Onko ikävän syvin olemus juuri siinä
kihelmöivässä tunteessa
mitä koskaan ei
todellisuudessa tapahdu.
Luommeko ikävän ympärille liian paljon toiveita
,onko ikävä sittenkin pakopaikka missä ihminen saa hetken levätä?
Olisimmeko sittenkään valmiita toteuttamaan haaveita ja kokemattomia unelmia, jos mielemme luoman ikävän sisältö kerran aukeaisi meille, olisimme sittenkään valmiita.
Optinen harha- kuinka kaunista ikävä onkaan haaveissamme.
kihelmöivässä tunteessa
mitä koskaan ei
todellisuudessa tapahdu.
Luommeko ikävän ympärille liian paljon toiveita
,onko ikävä sittenkin pakopaikka missä ihminen saa hetken levätä?
Olisimmeko sittenkään valmiita toteuttamaan haaveita ja kokemattomia unelmia, jos mielemme luoman ikävän sisältö kerran aukeaisi meille, olisimme sittenkään valmiita.
Optinen harha- kuinka kaunista ikävä onkaan haaveissamme.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen ihan valmis, jos sinusta tuntuu ettet ole valmis niin sekus jäät tänne ikävöimään vaikka satavuotiaaksi.
juurikin noin. Olen samaa mieltä.
sinä iskit minulle silmää
Ei voi ikävöidä, jos ei ole kohdannut ihmistä, joka herätteli tunteet.
Se ei synny tyhjästä, vaikka mielikuvissa siihen liittääkin toisen ihmisen kuviteltuja hyviä ominaisuuksia. Karu arki ja pettymykset pakottavat siirtymään mielikuvamaailmaan, jossa kaikki voi onnistua.
Haaveet voivat toteutua, mutta vaikeuksien ja murheiden jälkeen niistä osaa iloita paljon enemmän, kuin helposti saavutetuista unelmista.
Unelmiin kannattaa uskoa, sillä se auttaa perille pääsyyn.
Onnea jokaisen unelmille.
Oikeassa. Haaveet voivat toteutua. Tilanteessa jossa toinen vuosia ollut esimiehenä voi olla vaikea rueta suhteeseen. Tässä tilanne on tehnyt asian vaikeaksi. Ihmiset ovat kuitenkin kohdelleet toisiaan kuinniottavasti, kuten ihminen ihmistä. Tämä oli vain esimerkki.
Liian paljon toiveta, ehdottomasti.
-Витас - Берега России -
Hellyyttää ,läheisyyttä ,huolenpitoa,hyväksymistä,sanoja ,hymyä.iloa ,naurua
kukapa ei sellaista ikävöisi.
Miksei luoda ikävästämme jotain jolla voi täyttää nämä turhat kuvitelmat ?
slaavilaisissa tunnelmissani on vain yksi
Kyllä se todellisuus voittaa aina ikävöinnin. Itse haluaisin pikkuhiljaa ottaa askeleita todellisuudessa häntä kohti. Pieniä koska voimani eivät tällä hetkellä riitä muuhun. Jos hän haluaa hän voi antaa mun tulla kohti, jos ei niin sitten ei. En syyttäisi häntä siitäkään, pidän hänestä silti.
Se voisi olla liian ihanaa oikeassa elämässä. Haaveet on vasta esimakua tulevasta...