Hyvää syntymäpäivää minulle

onnea näin etukäteen!!!
minua ei muistettu mun 25-vuotis synttäreillä, joten kohtalotoveri täällä postailee...

Onneksi olkoon! Minullakin tänään synttärit. Vanhemmat, veli, sisko, mummi ja töissä ne harvat, jotka tietävät syntymäpäiväni onnittelivat minua, mikä sai minut hyvälle tuulelle. En juhli näitä merkkipäiviä koskaan. Eipä tässä mitään juhlittavaa olekaan: koskaan ei ole ollut kunnon kaveripiiriä eikä parisuhdetta.

Onnea! Täytän itse syksyllä 30 vuotta ja vituttaa jo etukäteen kuinka surkeat fiilikset siitäkin tulee. Täydet kympit ja juhlin niitä yksin kotona hirveessä humalassa. Jee?

Onnea vaan! Itsekkin täytän torstaina 22 vuotta ja yksinhän tuo päivää tulee vietettyä kun ei ole edes kavereita.

onnee myös sulle näin etukätten vaikkei se hirveesti lohduta kun yksin joutuu oleen.

Eipä se ainakaan mua "masenna" vaikka kukaan ei onnittelisikaan. En mäkään yleensä muista toisten syntymäpäiviä. Ne on vaan päiviä muiden joukossa.

Oliko tämä synttärikutsu? Onnittelut joka tapauksessa!

En kuitenkaan nyt osallistu kun asut kaukana.

PS. Tylsää kun niin monen nimimerkki on aigahgerhåäghhggh. Kutsu nyt sellainen seuraa kaipaava jonnekin kun ei tiedä toisesta yhtikäs mitään.

Yksin synttärit, joulut, juhannukset, uudeetvuodet ja kaikki muutkin juhlapäivät sekä arkipäivät. Ennen kaverit soittelivat jatkuvasti. Nyt kaikilla perheet ja eivät ehdi kuulemma pitää yhteyttä, kun olen kysynyt. Joskus vielä soittelin ihmisille ja kutsuin itseni heille kylään mutta en enää kehtaa, kun entiset kaverit ovat jo niin vieraantuneita ja jotenkin vaivaantuneita jos heille soitti. Monet kaverit ovat menneet naimisiin mutta ikinä minua ei ole juhliin kutsuttu. Ja koska olen työtön niin menee päiviä että ihmistaapaamiset ovat suunnilleen kaupan kassa ja ventovieraat ihmiset kirjastossa ja koska olen hiljainen luonteeltani ja huono tekemään tuttavuutta niin juttelut alkavat olla siinä, kun sanoo kaupankassalle moi ja kiitos. Kyllä ahdistaa, masentaa ja on katkera olo. Katkeruutta lisää vielä se, kun näen onnellisia pariskuntia, koska se korostaa vielä yksinäisyyden tunnetta. Voisi lopettaa tuon kännykkä liittymänkin....turhaan maksan sitäkin, kun kukaan ei soita. Sain joskus masennuslääkityksen mutta lääke teki minut tosi sairaaksi, kovat paniikkihäiriökohtaukset heti. Siksi se oli pakko lopettaa. Urheilu vähän auttaa mutta yksin sitäkin harrastan aina, kun jaksan. Olen jo turtunut tähän olotilaan niin etten välttämättä halua edes nähdä enää ihmisiä. Myös työnhakuun on tullut kynnys, kun pitäisi esittää pirteää ja sosiaalista vaikka todellisuudessa masentaa, enkä jaksa olla kenenkään mieliksi. Ja koska tiedän, että työpaikoilla on aina joku inhottava ihminen(tähän asti aina ollut) niin nykyinen mielentilani ei sitä kestäisi. Hienoa, että tänne saa edes valittaa!

Mistäs päin viestin alottaja on kotoisin?

Happy birthday me and you!

Onnittelut, "joka hetki on poikkeus", vaikkei siltä tuntuisikaan.

Hyvää syntymäpäivää sinulle ja Onnea tulevaisuudelle!

Meitä on monta yksinäistä jotka vietämme kaikki juhlat, pyhät, lomat ja tavallisen arjenkin yksin. Ihmettelin itsekseni kun "vietin" valmistujaisia kesäkuussa, kuinka mukavaa on kävellä ulos yliopistolta maisterin paperi kädessäni kunnellen muiden opiskelukavereiden juhlasuunnitelmia. Tietäen että itse menee kotiin sen paperinsa kanssa ja siinä se viettäminen on. Näin 37-vuotiaana tähän voi jo melkein sanoa tottuneensa. Mutta aina vaan se sattuu yhtä paljon.

Tässähän tää on mennyt kotona makoillessa ja kuntoillessa. Polkasin tos pari tuntii kuntopyörällä ajan kuluksi. Tuli tosi kova hiki kun ulkona on viel hiostava ilma.

Hyvää syntymäpäivää aloittajalle :)

Saisit mansikkakakkua, jos oisit täällä. Juuri synttärit juhlittu.

Eipä sitä kukaan yksinäinen monia onnitteluja saa, kun yleensä vain itselleen läheisimpien ihmisten syntymäpäivät muistetaan.

Onnea!

Hyvää syntymäpäivää päivän sankareille ! Onnea, Onnea onnea vaan , punainen tupa ja peruna maa. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Mutta olette onnellisia kun olette ainakin Leijonia horoskoopissa. Minun mielestä se on kaikkein paras merkki.

minä itse olen kauris, enkä ikinä ole tykännyt siitä. Se ei tunnu kovin kivalta merkiltä
ja sitten tietysti olen syntynyt 13 päivä. .. Hahaa

Mutta nytten olen töissä ihmisten parissa
ja voin henkisesti paremmin kuin silloin kun piti tehdä töitä yksin

Sydämelliset onnittelut syntymäpäivän johdosta!

Ei muakaan kukaa muista

18-vuotiaana itkin yksin kotona koko päivän


22v tyttö

Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut aloittajalle!

Aika myöhäs olet. 1.5 vuotta vaan. Se on jo 37,5 vuotias

Minäkin tulen viettämään yksin, viikon päästä 18 vuotis "juhlani".

Baareissa on ravattu jo monta vuotta eikä se tunnu kummoiselta, mutta eniten satuttaa olla yksin. Mieskin menee iltavuoroon. Yhdeltä pitkäaikaiselta "ystävältä" kysyin haluisiko lähteä mun kanssani edes yksille, vastaus oli "joo jos ei oo parempaa tekemistä".

Loukkaannuin syvästi.

Edes oma isä ei halua minua kyseisenä päivänä nähdä "Kun on kiireitä firman kanssa". On sitä aikaa kuitenkin viettää kuukausi Espanjassa.
Äiti halusi pitää minun ja siskoni kanssa pullakahvipippalot, mutta sukulaiseni eivät pääse syrjäseudulle "pitkän välimatkan takia".

Mun on täytynyt olla kamala ihminen edellisessä elämässä ansaitakseni kaiken tämän yksinäisyyden.

"Jos ei ole parempaa tekemistä"...

Mulla 1504. Onnittelut ja Jeesuksen Kristuksen siunausta, T: KarOlli.

Kunhan ikää kertyy kuten minulla, ei niitä synttäreitä edes kiinnosta juhlia. En kerro työkavereillenikaan runsaan viikon päästä olevaa syntymäpäivääni. Pari päivää ennen tarjoan lapsilleni perheineen kakkukahvit, mutta sen kummempaa muistamista en edes odota. Syntymäpäivälahjankin ostin itselleni eilen niin sain juuri sellaisen tuotteen jota tarvitsen.

Ne synttärit jää äkkiä pitämättä, jollei kutsusta huolimatta kukaan tule. 18-, 20- ja 30-vuotiaana kutsuin läheisimmät, 18-vuotissynttäreille tultiin vain niukin naukin, mutta kun seuraavat juhlat meni yksin tarjottavien pupeltamiseksi, päätin etten enää pidä synttärijuhlia edes siten, että läheisimmät kutsun, mitä suotta kun edelliset juhlat näytti miten kävi. 50-vuotissyntymäpäivät on ollut tuttavapiirissä isot juhlat, itseltäni taitaa jäädä omana aikana juhlimatta, koska vahva epäilys on, ettei kukaan tule.

Jollei ole kenenkään suosikki, kukaan ei muista, korona-aikana tätini täytti 60, hänen tyttärensä 40 ja juhlat piti pitää väkisin, surkuttelivat niin juhlakalut kuin kutsuttavatkin kuinka pienimuotoisiksi juhlat jäi. Mutta itse kun tulen joskus täyttämään 50, ei niihin tule kukaan vaikka miten maailma olisi rauhallinen ja kutsut lähetetään ajoissa.

Synttäreinäni olen vain laittanut jonkun kivan elokuvan pyörimään, ehkä käynyt syömässä jossakin ja jos on ollut työpäivä, niin hipihiljaa olen ollut juhlapäivästä. Onneksi syntymäpäivät on syksyllä, niin voi sille päivälle hyvälle lykyllä varata syysomat vuosilomasta, ei tarvitse miettiä kuka onnittelee. Ainoa, joka syntymäpäiväni muistaa, olen minä itse. Saapahan itse miettiä kivaa tekemistä.