Ikävä haihtuu!

Halusin tulla kertomaan, että ikävä menee ohi!

Huomasin tänään, etten ole ikävöinyt häntä enää vähään aikaan. Tunteeni ovat laimentuneet. Tai ehkä ne ovat jo kokonaan loppuneet.

Näen hänet aivan eri silmin. Näen hänen vikansa selkeästi sekä sen, ettei hän ollut lainkaan sopiva mies minulle. Hän osasi kyllä huomioida minut kun oli läsnä. Mutta hän ei ollut juuri koskaan enää läsnä.

Oikeastaan ihmettelen, kuinka vähään tyydyin. Huomaan, että lähes kaikki hyvä oli vain minun omaa kuvitelmaani ja uskoa hänen puheisiinsa joihin ei ollut lainkaan luottamista.

Hän on nyt silmissäni vain tapapettäjä ja valehtelija. Toisten hyväksikäyttäjä ja epätasapainoinen viipottaja. Epäluotettava ja pohjimmiltaan todella itsekäs ja pinnallinen.

Nyt en enää ymmärrä, mitä hänessä näin. Olen onnellinen omassa elämässäni. Olen tavannut muita miehiä, mutta en vielä sitä jonka kanssa kolahtaisi. Itsetuntoni on noussut hurjasti. Nyt tiedän olevani nätti ja mukava, vaikka olenkin hiukan erikoinen persoona. Minusta on tullut jälleen oma-aloitteinen ja sosiaalinen. Tämä on minun elämääni, enkä tarvitse ketään muuttamaan tapaani elää tai muuttamaan minua.

Kiitos hänelle kuitenkin monestakin asiasta. Huomasin, että osaan rakastua ja rakastaa. Opin avoimuutta ja huomasin uusia miellyttäviä piirteitä itsessäni. Teimme kivoja reissuja (jos unohtaa ne valheet mille kaikki rakentui). Oli myös hyviä aikoja. Nyt osaan vaatia tulevalta kumppaniltani enemmän ja tiedän ansaitsevani enemmän. Minun ei tarvitse tyytyä huonoon.

Hyvää jatkoa kaikille ikävöiville!