Minulla todettiin nuoruus iän epilepsia.
Kohtauksia on ollut 2. (väliä kohtauksilla on noin puoli vuotta).
Neurologilla puhuttiin lääkkeistä, mutta sanoin että en ainakaan vielä halua aloittaa lääkkeitten syömistä.
Että ehkä seuraavan kohtauksen jälkeen...
Mitä mieltä olette, että kannattaisiko minun sittenkin aloittaa lääkkeitten käyttö heti, vaikka minulla on ollut nyt vasta 2.kohtausta melko pitkällä aikavälillä?
Ja entä sitten juominen?
Voinko vielä juoda itseni humalaan? Nyt kun minulla on todettu epilepsia..
Lääkäri sanoin että pari saisi ottaa, mutta varsinaista kännäämistä ja varsinkin krapulaa tulisi välttää..
Mutta eikö se ole vähän liioittelua?
siis jos ei nyt joka viikonloppu kännää, mutta kai epilepsian jälkeenkin saa olla elämää? Omia kokemuksia epilepsiasta ja runsaasta juomisesta? Kitoos :)
Kohtauksia on ollut 2. (väliä kohtauksilla on noin puoli vuotta).
Neurologilla puhuttiin lääkkeistä, mutta sanoin että en ainakaan vielä halua aloittaa lääkkeitten syömistä.
Että ehkä seuraavan kohtauksen jälkeen...
Mitä mieltä olette, että kannattaisiko minun sittenkin aloittaa lääkkeitten käyttö heti, vaikka minulla on ollut nyt vasta 2.kohtausta melko pitkällä aikavälillä?
Ja entä sitten juominen?
Voinko vielä juoda itseni humalaan? Nyt kun minulla on todettu epilepsia..
Lääkäri sanoin että pari saisi ottaa, mutta varsinaista kännäämistä ja varsinkin krapulaa tulisi välttää..
Mutta eikö se ole vähän liioittelua?
siis jos ei nyt joka viikonloppu kännää, mutta kai epilepsian jälkeenkin saa olla elämää? Omia kokemuksia epilepsiasta ja runsaasta juomisesta? Kitoos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse syönyt lääkkeitä tähän jo 12 vuotta, kohtauksia ollut yhteensä 6. Kukaan ei tiedä kuinka monta olisi ilman lääkkeitä ollut. Suosittelen aloittamaan lääkityksen.
Ryyppääminen ei kannata, omat rajat löytyy äkkiä. Joillakin viina ja varsinkin krapula laukaisee kohtauksen helposti, joillakin ei.
Ei se elämä epilepsiaan lopu, epilepsia vaan opettaa uutta sopeutumista asioihin.
Yksilöllistä. Minulle se ei ole ollut koskaan kohtauksien aiheuttaja, kunhan olen muistanut lääkkeet ja riittävän unen, MUTTA testasin tätä tietenkin pikkuhiljaa (ensimmäiseen puoleen vuoteen kohtausten jälkeen en juonut pisaraakaan, sitten testasin parilla siiderillä silloin tällöin, ja nyt kun tunnen pääni toiminnan, voin ottaa enemmänkin (tosin melko harvoin)). Kyllä terveys on minulle tärkeämpää kuin ryyppäys. Vaikea sanoa mitä sinun tulisi tehdä lääkkeiden suhteen. Keskustele vielä lääkärisi kanssa. Minulla lääkitys aloitettiin juuri tuossa samassa tilanteessa, ja hyvä niin, sillä vaikka poissaolokohtauksia tulee edelleen kuukausittain, kouristuskohtaukset ovat jääneet pois.
Reilut neljä vuotta sitten sain diagnoosin ja lääkkeet, Trileptal. Olin kärsinyt vähintään sadoista huonovointisuuskohtauksista ainakin vuodesta 2002 lähtien ja vuonna 2006 sain ensimmäisen varsinaisen kouristelukohtauksen. Vuonna 2007 sain yhden päivän aikana kaksi kouristelukohtausta, joiden jälkeen lääkitys aloitettin ja jonka jälkeen olen voinut erittäin hyvin. Kaikki paha on jäänyt taakse.
Ja voi kuule, minä olen juonut ja paljon! Onpa muutaman päivän putkiakin ja lääkkeet olen luonnollisesti ottanut ajallaan, mitä nyt joskus vahingossa unohtanut yhden tai kaksi annosta välistä. Olen saanut juotua itseni sammuksiin. Yleensä viinaa menee illassa 0,7 litran pullo, mutta on niitäkin iltoja kun litra ei ihan riitä. Epilepsia ei ole vaivannut. En kuitenkaan suosittele tällaista juopottelua kenellekään, mutta en siitä ketään paheksukaan. Ainoa pieni juttu mikä on mietityttänyt ovat muutama kerta esiintyneet harha-aistimukset ja jonkin sortin vainoharhaisuuskohtaukset, joilla ei ole niin mukavia seurauksia ollut ja joiden takia olen sittemmin juomista runsaasti vähentänyt. En tiedä onko epilepsialla tai lääkkeillä niihin osuutta, mutta liekö sillä edes niin väliä kun kerran itseni terveeksi tunnen.
Mä en ole ikinä saanut kohtauksia humalassa/krapulassa, minulla ei muutenkaan ole mitään tekijöitä, jotka laukaisisivat kohtauksen. Eli en ole muuttanut oikeasti mitään elämässäni epilepsian takia. Eli kuulostele omaa ruumistasi, mikä sinulle toimii.
Lääkityksessä kuuntelisin neurologia mieluiten. Lääkitys voidaan myös myöhemmin lopettaa, jos siltä vaikuttaa. Lääkkeet eivät myös automaattisesti aiheuta pahoja sivuvaikutuksia, jos sitä pelkäät. Aina voi kokeilla!