hän ei ole ikinä kuullut niin pahasti ja loukkaavasti hänestä puhuttavan ja ne sanat jäi pitkään mieleen ja tosiaankin osaan loukata, kun tarpeeksi vihaa ja raivoa on päällä. Silloin ei pysty ajattelemaan selkeästi ja analyyttisesti, jolloin se oikeasti olisi järkevää. Sinänsä olen jo itse menossa omasta aloitteestani ns. psyko-terapiaan, jossa näitä negatiivisia asioita käydään lävitse, mutta siihen on aikaa, jotta voisi noita asioita opetella käsittelemään tässä ja nyt. Sen takia olisi sellainen keittiöpsykologi tällä kertaa poikaa.

Sinusta ei ole kenellekään. Käytä vaan niitä maksullisia, niin et loukkaa ketään.

Ja toinen "suuri ajattelija" vielä. Mistä näitä yhden rivin filosofeja piisaa ?

Toivotan tsemppiä tulevaisuuteesi. Yksi raskaimmista osioista on alkamassa eli muutto ja sen jälkeiset tunnelmat. Se aika vaatii paljon tunteiden taka-alalle laittamista, että ensimmäiset hetket selviää "täysjärkisenä".Putoaa tyhjyyteen.
Jos tuona aikana alat edes ajattelemaan uuden suhteen muodostamista, niin se ei ole järkevää eikä hyväksi.
Ei varmasti kauhean rohkaiseva kommentti, mutta tiedän kokemuksesta mitä se on, kun on lapsia ja muutetaan erilleen. Sekavat on ajatukset.
Voimia ja elämä kyllä voittaa ajan myötä :)

Samanikäisenä ja saman helvetin läpikäyneenä voin kommentoida että siirtymävaiheen "lelu", toinen ihminen, joka tarjoaa olkapään, hyvää seuraa ja mahdollisuuden pitää ajatukset muualla kuin helvetillisessä tilanteessa ei ole yhtään huonompi ajatus.
Tee asioita mihin ei ole aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta, hankkiudu ihmisten keskelle toreille ja turuille, kolua tapahtumia ja tilaisuuksia, etsi elävää musiikkia, mutta älä ankkuroidu tunteillasi keneenkään. Kehosi tarpeet ovat nyt varmasti pinnalla, tunteet järkiintyvät myöhemmin. Kuuntele itseäsi mutta tee myös rajat.
Itselläni auttoi kun purin tunteet kirjoittamalla. Ja kirjoitinkin, runoja, lauluja, novelleja, kaikki pöytälaatikkoon. Vuosien jälkeen niitä oli ihan mukava lueskella, ja olla ylpeä siitä että on kuitenkin kriisien keskellä tunteva ja tiedostava ihminen.
Voimistuttavia ajatuksia =)

Kiitos tuesta. Sitä tullaan tarvitsemaan. Tuo kirjoittaminen on ihan hyvä juttu. itsekin kirjoittelin tuntemuksia, kun oli pahin hetki ja se onneksi auttoi käsittelemään asioita johdonmukaisemmin. Ihmissuhteiden suhteen olen kyllä aina ollut varovainen, jotta en loukkaisi ketään ikinä tahallani. Laastarisuhdekin voi tietenkin syventyä joksikin tärkeämmäksi, joten otan jokaisen tutustumisen tilannekohtaisesti. Ja ainahan pitää muistaa se tosiasia, että on olemassa yhden illan suhteita ja on olemassa sitä pidempiäkin suhteita. Tärkeintä on kuitenkin se, että kumpikin tietää tai on luulevinansa tietävinään, missä mennään. Omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia, joten ainahan pientä kipinää ilmassa voi olla ;)